torstai 8. elokuuta 2013

Oman kasvimaan värimorsingolla värjääminen

 
Moni vuotinen haaveeni toteutui vihdoin tänä vuonna, kun sain osan laidunmaasta lohkaistua värikasvien kasvatukseen. Oppia morsingon kasvattamiseen hain  MTT:n Jokioisten yksikön erikoistutkijana toimivan Marjo Keskitalon innoittamana. Tässä huhtikuisessa postauksessa kerroin siemenien multiin panosta ja ensimmäisessä kuvassa kaksi kuukautta vanhat värimorsingon (Isatis tinctoria) taimet juuri istutettuina 16. kesäkuuta Itä-Hämäläiselle pellolle. Hiukan ovat reissussa rähjääntyneet, nopeasti kuitenkin virkistyivät. Istutin taimia neljään erilaiseen kasvupaikkaan kokeilumielessä, joista kahdessa pidin niiden päällä myös kasvuharsoa heinäkuun alkuun asti. Mitään suurta eroa en ole havainnut Varsinais-Suomessa tai Itä-Hämeessä kasvavien taimien kehityksessä, kasvien lehtiruusukkeet ovat jotakuin saman kokoisia ja lehdistöltään saman värisiä tällä hetkellä. Mielenkiinnolla odotan onko kasvupaikalla ja/tai maalajilla vaikutusta indigon esiasteiden kehittymiseen ja siten saatavan värin määrään. Alapuolella oleva kuva on otettu samasta paikasta elokuun alussa, taustalla näkyy upeasti kasvaneet tiikerikaunosilmät (Coreopsis tinctoria), joka päivä olen jo voinut kerätä niistä kukkia hiukan kuivumaan tulevia värjäyksiä varten. Oikealla hernepenkit, joista mukavasti riittää jo pulleita palkoja syötäväksi.
Ilmeisimmin Etelä-Venäjältä lähtöisin oleva värimorsinko (Isatis tinctoria) on kaksivuotinen ristikukkaisten heimoon kuuluva kasvi, joka kasvattaa ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen ja toisena vuotena kasvi kukkii ja muodostaa siemenet. Luonnonvaraisena morsinkoa kasvaa Itämeren rannoilla, itse olen sitä tavannut veneretkillämme Turun saaristossa. Oheisen linkin kautta pääset ihastelemaan Sakari Kauppisen ottamia upeita kuvia Helsingin seudulla luonnonvaraisesti kasvavista morsingoista. Sakarin digikuvablogista löydät myös hauskan kuvan morsingonsiemenistä, Kuin kalat kuivumassa, kuten hän on postauksensa otsikoinut.

 Luonnon kasveissa on vain vähän pysyvän sinisen värin lähteitä. Värimorsinkoa on viljelty sinisen väriaineen takia vuosisatoja Euroopassa. Mitä ilmeisemmin nämä luonnosta nykyisin tavattavat morsingot ovat viljelykarkulaisia. Varhaisimmat merkinnät Suomessa kasvavista morsingoista löytyy 1600-luvun lopulla Elias Til-Landzin kirjoittamasta Turun seudun kasveja koskevasta julkaisusta. Nykyisin käytettävä nimitys, morsinko, on lyhenne kasvin aiemmasta suomenkielisestä nimestä, morsiamen kruunusta. Nimi on erittäin kuvaannollinen, koska kukinnan jälkeen kukinto leviää perinteistä morsiamen kruunua muistuttavaksi kynttelikkömäiseksi haarakimpuksi.  

Viimevuosina kiinnostus luonnonindigoa kohtaan on jälleen lisääntynyt. Pienimuotoisesti sitä kasvaa jo useimpien värjäreiden kasvimailla ja viime vuosikymmenen aikana MTT on ollut mukana useiden eri yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä tehdyissä tutkimus- ja kehityshankkeissa liittyen värimorsingon kasvatukseen ja käyttömahdollisuuksiin.  Tällä hetkellä kaupallisesti morsinkoa viljellään indigon tuotantoon ainakin Englannissa, Ranskassa ja Italiassa. Omalta osaltanikin haluan liittyä morsingon viljelyn ja käytön pitkään kulttuuriperinteeseen. Siis eipä muuta kuin vesipata lämpiämään ja morsinkopellolle keräämään ämpärillinen lehtiä!
 
Olen yrittänyt kesän aikana  värjärin Aapiskukoista ja blogistanian ihmeellisestä maailmasta  perehtyä tarkemmin morsingolla värjäämiseen ja suunnitella työtilani ja -välineeni sen pohjalta mahdollisimman toimiviksi. Mielenkiinnolla olen lukenut Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa v. 2010 tarkastettua Jaakko Siitosen diplomityötä "Uutto-olosuhteiden vaikutus kasviperäisen indigon saantoon". Siitosen tutkimustyön ja Riihelän Leenan kokemusten perusteella päädyin kokeilemaan korkeassa lämpötilassa nopeasti tapahtuvaa uuttoa  indigon esiasteiden irrottamiseksi lehdistä pidemmän aikaa matalassa lämpötilassa kestävän uuton sijaan. Parhaaksi tavaksi uuttolämpötilan hallintaa varten ajattelin vesihauteen, jonka toteutin asettamalla 10 litraa vettä sisältävän teräksisen uuttoastian isoon muuripataan, jonka pohjalle laskin noin 5 l vettä. Muuripadassa vesi lämpiää kiehuvaksi todella nopeasti ja toisaalta taas lämpötilaa on tarvittaessa helppoa nopeasti laskea lisäämällä pataan kylmää vettä. 
Yritin kerätä lehdet mahdollisimman ehjinä, koska  morsingossa pääosa indigon esiasteista Siitosen tutkimustyöstä lukemani kirjallisuuskatsauksen perusteella on juuri helposti tuhoutuvissa isatin-yhdisteissä. Lehtien rikkouduttua ne hapettuvat helposti  indigon valmistamiseen epäsopiviksi yhdisteiksi. Toisaalta lehtirikosta näkee myös sen, onko lehdissä jo indigon esiasteita ylipäätään. Jos lehti repeytyy tai niitä murskaa sormissa ja vahingoittunut kohta muuttuu tumman siniseksi, lehdissä on indigon esiasteita runsaasti. Pellolla kasvaneissa lehdissä en havainnut mustumista, joten keräsin loput lehdet ämpäriin aurinkoisemmasta ja lämpimämmästä kasvupaikasta. Niiden lehtirikkojen ympäristö sinistyi jo selvästi, kuten alapuolella olevasta kuvasta on nähtävissä. Lehtien väri on luonnossa yhtä vihreä, mut valokuvassa pellolla kasvavat näyttäisivät olevan vaaleampia, se johtuu vain siitä, etten osaa säätää kameraani oikein saadakseni kirkkaassa päivänvalossa hyviä kuvia.
Olin laskenut pesualtaaseen valmiiksi kaivovettä, joka oli hieman lämmennyt letkussa. Osassa pesuohjeita kehotetaan lehdet pesemään kylmässä vedessä. Kylmän veden käyttöä perustellaan sillä, että näin vältytään indigon esiasteiden ennenaikaiselta liukenemiselta pesuveteen ja siten saatavan  indigon hävikiltä.  Huuhdoin silmämääräisesti puhtaat lehdet kertaalleen. Jos lehdissä on multaa tai muita epäpuhtauksia, ne pitää huuhtoa vähintään kaksi kertaa.  Huuhdotut lehdet laitoin isoon porkkanasäkkiin ja valutin niistä irto vedet pois varovasti lehtimassaa puristelemalla. Pesuvesi värjätyi heleän vihreäksi.
Upotin säkin välittömästi poreilevan kuumaan veteen. Kuuma vesi rikkoo lehtien pinnan ja indigon esiasteet vapautuvat soluista veteen. Käytettäessä korkeaa uuttolämpötilaa, on huomioitava, että se tuhoaa indigon esiasteita, erityisesti isatan-yhdisteitä, joten lämpötila pitää pystyä laskemaan nopeasti myös  alemmaksi, ad 50ºC, veden alkaessa uudelleen kiehumaan lehtien laiton jälkeen.  
Lämpötilan laskemiseksi lisäsin kylmää vettä lehtien päälle noin 10 litraa sekä muuripadan puolilleen. Haudeastian tulee olla riittävän ison, jotta siihen voi lisätä vettä vielä tarpeenmukaan värjäyksen aikana lämpötilan säilyttämiseksi 40- 50 asteessa. 
Taas kerran tuli huomattua se, miten monikäyttöistä hevosenjouhet ovat, isäntä tiivisti Liinaharjan jouhilla vuotavan vesiletkun! 
Noin 20 minuutin kuluttua otin säkin pois kellanruskeaksi muuttuneesta liemestä huolellisesti puristaen kaiken veden irti lehdistä. Liemen lämpötila oli edelleen 50ºC. Näyttääkö liemi hieman liian vaalealta?
Seuraavaksi kauhoin värilientä ämpäriin, mihin olin mitannut 50 g kidesoodaa valmiiksi.  Kidesoodan lisäyksen jälkeen liemen pH 11 ja väri muuttui hetkessä  vihreäksi. Olisin odottanut hieman sinisyyttä, mut vihreää oli. Syntynyt vaahtokaan ei mielestäni ollut yhtään sinistä. Nyt kaikki ei tainut sujua ihan oikein? 
Kaadoin liemen ämpäristä takaisin värjäyspataan ja jatkoin liemen sekoittamista tekemälläni varpuvispilällä eli hapetin lientä. Varpuvispilä tuntui tehokkaalta tavalta päätellen vaahdon muodostumisesta. Saivathan isoäiditkin varpuvispilällä vatkaten niin kuohkeita kakku- ja lettutaikinoita aikaiseksi! Sinnikkäästi jatkoin vispaamista 20 min, liemi ei ollut mielestäni sinivihreää. Alkuvaiheessa vaahto näytti hivenen siniseltä, kun en heti silloin ottanut kuvaa, niin jo jonkin ajan kuluttua vaahto pysyi vaaleana. Nyt alkoi tuntua siltä, et olin onnistunut tuhoamaan uuttovaiheessa kaikki indigon esiasteet tai oliko alunperinkin morsingon lehdissä viellä liian vähän niitä? Homman nimi ymmärtääkseni on kuitenkin se, että emäksisen uuttoliuoksen hapettamisen seurauksena tulisi olla enempi sinivihreä kuin vihreä ja liemen päällä alussa sinisenä näkyvä vaahto ei enää muuttuisi siniseksi vaan pysyisi vaaleana, kun liuoksessa olevat indigon esiasteet ovat hapettumisen seurauksena muuttuneet veteen liukenemattomaksi indigoksi.

Päätin kuitenkin jatkaa ja valmistelin uuttoliemen värjäystä varten. Juuri suurella vaivalla hapettamani liemi tulisi saattaa uudelleen hapettomaksi, jotta saisin siinä mahdollisesti olevan veteen liukenemattoman indigon vesiliukoiseen muotoonsa ns leukoindigoksi (indigovalkoiseksi), missä muodossa se  voi tarttua värjättävään lankaan. Kun villalanka (tai ylipäätään värjättävä kuitu) kastetaan hapettomaan emäksiseen väriliemeen (kyyppiin), väriaine kiinnittyy sen pintaan (adsorboituu) värittömänä leukomuotona. Väriaine tulee näkyviin hapettumisen vaikutuksesta nostettaessa  lanka pois väriliemestä ja samalla se muuttuu jälleen veteen liukenemattomaksi siniseksi indigoksi. 
Lisäsin väriliemen pelkistämiseksi eli hapen poistamiseksi liuoksesta siihen natriumditioniittia (natriumhydrosulfiittia) sisältävää tahranpoistoainetta 40 g. Jätin liemen seisomaan tunnin ajaksi. Vähitellen liuoksen pinnalle muodostui metallinhohtoinen kalvo ja liemi muuttui kellanvihreäksi. Pinnalla oleva vaahto oli sinistynyt.  Väriliemen lämpötila oli pysynyt tasaisesti vesihauteessa noin 45ºC  eli lämmityssysteemini näyttää toimivan hyvin. Olin niin innoissani, et unohdin poistaa liemen pinnalle muodostuneen kalvon ja vaahdon! Se olisi ollut helppoa poistaa vaikka kangaspalalla.

Laskin valkoisen hyvin kostutetun ja kuivaksi puristetun lankavyyhdin väriliemeen varoen ilman joutumista liemeen. Hetkessä lanka värjäytyi keltaiseksi. Pidin lankaa väriliemessä eli kyypissä 10 minuuttia. Nostin vyyhden varovasti astianreunaa pitkin ylös, jotta kyyppiin ei sekoittuisi ilmaa. Ilman hapen vaikutuksesta langan väri muuttui keltaisesta vihertäväksi ja seuraavassa hetkessä se olikin jo vaalean sinistä. Tuntui ihmeelliseltä, oli onnistunut uuttamaan itse kasvattamistani morsingon lehdistä indigoa. Valitettavasti tästä vaiheesta minulla ei ole kuvaa, kun innokkain assistenttini, Helmi koiruli ei ole oppinut viel käyttämään kameraa;)
Annoin vyyhdin hapettua narulla 10 min ajan, minkä jälkeen laskin sen uudelleen kyyppiin 10 minuuutiksi. Tässä ihka ensimmäinen morsinkovärjäykseni kahden kasto kerran jälkeen. Väri jäi melko vaaleansiniseksi, mutta halusin säästää kyyppiä viel toisen vyyhdin värjäämiseksi. Annoin lankojen olla narulla pari tuntia, jonka jälkeen pesin ne. Lisäsin ensimmäiseen huuhteluveteen etikkaa lankojen neutraloimiseksi, koska värjäysliemi on emäksistä (pH 9). Sen jälkeen pesin langat neutraalilla pesuaineella normaaliin tapaan.
Aiemmin paatsamanlehdillä keltaiseksi värjäämäni lanka sai kauniin vihreän sävyn kyyppikylvystä kahdella kastolla. Kuvassa oikealla pietaryrtinkukilla värjäämäni lanka, joka pääsee morsinkoliemeen suunnitelmien mukaan viikonloppuna. Ensi kerralla aion kokeilla hidasta uuttoa matalassa lämpötilassa. Suunnitelmani mukaan laitan pilkotut lehdet kiehuvaan veteen hetkeksi ja lasken lämpötilaa lisäämällä kylmää vettä liemeen sekä happoa uuttoliemen pH.n laskemiseksi selvästi happamaksi sekä sekoitan aika ajoin lehtiä uuton aikana. Tuskin maltan odottaa tätä uutta kokeilua viikonloppuun!  



42 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen morsinkovärjäyskokeilu!
    Itse olen osallistunut lähinnä ns ryhmävärjäyksiin, joissa on käytetty menetelmää, jossa pilkotut lehdet jätetään kuumakylpyyn n 50min, jonka jälkeen sooda+hapetus. Natriuditiniitti on ollut muistaakseni A-K Tetrin nettipuodista hankittua.
    Onnistuneita värjäyksiä sinulle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itsekkin olen ihan innoissani, morsingon kasvattaminen ja nyt värjääminen omilla kasveilla tuntuu vaan niin upealta. tuo kuumavesi lehtien päälle ja liemen jäähdytys hitaasti itsekseen näyttäisi olevan yksi yleisimmin käytetty uuttotapa, halusin kokeilla kuuma uuttoa ja nyt sit viikonloppuna teen viel hiukan erilailla. tietty mun täytyy kokeilla myös tuota esittämääsi tapaa myös. morsinkoja mul riittää vaikka millaisiin kokeiluihin, näyttävät tuottavan niin paljon lehtimassaa. samaa tavaraa, mut olen ostanut tavaratalosta:)

      Poista
  2. No kyllä on mielenkiintoista puuhaa! Tuo morsingolla värjääminen on vissiin ikivanha tapa, kun kirjoissakin siitä aina mainitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. morsinko on erittäin vanha viljelykasvi ja kyyppivärjäys on hallittu jo ikiajat. lämpimillä alueilla indigoa on uutettu lähinnä indigokasveista ja väritataresta, niistä teen lähiaikoina omat postaukset. pelkistäminen on tehty esim mädättämällä eli käytetty hyödyksi bakteereja. sitä värjätessäni ajattelinkin, et miten ihmeessä joku on sen joskus maailmassa keksinyt, on sen verran monimutkaista puuhaa!

      Poista
  3. Mielenkiintoista ! Ja vau mikä lopputulos, todella kauniita värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, tämä vie mukanaan! värit ovat minustakin kauniit, olen niihin sangen tyytyväinen.

      Poista
  4. Tuossahan pitää olla aikamoinen kemisti, että värjäys onnistuu. Varmasti mielenkiintoista ja jännittävää puuhaa. Näin lukijanakin jännitti, kuinka tarina edistyy. Tavattoman kauniita värejä saat lankoihisi. Ei tuollaisia kaupoista taida löytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siksipä juuri niin värjäämisestä pidänkin, biologia ja kemia ovat aina kiinnostaneet kuten muutkin luonnontieteet puhumattakkaan kansanperinteestä. mukavaa jos tarina vei mukanaan:) luonnonväreillä värjätyt langat ovat todella kauniita, värjäämiäni lankoja löytyy Salosta Alma Puodista sekä omasta pikkuisesta Värjärin Puodistani:))

      Poista
  5. Voi hyvänen aika, mikä noita olet! Ihmeellisiä ovat keitoksesi! Mutta ei voi kuin ihailla tietojesi ja innostuksesi määrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vässilän noidaksi minua kutsutaan;) ajattele Uuna, ihmiset ovat jo ikiajat hallinneet nämä värjäyskuviot, sitä en lakkaa ihmettelemästä. minua kiehtoo ajatus siitä, että teen asioita kuten niin monet sukupolvet ovat tehneet jo ennen minua!

      Poista
  6. Voin uskoa, että on ollut jännää tehdä tuo ensimmäistä kertaa. :) Jään mielenkiinnolla odottelemaan mitä saat aikaan viikonlopun värjäyksessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän se on, et eka kerta on aina niin kiehtovaa. onneksi värjääminen on sellaista puuhaa, et useimmiten tuntuu samalta, lähes aina tulee jotain uutta ja yllätyksellistä vastaan patojen äärellä puuhastellessa! tervetuloa uudelleen Sarvivaara:))

      Poista
  7. Ompa mielenkiintoista, tätähän luki kuin parastakin dekkaria. Ihana että onnistuit saamaan sinistä,varmasti olit innoissasi.
    Mukavia uusia värjäyskertoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, onneksi loppu oli mieluinen. huomenna jatkan, tänään hain Matkahuollosta uuden lankaerän, et on taas vähäksi aikaa mitä värjätä:))

      Poista
  8. Onneksi olkoon! Olet tosi taitava. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Rentukka, loppu hyvin kaikki hyvin, taitavuudesta en viel osaa sanoa, niin paljon on opittavaa näissä värjäyksissä, mut vain tekemällä oppii!

      Poista
  9. Onneksi olkoon, ihan kuin kosutäti kirjoitti, että jännityksellä luin tätä kirjoitusta, en kelannut heti loppuun nähdäkseni mitä tuli:)
    Tosi kiva, että kuitenkin onnistui ja tuli sinistä, ja varsinkin tuo vihreä on minusta hieno. Systeemisi kahdella padalla näytti oikein toimivalta!
    Ihmetytti hiukan, että lehtien pesuvesi oli vihreää, mäkin pesen lehdet aina, mutta minusta pesuvedessä on vain likaa (jos sitä on) eikä vesi muutu vihreäksi. En tiedä mikä merkitys sillä on.
    Minä pidän kuumana hetken, ennenkuin alan jäähdyttää, yleensä lämpö laskee kiehuvasta n 85C kun laitan lehdet sinne ja sitten nostan sitä lämpötilaa kunnes reunoilta poreilee, tähän saa mennä enintään 10 min, ja vaikkei silloin poreilisikaan, niin otan silloin pois liedeltä ja alan jäähdyttää kylmällä vedellä. Ja samoin kuin sinä, niin lehdet pois 20 min kuluttua. Sinun uuttosi siinä vaiheessa näyttää tosiaan vaaleammalta kuin mitä mulla tavallisesti. MTT:llä muistaakseni pidettiin 80C 10 min ja sitten alettiin jäähdyttää. Pitäisi kokeilla vielä uudelleen sitä tavallisinta tapaa laittaa kiehuva vesi päälle ja antaa jäähtyä itsekseen 30-50min, mutta ne pari kertaa kun olen kokeillut, niin lopputulos on ollut selvästi vaaleampi kuin tällä kuumalla uutolla, en tiedä mitä teen väärin kun se ei mulla onnistu.. olen sitten päätynyt tekemään niin miten mulla on yleensä aina onnistunut. Mielenkiinnolla odotan sun seuraavia kokeiluja.

    Hapetus ja pelkistys näyttää onnistuneen ihan hyvin, joskus mullakin on vaahto jäänyt valkoiseksi, vaikka useimmiten se kyllä on sinistä, mutta ei aina, ja silti voi liemessä olla indigotiinia. Morsingolla ja väritattarella värjäys on minusta yksi kivoimpia ja jännempiä luonnonvärjäyksistä, tosi mukavaa!

    Hirmu kiva oli seurata värjäystäsi, kun olit ottanut kuvia joka vaiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Leena kommentistasi, ajattelinkin juuri sinua laittaessani erikseen maininnan siitä, et huuhteluvesi oli jo vihreää, ihmettelin sitä myös itse. todennäköisesti olin rutistellut lehtiä liikaa ja ne rikkoontuivat, seuraavalla kerralla toimin hieman hellävaraisemmin. laitoin tosiaan lehdet voimakkaasti poreilevaan veteen kuten sinäkin teet, lämpötila laski alle 90 C, meni noin 6 min siihen, kun vesi alkoi uudelleen poreilemaan, jonka jälkeen jäähdytin sen kylmällä vedellä. ehkä minun olisi kannattanut jäähdyttää se hieman hitaammin ad 50 C. seuraavaksi tosiaan kokeilen uuttoa matalammassa lämpötilassa, kuten jo hiukanb kirjoitinkin. toi vaadon väri on kyl mulle ihan mysteeri, hyvä kuulla et sinullakin on ollut vaaleaa ja silti väriä on piisannut. itse en ole aiemennin morsingolla värjännyt, jo eka kerran jälkeen tää tuntuu mulle sopivalta ja ei vähiten siksi, et tykkään kasvatella kaikenlaista;) väritattaret ovat komeita ja niitäkin pääsen varmaan lähiaikoina tunkemaan lasipurkkiin!
      kuvien ottaminen on vaan niin hankalaa itse, kun on hanskat ja kaikki. onneksi maanantaina, kun värjäsin sinulta ostamallani luonnonindigolla, isäntä oli välillä kuvaamassa eri työvaiheita.
      ps hoksasitko kuka moikkasi sinisen ämärin pohjalta?

      Poista
    2. En huomannut ekalla katsomisella sinisen ämpärin pohjaa, hauska:)

      Ai sulla oli kuitenkin 6 min kuumana, hmm, olisi luullut senkin riittävän vaikka mulla onkin 10 min ennenkuin alan jäähdyttää, nyt onkin mysteeri miksi ei tullut tummempaa. Voi olla ihan sekin, ettei lehdissä ollut vielä tarpeeksi esiasteita, usein olen huomannut, että elokuun lopulla monesti tulee tummempaa kuin elokuun alussa. Tai sitten siihen vihreään pesuveteen liukeni niitä esiasteita ja menivät siinä hukkaan. Tai sitten lehtiä oli liian vähän suhteessa lankaan, mutta se ei silti selitä uutosliemen vaaleaa väriä eli varmaan niitä oli tarpeeksi. Tuo vaahdon värin muodostuminen on mulle edelleen arvoitus, miksi se on useimmiten sinistä, mutta joskus ei ja silti voi tulla väriä. Monesti olen myös säästänyt liemen seuraavaan päivään ja joskus siihen on muodostunut lisää sinistä yön aikana eli oletan, että indoxylejä on yhdistynyt lisää ajan kanssa, jostain syystä eivät olleet yhdistyneet kaikki heti alussa, vaikka yleensä niin pitäisi käydä ja käykin.

      Poista
    3. Tutkin illalla vielä uudelleen tuota Siitosen tutkimusta, koska laillasi epäilen et minulle kävi vanhanaikaisesti, "lapsi meni pesuveden mukana"! Löysinkin lehtien pilkkomista käsittelevästä luvusta s.32 vastauksen "Lehtiä silputtaessa tulisi kiinnittää huomiota lehtisilpun ja syntyvän ”lehtimehun” tehokkaaseen talteenottoon." pesun jälkeen puristelin lehtiä liian voimakkaasti veden poistamiseksi niistä eli seuraavalla kerralla olen hellävaraisempi ja laitan lehdet säkkiin ja annan siinä hetken valua ilman sen kummempia puristeluja. on tää vaan niin mielenkiintoista, mukavaa saada pähkäillä näitä juttuja kanssasi:))

      Poista
    4. Minunkin pitää lukea uudelleen tuo Siitosen tutkimus, olen jo unohtanut mitä kaikkea siinä oli! Minä olen vain valuttanut pesun jälkeen lehdet, en ole puristellut. Joskus olen silpunnut, mutta useimmiten en, vaikka kyllä tuollakin taidettiin sanoa, että tulee vahvempi väri jos silppuaa, samaa sanoo Jenny Dean, mutta jos on paljon lehtiä, niin on vain ollut helpompi laittaa kokonaisina ja ihan vahva väri niistäkin on tullut.
      Paljonko sulla oli lehtiä/lankaa nyt? Yleensä mulla on ollut toisen vuoden lehtiä ja elo/syyskuussa kerättyjä lehtiä (1 leikkuu, jos en ole ehtinyt aiemmin) 500g/100g lankaa, mutta heinäkuun lopulla elokuun alussa ekasta leikkuusta olen käyttänyt 800g-1kg/100g, varmuuden vuoksi, ainahan siitä sitten tulee jälkivärejä:)

      Poista
    5. erityisellä mielenkiinnolla olen lukenut Siitosen esittämät erilaiset uuttomenetelmät ja miten ne ovat vaikuttaneet indigon saantiin. mulla oli tässä ekassa 2 kg lehtiä ja värjäsin 250 g. mutta kuten edellä jo totesin, mul meni indigon esiasteista varmaan suurin osa jo tuohon "lehtimehuun" liian kovakouraisen pesun seurauksena. tänäänkin keräsin noin 2 kg ja ehdin värjäämään sillä peräti 700 g ja tuntui et vieäkin olisi pystynyt, mut oli muuta menoa, joten piti lopettaa tuohon! olin hellävaraisempi ja lehtien pesuvesi säilyi kirkkaana ja indigon saanti oli ihan eri luokkaa, siitä enempi sit postauksessa:))

      Poista
  10. Olet kyllä aivan uskomattoman taitava!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää oli siis eka kerta, kun värjäsin morsingolla ja tein kyyppivärjäyksen, tästä se taito vasta alkaa kehittymään!

      Poista
  11. Vastaukset
    1. uskomatonta kerrassaan! ei ihme, et värjärit ovat saaneet noidanleiman, noidaksi minuakin moni kutsuu, onneksi roviot eivät enää roihua;)

      Poista
  12. Mukava tarina morsingolla värjäämisestä, minulla odottaa se luonnonindigo hyvää hetkeä, hengityssuojain pitää hankkia vielä, muuten olisi muut tarvikkeet asiaan.
    Varmaan olet ollut täpinöissäsi kun alkoi tulla vaalean sinistä väriä... jatkoa odotellaan vielä ja sävyjä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tiistaina minäkin värjäsin koko päivän luonnonindigolla ja nyt kaksi ortta täynnä sinisiä ja vihreitä lankoja:) hengitys- ja silmäsuojaimia on hyvä käyttää ja suojakäsineitä myös.
      kieltämättä hieno tunne ja jalka oli kepeä lankoja narulle viedessä:))

      Poista
  13. Taitoa ja osaamista vaativa värjäys, lopputulos palkitsee ja tietysti arvokasta on käyttää luonnonantimia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen aiemmin värjännyt käyttäen vain keitto- ja kylmävärjäystä, nyt oli mielenkiintoista opetella tätä kyyppivärjäystäkin, se on kuitenkin ikivanha värjäysmenetelmä. erilaiset historian saatossa käytetyt uuttotavat ovat kiinnostavia, jotakin haluaisin niistä itsekkin viel joskus kokeilla.

      Poista
  14. Ensimmäisen kerran kuulin koko kasvista! Melkoista tiedettä tuo värjääminen... Olet melkoinen mestari! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. morsinko on todella vanha viljelykasvi, intian indigon vallatessa markkinat ja synteettisen indigon tultua markkinoille 1800-luvun lopulla, niin morsinko kuin muutkin indigo kasvit jäivät syrjään. toki sitä varmaan on kasvanut joidenkin intohimoisten värjäreiden puutarhassa omiksi tarpeiksi kautta aikojen. onneksi luonnonindigon arvostus on taas nousussa:)) kaukana viellä mestarista, mut ehkäpä voisin kisällin nimityksen allekirjoittaa. rentouttavaa viikonloppua Sinulle myös, me käväistään huomenna silakkamarkkinoilla naapuri kaupungissa.

      Poista
  15. Mielenkiintonen kertomus ja ihanat värit! Voiko parempaa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa kuulla eila et jaksoit lukea. enpä usko et löytäisin parempaa, nautin suunnattomasti puuhasteluistani patojen äärellä;)

      Poista
  16. Olipa mielenkiintoinen kertomus. Välillä tuli jo halu kurkistaa loppuun, mitä tästä tulee, mutta maltoin mieleni. Kovan työn takana tuntuu sinisen värin saaminen olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kunnon dekkari siis, itsellänikin tekee usein mieli kurkata loppuun;) juttu oli kieltämättä hiukan pitkä, ainakin siitä olisin saanut Koskelta miinusta, vaik muuten hänkin olisi siitä varmaan pitänyt, tiivistäminen ei ole koskaan ollut helppoa minulle, rönsyilijälle;) sikisipä juuri ihmiset ovat halunneeet ja arvostaneet sinista väriä niin suuresti kautta aikojen.
      ps kiitos kommentista, tule toistekkin vierailulle Ilonan värimaailmaan!

      Poista
  17. Mitään en tuon värjäyksen päälle ymmärrä, mutta sinä todella tunnut itse ymmärtävän :)Monella ei tuommoista taitoa olekaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tietysti sitä voisi heitellä aineita pataan pelkästään jonkun reseptin mukaan, mut mua on aina kiinnostanut selvitellä asioiden taustojakin hieman tarkemmin. Ilokseni olen huomannut, et luonnon väreillä värjääminen elää melkoista nousukautta parhaillaan, torilla moni sanoo itse värjäävänsä ja blogistaniassakin on varmaan satoja blogeja liittyen värjäyksiin. no toisaalta mitallilla on sit se kääntöpuolensakin;)

      Poista
  18. Aaaaah! Elän kasvivärjäyksen taikaa kauttasi. Kiitos! Kiva seurata tekemisiäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taikaa tämä varmaan useimmille onkin, entisaikoina Vässilän noitakin olisi voinut joutua roviolle;)

      Poista
  19. Minun silmiini tämä morsingon sininen on kauniimpi kuin jauheella saatu, ihanan heleän pastelli <3 Kauniita nuo ovat kyllä toisetkin vyyhdet, kuin taikuutta tosiaan tuo värjääminen! Olet kuin muumimaailman noita patansa kanssa, hän vain tyrkytti maistelemaan keitostaan;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itse pidän myös kovasti vaalean sinisestä, kudoin muuten juuri tuon sinisestä langasta 30 vuotta sitten esikoispojalleni villatakin ja -housut. viihtyisin varmaan muumipeikkojen maassa ja en paljoa joukosta erottuisi;)

      Poista