Aamu valkeni aurinkoisena, suunnistimme Helmin kanssa aamulenkillä Satumetsään sienikori mukana. Ajattelin yllättää nuorison tekemällä aamupalalle tattipiiraan. Mukavasti tatteja koriin kertyi, joten sain tehtyä maukkaan piiraan ja vielä jäi sieniä seuraavan päivän tattikeittoa vartenkin.
Tulevia värjäyksiä varten pilkoin rusko- sametti- ja nummitatit kuivumaan sekä vanhoiksi käyneiden herkkutattien pillistöt. Monena päivänä on ollut niin aurinkoista ja lämmintä, että ohueksi pilkotut sienet ovat kuivuneet parissa päivässä ritilöiden päällä ulkona.
Käsityökorista ei tällä kertaa löydy sienillä värjättyjä lankoja, sen sijaan virkkaamassani peitossa osa keltaisista langoista on värjätty tateilla. Koriin kuopuksemme varasi sukkalangat itselleen. Kaukaisen yliopiston luentosalit kutsuvat, haikein mielin saattelimme hänet taipaleelle. Tuntui hyvältä, kun hän kelpuutti äidin värjäämät langat matkaan ja myös isoäidinneliöistä virkkaamani villapeiton.
Ilta-auringon viime säteistä nauttien istuksin Puodin verannalla. Ajatukseni kiertyivät parin vuosikymmenen taa, kuopuksemme oli juuri viikon ikäinen, myös silloin oli kaunis lämmin syksy. Tänään nuorimmainenkin lennähti maailmalle, pesä on tyhjä ja mieli haikea.
Katseeni kääntyy leikkimökkiin, jonka rakensimme esikoisellemme lähes 30 vuotta sitten. Monet hauskat leikit siinä on leikitty, erityisesti se oli nuorimmaisemme mieleen. Nyt katselen sitä haikeana ja ihmettelen, miten nopeasti kaikki nämä vuodet ovat kuluneetkaan. Lasten ollessa nuoria, kiire oli ainainen, nyt minulla ei ole kiire enää minnekkään.
Kiva saalis tatteja, täällä ei oikein niitä ole löytynyt tai jos on löytynyt niin vanhaksi ja matosia.
VastaaPoistaMitähän mä sanoisin että siinä 10 litran kattilassa oisko ollut 7-8 litraa näitä punavyöseitikkejä, laitoin vielä muuten noiden 150 g jälkeen yhden vähän pienemmän vyyhdin 40 g tuli vielä vaaleanpunaista, pitää siihen vieläkin laittaa lankaa koska se jälkiväri on erivärinen.
tatteja on nyt täällä runsaasti, nytkin iltalenkillä keräsin hiukan ja huomenna menen oikein korin kanssa uudelleen. arvelinkin sinulla olleen reilusti sieniä, koska roosanpunaiset lankasi olivat todella kauniit. punavyöseitikissä on melko vähän punaista antavaa väriainetta, onneksi se on niin yleinen sieni, et yleensä löytää korin täyteen:))
PoistaKun katselee tätä sinun blogiasi, ihmettelee, ettei sinulla ole kiire minnekään. Eihän me omaa vanhenemistamme huomata muusta kuin lasten kasvusta. Jos lastenlapset jo rippikouluun menevät, niin pakko on myöntää, että aika on mennyt siivillä ja peili kertoo loput :-DD
VastaaPoistakiire on sitten varmaan pitkälti asenne-kysymys, koska en koe minulla olevan kiire, vaik puuhastelenkin paljon kaikkea itseäni kiinnostavaa;) totta, mieli taitaa meil olla kuin pikkutytöillä, vaik naaman rypyt paljastavat todellisen iän.
PoistaIhanan haikea postaus otsikkoa myöten.
VastaaPoistaUpea tattisaalis. En ole vielä löytänyt kuin muutaman koivunpunikkitatin mökillä pari viikkoa sitten. Sen jälkeen en ole metsään ehtinytkään. Olisikohan niitä täälläkin! Kiva, kun voi hyötykäyttää pilaantuneetkin tatit. Meillä olisi kansalaisopistossa sienivärjäyskurssi alkamassa. Alkaa hieman kiinnostaa, mistä aika?
Isoäidin neliöitä virkkailen silloin tällöin, mutta peitto ei ole lähellekään valmis. Kuopukselle onnea opiskeluun!
otsikko kertoo kaiken tärkeimmän, hienoa kun nuoret itsenäistyvät, vaik se tuntuukin niin haikealta. luulenpa, et nyt löytäisit tatteja, satokausi parhaimmillaan. kunpa ehtisitkin sinne värjäyskurssille, tykkäisit varmaan!
Poistaneliöiden virkkuus on siitä mukavaa, et lappu syntyy hetkessä ja mallia ei pitkänkään tauon aikana unohda, lappuja syntyy vino pino ihan huomaamatta;) kiitos, välitän onnentoivotukset kuopukselle.
Kyllä sienimetsällä saa paitsi kehon, myös hengen ravintoa!!!!
VastaaPoistaLapsen pesästälento on aina haikea ja liikuttava kokemus. Mutta näinhän elämän kiertokulku jatkuu......
sanos muuta margsan, ei se korin täyttyminen aina välttämättä pääasia ole, luonnossa liikkuminen on monasti se tärkein juttu! nuorten itsenäistyminen on hyvä asia ja kuuluu elämän kiertokulkuun kuten sanoit. teistä lukijoistani monet ovat hivenen vanhempia ja lapset jo lentäneet pesästä aiemmin, tuntui jotenkin hyvältä jakaa tämä kanssanne.
PoistaNämä ovat tuttuja tunteita, jokainen käy ne läpi. Elämä kulkee niin nopeasti. Lasten poissaoloon tottuu ja kiva on aina kun he tulevat käymään. Minulla on nyt erilainen aika, kun äiti on alkanut vanhentua ja kuihtua.
VastaaPoistaedellä jo margsanille totesinkin, et monilta on lapset jo lentäneet pesästä aiemmin ja siksi tuntui jotenkin hyvältä jakaa tämä kanssanne. mukavaa on tosiaan lasten käynnit ja käynnit lasten luonna, niitä odottaa kovasti. itseltäni on jo molemmat vanhemmat kuolleet, ja kuten isäni aikoinaan toivoi "saappaat jalassa" hän sai lähteä eli ei mitään pitkää sairastelua. sivusta olen saanut seurata muutaman ystäväni vanhempien kuihtumista ja miten paljon se vaatii omaisilta. toivon Sinulle tuulento voimia ja jaksamista, matka on raskas, mutta tavallaan myös antoisa monella tapaa.
PoistaNäin elämä vain menee ja kuuluu mennäkin. Se on totuus, että lapset ovat lainaa ja koti antaa niille lapsuus-/nuoruusvuosien aikana eväitä elämää varten. Omat tunteenikin raapaistuivat pintaan siitä hetkestä, kun oma poika pakkasi kimpsunsa ja muutti kauas. Se hetki ei unohdu, vaikka siitä on jo 19 vuotta, eli oikein hyvin luullakseni osaan kuvitella haikeutesi.
VastaaPoistaSienimetsä ja väripatasi kyllä ovat omiaan hälventämään tuota haikeutta. Minä en muuten usko lainkaan, etteikö sinun kiireesi jatkuisi yhä. Ne ovat vain muuttaneet muotoaan siitä, minkämoista menoa oli lasten ollessa pieniä.
Kaikkea hyvää opiskelijakuopukselle ja reipasta mieltä koko sakille.
lainaa, niihän se on ja sanoisinko onneksi niin. touhuan paljon totta, mut ei ole samalla viissiin tarkkoja kellonaikoja tai takarajoja, milloin mitäkin pitäisi tehdä tai saada valmiiksi, ja se tuntuu niin vapauttavalta ja varmaan aikaan saa tämän kiireettömyyden tunteen. kiitos, terkut välitetään, varmaan kohta saatte osoitteenkin, kun hieman asettuvat aloilleen:))
PoistaLöysitpä madottomia tatteja, ja tattipiikaka....aaahhh! Tosi kaunis tilkkupeitto, kiva kun nuoriso nykyään tykkää kotoisista käsitöistä. Meidänkin Lontoon tyttö on pyytänyt Mummia ompelemaan villapeiton, jota olinkin jo aloitellut. Nyt menossa on tilkkupeitto syyskuussa syntyvälle sukulaisvauvalle.
VastaaPoistakannattaa käydä Murun kanssa lenkillä lähi metsässä, sieltäkin varmaan löytyy melkoisesti tatteja, olen muistaakseni joskus siellä päin ollutkin sienessä. ihana joululahja siis tiedossa Lontoon tytölle, ollaan hipihiljaa. vauvauutiset ovat aina niin mukavia, vaikkeivat aivan lähipiiristä tulisikaan;)
PoistaSteinpilze wie lecker mmmm ... und dein schönes gehäkelte Körbchen und die Kinder werden schnell gross auch meine und so denkt man viel wie es früher war als sie klein waren.
VastaaPoistaLiebe Grüsse Elke
danke für den schönen Kommentar Elke
PoistaMit freundlichen Grüßen Ilona
No voi mikä kiva postaus jälleen. Tatteja en ole keräillyt, tuntuu että masu ei oikein näistä tykkää ja väripatakin tuntuu limaisesta. Vai miten sinun padassa? Tateillä värjäys nimittäin, onko ne limaisia?
VastaaPoistaKuopus meillä lennähti Norjaan opiskelemaan, vaikkei nyt ole enää kolmeen vuoteen kotona asunutkaan. Mutta haikeeta nämä pesälennot aina ovat.
Mutta on kyllä tosi kaunis peitto.
kaikkille sienet eivät tosiaan sovi, harmillisia mahapuruja aiheuttavat. limaisista tateista käytän vain pillistön, joten väriliemi ei todellakaan ole erityisen limaista. kuivat tatit, kuten kangas- ja samettitatit, käytän kokonaan (ja onhan niissä väriainettakin koko sienessä). onneksi Norwegenillä pystyy lentämään halvalla, joten saat kuopuksesi ehkä muutamaan kertaan vuodessa kotomaahankin käymään!
PoistaNäihän se on poikaset lentää pesästä ja me "vanhat varikset jäämme", mutta jostain kumman syystä ne lapset tulee aina takas, kassi täynnä likapyykkiä, mieli täynnä uutta ja ihanaa opittua. Ne syö jääkaapin tyhjäksi ja ovelta huikkaavat, hei taas, ai muuten oisko antaa muutama euro:))))
VastaaPoistaIhanan peiton annoit kuopukselle mukaan suureen maailmaan.
kuulostaa jotenkin niin tutulta, rohkaisevalta ja mukavaltakin:))
PoistaKosotäti on oikeassa! En tiedä osaisiko sitä kuitenkaan elää toisin ne vuodet kun lapset ovat pieniä ja on monta rautaa tulessa. " Pienet lapset pienet murheet ..." sanoi anoppini ja oli oikeassa . Aina niistä lapsistaan huolta kantaa, olivatpa sitten isoja tai pieniä.
VastaaPoistaaivan niin, sinnulla on viisas anoppi!
PoistaOlen itse ollut siinä onnellisessa asemassa, että poikamme on aina asunut lähellä.
VastaaPoistaKyllähän se lähtö silti kirpaisi, kahdeksantoista vuotta sitten. Mutta, nyt on niin ihanaa, kun tulevat pienen tyttönsä kanssa mummun ja ukin luokse :))
Kauniin peiton ja kauniit langat hän sai mukaansa...lämpöä tuomaan.
Aurinkoista tiistaita!
aurinkoa on tänään riittänyt, ihana kesäinen päivä ollut. syksy saa piukku hiljaa ja silloin villapeittokin on jo tarpeen. tavoitit ajatukseni, ensiksi kirjoitin toiveen leikkimökin kunnostamisesta uusia leikkijöitä varten, mut pyyhin sen pois, koska se ei ole viel vähään aikaan ainakaan ajankohtaista. oletkin kirjoittanut välillä mukavasti pojantyttäresi vierailuista:))
PoistaAjan kulku on kyllä niin merkillistä. Miten se voi mennä sujahtaa tuosta vaan?
VastaaPoistaMonet kerrat saat vielä istua milloin missäkin ihmettelemässä, että tämäkin tehtiin lapsia varten ja tämä ja laajennettiin ja taas keksittiin jokin helpotus, että kaikilla on tilaa.
Nyt on meilläkin aikaa ja nautimme siitä. Pikkuhiljaa oppii antamaan itselleen aikaa ja olemaan minä. Ja odotas kun sinulle tuodaan pieni käärö, niin sitten olet taas elementissäsi :-)
voi kuinka tutulta kuulostaa, olen jo muutaman kerran ihmetellyt, et miks teemme kaiken aina pitkän kaavan mukaan. taloa on rempattu rapiat 20 v, nyt olis tilaa, mut lapset jo omillaan ja meil isännän kanssa huoneita piisaa jokaiselle viikonpäivälle omansa;) nykyajan nuoret ovat luullakseni fiksumpia tässäkin suhteessa!
Poista"olemaan minä", siinäpä on hieno tavoite itse kullekkin. toivon sydämessäni et saisin joku päivä senkin viel kokea, pehmeän pienen posken omallani
Tatit ovat herkullisia ja osaat hyödyntää niitä myös värjäykseenkin. Mitkä muistot tallentuvatkaan käsitöissä väristä lähtien.
VastaaPoistaLapset ne ovat maailmalla minullakin. Yhteydenpito on tiiviistä, kiitos linjattomien yhteyksien, naamakirja, sp-posti ja puhelin. Voi vain valita miten milloinkin yhteyttä hoitaa.
Mukavia aurinkoisia päiviä sinulle.
aivan, käytin tyttäreni peittoon mummolan pihapiiristä keräämilläni kasveilla värjättyjä lankoja esim. kävyt keräsin mummon ja papan istuttamien kihlajaiskuusten alta. skype on osoittautunut oivaksi yhteydenpito välineeksi lapsiin. kiitos arleena, myös Sinulle aurinko paistakoon:))
PoistaTäällä kiire on ainainen. Täytyy yrittää silti tarttua hetkeen. :) Iloa syksyysi, Ilona!
VastaaPoistamukavaa Tiikerimaa, kun ehdit välillä kaikkien kiireidesi keskellä kyläilemäänkin:))
Poistaelät elämäsi ruuhkavuosia, minulla ne ovat siis jo kaukana takanapäin, vaik tuntuu kuin se olisi eilinen. kuulostaa hyvältä tuo "tarttua hetkeen", näin elämä ei valu ohi sitku-tyyliin!
Tunnen tuon kaihon sydämessäni vieläkin kun ajattelen nuorimmaiseni lähtöä. Itkuksi meni se ilta niin, että Naskartelija jo loihe lausumaan; Haetaanko tyttö takaisin.
VastaaPoistaTyhjän pesän ikävää itkee varmaan moni näin syksyisin kun koulut alkavat.
AAAH Tatteja!
meil itki isäntä myös! totta, opiskelut vie nuoret kauaksikin, onneksi voi soitella näkökontaktissa skypellä. nyt taidan hivenen kiusoitella ja laittaa uuden tattikuvan, kun niin monet ovat niitä vesikielellä katselleet;)
Poista