maanantai 16. syyskuuta 2019

Syksyn värjäyskausi kiihkeimmillään

Aamu valkeni aurinkoisena, joten lähdimme isännän kanssa sienimetsään heti aamupalan jälkeen. Tällä kertaa keräsin pelkästään lankojen ja villan värjäyksessä käyttämiäni sieniä. Tarvitsen eniten värjäyksiini kuvassa näkyviä verihelttaseitikkejä (Cortinarius semisanguineus). Isännän koriin kertyi suppilovahveroita ja kanttarelleja. 
Kävimme sienessä myös lauantaina. Löysin silloinkin paljon verihelttaseitikkejä. 
Verihelttaseitikin lakista saa kaunista punaista ensimmäisestä värjäyksestä, jälkivärjäyksissä punaisen osuus vähenee ja lankoihin saa kauniita oranssin ja keltaisen sävyjä. 
Veriseitikkejä (Cortinarius sanguineus) löytyy vielä melko vähän. Korissa olevassa muovipussissa kaikki löytämäni, vain kymmenkunta sientä. Pieniä veriseitikkejä näkyi siellä täällä sammalikossa. Loppuviikolla täytyy mennä uudelleen kiertämään veriseitikkipaikat. Minulla on  pakkasessa viime syksynä keräämiäni veriseitikkejä ja kuivattujakin löytyy muutaman vyyhdin värjäämiseen. 
Erottelen verihelttaseitikin lakit ja hatut ennen kuivaamista, koska ne antavat erilaisia värejä. Näitä sieniä en kylläkään nyt kuivaa, koska tarvitsen ne heti värjäyksiini.
Kesällä en pystynyt kertaakaan sytyttämään tulia väripatojeni alle, koska kaivostamme loppui vesi jo alkukesästä. Kuivuutta kesti niin kauan, että kaikki sadevesi tarvittiin kasvilavojen ja kasvihuoneen kastelemiseen. Onneksi nyt on satanut niin paljon, että pääsin aloittamaan viime viikolla vihdoinkin värjäykset. 
Vuosia palvellut puretuspata oli jo aivan puhki, kaikki eristeetkin olivat aikaa sitten rapisseet pois. Onneksi löysin viime viikolla kotikirpputorilta sopivan saunapadan sopuhintaan uudeksi puretuspadaksi.
Isäntä teki pikaisesti hiekkapedille tulitiilistä alustan padalle. Tällä hetkellä on niin paljon puretettavaa, että en millään pystyisi odottamaan valetun alustan valmistumista.
Pataan sopii kymmenen vyyhteä eli kilo lankaa kerrallaan. Tuossa pienessä kasarissa on puretuksessa käyttämäni aluna ja viinikivi liotettuna kuumaan veteen. Laitan pestyt ja hyvin kostutetut lankavyyhdit kädenlämpöiseen veteen. Veden lämmettyä 40 asteiseksi, nostan vyyhdet pois padasta siksi aikaa, kun lisään puretusaineet pataan. 
Puretuksen aikana veden lämpötilaa pitää seurata tarkasti. Vesi ei saisi päästä kiehumaan, koska silloin villa vanuttuu helposti. Uusi puretuspata pääsi yllättämään minut toisella käyttökerralla, vaikka olinkin huomannut sen lämpenevän paljon nopeammin kuin ikivanhan patani. Jätin padan vahtimatta liian pitkäksi aikaa, mielestäni vain hetkeksi, laittaessani aiemmin värjäämiäni lankoja kuivumaan.  
Pata porisi iloisesti ja minulle tuli kiire laskea veden lämpötilaa lisäämällä kylmää vettä ja ottamalla kuumana hehkuva hiillos pois arinalta. Onneksi langat ovat ihan kunnossa ja voin käyttää niitä värjäyksissä. 
Viime viikolla sienien lisäksi väripataan pääsivät korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuoret.  Olen kuivannut kuoria viime kesästä. Kuoret ovat niin kauniita kiepille käärittynä:)
Kuivia kuoria pitää liottaa vähintään yön yli ennen väriliemen keittämistä. 
Korpipaatsaman kuoret kiehumassa emalikattilassa. Keitin niitä reilut kolme tuntia. Teräskattilassa valmistumassa väriliemi tarhakultapiiskun kukista villan värjäämistä varten. Värjäsin villaa myös paatsaman kuorilla. 
Jatkoin paatsman kuorilla villalangan värjäämistä, ensimmäisellä jälkivärillä värjäsin yhden harmaan ja yhden valkoisen lankavyyhdin. Valkoinen, sinapinkeltaiseksi värjäytynyt vyyhti, pääsi vielä seuraavana päivänä tunniksi koivuntuhkalipeään. Väri muuttui lähes heti roosanpunaiseksi. Tämä on vanha värjäysresepti, se löytyy jo viime vuosisadan alussa julkaistuista värjäys oppaista. Olen aiemmin kirjoittanut täällä klik! koivuntuhkalipeän valmistamisesta.
Oikealla lipeäkäsittelyn saanut lankavyyhti ja vasemmalla pelkästään paatsamankuorilla värjätty alunperin luonnonharmaa vyyhti. Tuo roosa olisi tullut ilmeisesti tummemmaksi, jos olisin käyttänyt  jo ensimmäistä värilientä lankojen värjäämiseen, kuivannut vyyhdin välillä ja värjännyt sen sitten uudelleen kerran tai kaksi. Nyt värisävy on lähes sama, mitä saan värjäämällä paatsaman puuaineksella, lastuilla, lankoja. 
Omenapuun siimeksessä kuivumassa viikonlopun värjäykseni. Oikealla olevat kaksi vyyhteä on  värjätty korpipaatsaman kuorilla. Kolmas oikealta veriseitikeillä ja loput vyyhdit verihelttaseitikeillä. Olen värjännyt viime viikolla myös kolme kiloa villaa ja huomenna jatkan villan värjäämistä. Tarkoitukseni on tehdä siitä oma postauksensa loppuviikosta. Jos sinua kiinnostaa luonnonväreillä värjäämiseni, niin löydät enempi asiaa tuolta yläpalkin sivuilta:))

12 kommenttia:

  1. Jestas tämä on kyllä mielenkiintoinen juttu. Minun sisarentyttö on värjännyt lankoja. Hän kuuluu viikinkeihin. Hienoja värejä. Mitä niistä kudot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukava kuulla Nila:)) tyttärelläsi on todella mielenkiintoinen harrastus, jos olisin nuorempi, niin varmaan itsekin menisin mukaan noihin muinaisjuttuihin. en ole viel päättänyt mitä niistä itse tekisin, osa menee varmaan myyntiin.

      Poista
  2. Upeita värejä! Löysin verihelttaseitikkejä ja lakeista sain noin 700 g värjäysmateriaalia. Liemen keitin jo sunnuntaina, eilen sitten värjäsin 100 g villalankaa. Hieman outo väri tuli, lieneekö seitikkejä ollut lian vähän. Ei ole vielä kuvaa laitettavaksi, mutta väri ei ollut punainen eikä oranssi, ehkä punaruskea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Kankuritar:)) värjäyksen lopputulokseen vaikuttaa niin monet seikat, että voin vain arvailla mistä mahdollisesti tuo punaruskea sävy johtuisi. mm. veden laatu, puretus, keittoaika ja -lämpötila, väriliemen pH, sienien määrä ja ikä, antaako sienien olla lankojen kanssa värjäyksen aikana vai ei jne vaikuttaa saatavaan sävyyn. itse saan parhaimmat punaiset joko kuivatuilla lakeilla tai tuoreilla vanhoilla, jo lähes mädillä verihelttaseitikin lakeilla värjäämällä matalassa lämpötilassa, noin 60 asteessa. kuivattuja lakkeja tarvitaan vain noin 60-70 grammaa per 100 gr lankaa. tuoreita lakkeja käytettäessä tuosta 700 grammasta olisi pitänyt tulla jo suht hyvää punaista matalassa lämpötilassa. jos sieniä on vähän, niin silloin kannattaa keittää niistä vaikka kaksi värilientä ja yhdistää ne sitten yhdeksi väriliemeksi värjäystä varten. olen tämän oppinut seuraamalla Riihivillan Leenan värjäyskokeiluja hänen blogissaan ja itse tullut samaan johtopäätökseen omissa värjäyksissäni. hyvä nyrkkisääntö on käyttää tuoreita sieniä vähintää 10 x määrä suhteessa lankoihin. jos käyttää korkeaa värjäyslämpöä, yli 75 astetta, niin silloin alkaa irtoamaan enempi keltaista ja ruskeaa eli siinä voisi olla yksi mahdollinen selitys saamallesi värille.
      mukavaa kuulla, että olet löytänyt hyvin verihelttaseitikkejä, ne on kyl todella hyviä värisieniä. tänä vuonna niitä onkin ollut taas runsaasti.

      Poista
  3. Vaan on sulla verstas! Vähän vaikuttaa noitahommalta
    Punaisata, eri sävyissä olet saanut. Entä joku muu väri? Miten keltaisen kanssa?
    Tässä juuri retkeillessäni, katselin sieniä vähän monessa mielessä. Syötäviä en löytänyt kuin muutaman tatin, jitka tunnistin, erilaisia seitikkejä ja muita sarjaan tuntemattomat löytyi kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanos muuta aimarii, parhaillaan väriverstaani pyörii ympäri vuorokauden! keltaisia villoja olen värjännyt jo yli 3 kg eli ihan hyvin sekin on edistynyt. alunperin piti värjätä vain 5 kg, mut tänään sain kuulla, et voisin värjät enemmänkin. olenkin menossa ensi viikolla lajittelemaan villaa keritsemispäivänä, täytyy valkata itselle lisää, kun varasto huvennut niin vähiin. ajattelin tehdä pikku postauksen villojen värjäämisestäni loppu viikolla, toki koko projektia ei voi viel täs vaiheessa paljastaa.
      tääl tattisesonki jo loppunut, muutamia löytyy aina joka sieniretkellä kuitenkin. kanttarelle ihmeen paljon edelleen. meil on pakkanen jo täynnä, joten enempää sieniä ei sinne enää saa mahtumaan.

      Poista
  4. Todella kauniit sävyt langoissasi! Tätä oli kiinnostava lukea. En tiennytkään, että sieniäkin voi käyttää värjäykseen. Raikkaita syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kaunis Tiiu kehuistasi:)) blogistania on siitä mukava paikka, et tääl oppii aina jotain uutta bogeja kierrellessä. monet sienet ovat todella hyviä väärjäyssieniä. tuol yläpalkissa olen kirjoittanut pikku juttuja kaikista niistä sienistä, mitä itse käytän värjäyksissä. parhaillaan siis löytyy eniten verihelttaseitikkejä ja punavyöseitikkejä, jnkv myös koriin kertyy samettijalkoja, niien paras keruuaika on vasta parin kolmen viikon päästä.
      täällä onkin ollut pari viimeistä päivää ihanan aurinkoisia, toivonkin poudan viel jatkuvan, et pääsisin istuttamaan loputkin viime viikolla hankkimani taimet.

      Poista
  5. Vau! Upeita lankoja! Ihailen kyllä taitoasi värjätä ja miten kauniita värejä saatkin aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. todella mukavaa kuulla Satu, kiitos kaunis:)) nyt väripadasta nousee krappijuurella värjättyjä lankoja, niissä ihanat syksyn värit. tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, työ tekijäänsä opettaa!

      Poista
  6. Todella kauniita punaisen sävyjä! Monella on se mielikuva, että luonnonkasveista saisi vain vihreän, kellertävän ja ruskean eri sävyjä, minäkin luulin ennen niin. Meillä oli joskus yläasteella perinnepäivä, jossa esiteltiin myös lankojen värjäystä. Siellä taisi kyllä olla vain paria erilaista värilientä ja ne perusvihreänkirjavat lopputulokset. Meille kyllä kerrottiin, että värjäämällä voi saada muitakin värejä aaikaiseksi, mutta ehkä heillä ei ollut silloin muita tarveaineita käytettävissä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Minna:)) olipa kiva kuulla myös omista värjäysmuistoistasi. itseasiassa kestävää vihreää on ehkäpä kaikkein hankalinta värjätä, vihreänkeltaisia lankoja kyl saa monestakin kasvista.
      viikonloppuni kuluu tarkkaan väripatojeni äärellä, ja siitäkös minä tykkään!

      Poista