Syksyn isoin värjäysurakkani valmistui ajoissa

Tämä iso hahtuvakasa selittänee sen, miksi pidin pitkän tauon blogistaniasta;)) 

Syyskuun postauksessani klik! kerroin värjänneeni kolme kiloa villaa, mutta eihän se vielä siihen jäänyt. Sain syyskuun alussa ison tilauksen luonnonväreillä värjätyistä huovutusvilloista. Lokakuun loppuun mennessä minun oli määrä värjätä erivärisiä keltaisia, vaaleanpunaisia, roosia ja ihonvärisiä villoja taideteosta varten. Tässä vaiheessa en voi vielä paljastaa sitä, mihin teos tulee esille, palataan siihen ensi toukokuussa.  

Suomenlampaan villa on laadukasta ja soveltuu erittäin hyvin erilaisiin huovutustöihin. 

Hankin värjäämäni villat Mikkolan lammastilalta klik!. Olen aiemmin kertonut täällä klik! lampaiden keritsemisestä ja villan lajittelemisesta. Omat villavarastoni olivat huvenneet olemattomiin, joten syksyn kerintäpäivät tulivat juuri sopivasti. Kahtena päivänä olin lajittelemassa villoja lammastilalla. 

Värjäämistä varten villat pitää pestä, vaikka ne näyttävätkin melko puhtailta kesän laidunkauden jälkeen. Villassa on paljon rasvaa, lanoliinia, mitä pitää pestä pois, jotta värit tarttuvat villaan. Pesin villat kilon erissä, kuumassa vedessä liottamalla. Ensimmäiseen liotusveteen laitan muutaman tipan astianpesuainetta. Villan puhtaudesta ja rasvaisuudesta riippuen liotan villoja kolmesta neljään kertaa.

Puretin pestyt villat isossa puretuspadassa ennen värjäämistä. Puretuksen voi tehdä myös värjäyksen yhteydessä. Pieniä eriä värjätessäni teenkin niin. Värjärin päivään mahtuu monenlaista puuhaa. Keitin samoilla tulilla uusia väriliemiä ja värjäsin aiemmin purretettuja villoja tai lankoja. Isoja määriä kerralla värjätessä tarvitaan monen kokoisia kippoja ja kappoja. Väriliemien säilyttämiseen pitää varata isoja astioita. Siivilöimistä varten olen hankkinut kirpparilta vanhojen mehumaijojen siivilöitä. Myös spagettikattilan siivilä on osoittautunut todella käytännölliseksi villojen värjäämisessä. 

Keltaisia värejä saa monista eri kasveista ja sienistä. Koska kyseessä on taideteos, minkä tulee säilyä mahdollisimman kauan, niin valitsin väripatoihini vain hyvän valonkeston antavia kasveja ja sieniä. Tässä keitän teräspadassa ensimmäistä näyte-erää varten värilientä kanadanpiiskun kukinnoista.

Kasvatan kanadanpiiskua (Solidago canadensis) omalla pihalla, mutta nyt tarvitsin kukkia niin paljon, että kävin keräämässä kaksi isoa jätesäkillistä niitä tuttaviemme monien aarien laajuisesta piiskupenkistä. Itse asiassa omat piiskuni olen saanut aikoinaan juuri tuosta, nyt jo villiintyneestä kasvustosta. 

Kasvatan myös keltasauramoa (Anthemis tinctoria) ja tiikerinkaunosilmää  (Coreopsis tinctoria) värjäyksiä varten. Tässä kuivatut keltasauramon kukat sukkahousupussissa villojen joukossa.

Luonnonväreillä värjääminen on monella tapaa hidasta puuhastelua. Padassa olevat korpipaatsaman lastut on haketettu jo kolme vuotta sitten. Säilytän kuivattuja lastuja pahvilaatikossa vähintään vuoden, yleensä useammankin. Näin niistä saa parhaimmat sävyt villoihin. Samoin toimin myös puiden kuorien kanssa. Alapuolella olevassa kuvassa näkyviä keitettyjä korpipaatsaman kuoria olen säilyttänyt kolme vuotta ennen väripataan laittoa. Korpipaatsaman kuorien lisäksi värjäsin keltaisia sävyjä villoihin omenapuun ja keltasipulin kuorilla.

Alkukesä on hyvää aikaa kerätä ja kuivata erilaisia kasveja, kuoria ja juuria tulevia värjäyksiä varten. Puiden lehdistä saa kirkkaimman keltaisen juuri puhjenneista lehdistä aina juhannuskesään asti. Padassa olevat korpipaatsaman lehdet keräsin syyskuussa suoraan väripataan. Villat värjäytyivät hempeän vaaleankeltaisiksi. 

Keväällä nostin yhden raparperin juurakon. Raparperin juurista saa kauniita, kestäviä oransseja ja keltaisia sävyjä villaan ilman purettamistakin, sillä siinä oleva oksaalihappo toimii luonnollisena puretteena. 

Kasvien lisäksi värjäsin villoja myös sienillä. Sienimetsässä saikin käydä monta kertaa viikossa. 

Punavyöseitikeistä (Cortinarius armillatus) saa kaunista roosaa ja malvaan sävyttyviä värejä. Keräsin punavyöseitikkejä syksyn aikana useita kymmeniä kiloja värjäyksiini. Yhden väriliemen keittoon käytin kolmesta neljään kiloa punavyöseitikkejä. Nuoret sienet kannattaa jättää vielä kasvamaan. Vanhoista, rupsahtaneista sienistä saa parhaat värit.

Värjäyspäivinä ei oikeastaan ehdi tekemään mitään muuta kuin värjätä. Yleensä jätin villat jäähtymään värjäysliemeen seuraavaan päivään asti.  

Aamulla kun olin saanut sytytettyä väripatojen alle valkeat ja laitettua väripadat lämpiämään, huuhdoin edellisenä päivänä värjäämäni villat. Aina kun mahdollista huuhdoin villat sadevedellä. Tässä kuivumaan pääsyä odottaa punavyöseitikeillä (alinpana), limanuljaskoilla (oikealla) ja korpipaatsaman kuorilla värjätyt villat. 

Syyskuussa oli vielä lämpimiä päiviä, joten pystyin kuivaamaan villat terassilla. Edessä piiskulla värjättyjä villoja, ylhäällä verihelttaseitikin (Cortinarius semisanguineus) jaloilla. Verihelttaseitikki antaa vielä jatkovärjäyksissäkin hyviä, valoa kestäviä värejä villaan.  Vasemman puoleiset villat ovat ensimmäisestä värjäyksestä, oikealla toisesta jälkiväristä. 

Syyssateiden alettua ja ilmojen viilennyttyä kuivasin villat viherhuoneen lattialla. Korissa olevat villat on värjätty verihelttaseitikin lakeilla ja punavyöseitikeillä, vaaleanpunaiset villat kilpikirvalla. Oikealla ylänurkassa on paatsamanlastuilla ja vasemmassa reunassa limanuljaskoilla (Gomphidius glutinosus) värjättyjä villoja.   

 Ihmeellistä miten usein sadepilvet kiersivät niin, että säästyin kastumiselta.

Syksy on ollut mitä parhainta värjäysaikaa. Välillä jopa toivoin vesisadetta, kun sadevesitynnyrit kumusivat tyhjyyttään!

Isot värjäysastiat ovat raskaita liikutella, joten käytän apuna pieniä kärryjä niitä siirrellessäni. Tässä yön yli liossa olleet auringonkukat odottavat pääsyä väripataan. 

Väriliemien keitosta syntyneet jätteet kuskasin kottikäryillä puutarhakompostiin. 

Kyllä tämä touhu käy myös hyvästä kuntoilusta;)

Sitä mukaa kun sain villat kuivattua aloitin niiden karstaamisen. Käytin karstauksessa isoa ja pientä käsikarstaa. Käsin karstaaminen on melko hidasta hommaa, mutta todella rentouttavaa. Korissa verihelttaseitikin jaloilla ja tulihelttaseitikillä (Cortinarius malicorius) värjätyt villat jo karstattuna hahtuviksi. Oikealla karstausta odottaa korpipaatsamanlastuilla värjätyt villat. 

Olen tekemässä karstaamisesta oman postauksen jossain vaiheessa...tässä karstoille on päässyt verihelttaseitikin lakeista, hurme- ja punavyöseitikeistä keitetyllä väriliemellä värjätyt villat. 

Karstasin jokaisen värjäämäni villaerän erikseen. Välillä takkahuoneen lattialla oli pitkä rivi hahtuvakoreja odottamassa punnitusta. 

Ennen punnitusta otin jokaisesta erästä pienen hahtuvatupon näytteeksi värjäyskansioon. Keväällä teen niille vielä valotestin. 

En ollut ihan varma hyväksyykö tilaaja kaikki värjäämäni erät, joten sidoin ne erikseen villalangalla. Kiinnitin lankaan nimilapun, mihin kirjasin lisäksi hahtuvanipun painon.  Langan alle sujautin myös pienen tukon karstaamatonta villaa. Karstaamaton villa on kaunista ja uskon tilaajan löytävän käyttöä myös sille. 

Vähitellen hahtuvanipuista muodostui melkoinen vuori tyttäremme 120 cm leveälle vuoteelle!

 Hahtuvavuoresta löytyy
mm. kokenillilla eli kilpikirvalla,

tulihelttaseitikillä (Cortinarius malicorius),

korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuorilla ja krappijuurella,

limanuljaskalla (Gomphidius glutinosus) ja

keltasipulin kuorilla värjättyjä villoja. 

Hieman jännitti, olenko onnistunut värjäämään juuri sellaisia villoja, mitä tilaaja halusi...

Helpotus oli suuri, kun alkuviikosta nuori taiteilija kävi hakemassa villat. Jo ilme kertoo kaiken!

Arvaappa kuinka paljon värjäämäni hahtuvavuori painaa.
Lähimmäksi arvanneelle luvassa pieni yllätys.
Arvauksia voi jättää kommentteihin aina isänpäivän iltaan asti . Käyn ne läpi iltauutisten jälkeen:))

Värjäys luonnonindigojauheella

Lankakoristani on uupunut siniset ja vahvat vihreät värisävyt. Jo toukokuussa tilasin Riihivillasta luonnonindigojauhetta tilanteen korjaamiseksi. Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena ja koko päiväksi oli luvassa kaunista ilmaa. Hyvä päivä siis indigovärjäykselle. Heti aamupalan jälkeen valmistin kantaliemen, ns. peruskyypin, koska en ollut varma ehtisinkö värjäämään ihan koko päivää. Kantaliemestä voi käyttää vain osan ja loppu säilyy hyvin suljetussa astiassa käyttökelpoisena ainakin muutaman viikon seuraavaa värjäyspäivää varten. Toinen vaihtoehto olisi ollut valmistaa suoraan värjäysastiassa indigoliemi, toki sitäkin voi säilyttää muutamia päiviä uutta värjäyskertaa varten, mutta koska tiesin etten ehtisi värjäämään sillä muutamaan päivään, niin parempi vaihtoehto oli valmistaa kantaliemi tällä kertaa. Tässä kantaliemi tiiviissä lasipurkissa valmiina odottamassa pohjaliemen valmistumista.

Lämmitin värjäyslientä varten 40 litraa vettä muuripadassa olevassa isossa teräsastiassa kuten morsinkovärjäystä tehdessänikin (siitä sait lukea edellisessä postauksessani täällä). Vesi saa olla enintään 60 asteista, yleensä kannattaa pitää lämpötila hiukan sen alle, noin 50 asteessa.  Muuripata-väripata yhdistelmäni toimii mainiosti, lämpötila pysyi pienellä säädöllä tasaisesti noin 50 asteessa.  Olin lisännyt hieman liikaa puita, joten siirsin muutaman viereiseen tulipesään. Joissain ohjeissa kehotetaan lisäämään liemeen tiskipesuainetta loraus, se kuulema edistää indigon kiinnittymistä tasaisesti, jätin kuitenkin nyt lorauttamatta ja lisäsin normaaliin tapaan liemeen vain kidesoodaa ja pelkistettä.  Odotin reilut 20 min, jonka jälkeen lisäsin emäksiseen ja pelkistettyyn eli hapettomaksi tehtyyn liemeen kantaliemen (peruskyypin) varovasti, jottei liemeen pääsisi ilman mukana happea.  Odotin viellä noin 15 minuuttia ennen kuin lisäsin liemeen ensimmäiset hyvin kostutetut lankavyyhdit, pietaryrtillä keltaiseksi värjäämäni ja luonnonvalkoisen sekä noin 50 grammaa lampaanvillaa. 

Kaiki näytti sujuvan mallikkaasti, liemi oli kirkkaan keltaista, ja se värjäsi valkoisen langan välittömästi keltaiseksi. Otin kirkkaan keltaiseksi värjäytyneen vyyhdin 10 minuutin kuluttua varovasti pois, ensin vyyhteä pinnan alla pusertaen ja nostaen värjäysastian reunaa myöten, jotta liemeen ei pääsisi tarpeettomasti ilmaa. Olin varannut pesuvadin padan lähelle, mihin valutin nyt jo ilman hapen vaikutuksesta siniseksi muuttuneen vyyhdin samalla vyyhteä kevyesti levitellen ilmassa. Aiemmin pietaryrtillä värjäämäni vyyhti muuttui ilman kanssa kosketuksiin päästessään vihreäksi.

Ripustin vyyhdet narulle hapettumaan 15 minuutiksi. Samalla kertaa lankojen kanssa indigoliemessä oli myös lampaan villaa, mihin sain imeytettyä väriliemen pinnalla olevan kalvon kätevästi.

  Upotin vyyhdet uudelleen indigoliemeen 10 minuutiksi saadakseni hieman tummemman sävyn. 

Kaiken kaikkiaan värjäsin päivän aikana 10 grammasta indigojauhetta tekemälläni indigoliemellä 1300 g lankaa ja 200 g villaa. Yhden kerran jouduin lisäämään pelkistettä indigoliemeen, näin sain sopivasti myös pidettyä ruokatauon, koska pelkisteen lisäämisen jälkeen on odotettava puolisen tuntia ennen värjäämisen jatkamista. Illalla laitoin indigoliemen lasipurkkeihin odottamaan viellä uutta värjäyskertaa. Noihin pyykkinarulla näkyviin valkoisiin lappuihin olen merkinnyt lankojen pohjavärit ja kasto kerrat indigoliemeen, ilman niitä kirjanpitoni menisi ihan sekaisin. 

Aloitin lankojen pesemisen niiden ollessa viellä kosteita, reilun tunnin kuluttua viimeisestä indigokylvystä.

Lankojen pesussa on melkoinen homma, sarjatyönä sekin onnistuu mukavasti. Ennen lankojen pesemistä neutraalilla pesuaineella, huuhdoin langat etikkavedessä neutraloidakseni ne, onhan indigoliemi emäksistä. 

Seuraavana päivänä nostin sinisten lankojen orren veräjälle ihailtavaksi. Oikeanpuoleisin vyyhti on ensin värjätty kokenillilla, sitten päälle indigolla. 

Toisella orella tuo kaunis vihreä on ensiksi pietaryrtin kukilla keltaiseksi värjätty ja sitten indigokylvyssä kaksi kertaa käynyt vyyhti. Siitä oikealle kaksi seuraavaa vyyhteä on ensin paatsamanlehdillä värjättyjä, jotka indigokylvyssä saivat itseensä hempeän vihreän sävyn. Paatsamanlastuilla värjätty vyyhti sai sinisen värin, kuvassa vihreän vyyhdin vasemmalla puolella. Vertailun vuoksi otin mukaan morsingolla värjäämäni sinisen vyyhdin, kuvassa etummaisen orren oikeanpuoleisin vyyhti.

Taitokeskus Aivian SULOisia värejä- väriaarteita bio-roskiksesta kurssin 1.-3.2.2013 antia

Minua on alkanut kiinnostamaan villan värjäyksen lisäksi luonnonvärien käyttö myös painokuvioinnissa. Jyväskylän taitokeskuksessa pidetty kurssi sopi hyvin lomasuunnitelmiini, siksipä ilmoittauduin kurssille. Kurssilla tutustuttiin luonnonvärien ja roskisvärien (luonnon värejähän nekin ovat) mahdollisuuksiin villalankojen värjäyksessä ja painokuvioinnissa. Kurssin opettajana toimi Ulla Lapiolahti. Ensimmäisenä iltana mukana "henkisenä tukena" oli myös Päivi Hintsanen. Ulla ja Päivi vetävät yhdessä SULOisia värejä projekteja ja ylläpitävät Kaikille avoin roskisvärjäämisen koekeittiö blogia ja facebook sivustoa. Niistä löytyy myös muiden kurssille osallistujien postauksia.

Värjäys viikonlopusta vauhtia puusavottaan-postauksessani kirjoitin jo eka päivän touhuistamme. Sieltä voit lukea esim. painopastan valmistamisesta.  

 Silkkikankaan painamiseen käytin keltasipuleista itse tekmäni painovärin (keltainen) lisäksi Ullan jo aiemmin punasipulin kuorista (vihreä), kokenillista (lila) ja alunan lisäksi rautavithrillillä puretetusta teestä (ruskea)  tekemiä valmiita painovärejä. Vanamon maalasin pensselillä vapaalla kädellä. Nimikirjaimet IW painoin perunalla. Perunapainanta oli tosi hauskaa. Vähän aikaa piti miettiä, miten osaan tehdä peilikuvan kirjaimista, näyttihän tuo onnistuneen;). Toisen kankaan kuvioista osan  töpötin superlonilla, osan maalasin leveällä siveltimellä ja tietysti halusin myös painaa käden jälkeni perinteisesti muinaisten luolamaalareiden tapaan. Käyppä kurkkaamassa kurssille osallistuneen Värjääjän Päiväkirja- blogin  pitäjän postauksesta hyvä vinkki superlonin pidikkeestä.

Kuviot saadaan pysymään kankaassa höyryttämällä valmiiksi painettu kangas. Kurssilla oli mahdollista höyryttää kankaat korkeassa pystyhöyrystimessä. Muistaakseni siinä pytyy höyryttämään ainakin 120 cm leveää kangasta, ehkäpä 150 cm asti. Kuvassa Ulla on juuri asettamassa putkea paikoilleen, kangasrulla ja ylä tötsä on vielä asettamatta paikoilleen tässä vaiheessa.

Kotona pienempiä kankaita pystyy hyvin höyryttämään mehumaijassa. Ennen höyrystimeen laittamista kangas kääritään joko höyryä läpäisevään paperiin tai kankaaseen. Kurssilla käytettiin makulatuuripaperia. Siitäpä johtui mieleeni, kuinka papalla oli tapana kysellä lapsilta kesäloman alkajaisiksi tämä olennainen kysymys: "Oletko makulatuuripaperin ryttääjä?" Se sai aina penskojen otsan enemmän tai vähemmän rypyille:))

Itse sitaisin vanhasta mankelista otetun pellavakankaan silkkikankaiden ympärille. Paperin tai kankaan tarkoitus on estää värien leviäminen.

 Tässä kangaskääröni mehumaijassa. Tunnin höyrytys on riittävä kiinnittämään painovärit kankaaseen. Alla kankaat asetettuna kuivumaan pyykkitelineen päälle. Vanamon kukissa ja osin varsissa käyttämäni kokenillista valmistettu painoväri päästi hieman väriä. Kokenilli päästää herkästi väriä myös villalangoista, mistä syystä en itse siitä erityisemmin pidä, vaikka väri onkin kaunis. Höyryttämisen jälkeen kangas saa kuivua vähintään vuorokauden, mielellään parista viikosta kuukauteen. Tämän jälkeen kangas huuhdotaan ensiksi viileällä vedellä painopastassa käytetyn paksunnosaineen poistamiseksi. Lopuksi kangas huuhdellaan vielä lämpimällä vedellä, jolloin mahdollinen irtoväri huuhtoutuu pois. Kuten huomaat, käsviväripainanta ei ole hätäisen ihmisen hommaa;)  Tarkoitukseni on vielä kirjoa vanamon kukat, koska käytettävissä ei ollut sopivaa painoväriä. Se, mihin aion käyttää näitä kankaita, jääköön vielä hämärän peittoon.

Usein kuulee sanottavan, että väriä irtoaa vähemmän, jos langat saavat kuivua jonkin aikaa. Itse olen huuhtonut langat lähes aina jo heti seuraavana päivänä värjäämisestä, joskus jo heti lankojen jäähdyttyä värjäyspäivänä. Nyt odotinkin mielenkiinnolla miten käy, kun langat olivat seisseet huuhtomatta lähes kolme viikkoa. Yllätyksekseni punasipulilla ja teellä värjätyistä langoista irtosi huomattavasti enemmän väriä kuin tavallisesti. Yleensä riittää kolme huuhtelukertaa, nyt sain huuhdella langat kuuteen kertaan, ennen kuin huuhteluvesi jäi kirkkaaksi. Ajattelen tämän johtuvan ennen kaikkea siitä, että kurssilla käytettiin huomattavasti enemmän sipulinkuoria suhteessa lankamäärään, mitä itse käytän.  

Vasemmalta oikealle lukien värjätyt langat: keltasipulin kuoret, kahvi, citrushedelmien kuoret, punasipulin kuoret valkoinen lanka, tee harmaa lanka (ensimmäinen värjäys, väri mitätön, toinen värjäys punasipulin kuorilla), punasipulin kuoret harmaa lanka.

Värjäsin myös villaa huovutusta varten samoilla väriliemillä. Ensi viikolla on tarkoitus karstata villaa iltapäivisin. Pidän Värjärin Puodissa taas "työnäytös" viikon eli kaikki halukkaat ovat tervetulleita opettelemaan karstaamista päivittäin klo 13.00- 15.00 välisenä aikana. Kannattaa kuitenkin soittaa tai laittaa sähköpostia varmuuden vuoksi etukäteen, yhteystiedot löytyy facebookista. 

 Iltapuhteina sain tehtyä myös yhden tilaustyön eli ne iki ihanat pikkuisten junasukat:)) Sukat on kudottu Ylistaron kehräämön villalangasta, missä on 1/3 osaa koirankarvaa. Tietysti myös tammikuussa värjätyttyjä lankojakin on vyyhtipuulla kieputeltu myynti kuntoon:))

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta Teille kaikille Värjärin padan ystäville:))