perjantai 8. marraskuuta 2019

Syksyn isoin värjäysurakkani valmistui ajoissa

Tämä iso hahtuvakasa selittänee sen, miksi pidin pitkän tauon blogistaniasta;)) 
Syyskuun postauksessani klik! kerroin värjänneeni kolme kiloa villaa, mutta eihän se vielä siihen jäänyt. Sain syyskuun alussa ison tilauksen luonnonväreillä värjätyistä huovutusvilloista. Lokakuun loppuun mennessä minun oli määrä värjätä erivärisiä keltaisia, vaaleanpunaisia, roosia ja ihonvärisiä villoja taideteosta varten. Tässä vaiheessa en voi vielä paljastaa sitä, mihin teos tulee esille, palataan siihen ensi toukokuussa.  
Suomenlampaan villa on laadukasta ja soveltuu erittäin hyvin erilaisiin huovutustöihin. 
Hankin värjäämäni villat Mikkolan lammastilalta klik!. Olen aiemmin kertonut täällä klik! lampaiden keritsemisestä ja villan lajittelemisesta. Omat villavarastoni olivat huvenneet olemattomiin, joten syksyn kerintäpäivät tulivat juuri sopivasti. Kahtena päivänä olin lajittelemassa villoja lammastilalla. 
Värjäämistä varten villat pitää pestä, vaikka ne näyttävätkin melko puhtailta kesän laidunkauden jälkeen. Villassa on paljon rasvaa, lanoliinia, mitä pitää pestä pois, jotta värit tarttuvat villaan. Pesin villat kilon erissä, kuumassa vedessä liottamalla. Ensimmäiseen liotusveteen laitan muutaman tipan astianpesuainetta. Villan puhtaudesta ja rasvaisuudesta riippuen liotan villoja kolmesta neljään kertaa.
Puretin pestyt villat isossa puretuspadassa ennen värjäämistä. Puretuksen voi tehdä myös värjäyksen yhteydessä. Pieniä eriä värjätessäni teenkin niin. Värjärin päivään mahtuu monenlaista puuhaa. Keitin samoilla tulilla uusia väriliemiä ja värjäsin aiemmin purretettuja villoja tai lankoja. Isoja määriä kerralla värjätessä tarvitaan monen kokoisia kippoja ja kappoja. Väriliemien säilyttämiseen pitää varata isoja astioita. Siivilöimistä varten olen hankkinut kirpparilta vanhojen mehumaijojen siivilöitä. Myös spagettikattilan siivilä on osoittautunut todella käytännölliseksi villojen värjäämisessä. 
Keltaisia värejä saa monista eri kasveista ja sienistä. Koska kyseessä on taideteos, minkä tulee säilyä mahdollisimman kauan, niin valitsin väripatoihini vain hyvän valonkeston antavia kasveja ja sieniä. Tässä keitän teräspadassa ensimmäistä näyte-erää varten värilientä kanadanpiiskun kukinnoista.
Kasvatan kanadanpiiskua (Solidago canadensis) omalla pihalla, mutta nyt tarvitsin kukkia niin paljon, että kävin keräämässä kaksi isoa jätesäkillistä niitä tuttaviemme monien aarien laajuisesta piiskupenkistä. Itse asiassa omat piiskuni olen saanut aikoinaan juuri tuosta, nyt jo villiintyneestä kasvustosta. 
Kasvatan myös keltasauramoa (Anthemis tinctoria) ja tiikerinkaunosilmää  (Coreopsis tinctoria) värjäyksiä varten. Tässä kuivatut keltasauramon kukat sukkahousupussissa villojen joukossa.
Luonnonväreillä värjääminen on monella tapaa hidasta puuhastelua. Padassa olevat korpipaatsaman lastut on haketettu jo kolme vuotta sitten. Säilytän kuivattuja lastuja pahvilaatikossa vähintään vuoden, yleensä useammankin. Näin niistä saa parhaimmat sävyt villoihin. Samoin toimin myös puiden kuorien kanssa. Alapuolella olevassa kuvassa näkyviä keitettyjä korpipaatsaman kuoria olen säilyttänyt kolme vuotta ennen väripataan laittoa. Korpipaatsaman kuorien lisäksi värjäsin keltaisia sävyjä villoihin omenapuun ja keltasipulin kuorilla.
Alkukesä on hyvää aikaa kerätä ja kuivata erilaisia kasveja, kuoria ja juuria tulevia värjäyksiä varten. Puiden lehdistä saa kirkkaimman keltaisen juuri puhjenneista lehdistä aina juhannuskesään asti. Padassa olevat korpipaatsaman lehdet keräsin syyskuussa suoraan väripataan. Villat värjäytyivät hempeän vaaleankeltaisiksi. 
Keväällä nostin yhden raparperin juurakon. Raparperin juurista saa kauniita, kestäviä oransseja ja keltaisia sävyjä villaan ilman purettamistakin, sillä siinä oleva oksaalihappo toimii luonnollisena puretteena. 
Kasvien lisäksi värjäsin villoja myös sienillä. Sienimetsässä saikin käydä monta kertaa viikossa. 
Punavyöseitikeistä (Cortinarius armillatus) saa kaunista roosaa ja malvaan sävyttyviä värejä. Keräsin punavyöseitikkejä syksyn aikana useita kymmeniä kiloja värjäyksiini. Yhden väriliemen keittoon käytin kolmesta neljään kiloa punavyöseitikkejä. Nuoret sienet kannattaa jättää vielä kasvamaan. Vanhoista, rupsahtaneista sienistä saa parhaat värit.
Värjäyspäivinä ei oikeastaan ehdi tekemään mitään muuta kuin värjätä. Yleensä jätin villat jäähtymään värjäysliemeen seuraavaan päivään asti.  
Aamulla kun olin saanut sytytettyä väripatojen alle valkeat ja laitettua väripadat lämpiämään, huuhdoin edellisenä päivänä värjäämäni villat. Aina kun mahdollista huuhdoin villat sadevedellä. Tässä kuivumaan pääsyä odottaa punavyöseitikeillä (alinpana), limanuljaskoilla (oikealla) ja korpipaatsaman kuorilla värjätyt villat. 
Syyskuussa oli vielä lämpimiä päiviä, joten pystyin kuivaamaan villat terassilla. Edessä piiskulla värjättyjä villoja, ylhäällä verihelttaseitikin (Cortinarius semisanguineus) jaloilla. Verihelttaseitikki antaa vielä jatkovärjäyksissäkin hyviä, valoa kestäviä värejä villaan.  Vasemman puoleiset villat ovat ensimmäisestä värjäyksestä, oikealla toisesta jälkiväristä. 
Syyssateiden alettua ja ilmojen viilennyttyä kuivasin villat viherhuoneen lattialla. Korissa olevat villat on värjätty verihelttaseitikin lakeilla ja punavyöseitikeillä, vaaleanpunaiset villat kilpikirvalla. Oikealla ylänurkassa on paatsamanlastuilla ja vasemmassa reunassa limanuljaskoilla (Gomphidius glutinosus) värjättyjä villoja.   
 Ihmeellistä miten usein sadepilvet kiersivät niin, että säästyin kastumiselta.
Syksy on ollut mitä parhainta värjäysaikaa. Välillä jopa toivoin vesisadetta, kun sadevesitynnyrit kumusivat tyhjyyttään!
Isot värjäysastiat ovat raskaita liikutella, joten käytän apuna pieniä kärryjä niitä siirrellessäni. Tässä yön yli liossa olleet auringonkukat odottavat pääsyä väripataan. 

Väriliemien keitosta syntyneet jätteet kuskasin kottikäryillä puutarhakompostiin. 
Kyllä tämä touhu käy myös hyvästä kuntoilusta;)
Sitä mukaa kun sain villat kuivattua aloitin niiden karstaamisen. Käytin karstauksessa isoa ja pientä käsikarstaa. Käsin karstaaminen on melko hidasta hommaa, mutta todella rentouttavaa. Korissa verihelttaseitikin jaloilla ja tulihelttaseitikillä (Cortinarius malicorius) värjätyt villat jo karstattuna hahtuviksi. Oikealla karstausta odottaa korpipaatsamanlastuilla värjätyt villat. 
Olen tekemässä karstaamisesta oman postauksen jossain vaiheessa...tässä karstoille on päässyt verihelttaseitikin lakeista, hurme- ja punavyöseitikeistä keitetyllä väriliemellä värjätyt villat. 
Karstasin jokaisen värjäämäni villaerän erikseen. Välillä takkahuoneen lattialla oli pitkä rivi hahtuvakoreja odottamassa punnitusta. 
Ennen punnitusta otin jokaisesta erästä pienen hahtuvatupon näytteeksi värjäyskansioon. Keväällä teen niille vielä valotestin. 
En ollut ihan varma hyväksyykö tilaaja kaikki värjäämäni erät, joten sidoin ne erikseen villalangalla. Kiinnitin lankaan nimilapun, mihin kirjasin lisäksi hahtuvanipun painon.  Langan alle sujautin myös pienen tukon karstaamatonta villaa. Karstaamaton villa on kaunista ja uskon tilaajan löytävän käyttöä myös sille. 

Vähitellen hahtuvanipuista muodostui melkoinen vuori tyttäremme 120 cm leveälle vuoteelle!
 Hahtuvavuoresta löytyy
mm. kokenillilla eli kilpikirvalla,
tulihelttaseitikillä (Cortinarius malicorius),
korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuorilla ja krappijuurella,
limanuljaskalla (Gomphidius glutinosus) ja
keltasipulin kuorilla värjättyjä villoja. 
Hieman jännitti, olenko onnistunut värjäämään juuri sellaisia villoja, mitä tilaaja halusi...
Helpotus oli suuri, kun alkuviikosta nuori taiteilija kävi hakemassa villat. Jo ilme kertoo kaiken!

Arvaappa kuinka paljon värjäämäni hahtuvavuori painaa.
Lähimmäksi arvanneelle luvassa pieni yllätys.
Arvauksia voi jättää kommentteihin aina isänpäivän iltaan asti . Käyn ne läpi iltauutisten jälkeen:))



31 kommenttia:

  1. Kauniin värisiä villoja ja hyvin mielenkiintoinen postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kaunis Kruunuvuokko:)) värjääminen on intohimoni ja niistä on siksi mukavaa kirjoittaa. välillä pitäisi taas päivittää vähän noita värjäyssivustojakin.

      Poista
  2. On tuossa leperekasassa ollukki tekemistä! Saako mistään kirkkaan sinistä väriä?
    Oiskohan 53 kiloa lähelläkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta niin Maarit, lähes kaksi kuukautta se vei! värjään sinistä luonnonindigolla, morsinkolla ja lupiininkukilla. yllätyksekseni sain pakastetuista korpipaatsamanmarjoista myös kauniin tumman sinisiä värejä lankoihini. paras ja kestävin kirkas sinininen tulee kuitenkin luonnonindigolla värjäämällä.

      Poista
  3. Valtavan urakan olet tehnyt! Tämä oli mielenkiintoista lukea, sillä värjäys on itselle aika tuntematon prosessi. Upeaa, että sinulla on sekä taito että viitseliäisyyttä nähdä vaiva - lopputulos on kyllä upea. Tosi vaikea arvata painoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. urakka oli tosiaan valtava, mutta todella mielenkiintoinen ja osin haastavakin. tykkään juuri tälläisistä projekteista. monelle tosiaan luonnonvärien käyttö on vierasta. se on yksi tärkeä perinnetaito, mitä itse omalta osaltani haluan jatkaa. värjäystaito kehittyy värjätessä, aina saa oppia uutta. värjäyksestä on saatavilla myös useita hyviä kirjoja, joista voi ammentaa uutta oppia niin paljon kuin vain jaksaa ja aikaa riittää.

      Poista
  4. Kauniita värejä! Olisikohan 120 kg...?

    VastaaPoista
  5. Sinulla on melkoinen tieto ja taito hallussasi. Ei taida olla tänä päivänä kovin yleistä osata työstää villaa. Miten kauniita sävyjä sait villoihin. Ihme, jollei olisi tilaajalle kelvanneet.
    Olen surkea arvioimaan ja arvaamaan yhtään mitään. Kaikissa arpajaisissa saan aina pinon arpoja, joissa lukee "tämä arpa ei voita". Arvaanpa kuitenkin, että villakasan suuruudesta huolimatta paino on 22 kg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vuosien myöstä tieto ja taito on lisääntynyt, paljon on edelleen oppimista, ei se varmaan lopu ikinä. paljon oppii myös ns. kantapään kautta tekemällä erilaisia kokeiluja. villan arvostus oli takavuosina todella vähäistä, onneksi nyt ollaan jo ihan eritavoin kiinnostuneita tästä arvokkaasta luonnon materiaalista ja suomenlammas on nostanut arvostustaan uudelleen monin tavoin.
      ihanaa kannustusta, kiitos siitä Between:))
      mul on ollut vähän sama juttu, siksi kesällä olinkin ihan äimänkäkenä voittaessani arvonnasta herkkukorin!

      Poista
  6. Herkullisia värejä! Noistahan ihan humaltuu.
    Miepä arvaan painoksi enintään 10kg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arvaappa vaan Stiina, kuinka moni olisi halunnut sukeltaa tuohon hahtuvavuoreen!

      Poista
  7. Suuret onnittelut! Iso homma, mutta tuo lopputulos palkinnee kaiken. Värisävyt on hienoja todella. Kyllä olet läksysi hyvin lukenut.
    Enpä taija viittiä arvailla kilomäärää, saattaisin osua kohilleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, kiitos aimarii. juuri niin, välillä jo hirvitti, miten saan tilauksen tehdyksi määräaikaan mennessä, mut loppu hyvin, kaikki hyvin;)
      värjäysoppaat on selattu hiirenkorville vuosien mittaan, oispa oppilapsenikin olleet aina yhtä ahkeria!
      ps sattuneesta syystä olisinkin diskannut arvauksesi rakas aimarii;)

      Poista
  8. Iso työ sinulla ollut, mutta varmaan olet nauttinut joka hetkestä. Oli todella mielenkiintoista lukea ja katsoa postauksesi ja samalla ihmettelen ja olen mykistynyt upeasta taidostasi värjäyksessä ja materiaalin käsittelyssä. Valtava määrä tietoa ja taitoa. Onnittelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juuri niin Kankuritar, värjääminen on intohimoni ja nautin siitä paljon. se sopii täydellisesti luonteelleni, sopivan hidasta, monipuolista puuhastelua, aina saa oppia uutta ja kehittyä tekemisessään. kauniimmat värit hivelevät silmää, sielu lepää niitä katsellessa, ollen kiitollinen tästä kaikesta.

      Poista
  9. Mikä valtava tieto ja työ. Ihanat värit! Olen aivan mykistynyt. Yksi villahahtuva ei paljon paina, joskus villaa karstaneena ja kehräneenä on siltä ajalta jotain vielä muistissa. Villakasa näyttää valtavalta ja luulisin sen olevan hirmun painavan, mutta ei kai se ole. Laitan arvauksen tuonne noin 8 kiloon, meni syteen tai saveen.
    Onnittelut upeasta työstäsi ja työn tuloksesta. 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikki nämä ihanat palautteet lämmittävät kovin mieltäni, kiitos niistä myös Sinulle Molley:)) olipa mukavaa kuulla, että myös sinä olet puuhastellut villan parissa. aivan oikein muistelet, hahtuva on kevyt kuin hengäys!

      Poista
  10. Upeita värejä! Tuossa värjäysurakassa on mennyt paljon aikaa. Mutta vielä vaikeampaa lienee arvata, paljonko painoa koko määrällä on. Hahtuva ei paljoa paina.
    Laskin (mukamas) tarkkaan värjätyt keräksi kerityt ja 200g mukaan. Painoksi arvaan 11,8kg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaunis kiitos Delffi:)) syyskuu ja lokakuu kuluivat tiiviisti väripatojen äärellä ja sienimetsässä. hahtuva ei todellakaan paljoa paina, kevyt kuin höyhen.

      Poista
  11. Lampaat näyttävät niin hoikkalailta keritsimesen jälkeen. Mutta oh-hoh, onpa sinulla ollut tosiaan valtava urakka. Nostan hattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, paksu villa saa lampaat näyttämään paljon pyöreämmiltä. urakka oli iso, mutta kovin mieluinen:))

      Poista
  12. Oi jestas sentään kylläpä on ollut hommaa. 32 kg. Fiilispohjalla täysin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hommaahan niissä oli kerrakseen, mut silloin työ sujuu kuin leikki, kun se on mieluista:))

      Poista
  13. Täällä aloitteleva värjäri hurmaantui väreistäsi niin että tuli "painovirhe" painon arvioon. Tarkoitus oli ehdottaa painoksi 12 kg eikä 120 kg mutta voita jättää tämän pois kisasta kun tällä tavalla jälkikäteen korjailen. Hyvää Isäinpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, kiitos anli itse, isänpäivä kului mukavasti ja tietysti aivan liian nopeasti niin kuin aina lasten käydessä kotona!
      itse asiassa olinkin ukenut tuon arviosi jo alunperin 12 kiloksi. toki olet mukana tässä leikkimielisessä arvauskisassa...

      Poista
  14. Kauniita värejä! On sinulla ollut urakkaa niiden värjäämisessä! Villahan on melkein höyhenenkevyttä ja tuollainen höttöinen kasa, niin valtava kuin onkin, ei voi mahdottoman paljoa painaa. Veikkaan 9kg kasan painoksi. Muuten olisin laittanut tasan 10kg, mutta kun oli jo joku ehtinyt sitä ehdottaa :D Hyvää isänpäivän iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Minna! totta, villahatuvat ovat höyhenen kevyitä.

      Poista
  15. Tuhannet kiitokset kaikille hahtuvavuori postaukseeni kommentoineille. Olen todella ilahtunut siitä, kuinka moni rohkeni myös tehdä enenmmän tai vähemmän villin arvauksensa tähän leikkimieliseen arvontaan.
    Hahtuvavuori painoi yhteensä 12 kg 160 gr. Delffi arvioi kasan painoksi 11,8 kg. Anli itse arvioi painoksi 12 kg. Hänelle oli tullut "painovirhe" ensimmäiseen kommennttiinsa, minkä hän onneksi oli huomannut myöhemmin. Päädyin palkitsemaan sekä Delffin ja anli itsen pienellä yllätyspalkinnolla. Lähetän sen teille postissa, jos jätätte sähköpostiini ilona.winebridge@gmail.com osoitetietonne.
    Kiitos vielä kerran kaikille teille ihanista kommenteistanne, niitä oli ilo lukea
    yt Ilona

    VastaaPoista
  16. Jestas olen aivan ällikällä päästäni. Tätä postausta piti lukea todella hitaasti koska asiaa oli niin paljon. Uutta, ihmeellistä ja ihanaa. Arvostan todella korkealle tätä sinun taitoasi. Kauniita värejä kaikki. Minua kiinnostaa myös tietää sitten joskus mihin nämä kaikki joutuu kun taideteoksen näyttäminen on ohitse? Toivottavasti ei hukkaan. Ja nyt se selvisi missä olet ollut kun postauksia ei ole kuulunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, hih...postauksesta tuli kieltämättä ihan liian pitkä, mukavaa kuulla Nila, et mielenkiinto säilyi loppuun asti:))
      Luonnonväreillä värjääminen kuuluu niihin perinnetaitoihin joiden soisi säilyvän tuleville sukupolvillekin. haluan osaltani ylläptää ja välittää tätä arvokasta taito tietoa. siksi yritän ylläpitää noita värjäyssivustojanikin.
      sovimme tilaajan kanssa niin, että voin paljastaa tiedot tästä taideprojektista ensi toukokuussa, kun teos paljastetaan. jos kaikki sujuu tilaajan suunnitelmien mukaan, niin villoja ei todellakaan hävitetä, vaan ne jäävät taideteoksen myötä hyvään talteen myös näyttelyn jälkeen, mistä olen todella iloinen. näin luonnonväreillä värjääminen varmaan saisi taas hitusen lisää arvostusta osakseen.

      Poista