Morsingon uutto happamassa liuoksessa ja villalankojen värjäys

Ensimmäinen indigon uutto ja villalankojen värjäys itse kasvattamillani morsingoilla ei mennyt ihan putkeen, voisin sanoa, et "lapsi meni pesuveden mukana", menetin ilmeisesti merkittävän määrän indigon esiasteista jo morsingonlehtiä pestessäni. Pesuvesi oli heleän vihreää, mikä on ilmeinen seuraus lehtien vaurioitumisesta liian kovakouraisen käsittelyn seurauksena. Täältä voit lukea ensimmäisestä uutostani ja värjäyksestä enempi. Otin opikseni ja tällä kertaa pesin keräämäni noin 2 kg lehtiä kahdessa erässä hellävaroen. Pesuvesi oli yhtä kirkasta kuin laskiessani sen johdosta altaaseen:)) Keräsin myös vain puhtaita nuoria lehtiä lehtiruusukkeen keskiosista, noin 10-15 cm pituisia. Siitosen diplomityön perusteella nuorissa lehdissä olisi enemmän indigon esiasteita kuin vanhemmissa. 

Muutin myös muita uuton olosuhteita verrattuna ensimmäiseen kertaa. Lämmitin veden 90 asteiseksi ja laskin viinietikalla sen pH 3-4. Juuri ennen porkkanasäkkiin pakkaamieni lehtien upottamista kuumaan veteen (klo 12.15), puristelin niitä voimakkaasti rikkoakseni lehtien rakennetta. Uuttoveden lämpötila laski ad 75ºC. Sekoitin lientä puulastalla ja nuijin lehtiä uuttoastian reunaa vasten. Liemi muuttui tummemmaksi, mutta ei kuitenkaan vihreäksi. Uuttoliuoksen lämpötila nousi 5 minuutissa ad 85ºC. Tavoittelin uuttolämpötilaksi 80 ºC, joten laskin kylmää vettä muuripataan ja siirsin tulipesästä palavia puita viereiseen tulisijaan (värjäsin toisella tulisijalla saman aikaisesti kultapiiskuliemessä lankaa). Lämpötila laski ad 78ºC . Jatkoin lehtimassan sekoittamista edelleen aika-ajoin uuton jatkuessa. Lämpötila pysyi reilut 10 min tasaisesti 80ºC, alkoi sitten hitaasti nousta, joten lisäsin taas kaivo kylmää vettä muuripataan. Uuttoliemen lämpötila laski takaisin 80ºC (klo 12.35).  Nostin uuttoastian pois muuripadasta sementtilattialle (klo 12.50) ja sekoitin jonkin aikaa taas lehtimassaa, liuoksen väri oli tummunut edelleen. Lopulta nostin astian kylmävesihauteeseen saadakseni lämmön laskemaan ad 50 ºC (klo 13.05). Nyt liemi oli violettiin vivahtavaa, ei vihreää kuten ensimmäisessä uutossani. Siitosen diplomityön mukaan näin juuri pitääkin olla tehtäessä uuttoa happamassa liuoksessa. Oli aika ottaa lehtipussi pois,  puristin niistä kaiken mahdollisen nesteen uuttoliemeen. Hämmästyksekseni huomasin niiden rakenteen hajonneen täysin, säkillinen tuoreita lehtiä oli kutistunut lähes nyrkinkokoiseksi palloksi! Kaadoin liemen siivilän läpi ämpäriin, mihin olin mitannut valmiiksi 60 g kidesoodaa. Tarkistin pH:n, se oli edelleen 4. Nyt tulikin tenkkapoo keittiönperä kemistille, kuinka paljon tarvitsen kidesoodaa saadakseni happaman (pH 4) liuoksen muutettua emäksiseksi,  pH 11? Aivot raksuttivat, aika paljon tartten varmaan, mut mulla oli jäljellä enää 200 g, joten lisäsin sen kaiken uuttoliemeen. Liemi muuttui hetkessä havun vihreäksi ja pH 9-10 eli tällä jatketaan nyt, vaik olisin halunnut viel hiukan emäksisempää liuosta (klo 13.25). Soodan lisäämisen jälkeen liemi alkoi vaahdota voimakkaasti ja taas kerran sain huomata sen, et iso uuttoastiani on todella hyvä, kaikki vaahto pysyi viel astiassa myös lientä sekoitettaessa.

Aloitin uuttoliemen vispaamisen varpuvispilällä saadakseni siihen happea. Muutamassa hetkessä vaahto muuttui oliivinvihreäksi, vaahdon joukkoon ilmaantui ensin sinisiä viiruja ja sitten sinisiä kuplia. Olin siis onnistunut uuttaman lehdistä indigon (indigotiinin) esiasteita ja liuos näytti olevan myös riittävän emäksistä haluttuun kemialliseen reaktioon, missä esiasteet hajoavat synnyttäen indoksyyliä, josta hapen vaikutuksella emäksisessä liuoksessa muodostuu ensin vesiliukoista väritöntä leukoindigoa ja lopulta veteen liukenematonta sinistä indigoa. Nostin uuttoastian pois kylmästä vedestä estääkseni lämpötilan liiallisen laskun ja jatkoin vispaamista lähes 20 min.

Arvioin hapettaneeni liuosta riittäväti ja nostin uuttoastian takaisin muuripataan (klo 13.45), vaahto alkoi sinistymään voimakkaasti. Liemen lämpötila 45ºC. Valmistin uuttoliemen värjäystä varten pelkistämällä sen natriumditioniitillä (klo 13.55) eli muutin indigon takaisin vesiliukoiseen leukomuotoonsa. 

Tarkistin pelkistymisen onnistumista puolen tunnin kuluttua pelkistysaineen lisäämisestä, vaahto oli lasennut, liuoksen pinnalle oli alkanut muodostua metallinhohtoista kalvoa ja neste oli muuttunut kirkkaan keltaiseksi.  Odotin viellä puoli tuntia.  Poistin suurimman osan liemen pinnalla olleesta vaahdosta puulastalla ja puuvilla kankaalla.  Lämpötila 55 ºC. Kaikki valmista ensimmäisten vyyhtien värjäykseen.  

Laskin varovasti kaksi kosteaa vyyhteä liemeen (kyyppiin), valkoisten lankojen väri muuttui hetkessä kirkkaan keltaiseksi. Liikuttelin lankoja puulastalla varovasti aika ajoin 10 min kestäneen kaston aikana taatakseni värin tasaisen kiinnittymisen. Ukkonen jyrisi lähistöllä ja aloin pelätä sadekuuron yllättävän minut kesken värjäyksiä, joten aloitin kahdella vyyhdellä. Alunperin olin ajatellut kastaa vyyden kerrallaaan ja edetä näin niin kauan kuin kyypistä irtoaisi väriä nähdäkseni miten värin voimakkuus muuttuisi vyyhti vyyhdeltä.

Puristin vyyhdit yhteen nestepinnan alla ja nostin ne samalla kertaa varovasti ylös liemestä vetäen astian reunaa vasten, näin liemeen pääsee mahdollisimman vähän ilmaa. Lankojen väri muuttui keltaisesta ensin vihertäväksi ja pian turkoosiksi. 

  Puristin vyyhdistä irto liemen vatiin. Langan väri muuttui hapettuessaan koko ajan sinisemmäksi.

  Leuhuttelin lankoja ilmassa viedessäni niitä kuivumaan narulle.  

Hapetin lankoja 10 min ennen uutta kastoa kyyppiin.

  Iloisen värjärin tervehdys kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea näin pitkälle:))

Myös toinen kasto 10 min, minkä jälkeen hapetus narulla 10 min. Kolmas kasto 8 min, jonka jälkeen vyyhdit saivat hapettua narulla reilut kaksi tuntia ennen kuin pesin ne. Lankojen pesu kuvattu tarkemmin jo aiemmassa postauksessa täällä. Jatkoin valkoisten lankojen värjäämistä kahden vyyhtin verran vyyhti kerrallaan niin, että ensimmäinen kasto 15 min, toinen 12 min ja kolmas 10 min. Kastojen välillä hapetin lankaa aina 15 min narulla. Väriä näytti riittävän, joten jatkoin värjäämistä aamupäivällä kultapiiskulla varjäämilläni kahdella keltaisella vyyhdellä.

Siirryin käyttämään vain kahta kasto kertaa, ensimmäinen 15 min, hapetus 15 min, toinen kasto 10 min. Tässä vertailun vuoksi vierekkäin kultapiiskulla värjätty keltainen lanka ennen kyyppivärjäystä ja toinen jo kyyppissä kaksi kastoa saanut kultapiiskulla värjätty vyyhti. En voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kyypin lämpötila laski hiukan, joten lisäsin kuumaa vettä muuripataan ja hetkessä lämpötila nousi 53ºC. Väriä tuntui riittävän, joten jatkoin viellä sunnuntaina pietaryrtinkukilla värjäämälläni vyyhdellä. Värjäsin yhteenä 700 g lankaa 2 kilosta morsingonlehtiä uuttamallani indigolla ja väriä tuntui edelleen oleva jäljellä kyypissä, mut muut menot estivät jatkamisen tällä erää. Säästin liemen ja kokeilen jatkaa sillä varjäämistä lähi päivinä.

Tässä itse kasvattamista morsingoista uuttamallani indigolla värätyt langat ovat päässeet tutulle veräjälle ihasteltaviksi. Vasemmalla ensimmäisenä kastetut kaksi vyyhteä, seuraavat kaksi erikseen kastettuja ja vihreät aiemmin keltaisiksi värjättyjä. Niistä keskimmäinenkin kauniin vihreä, kuvassa väri näyttäyttyy harmittavasti sinivoittoisena.

Tämän oman kokemukseni perusteella voin varovasti vahvistaa Siitosen diplomityön loppupäätelmän "Kokeiden havaintojen perusteella esitettiin olosuhteiden indigosaantoa parantavien vaikutusten johtuvan kahdesta tekijästä: indoksyylin stabiloitumisesta happamassa ympäristössä, jolloin sivureaktioiden osuus vähenee ja aineensiirron paranemisella sekoituksen, lehtien koon ja etenkin lehtien vahakerroksen rikkomisella kuuman veden ja hapon vaikutuksella."

Sanoisin, että tästä on hyvä jatkaa eteen päin. Terveiseni uutto- ja väripatojen ääreltä kaikille uusille ja innokkaille vanhoille lukijoilleni:))

Värjäys luonnonindigojauheella

Lankakoristani on uupunut siniset ja vahvat vihreät värisävyt. Jo toukokuussa tilasin Riihivillasta luonnonindigojauhetta tilanteen korjaamiseksi. Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena ja koko päiväksi oli luvassa kaunista ilmaa. Hyvä päivä siis indigovärjäykselle. Heti aamupalan jälkeen valmistin kantaliemen, ns. peruskyypin, koska en ollut varma ehtisinkö värjäämään ihan koko päivää. Kantaliemestä voi käyttää vain osan ja loppu säilyy hyvin suljetussa astiassa käyttökelpoisena ainakin muutaman viikon seuraavaa värjäyspäivää varten. Toinen vaihtoehto olisi ollut valmistaa suoraan värjäysastiassa indigoliemi, toki sitäkin voi säilyttää muutamia päiviä uutta värjäyskertaa varten, mutta koska tiesin etten ehtisi värjäämään sillä muutamaan päivään, niin parempi vaihtoehto oli valmistaa kantaliemi tällä kertaa. Tässä kantaliemi tiiviissä lasipurkissa valmiina odottamassa pohjaliemen valmistumista.

Lämmitin värjäyslientä varten 40 litraa vettä muuripadassa olevassa isossa teräsastiassa kuten morsinkovärjäystä tehdessänikin (siitä sait lukea edellisessä postauksessani täällä). Vesi saa olla enintään 60 asteista, yleensä kannattaa pitää lämpötila hiukan sen alle, noin 50 asteessa.  Muuripata-väripata yhdistelmäni toimii mainiosti, lämpötila pysyi pienellä säädöllä tasaisesti noin 50 asteessa.  Olin lisännyt hieman liikaa puita, joten siirsin muutaman viereiseen tulipesään. Joissain ohjeissa kehotetaan lisäämään liemeen tiskipesuainetta loraus, se kuulema edistää indigon kiinnittymistä tasaisesti, jätin kuitenkin nyt lorauttamatta ja lisäsin normaaliin tapaan liemeen vain kidesoodaa ja pelkistettä.  Odotin reilut 20 min, jonka jälkeen lisäsin emäksiseen ja pelkistettyyn eli hapettomaksi tehtyyn liemeen kantaliemen (peruskyypin) varovasti, jottei liemeen pääsisi ilman mukana happea.  Odotin viellä noin 15 minuuttia ennen kuin lisäsin liemeen ensimmäiset hyvin kostutetut lankavyyhdit, pietaryrtillä keltaiseksi värjäämäni ja luonnonvalkoisen sekä noin 50 grammaa lampaanvillaa. 

Kaiki näytti sujuvan mallikkaasti, liemi oli kirkkaan keltaista, ja se värjäsi valkoisen langan välittömästi keltaiseksi. Otin kirkkaan keltaiseksi värjäytyneen vyyhdin 10 minuutin kuluttua varovasti pois, ensin vyyhteä pinnan alla pusertaen ja nostaen värjäysastian reunaa myöten, jotta liemeen ei pääsisi tarpeettomasti ilmaa. Olin varannut pesuvadin padan lähelle, mihin valutin nyt jo ilman hapen vaikutuksesta siniseksi muuttuneen vyyhdin samalla vyyhteä kevyesti levitellen ilmassa. Aiemmin pietaryrtillä värjäämäni vyyhti muuttui ilman kanssa kosketuksiin päästessään vihreäksi.

Ripustin vyyhdet narulle hapettumaan 15 minuutiksi. Samalla kertaa lankojen kanssa indigoliemessä oli myös lampaan villaa, mihin sain imeytettyä väriliemen pinnalla olevan kalvon kätevästi.

  Upotin vyyhdet uudelleen indigoliemeen 10 minuutiksi saadakseni hieman tummemman sävyn. 

Kaiken kaikkiaan värjäsin päivän aikana 10 grammasta indigojauhetta tekemälläni indigoliemellä 1300 g lankaa ja 200 g villaa. Yhden kerran jouduin lisäämään pelkistettä indigoliemeen, näin sain sopivasti myös pidettyä ruokatauon, koska pelkisteen lisäämisen jälkeen on odotettava puolisen tuntia ennen värjäämisen jatkamista. Illalla laitoin indigoliemen lasipurkkeihin odottamaan viellä uutta värjäyskertaa. Noihin pyykkinarulla näkyviin valkoisiin lappuihin olen merkinnyt lankojen pohjavärit ja kasto kerrat indigoliemeen, ilman niitä kirjanpitoni menisi ihan sekaisin. 

Aloitin lankojen pesemisen niiden ollessa viellä kosteita, reilun tunnin kuluttua viimeisestä indigokylvystä.

Lankojen pesussa on melkoinen homma, sarjatyönä sekin onnistuu mukavasti. Ennen lankojen pesemistä neutraalilla pesuaineella, huuhdoin langat etikkavedessä neutraloidakseni ne, onhan indigoliemi emäksistä. 

Seuraavana päivänä nostin sinisten lankojen orren veräjälle ihailtavaksi. Oikeanpuoleisin vyyhti on ensin värjätty kokenillilla, sitten päälle indigolla. 

Toisella orella tuo kaunis vihreä on ensiksi pietaryrtin kukilla keltaiseksi värjätty ja sitten indigokylvyssä kaksi kertaa käynyt vyyhti. Siitä oikealle kaksi seuraavaa vyyhteä on ensin paatsamanlehdillä värjättyjä, jotka indigokylvyssä saivat itseensä hempeän vihreän sävyn. Paatsamanlastuilla värjätty vyyhti sai sinisen värin, kuvassa vihreän vyyhdin vasemmalla puolella. Vertailun vuoksi otin mukaan morsingolla värjäämäni sinisen vyyhdin, kuvassa etummaisen orren oikeanpuoleisin vyyhti.

Viikon saldo

Kaunis ehtoo lämmitellä saunaa ja nauttia työnsä tuloksista. En malttanut olla kantamatta lankaorsia veräjälle, siinä luonnonvärein värjätyt langat pääsevat oikeuksiinsa. Vihreä rivi on hieman vajaa, koska muutama pietaryrtillä värjäämäni vyyhti matkaa jo kohti pohjoista. Samalla orrella olevat oikeanpuoleiset keltaiset olen värjännyt pietaryrtin kukilla ja vihreiden vyyhtien välissä olevat kultapiiskulla (solidago virgaurea). Keltaiset sävyt eivät tule oikein näkyviin kuvassa, luonnossa ovat heleän keltaisia. Ylimmällä orrella oikealla krappijuurella ja vasemmalla korpipaatsaman (rhamnus frangula) lastuilla värjätyt langat. Alimmalla orrella kokenillilla värjätyt vyyhdit, vasemmalla ensimmäinen värjäys, oikealla jälkiväri. 

Tässä kesäkuussa kerättyjä ja kuivattuja korpipaatsaman lehtiä sammiossa liossa. Huomenna tarkoitukseni on varjätä liemellä lankoihin keltainen pohjaväri, myöhemmin langat päätyvät vielä indigopataan. 

Helmikin tuntuu olevan tyytyväinen emäntänsä työn tulokseen.

Nyt saunan lämpö kutsuu:))

Unelmointia laivasukat jaloissa ja luonnon antimia

 

Innostuin suunnittelemaan itselleni sukat nähdessäni virveriikan blogissa hänen suunnittelemansa venesukat. Sain luvan napata kuvion, kiitos siitä virveriikka:)) Ajatuksissani näin cumuluspilvien lipuvan taivaalla, pienet aallot keinuttivat miellyttävästi pikku purttani, ei haitannut lainkaan pieneen tyveneen ajautuminen. Oli aikaa pulahtaa uimaan, isäntä ei päässyt tällä kertaa lainelautailemaan ja Helmiä huvitti koko juttu! Näillä ideoilla neuloin purjelaivasukat lämmittämään viluisia jalkojani.

Päivänliljasukatkin voisivat piristää kummasti kumisaappaisiin sujahtaessaan!

Marjastuskausi on vilkkaimmillaan, joten kaikki muu touhu saa jäädä vähemmälle. Helmi on aina yhtä innokas marjaan lähtijä. Tästä helteestä on sekin etu, et metsässä on pörrännyt todella vähän öttiäisiä, edes paarmoja ei ole näkynyt kuten tavallisesti tähän aikaan. Eilen isäntä osui maamehiläisten pesäpaikkaan ja sai mukavasti kipottavan paukaman sääreensä. 

Viime viikkojen aikana suuri osa ajastani on kulunut kasvien keräämisessä ja kuivaamisessa. Tarkkasilmäinen näkee ylemmässä kuvassa Helmin uimassa joessa. Hän viihtyy hyvin kasvinkeruu reuissuilla joki ahteella, kun saa uida emännän ahkeroidessa. Tällä kertaa keräsin pääasiassa kamomillasauniota (Matricaria chamomilla) ja pietaryrttiä (Tanacetum vulgare). Kamomillaa kuivaan teeaineeksi ja tietysti myös kasvovesiä ja jalkakypyjä varten.  Pietaryrtti päätyy väripataan, täältä löydät tarinaa pietaryrtin käytöstä värjäyskasvina.

Tässä korillinen korpipaatsamanlehtiä valmiiksi kuivattuina. Kuivaan lehdet isoissa "porkkanasäkeissä" varjoisassa, hyvin tuulettuvassa paikassa, kuivat lehdet säilytän koreissa tai pahvilaatikoissa pimeässä varastossa. Tästä riittää jo muutamaan värjäyskertaan lehtiä:))