Monena päivänä aamu- tai iltalenkillä askeleeni ovat vieneet vanhaan kuusimetsään. Helmiä alkaa jo hieman kyllästyttää tämä jokapäiväinen sienestäminen, emäntää ei saa liikkeelle kuin muutamia metrejä kerrallaan. Viel Helmi varmaan senkin kestäisi, mutta ei sitä, kun emäntä pitää välillä semmoisen mekkalan, ettei raukka pieni saa edes rauhassa sammalmättäällä istua. No, kuka käskee istumaan emännän himoitsemien värjäyssienien päällä!
Toisaalta veriseitikkejä kasvaa niin taajaan, ettei siinä paljoa pyllyn paikkaa jää Helmille!
Helmi tuumaa, et parasta on sitten vahtia emännän sienipusseja.
Kumman sienen muuten Sinä poimisit koriisi, vai etkö kumpaakaan? Minä valitsin vasemman puoleisen ja
niitä kertyi pussiini ½kiloa.
Auringon sopivasti paistaessa nuoren kangasrouskun lakki voi kauempaa erehdyttävästi muistuttaa veriseitikkiä. Muutaman kerran tänäänkin taas turhaan kyykistelin, todetakseni vain kyseessä olleen rouskun.
Kelpuutin pussiini myös verihelttaseitikit ja kaikki keltahelttaiset seitikit. Laitoin pihakivelle eri ikäisiä verihelttaseitikkejä potrettiin. Lakit laitan samaan väriliemeen veriseitikkien kanssa, keltaisista jaloista keitän oman liemen erikseen. Muovin päällä olevista seitikeistä suurin osa on kaneliseitikkejä, hyviä värjäyssieniä nekin.
Tänään värjäsin jälkivärejä edellispäivän seitikkiliemillä. Äärimmäisenä oikealla pilkistää kaneliseitikeillä värjätyt, vaalean beessit vyyhdit. Tänään keräämäni veriseitikit kuivatan, jotta saisin niistä hieman punaisempia sävyjä lankoihini. Pakastaminen olisi vielä parempi tapa, mutta pakastin pullistelee marjoista ja sinne pitäisi saada viel mahdutettua hieman ruokasieniäkin. Löysin muuten eilen jo suppilovahveroitakin, herkkutattikausi on parhaimmillaan:))
Kyllä alkaa tehdä mieli sieneen kun tuota saalistasi katselee, upeita värejä, niitäkin halajan.
VastaaPoistanyt sienikausi parhaimmillaan, ollut sateita sopivasti ja ilma lämmin, sieniä pulpahtelee oikein silmissä sammalen uumenista;) sienivärjäys tuottaa niin kauniita värejä, ja mikä tärkeintä, niillä väreillä on myös hyvä valokesto. sitä paitsi sienestäminen on hauskaakin, joten kuulostaa hyvältä, jos pääsisit sieniretkelle viikonloppuna:))
PoistaSinulla on mahtavat sienimaastot!!! Veriseitikkejä en ole vielä onnistunut löytämään.....
VastaaPoistaJa Helmi on kyllä parasta metsäseuraa, mitä voi toivoa!!!!
sanos muuta! rakastan näitä vanhoja kuusikoita, niissä on niin helppoa kulkeakkin. Helmmi on parasta seuraa metsäretkillä:))
PoistaHih... ja minä oikeanpuoleisen Suussa aina parein, kun ei osaa värjätä ,-D
VastaaPoistarouskut ovatkin monen mielestä parhaimpia ruokasieniä mm sienisalaatteihin, itse en käytä mitään sellaisia sieniä ruoaksi, mitkä pitää ensin ryöpätä. kehnäsienet, mustavahakkaat, vaaleaorakkaat, lampaankäävät, kanttarellit, suppilovahverot ja mustat torvisienet kyllä pääsevät minunkin ruokasienikoriini:))
PoistaKyllähän se meilläkin Jone-koira saa kuulla kun liian lähelle tunkee tuolla sienimetsässä ettei talloisi sieniä. Muutenkin saa kurkku suorana kovemmin huutaa kun lähtee kauemmaksi, meinoo ääni mennä sitten. Tänään olisi urakka kun erittelen jalat ja lakit verihelttaseitikeistä. Minä olen vähemmän löytänyt täältä suunnasta sitten noita veriseitikkejä, en ole sellaista vanhaa hyvää kuusikkoa löytänyt, yksi on isorinteinen jossa vähän vaikea liikkua, sieltä olen saanut mitä olen saanut ja löytänyt, viime vuonna oli vähän, en tiedä miten tänä vuonna, en ole siellä vielä käynyt tutkailemassa.
VastaaPoistaonko Jonella metsästysvaistoa, kun haluaa lähteä tutkimaan ympäristöä vähän kauempaakin? helmi on paimenkoira ja pysyttelee aina näköetäisyydellä. isännan kanssa metsässä ollessa pitääkin aina olla melko lähekkäin, et Helmi näkee molemmat, muuten se ravaisi toisen luonta toisen luon koko ajan, pitääkseen laumansa kasassa! itse lajittelen sienet jo metsässä ja irrotan verihelttaseitikkien lakit veriseitikkien lokeroon korissani tai muosipussiin ja jalat erikseen omaansa. se helpottaa ja nopeuttaa kovasti sienten käsittelyä kotona.
PoistaJone on haettu noin 1.5 vuotta sitten Huittisista, oli 3 vuotias ja ei kauheasti maailmaa nähnyt siis ei sellaista elämää saanut mitä me ollaan pystytty tarjoamaan, kennelista on ja paljon muita koiria siellä ollut.... joten huomiota ei ole riittänyt siellä kaikille koirille. Onhan Jone kultainen noutaja eli metsästysvaistoa on löytynyt, kyllä pupujussi tiedetään sekä orava, kovasti perään lähdettäisiin saatikka kissa sitten.... se on sellainen hössö koira, paljon ääntelee ja puhelin kun soi ja juttelee puhelimessa koko ajan on siinä vänkäämässä ja vinkumassa... että tällainen koira tämä on...:) Mutta meidän Pulla-mummo 12.5 vee rotikkanarttu tykkää paljon jonen seurasta ja jone ei taas tykkää meidän 2.5 vee dooris rotikkanartusta, dooris on liian voimakasluonteinen..
Poistamutta hyvä vinkki että laittais eri pussiin noi jalat ja lakit, mutta siinä vauhti vähä hidastuu kerätessä, eilen siivosin ihan nopsasti sain siivottua, kolme eri lientäkin keittelin jo viikonlopuksi valmiiksi, tänään vielä lisää keittelen...
tuntuupa mukavalta kun olette "pelastaneet" Jonen tuollaisesta kennelistä ja myös se, et teillä on useampi koira, niille on myös toisistaan seuraa! kultainennoutaja on ihanarotu, niitä on paljon myös heppaihmisillä. helmin paras kaveri oli myös rotikkauros, joka sai eutanasian viikko sitten, nyt on kova ikävä. olis kiva nähdä kuvia koiristanne useamminkin:))
PoistaAivan mahtavia värejä olet saanut aikaan :)Luonnonväreillä värjäty ovat kaikkien kauneimpia.
VastaaPoistasienivärit ovat niin erilaisia kuin kasveista saatavat, pidän itse niistä myös kovasti:))
PoistaKaunista värimaailmaa jälleen!
VastaaPoistaTaitaisin jättää molemmat sienet paikoilleen, odottelen niitä suppiksia:)
suppikset on monen ykkös sieniä, nyt niitä jo alkaa löytymään ainakin yhden keiton verran! saas nähdä miten tänään käy, oomme lähdössä nuorten kanssa sienimetsään, kunhan heräilevät;)
PoistaIhania sieniä! :) Kävin viime syksynä sienivärjäyskurssin, ja tunnistan nyt hyvin nuo värjäyssienet, eli veriseitikin minäkin olisin koriini kerännyt. Tosin jos olisin tunnistanut rouskun rouskuksi, niin olisin laittanut sen toiseen koriini ja paistanut ryöppäämisen jälkeen pannulla. :)
VastaaPoistatäällä päin ei ole kovin innokkaita värjäys oppiin tulijoita, muualla päin kurssit näyttävät täyttyvän tosi hyvin innokkaista värjääjistä. rouskut saavat jäädä minulta metsään, kerään itse ruokasieniksi vain sellaisia sieniä, joita ei tarvitse ryöpätä ennen ruuaksi laittoa. usean mielestä sienisalaatti on parasta juuri rouskuista tehtynä.
PoistaKylläpä sienistä saa kaunista väriä, sävy sävyyn.
VastaaPoistaTatit olisivat taas paikallaan. Pitää lähteä sinne metsään.
herkkutatteja löytyy nyt runsaasti. mul on viel viimevuotisiakin kuivattuja tatteja niin paljon, et nyt pitää rajottaa niiden poimintaa ruokasieniksi, väripataani kyl pillistöt aina otan, muu osa saa jäädä metsään.
PoistaKertakaikkisen upeita sävyjä!
VastaaPoistasienet ovat kyllä ihmeellisiä, samastakin sienestä voi saada montaa eri sävyä muuttamalla keittoliemen pH:ta.
PoistaMinä en osaa oikein noiden sienten kanssa toimia, mutta kangasrouskuja uskallan poimia, siis syöntiin, mitäänhän niillä ei värjätä.
VastaaPoistaHauska tämä sinun blogi!
voipi olla, et innostut viel jossain vaiheessa enempikin sienestämisestä, muutenkin liikut niin paljon luonnossa. rouskuista saa yleensä kellertäviä tai beessejä värisävyjä, mut itse en pahemmin rouskuja käytä varjäykseen.
Poistamukava kuulla, et pidät tästä "sekametelisoppa" blogistani;)
Hei, täällä siis ollaan! En voi kuin ihmetellä miten ehdit kaiken tehdä - väriaineilähteiden keräilyn, käsittelyn, lankojen värjäyksen, kuivaamisen jne jne. Ja kaiken muun lisäksi, rakentamiset sun muut. Ihania muuten nuo edellisen postauksen sammaleiset kivikasat!
VastaaPoistaolette olleetkin hieman reissun päällä, kuulosti tosi mukavalta matkalta. on sitä joku muukin aiemmin ihmetellyt, vastaus on aika ykinkertainen, olen melko uneton immeinen, max 6 t vrk, en katso telkkaria ja radionkuuntelu sujuu puuhastellessa myös ulkosalla. sammaloituneista kivikasoista pidän myös itse kovasti:))
PoistaSe on kumma miten paljon lisäaikaa tulee, kun ei katso telkkaria. Meillä ei mökillä ole telkaria, a siellä aika tuntuu riittävän sekä aiskotteluun että aherrukseen, kaupunkikodissa aia riittää vain jompaankumpaan.
Poistatelkku ja tää netti ovat aika moisia aikarohmuja, telkusta olen pystynyt luopumaan, netistä en koska on minulle niin tärkeä työkalu ja ajanvietekkin;)
PoistaTaas niin ihania sävyjä. Hyvä kun sulla oli tuo vartija mukana, ettei kukaan sieniä varastanut :)
VastaaPoistaHelmi on aina mukanani metsässä, vaik nyt alkaa olla jo sille vähän liikaa hirvikärpäsiä! sienet ovat kiinnostavia värjäyksissä, eri värjäystekniikoita käyttäen saa mitä moninaisimpia sävyjä samastakin sienestä.
Poista