Syksyllä hääriessäni patojen äärellä en ehdi paneutua värjäyspäiväkirjan tekemiseen. Tammikuussa on aikaa tarkastella työn tuloksia samalla kun laitan värjäyksistä näytelankoja päiväkirjaan ja valmistelen kevään valotestejä. Pikkutarkkaa puuhaa ja monta ärräpäätä tekis mieli välillä lasketella, kun on tullut huolimattomasti merkattua tai teksti on häipynyt maalarinteipistä matkan varrella. Toki yritän laittaa kaikki välillä isännän syyksi, saa kuulla hävittävänsä lankojen tiedot vyyhtiessään niitä! Osaksi totta, mut kyl omassa kirjaamisessakin olis parantamisen varaa aina välillä,..
Valmiit muistilaput korvaavat työn ja tuskan ja miten mieluista onkaan käydä läpi syksyn värjäämisiä päiväkirjasta. Monta mukavaa hetkeä muistuu mieleen, aurinkopaistaa jälleen kilpaa keltasauramolankojen kanssa:)) Keltainen on tulossa taas muotiin, saa nähdä miten se näkyy kevään neulemuodissa. Nuo päällimmäiset hennon keltaiset kerät isäntä ehti turhaan kerimään, koska niitä on tarkoitus käyttää jatkovärjäyksiin veriseitikkien ja krappijuuren kanssa. Tuo päälimmäinen ruskea vyyhti on juuri näin värjätty eli puretettu ensin raparperiliemessä ja sen jälkeen värjätty verihelttaseitikin lakeilla uudelleen. Ei isännältä ainakaan tekeminen lopu, kun vyyhtii ees taas lankojani;)
Onneksi sentään aina Helmin kanssa lenkille keretään. Jokiahteen kuusen katveesta Helmi teki mieleisen löydön, jäätyneen kalan, mikä piti tietty heti kiikuttaa emännälle näytille.
Sen jälkeen olikin vuorossa hajun turkkiin hinkkaaminen, siinä hommassa Helmi on
mestarillinen piehtaroimiskuvioineen;))
Mahtavaa on lukea toisen intohimoisista harrastuksista. Ihan aurinko alkoi paistamaan tännekin, vaikka taivas onkin pilvessä. Ja koira on ihana!
VastaaPoistaonpa mukava kuulla, minulle tämä on myös mitä parhainta väriterapiaa näin keskellä talvea, rakastan värejä ja valoa. Helmi on ihan otettu saamastaan ihailusta!
PoistaVärikimarakuvasi toi päivänpaisteen tännekin pihapiiriin. Aivan fantastisia värejä. Keltainen on ollut suosikkivärini aina, se on iloinen ja lämmin väri.
VastaaPoistaTerkkuja Helmille!
luontoäitiä näistä ihanista väreistä on kiittäminen. itsekin pidän kovasti keltaisesta, ainakin pieni ripaus pitää kuvioneuleissa aina olla keltaista. Helmi koisaa kintut suorina tuos sohval, kerrotaan terkut kun koiruli herää. teimme pitkän lenkin lumipyryssä ja raukka taisi ihan uuvahtaa, kun viel ahkeroi isännän kanssa lumitöissä. Helmin tehtävä on ottaa koppia vallin päälle heitettävistä lumista:))
PoistaHups. jopa on värikästä. Näkyy pöydälle sopivan sentään kaffekuppi ja puurolautanenkin.
VastaaPoistaHelmin mielestä ahvenen haju turkissa on hieno aromi.
loppusyksyn värjäykset onnistuivat mukavasti, sain paljon kauniita sävyjä täydentämään lankavasujani. savikipossa on muutama kaurakeksi herkkupalaksi kahvin kanssa. on se muuten kumma, et Helmin pitää aina hinkata nuo raadonhajut turkkiinsa, ei kaveruskoiruudet niin tee, eivät edes ole ottaneet oppia Helmistä!
PoistaNuo luonnosta hankkimasi värit ovat maailman ihanimpia. Niitä ei purkista loihtisi.
VastaaPoistanöyrin kiitokseni Inna Vaara, ei purkkivärjäyksellä todellakaan saa tätä kaunista värikirjoa aikaiseksi!
PoistaHei, noinhan sitä pitäisi pitää yllä tuloksia värjäyssessioista, mutta kyllä se siihen vyyhteen laitettavaan lappuun jää. Nykyään kylläkin kirjoitan siihen lappuun vähän enemmän tietoa kuin aikaisempina vuosina.
VastaaPoistaViime syksynä kokeilin ensimmäisen kerran ns päällevärjäystä ja olin tyytyväinen tulokseen. Silloin tällöin saa ns epämääräisitä, neutraaleja siis ei minkään värisiä värejä lankoihin. Jatkan esnikesänä ns päällevärjäystä. Ihania värejä noisa sinun langoissasi.
värjäyspäiväkirjoista on yllättävästi apua aina aloittaessaan hiljaisemman talvikauden jälkeen värjäämiset, ihmismieli on siitä kummallinen, et asioita tahtoo unohtua;) nuo pienet värinäytteet taas palvelee hyvin kirjoneuleiden väriyhdistelmien suunnittelussa. valotestejä en varmaan tekisi näin huolellisesti ellen värjäisi lankoja myös myyntiin. totta aina kaikki ei suju ihan putkeen ja lankoja pitää värjätä senkin takia uudelleen. varmin tapa on tietty heittää ne kaikki epäonnistuneet indigokyyppiin ja ihmetellä mitä sit padasta nousee! itse harrastan myös paljon jatkovärjäyksiä, keltaiset värjään itse kasvattamallani morsingolla tai luonnonindigolla uudelleen saadakseni vihreitä sävyjä, veri- ja verihelttaseitikkillä sekä krappijuurella tehtäviä värjäyksiä varten värjään lankoja ensin raparperillä (oksaalihappo toimii puretteena), näistä olen juuri pikkuhiljaa "prosessikirjoittamassa", juttuja tuonne värjäyssivuilleni. käy joskus lukemassa, kyl sinne etanatahtiin lisäilen aina asiaa.
PoistaTuossa värien keskiössä ei kirkasvalo lamppua taideta tarvita. Noissa on semmoinen loiste ja paiste ja kesää säilöttynä.
VastaaPoistatotta, taidan pelata silti hieman varman päälle, koska juon aamukahvini ja luen aviisin aina kirkasvalolampun loisteessa marraskuun alkupuolelta aina siihen asti kunnes taas aamuaurinko paistaa kahvipöytään!
Poista♥niin kauniita sävyjä, ja huippu hauska hauva! :)
VastaaPoistame molemmat kiitämme kommentistasi Riitta Sinikka:))
PoistaUpeat sävyt langoissasi! Ihanaa riemua Helmillä!
VastaaPoistamukavaa kun tykkäät Maarit:)) Helmi on ihan tohkeissaan kun vihdoinkin saimme lunta, tykkää lumileikeistä
PoistaVoi kun osaisinkin olla noin huolellinen ja järjestelmällinen. Minulla langat ovat kerinä korissa ja jos joskus joudun kertomaan jollekkin mitä kasvia tai sientä ole käyttänyt, niin sormi menee suuhun. Jotkut värit toki heti tuntee, mutta sitten vaikka orakkaiden valtava kirjo. Kun ne eri värjäyksissäkin antavat niin erilaista sävyä.
VastaaPoistaaikaaviepää puuhaahan kirjaaminen on, mut toisaalta samallahan se menee kun tekee valotestitkin.
Poistamyös erilaisiin käsitöihin käyttämäni langat pyrin aina kirjaamaan ylös, ei niitä muuten enää hetken päästä muistaisi.
Jättääkö raparperinlehti mitään väriä jälkeensä :)? Olen ihan noviisi lankojen värjäyksen suhteen, viikonloppuna olin kurssilla ja nyt värjään lankoja unissanikin :D.
VastaaPoista