Tammikuu puolessa, katsellessani tyttäreltäni saamaani Martta Wendelinin seinäkalenteria, hokasin äidin mekossa tutun sävyn.
Aloittaessani blogin pitämisen suunnittelin kirjoittavani juttuja luonnonväreillä värjäämisestä. Pian huomasin kirjoittavani aivan muusta, koska värjäysblogeja tuntui olevan todella paljon. Nyt taas on iskenyt kipinä jatkaa sivujen kirjoittamista. Ajattelin kokeilla prosessikirjoittamista, lähtisitkö mukaan palautteen antajaksi? Parina iltana olen luonnostellut Sienet värjärin padassa sivua, lähinnä etsinyt kuvia toivottoman sekavasta kuva-arkistostani. Muutamia tekstiaihioita olen väliin kirjoitellut. Olisi mukava saada palautetta Sinulta sivustostani jatkoa varten.
Varmaan moni meistä värjäämisestä kiinnostuneista lukisi mielellään havainnoistasi/kokeiluistasi! Etenkin tuo sienimaailma tuntuu olevan ihan uskomaton ihmettelyn/ihastelun lähde.
VastaaPoistaVasta viime kesänä opin, että esim happo/emäsympäristö tuottaa uskomattomia variaatioita. Kirjallisuuden lisäksi juuri sinun, Riihelän Leenan jne ammattilaisten kokemukset antavat arvokasta syventävää tietoa harrastajalle! Jään mielenkiinnolla seuraamaan .....
mukavaa kuulla margsan, et tykkäät lukea myös noita sienijuttuja, koska alunperinkin lähdin kirjoittamaan näitä värjäysjuttuja niin, et kirjoitan pelkän teknisen värjäysselostuksen lisäksi myös värilähteistä omakohtaisten kokemusteni kautta. itse olen aina ollut kiinnostunut luonnosta, metsissä kuljeskelu on mieleistä. sienet on oma ihmeellinen maailmansa ja niin tärkeitä metsän hyvinvoinnille, mitä ei aina edes tule ajatelleeksi. sienten antamat värit ovat ihmeellisen kauniita ja värjäyksen lopputulos aina yllättävä, niin monet seikat vaikuttavat siihen tuon hapan/emäsjutun lisäksi, siksi se jaksaa alati kiehtoa minua! Leenaan verrattuna toki olen vasta oppipoika, niin paljon on juttuja, joista minulla ei ole kokemusta tai tietoa. Kiva kun kommentoit:))
PoistaEn ole koskaan värjännyt mitään kasveilla, mutta ajatus siitä on kiehtova ja luen aina sun juttusi, koska
VastaaPoistaosaat kirjottaa selkeästi ja mukavasti ;). Olen kai penkkiurheilijan serkku: penkkivärjäri.
Kirjoita vaan lisää!
mukava kuulla penkkivärjäri, kirjoittajalla pitää olla lukijansa, muuten tää homma olisi aika yksipuolista...ja en yhtään yllättyisi siitä, et siel uusilla asuinsijoillasi innostuisit itsekin joitain kokeilemaan, virkkaamiisi vekkuleihin eläinhahmoihin luonnonväreillä värjätyt langat sopisivat niin hyvin;)
PoistaAvaapa vähän mitä tarkoitat prosessikirjoittamisella blogitekstissä....
VastaaPoistataisin ilmaista itseni hieman epäselvästi. eli en takoita näitä blogipostauksiani vaan tuosta yläpaneelista avautuvia värjäyssivujani. niitä minun on tarkoitus rakentaa pikkuhiljaa "verkkokirjaksi", nyt en parempakaan ilmausta keksi. täydennän ja muokkaan jo olemassa olevaa sivua sen sijaan, et tekisin aina uuden postauksen aiheeseen kuten täällä varsinaisen blogin puolella. parhaillaan työstän Sienet värjärin padassa sivua.
Poistatää on taas näitä mun juttuja, en tosiaankaan ole törmännyt tämän tyyppiseen blogiin vielä blogistaniassa harhaillessani. oliskin mielenkiintoista kuulla, jos vastaavaa löytyy jo joltakin muultakin bloggaajalta, koska totuushan on, ettei mitään uutta auringon alla:))
Kuten tuossa aiemmin, minäkin pohdin alkuunsa, mitä on prosessikirjoittaminen. Se selvisi kun kävin lukemassa Sienet Värjärin padassa ja edellisen vastauksesi Inna Vaaralle.
VastaaPoistaEsittelit nyt siellä sieniä, joista nuo tosi hyvät värit olet lankoihin saanut. Ihastuin raikkaaseen siniseen, vaikka olenkin pehmeän tummahkon vihreän perään. Sieni en juurikaan tunne, toki seitikkejä, paitsi en niitä tarkemmin.
Ehkä lukijana ajattelen, kun muokkaat ja/tai lisäät tuonne blogin yläpaneelissa olevien otsikoiden alle, niin aina kertoisit siitä myös blogipostauksessa, muuten lisäykset jäävät helposti huomaamatta.
Idea on hyvä tehdä "kestojuttuja " juuri noin, josta ne on vaivatta löydettävissä.
Itselläni oli vanhassa blogissa vähän vastaavanlainen, mihin koostin kirjoittamiani novelleja, kertomuksia, tapahtumia. Tähän nykyiseenkin yritin semmoista luoda, mutten osannut. Tyydyin lopulta sieltä täältä sillisaalaattiin, jossa on vain ohimeneviä raapaisuja.
kaunis kiitos aimarii mietteistäsi, tuo vinkkisi on hyvä. orakkaiden antamat värit ovat todella silmiä hiveleviä, siksipä ne aina ensimmäisenä lankakorista napataankin;))
Poistakuten tiedät, en ole mikään mestari tän koneen käytössä, siksipä toteutin nuo sivut yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. ehkäpä sinne pitäisi jokaisen sienen jälkeen laittaa esim paluu etusivulle linkki, vai kaipasiko sellaista mahdollisuutta?
olisi mukava lukea taas kirjoittamiasi satuja, novelleja ja runoja, nyt olis varmaan viel aikaa sul koota niitä uudelleen blogiisi, ennen kuin tonkopurot kutsuvat.
Minäkin sanoisin, että kirjoita vain lisää. Minä ainakin luen mielelläni ja sieniä tunnen jonkin verran ja sienestäminen on aina kivaa.
VastaaPoistaOlen ollut joskus mukana kun värjäsimme muistaakseni seitikillä valkoista villalankaa tai olisiko sittenkin jollain muulal sienellä kun tulos oli lämmin sammalen vihreä.
mukava kuulla Molley, kiitos kommentistasi. seitikkejä on paljon erilaisia, joten hyvinkin padassanne on voinut olla seitikkejä, mieleeni tulee, et olisvat voineet olla violettiseitikkejä, niillä saa ainakin vihreänsävyisiä lankoja jo alunapuretuksellakin, kupari syventää väriä tummemman vihreäksi.
Poista