Morsingon uutto happamassa liuoksessa ja villalankojen värjäys

Ensimmäinen indigon uutto ja villalankojen värjäys itse kasvattamillani morsingoilla ei mennyt ihan putkeen, voisin sanoa, et "lapsi meni pesuveden mukana", menetin ilmeisesti merkittävän määrän indigon esiasteista jo morsingonlehtiä pestessäni. Pesuvesi oli heleän vihreää, mikä on ilmeinen seuraus lehtien vaurioitumisesta liian kovakouraisen käsittelyn seurauksena. Täältä voit lukea ensimmäisestä uutostani ja värjäyksestä enempi. Otin opikseni ja tällä kertaa pesin keräämäni noin 2 kg lehtiä kahdessa erässä hellävaroen. Pesuvesi oli yhtä kirkasta kuin laskiessani sen johdosta altaaseen:)) Keräsin myös vain puhtaita nuoria lehtiä lehtiruusukkeen keskiosista, noin 10-15 cm pituisia. Siitosen diplomityön perusteella nuorissa lehdissä olisi enemmän indigon esiasteita kuin vanhemmissa. 

Muutin myös muita uuton olosuhteita verrattuna ensimmäiseen kertaa. Lämmitin veden 90 asteiseksi ja laskin viinietikalla sen pH 3-4. Juuri ennen porkkanasäkkiin pakkaamieni lehtien upottamista kuumaan veteen (klo 12.15), puristelin niitä voimakkaasti rikkoakseni lehtien rakennetta. Uuttoveden lämpötila laski ad 75ºC. Sekoitin lientä puulastalla ja nuijin lehtiä uuttoastian reunaa vasten. Liemi muuttui tummemmaksi, mutta ei kuitenkaan vihreäksi. Uuttoliuoksen lämpötila nousi 5 minuutissa ad 85ºC. Tavoittelin uuttolämpötilaksi 80 ºC, joten laskin kylmää vettä muuripataan ja siirsin tulipesästä palavia puita viereiseen tulisijaan (värjäsin toisella tulisijalla saman aikaisesti kultapiiskuliemessä lankaa). Lämpötila laski ad 78ºC . Jatkoin lehtimassan sekoittamista edelleen aika-ajoin uuton jatkuessa. Lämpötila pysyi reilut 10 min tasaisesti 80ºC, alkoi sitten hitaasti nousta, joten lisäsin taas kaivo kylmää vettä muuripataan. Uuttoliemen lämpötila laski takaisin 80ºC (klo 12.35).  Nostin uuttoastian pois muuripadasta sementtilattialle (klo 12.50) ja sekoitin jonkin aikaa taas lehtimassaa, liuoksen väri oli tummunut edelleen. Lopulta nostin astian kylmävesihauteeseen saadakseni lämmön laskemaan ad 50 ºC (klo 13.05). Nyt liemi oli violettiin vivahtavaa, ei vihreää kuten ensimmäisessä uutossani. Siitosen diplomityön mukaan näin juuri pitääkin olla tehtäessä uuttoa happamassa liuoksessa. Oli aika ottaa lehtipussi pois,  puristin niistä kaiken mahdollisen nesteen uuttoliemeen. Hämmästyksekseni huomasin niiden rakenteen hajonneen täysin, säkillinen tuoreita lehtiä oli kutistunut lähes nyrkinkokoiseksi palloksi! Kaadoin liemen siivilän läpi ämpäriin, mihin olin mitannut valmiiksi 60 g kidesoodaa. Tarkistin pH:n, se oli edelleen 4. Nyt tulikin tenkkapoo keittiönperä kemistille, kuinka paljon tarvitsen kidesoodaa saadakseni happaman (pH 4) liuoksen muutettua emäksiseksi,  pH 11? Aivot raksuttivat, aika paljon tartten varmaan, mut mulla oli jäljellä enää 200 g, joten lisäsin sen kaiken uuttoliemeen. Liemi muuttui hetkessä havun vihreäksi ja pH 9-10 eli tällä jatketaan nyt, vaik olisin halunnut viel hiukan emäksisempää liuosta (klo 13.25). Soodan lisäämisen jälkeen liemi alkoi vaahdota voimakkaasti ja taas kerran sain huomata sen, et iso uuttoastiani on todella hyvä, kaikki vaahto pysyi viel astiassa myös lientä sekoitettaessa.

Aloitin uuttoliemen vispaamisen varpuvispilällä saadakseni siihen happea. Muutamassa hetkessä vaahto muuttui oliivinvihreäksi, vaahdon joukkoon ilmaantui ensin sinisiä viiruja ja sitten sinisiä kuplia. Olin siis onnistunut uuttaman lehdistä indigon (indigotiinin) esiasteita ja liuos näytti olevan myös riittävän emäksistä haluttuun kemialliseen reaktioon, missä esiasteet hajoavat synnyttäen indoksyyliä, josta hapen vaikutuksella emäksisessä liuoksessa muodostuu ensin vesiliukoista väritöntä leukoindigoa ja lopulta veteen liukenematonta sinistä indigoa. Nostin uuttoastian pois kylmästä vedestä estääkseni lämpötilan liiallisen laskun ja jatkoin vispaamista lähes 20 min.

Arvioin hapettaneeni liuosta riittäväti ja nostin uuttoastian takaisin muuripataan (klo 13.45), vaahto alkoi sinistymään voimakkaasti. Liemen lämpötila 45ºC. Valmistin uuttoliemen värjäystä varten pelkistämällä sen natriumditioniitillä (klo 13.55) eli muutin indigon takaisin vesiliukoiseen leukomuotoonsa. 

Tarkistin pelkistymisen onnistumista puolen tunnin kuluttua pelkistysaineen lisäämisestä, vaahto oli lasennut, liuoksen pinnalle oli alkanut muodostua metallinhohtoista kalvoa ja neste oli muuttunut kirkkaan keltaiseksi.  Odotin viellä puoli tuntia.  Poistin suurimman osan liemen pinnalla olleesta vaahdosta puulastalla ja puuvilla kankaalla.  Lämpötila 55 ºC. Kaikki valmista ensimmäisten vyyhtien värjäykseen.  

Laskin varovasti kaksi kosteaa vyyhteä liemeen (kyyppiin), valkoisten lankojen väri muuttui hetkessä kirkkaan keltaiseksi. Liikuttelin lankoja puulastalla varovasti aika ajoin 10 min kestäneen kaston aikana taatakseni värin tasaisen kiinnittymisen. Ukkonen jyrisi lähistöllä ja aloin pelätä sadekuuron yllättävän minut kesken värjäyksiä, joten aloitin kahdella vyyhdellä. Alunperin olin ajatellut kastaa vyyden kerrallaaan ja edetä näin niin kauan kuin kyypistä irtoaisi väriä nähdäkseni miten värin voimakkuus muuttuisi vyyhti vyyhdeltä.

Puristin vyyhdit yhteen nestepinnan alla ja nostin ne samalla kertaa varovasti ylös liemestä vetäen astian reunaa vasten, näin liemeen pääsee mahdollisimman vähän ilmaa. Lankojen väri muuttui keltaisesta ensin vihertäväksi ja pian turkoosiksi. 

  Puristin vyyhdistä irto liemen vatiin. Langan väri muuttui hapettuessaan koko ajan sinisemmäksi.

  Leuhuttelin lankoja ilmassa viedessäni niitä kuivumaan narulle.  

Hapetin lankoja 10 min ennen uutta kastoa kyyppiin.

  Iloisen värjärin tervehdys kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea näin pitkälle:))

Myös toinen kasto 10 min, minkä jälkeen hapetus narulla 10 min. Kolmas kasto 8 min, jonka jälkeen vyyhdit saivat hapettua narulla reilut kaksi tuntia ennen kuin pesin ne. Lankojen pesu kuvattu tarkemmin jo aiemmassa postauksessa täällä. Jatkoin valkoisten lankojen värjäämistä kahden vyyhtin verran vyyhti kerrallaan niin, että ensimmäinen kasto 15 min, toinen 12 min ja kolmas 10 min. Kastojen välillä hapetin lankaa aina 15 min narulla. Väriä näytti riittävän, joten jatkoin värjäämistä aamupäivällä kultapiiskulla varjäämilläni kahdella keltaisella vyyhdellä.

Siirryin käyttämään vain kahta kasto kertaa, ensimmäinen 15 min, hapetus 15 min, toinen kasto 10 min. Tässä vertailun vuoksi vierekkäin kultapiiskulla värjätty keltainen lanka ennen kyyppivärjäystä ja toinen jo kyyppissä kaksi kastoa saanut kultapiiskulla värjätty vyyhti. En voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kyypin lämpötila laski hiukan, joten lisäsin kuumaa vettä muuripataan ja hetkessä lämpötila nousi 53ºC. Väriä tuntui riittävän, joten jatkoin viellä sunnuntaina pietaryrtinkukilla värjäämälläni vyyhdellä. Värjäsin yhteenä 700 g lankaa 2 kilosta morsingonlehtiä uuttamallani indigolla ja väriä tuntui edelleen oleva jäljellä kyypissä, mut muut menot estivät jatkamisen tällä erää. Säästin liemen ja kokeilen jatkaa sillä varjäämistä lähi päivinä.

Tässä itse kasvattamista morsingoista uuttamallani indigolla värätyt langat ovat päässeet tutulle veräjälle ihasteltaviksi. Vasemmalla ensimmäisenä kastetut kaksi vyyhteä, seuraavat kaksi erikseen kastettuja ja vihreät aiemmin keltaisiksi värjättyjä. Niistä keskimmäinenkin kauniin vihreä, kuvassa väri näyttäyttyy harmittavasti sinivoittoisena.

Tämän oman kokemukseni perusteella voin varovasti vahvistaa Siitosen diplomityön loppupäätelmän "Kokeiden havaintojen perusteella esitettiin olosuhteiden indigosaantoa parantavien vaikutusten johtuvan kahdesta tekijästä: indoksyylin stabiloitumisesta happamassa ympäristössä, jolloin sivureaktioiden osuus vähenee ja aineensiirron paranemisella sekoituksen, lehtien koon ja etenkin lehtien vahakerroksen rikkomisella kuuman veden ja hapon vaikutuksella."

Sanoisin, että tästä on hyvä jatkaa eteen päin. Terveiseni uutto- ja väripatojen ääreltä kaikille uusille ja innokkaille vanhoille lukijoilleni:))