Ämpärin elinkaari

 

Lipeäpulloni on huvennut vähiin, joten suunnittelin keittäväni lähipäivinä lisää koivuntuhkalipeää, en niinkään terveysjuomaksi vaan näitä värjäyksiäni varten. Mieleeni juolahti ajatus siitä, miten moninaisessa käytössä tuhkaämpärini on ehtinyt olla. Emalisia ämpäreitä käytettiin aiemmin paljon vesiämäreinä saunassa, pyykinpesussa ja karjakeittiössä lypsyastioiden pesussa. En ole varma käyttikö äitini koskaan tätä punakeltaista ämpäriä karjakeitiöllä, mukavasti se kuitenkin mielestäni olisi piristänyt aamulypsylle tulijaa. Kuvassa myös kaksi maitotonkaa ja tinkimaitohinkki. Tuo tinikimaitohinkki on ollut naapurin mamman käytössä hänen hakiessa maitoa meiltä aikoinaan. Nyt ne toimivat värjäysastioinani äitini entisessä valtakunnassa, karjakeittiössä. 

Ämpäri on voinut toimia uutena myös vesiämpärinä, onhan meillä ollut aina kantovesi kaivolta. Nykyisin vesiämärin eli vesihinkin tai -sangon virkaa toimittaa teräksinen sanko. Sekin on muuten joutunut kierrätykseen, kuten stanssauksesta voi nähdä. 

Sen muistan, että ämpäri palveli vuosikymmeniä sitten likasankona. Siitä sen syrjäytti tämä pilkullinen kaunotar, joka palvelee likasankona edelleen. Tässä se juuri aamutuimaan menossa kompostille tyhjennettäväksi. Aiemmin äitini taisi viedä laskiämpärin navetan kulmalla olevaan tunkioon aamulypsylle mennessään. Ei naisväki kulkenut kädet tyhjinä, periaatteena oli "vie mennessäs, tuo tullessas", mikä säästi askelia ja aikaa paljonkin päivän mittaan. Tuon lausahduksen olen itse kuullut monasti lapsuudessani ja epäilemättä myös omat lapseni ovat sen saanneet kuulla monasti.

Punakeltaista  ämpäriä on käytetty tuhkaämpärinä varmaan jo parikymmentä vuotta. Parina päivänä olen lämmittänyt leivinuunin koivuilla. Aamulla tyhjensin tuhkat ämpäriin. Poistan viellä hiilet ja muut mahdolliset roskat, jonka jälkeen teen tuhkasta lipeää.

ps. olisi mukavaa lukea myös muiden tavaroiden elämänkaaresta, ota tästä postausidea mietintämyssyyn:))