lauantai 21. syyskuuta 2019

Rupsahtaneisuuden ylistys

Aamu-usva hälvenee vähitellen, aurinko pilkistelee pilvien lomasta. Raikas syystuuli hivelee lempeästi kasvojani. Tunnen auringon lämmön selässäni. Askellan kevyesti pitkin kapeaa polkua tutulle mäntykankaalle. Vatsanpohjassa kihelmöi, josko tänään löytäisin himoitsemiani Tapinelloja. 

Annan katseen kiertää hitaasti pitkin kangasta. Siellä täällä näkyy sammaloituneita kantoja muistona paikalla kasvaneista hongista. Lopulta näen tutut ääriviivat. Lahokannon kupeesta työntyy esiin toispuoleisia ruskeita sieniä. 

Ujutan käteni samettista jalkaa pitkin yhä syvemmälle sammaleeseen. Irroitan sienen varovasti rihmastostaan. Miten kaunis nuori Tapinella onkaan. Tummanruskea samettinen pinta tuntuu miellyttävältä käteeni. 

Vähitellen kori täyttyy kaunottarista, toki rupsahtaneista sellaisista. Niistä saan kuitenkin parhaimmat värit lankoihini. Olen haltioissani, kankaalla raikaa oodi rupsahtaneisuudelle!


Osallistun arjen touhujani kuvaavalla tarinalla vk 38 krapu-haasteeseen. Viikon sanat ovat: samettinen, kihelmöidä, ääriviiva. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan.
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna. Haasteen ylläpitäjinä toimivat Susupetal ja Cara. Heidän blogeistaan löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Uusi karapuhaaste löytyy taas koko syksyn joka viikko aina sunnuntaina SusuPetalin ja Caran blogeista.

25 kommenttia:

  1. Hyvin ehdit vielä mukaan, koko viikko on aina aikaa kirjoittaa, eikä sekään aikarajoitus ole mikään pakko. Myöhemminkin voi osallistua koska vaan!

    Tapinella, ihan outo minulle. No, tunnistan sienistä kantarellin ja kärpässienen, joten ei mikään ihme!

    Luonnon antimista värjätyt langat ovat kyllä upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä juttu SusuPetal:))
      itseasiassa samettijalan tieteellinen nimi kokonaisuudessaan on Tapinella atrotomentosus, tuttavallisemmmin minulle siis Tapinella;)
      tuossahan on jo hyvä alku, kanttarellit herkullisia ja aina on hyvä tuntea myös myrkkysieniä, ettei niitä vahingossa kerää syödäkseen. moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä!
      sienillä saa todlla upeita värejä villaan, nyt on parasta aikaa kerätä sieniä värjäyspataan:))

      Poista
  2. Ihana tarina - minkä väristä kangasta Tapinellan kanssa tuli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Saila:)) leikin hiukan sanoilla tarinassani, siis en värjää kangasta, vain villalankoja samettijaloilla (Tapinella atrotomentosus). suomenkieli on niin hauskanen moniselitteisyydessään.

      Poista
  3. Ahaa, samettijalkoja!
    Hienosti upotit annetut sanat tarinaan ja tarina eteni vallan hienosti hulppeaan loppuuoodiin!
    Muuten taisin itsekin värjäyskokeiluissani -90 luvulla tutustua tapinelloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niistä sinun värjäyskokeiluistasi aimarii tämä minunkin värjäämisintoni on saanut kipinänsä, toki vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin. elinhän -90-luvulla ruuhkavuosiani ja minulla ei ollut silloin mahdollisuutta perehtyä luonnonvärien salisuuksiin.
      onneksi vain metsäneläimet ovat kuulijoinani mäntykankailla, variksetkin häpeävät lauluääntäni, antaessani oodin raikaa;)

      Poista
  4. Sinä olet kyllä taitava tarinoiden kirjoittaja. Sadunomainen tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa kuulla, et tykkäät näistä krapuiluistani Between, kiitos:))
      perjantaina viimeksi olin keräämässä samettijalkoja todella sadunomaisessa metsässä, silloin sain ajatukseni kirjoittaa viikon krapuni niistä.

      Poista
  5. Nyt olikin rupsahtaneita sieniä, hauskasti taiottu kertomus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taitaa olla sienien poimijakin hieman rupsahtanut;)

      Poista
  6. Ihana tarina. Otsikko on mainio ja loppusanat: ",kankaalla raikaa oodi rupsahtaneisuudelle!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yritin panostaa tällä kertaa erityisesti tuohon loppuun. mukavaa kuulla, et tykkäsit siitä AilaKaarina:))

      Poista
  7. En minäkään ole koskaan kuullut tapinelloista / samettijaloista mitään. Hieno krapu, ymmärrän löytäjän riemun. Kuvakin on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samettijalat on kyl niin erikoisia sieniä, et jos sellaiseen törmäät, niin kyl varmasti sen heti tunnistat. itse löysin aikoinani parhaimmat samettijalka-paikkani ratsastellessani tuossa metsässä. sieni on niin iso, et sen näkee jo kaukaa. kuvan olen ottanut jo muutama vuosi sitten. viime viikon sieniretkellä minulla ei ollut kameraa mukana, mikä hieman harmitti. toisaalta kuvakansiossa on kymmenittäin kuvia samettijaloista, joten sieltä kyl löytyy aina sopiva.

      Poista
  8. Mukavasti kirjoittelit tämän. Tällaisista sienistä en ole koskaan kuullutkaan mutta en minä sienillä värjäämisestä mitään tiedäkkään. Värjäämisessä ei ilmeisesti haittaa vaikka nimenomaan sieni on vähän rupsahtanut. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kaunis Nila kehuistasi:)) juuri niin, yleensä parhaimmat värit saa juuri vanhoista sienistä.

      Poista
  9. Kyllä olikin hienosti kirjoitettu tarina!
    Tapinella mullekkin ihan outo sieni, mutta en kyllä pahemmin niitä tunnekkaan.
    Ihanan värisiä lankoja!
    Hyvää syksyä sulle sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, kiitos Harakka:)) mul vierähti taas syksyn alku niin nopsaa, etten ole saanut tehdyksi yhtään postausta tai edes piipahtaa blogeja lukemassa. ihanaa kuitenkin huomata, ettei vanhat blogiystävät unohda!

      Poista
  10. Hei,

    olen laittanut kyselyä krapuilijoille tuonne blogiini. Olisi mukavaa, jos ehtisit vastata jossain vaiheessa.

    Linkki on nimessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. parempi myöhään kuin ei milloinkaan...kävin vastaamassa ja toivon pystyväni ainakin muutamaan karpuiluunkin osallistumaan viel loppuvuodesta:)

      Poista
  11. Wonderful photo!
    Have a nice weekend
    Maria

    VastaaPoista