Syksyn värjäyskausi kiihkeimmillään

Aamu valkeni aurinkoisena, joten lähdimme isännän kanssa sienimetsään heti aamupalan jälkeen. Tällä kertaa keräsin pelkästään lankojen ja villan värjäyksessä käyttämiäni sieniä. Tarvitsen eniten värjäyksiini kuvassa näkyviä verihelttaseitikkejä (Cortinarius semisanguineus). Isännän koriin kertyi suppilovahveroita ja kanttarelleja. 

Kävimme sienessä myös lauantaina. Löysin silloinkin paljon verihelttaseitikkejä. 

Verihelttaseitikin lakista saa kaunista punaista ensimmäisestä värjäyksestä, jälkivärjäyksissä punaisen osuus vähenee ja lankoihin saa kauniita oranssin ja keltaisen sävyjä. 

Veriseitikkejä (Cortinarius sanguineus) löytyy vielä melko vähän. Korissa olevassa muovipussissa kaikki löytämäni, vain kymmenkunta sientä. Pieniä veriseitikkejä näkyi siellä täällä sammalikossa. Loppuviikolla täytyy mennä uudelleen kiertämään veriseitikkipaikat. Minulla on  pakkasessa viime syksynä keräämiäni veriseitikkejä ja kuivattujakin löytyy muutaman vyyhdin värjäämiseen. 

Erottelen verihelttaseitikin lakit ja hatut ennen kuivaamista, koska ne antavat erilaisia värejä. Näitä sieniä en kylläkään nyt kuivaa, koska tarvitsen ne heti värjäyksiini.

Kesällä en pystynyt kertaakaan sytyttämään tulia väripatojeni alle, koska kaivostamme loppui vesi jo alkukesästä. Kuivuutta kesti niin kauan, että kaikki sadevesi tarvittiin kasvilavojen ja kasvihuoneen kastelemiseen. Onneksi nyt on satanut niin paljon, että pääsin aloittamaan viime viikolla vihdoinkin värjäykset. 

Vuosia palvellut puretuspata oli jo aivan puhki, kaikki eristeetkin olivat aikaa sitten rapisseet pois. Onneksi löysin viime viikolla kotikirpputorilta sopivan saunapadan sopuhintaan uudeksi puretuspadaksi.

Isäntä teki pikaisesti hiekkapedille tulitiilistä alustan padalle. Tällä hetkellä on niin paljon puretettavaa, että en millään pystyisi odottamaan valetun alustan valmistumista.
Pataan sopii kymmenen vyyhteä eli kilo lankaa kerrallaan. Tuossa pienessä kasarissa on puretuksessa käyttämäni aluna ja viinikivi liotettuna kuumaan veteen. Laitan pestyt ja hyvin kostutetut lankavyyhdit kädenlämpöiseen veteen. Veden lämmettyä 40 asteiseksi, nostan vyyhdet pois padasta siksi aikaa, kun lisään puretusaineet pataan. 

Puretuksen aikana veden lämpötilaa pitää seurata tarkasti. Vesi ei saisi päästä kiehumaan, koska silloin villa vanuttuu helposti. Uusi puretuspata pääsi yllättämään minut toisella käyttökerralla, vaikka olinkin huomannut sen lämpenevän paljon nopeammin kuin ikivanhan patani. Jätin padan vahtimatta liian pitkäksi aikaa, mielestäni vain hetkeksi, laittaessani aiemmin värjäämiäni lankoja kuivumaan.  

Pata porisi iloisesti ja minulle tuli kiire laskea veden lämpötilaa lisäämällä kylmää vettä ja ottamalla kuumana hehkuva hiillos pois arinalta. Onneksi langat ovat ihan kunnossa ja voin käyttää niitä värjäyksissä. 

Viime viikolla sienien lisäksi väripataan pääsivät korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuoret.  Olen kuivannut kuoria viime kesästä. Kuoret ovat niin kauniita kiepille käärittynä:)

Kuivia kuoria pitää liottaa vähintään yön yli ennen väriliemen keittämistä. 

Korpipaatsaman kuoret kiehumassa emalikattilassa. Keitin niitä reilut kolme tuntia. Teräskattilassa valmistumassa väriliemi tarhakultapiiskun kukista villan värjäämistä varten. Värjäsin villaa myös paatsaman kuorilla. 

Jatkoin paatsman kuorilla villalangan värjäämistä, ensimmäisellä jälkivärillä värjäsin yhden harmaan ja yhden valkoisen lankavyyhdin. Valkoinen, sinapinkeltaiseksi värjäytynyt vyyhti, pääsi vielä seuraavana päivänä tunniksi koivuntuhkalipeään. Väri muuttui lähes heti roosanpunaiseksi. Tämä on vanha värjäysresepti, se löytyy jo viime vuosisadan alussa julkaistuista värjäys oppaista. Olen aiemmin kirjoittanut täällä klik! koivuntuhkalipeän valmistamisesta.

Oikealla lipeäkäsittelyn saanut lankavyyhti ja vasemmalla pelkästään paatsamankuorilla värjätty alunperin luonnonharmaa vyyhti. Tuo roosa olisi tullut ilmeisesti tummemmaksi, jos olisin käyttänyt  jo ensimmäistä värilientä lankojen värjäämiseen, kuivannut vyyhdin välillä ja värjännyt sen sitten uudelleen kerran tai kaksi. Nyt värisävy on lähes sama, mitä saan värjäämällä paatsaman puuaineksella, lastuilla, lankoja. 

Omenapuun siimeksessä kuivumassa viikonlopun värjäykseni. Oikealla olevat kaksi vyyhteä on  värjätty korpipaatsaman kuorilla. Kolmas oikealta veriseitikeillä ja loput vyyhdit verihelttaseitikeillä. Olen värjännyt viime viikolla myös kolme kiloa villaa ja huomenna jatkan villan värjäämistä. Tarkoitukseni on tehdä siitä oma postauksensa loppuviikosta. Jos sinua kiinnostaa luonnonväreillä värjäämiseni, niin löydät enempi asiaa tuolta yläpalkin sivuilta:))

Luonnonvärjäyksen salat paljastuvat hissuksiin

 Tunnistako kuvan kukan?

Täältä löydät vastauksen.

Entä tunnistatko mitä aarretta Helmi vartioi?

Täältä löytyy vastaus siihen ja myös siihen,

 miten nämä kauniit värit on mahdollista saada aikaiseksi.

Marianne on ilo saada Sinut mukaan seikkailuun luonnonvärien ihmeelliseen maailmaan:))

Prosessikirjoittamista?

Tammikuu puolessa, katsellessani tyttäreltäni saamaani Martta Wendelinin seinäkalenteria, hokasin äidin mekossa tutun sävyn. 

Kuva-arvoitus ratkeaa, jos pistäydyt Sienet värjärin padassa sivulla.

Aloittaessani blogin pitämisen suunnittelin kirjoittavani juttuja luonnonväreillä värjäämisestä. Pian huomasin kirjoittavani aivan muusta, koska värjäysblogeja tuntui olevan todella paljon. Nyt taas on iskenyt kipinä jatkaa sivujen kirjoittamista. Ajattelin kokeilla prosessikirjoittamista, lähtisitkö mukaan palautteen antajaksi? Parina iltana olen luonnostellut Sienet värjärin padassa sivua, lähinnä etsinyt kuvia toivottoman sekavasta kuva-arkistostani. Muutamia tekstiaihioita olen väliin kirjoitellut. Olisi mukava saada palautetta Sinulta sivustostani jatkoa varten.

Helmi ei tiedä mihin istua, ettei emäntä hihkuisi

Monena päivänä aamu- tai iltalenkillä askeleeni ovat vieneet vanhaan kuusimetsään. Helmiä alkaa jo hieman kyllästyttää tämä jokapäiväinen sienestäminen, emäntää ei saa liikkeelle kuin muutamia metrejä kerrallaan. Viel Helmi varmaan senkin kestäisi, mutta ei sitä, kun emäntä pitää välillä semmoisen mekkalan, ettei raukka pieni saa edes rauhassa sammalmättäällä istua. No, kuka käskee istumaan emännän himoitsemien värjäyssienien päällä! 

 Toisaalta veriseitikkejä kasvaa niin taajaan, ettei siinä paljoa pyllyn paikkaa jää Helmille!

Helmi tuumaa, et parasta on sitten vahtia emännän sienipusseja.

Kumman sienen muuten Sinä poimisit koriisi, vai etkö kumpaakaan?  Minä valitsin vasemman puoleisen ja 

  niitä kertyi  pussiini ½kiloa. 

 Auringon sopivasti paistaessa nuoren kangasrouskun lakki voi kauempaa erehdyttävästi muistuttaa veriseitikkiä. Muutaman kerran tänäänkin taas turhaan kyykistelin, todetakseni vain kyseessä olleen rouskun.

Kelpuutin pussiini myös verihelttaseitikit ja kaikki keltahelttaiset seitikit. Laitoin pihakivelle eri ikäisiä verihelttaseitikkejä potrettiin. Lakit laitan samaan väriliemeen veriseitikkien kanssa, keltaisista jaloista keitän oman liemen erikseen. Muovin päällä olevista seitikeistä suurin osa on kaneliseitikkejä, hyviä värjäyssieniä nekin. 

 

Tänään värjäsin jälkivärejä edellispäivän seitikkiliemillä.  Äärimmäisenä oikealla pilkistää kaneliseitikeillä värjätyt, vaalean beessit  vyyhdit. Tänään keräämäni veriseitikit kuivatan, jotta saisin niistä hieman punaisempia sävyjä lankoihini. Pakastaminen olisi vielä parempi tapa, mutta pakastin pullistelee marjoista ja sinne pitäisi saada viel mahdutettua hieman ruokasieniäkin. Löysin muuten eilen jo suppilovahveroitakin, herkkutattikausi on parhaimmillaan:))

Värjärin silmä lepää

Hieno aurinkoinen syyspäivä vietettiin kalassa porukalla ja samalla reissulla kuvattiin eilen värjäämiäni villalankoja. Oli tosi mukavaa kuvata langat aidoissa olosuhteissa. Naavalla ja lupolla värjätyt langat näyttivät todella kauniilta kuusi vanhuksen naavaisilla oksilla. Veri- ja verihelttaseitikeillä värjätyt langat näet tänään perustamassani sivustossa. Tarkoituksenani on koota pikku hiljaa sivustot kaikista käyttämistäni luonnon väriaineista.

Vaarankylässä

...ihka oma blogini näki päivänvalon vihdoin ja viimein sisareni ansiokkaalla avustuksella. Kiitos siitä hänelle ison halauksen kera;))
Tulimme tänne Pohjolan porstuaan nauttimaan syksyn väreistä ja kauniista luonnosta. Eilen kiersimme Vattukurun luontopolun.

Mahtavat maisemat, rikkumaton hiljaisuus ja suoluonnon herkkä kauneus tekivät syvän vaikutuksen minuun. Illansuussa väliaikaisesti rakentamassani värjäyspaikassa porisi verihelttaseitikki- ja naavaliemi. Tänään värjäsin kaksi vyyhteä naavaliemessä, toiset kaksi vyyhteä krappiliemessä ja yhden vyyhden seitikkiliemessä. Huovutusta varten värjäsin pestyä tapulivillaa sekä naavalla että krapilla.