sanos muuta Armil, Helmi on aina niin tohkeissaan kun saa osallistua työntekoon. jokapäiväisen postinkannon lisäksi, Hän kantaa kotiin rankoja metsälenkeillä käydessämme. edelleen värjään tulella ja turha väripadan alle on kelpo polttopuuta laittaa, rangat pitävät hyvin riittävän lämmön:)
eilen satoi vihdoinkin hiukan enempi lunta, oikea lumipyry:)) myös metsässä puut olivat saaneet kauniin lumipeitteen, isäntä totesikin, ettei ole ollu lunta niskassa pitään aikaan. muisteltiin yhdessä miten lapsena aina tuntui puistattavan jänskältä lumen valuessa kauluksesta selkäpiitä pitkin. Keppejä ilmestyy tasaiseen tahtiin riukupukille, kohta taas saa isäntä satsin katkoa väripadan polttopuiksi:))
Äh, söhläsin, en tiedä lähtikö edellinen kommenttini. Sen sisältö kuitenkin, että talvi-illan sävyinen kuva, jossa pensasaita, pylväät ja puhelinlangat synnyttävät perspektiivi. Sanoin myös sinun kommentistasi, että mukavaa, kun kommentoidaan visuaalisuutta...:)
mullakin on viime aikoina postauksissa ja kommentoinnissa ollut jotain häikkää, tein siksi eilen varmuudeksi taas varmuuskopion blogistani. tosi mukava kommentti MathildaC, kiitos siitä:))
mukava kuulla Nettimartta et tavoitit tunnelman, sitä itsekin kuvalla hain, ei tarvitse lähteä etsimään uutta perspektiiviä elämään, monen moista perspektiiviä löytyy ihan omasta takaa;)
yritin kuvailla Satumetsässä puiden runkoja, makasin jopa maassa tiiruillen perspektiivejä. olin jo luovuttaa, mut sitten kulkiessamme jo kotia kohti peltotien päässä hokasin, et tässähän aukeaa oikein kunnon perspektiivi, jos sen vaan saan taltioitua lumipyryssä. hauskaa on lumipyryssä ulkoilla, kun viel avuliasta retkiseuraakin riittää!
mukava kuulla Irkkunen:)) lapsena tosiaan oli mukavaa touhuta lumisateessa, nyt lukiessani kommenttiasi, mieleeni tuli, miten yritimme lapsena pyydystää isoja lumihiutaleita suuhumme ja hauskaa oli!
=) just noin meki tehtiin =) hauska miten lapset on samanlaisii..niin muistan kans yhden "ison" kallion jota laskettiin peppuluistia joko pahvilla tai ilman ja nyt pari kesää sitten kävin katsomassa tuota "isoa kalliota" niin yllätyin että noinko pieni se oli =D että on sitä pienenä eri perspektiivi maailmaan =)
pienistä asioista lapsena osasi nauttia, ei paljoa ollut kaupasta ostettuja leluja ja aina leikit sujui silti isossa porukassa. tähän aikaan talvesta valoisuuden lisääntyessä ehdittiin tosiaan jo mäkeenkin, samaa voin todeta, ne mäet eivät enää vuosiin ole tuntuneet niin isoilta ja hurjilta, mitä lapsuudessa niistä laskiessa ja toisten akkoja (kaatumisia) laskiessa;) joskus sitä huomaa miettivänsä, et miten lapset saisivat edelleen olla vain lapsia, evätkä kuluttajia jo pienestä pitäen.
Niin totta, silloin lapsena pelattiin monenlaisii ulkopelei isol porukal..kaik kulman lapset mukana 10 tikkuu laudalta, tervapataa, rosvoo ja poliisii ym. Talvella rakennettiin lumilinnoja, luisteltiin ym. ja hauskaa oli. Ulkon oltiin kunnes pimeä kutsui kotiin. Nykyaika lapset niin vähän ulkoilee että suruksi käy..
kuulostaa niin tutulta ja mukavalta Irkkunen:)) jokunen päivä sitten koiranulkoilutusreissulla innostuttiin isännän kanssa kilvoittelemaan siitä, kumpi saa lumipallon osumaan korkeammalle männyn runkoon. he olivat kuulema lapsena tehneet samaa heittelemällä lumipalloja kerrostalon seinään. me puolestaan nakeltiin pallot sähköpylväisiin ja arvaat vaan, kuinka kauan parin kilsan koulumatkaan saatiin kulumaan aikaa!
=)) hauskan kuulosta! Ihana kun joskus "lapsettaa" sais vaan useemmin niin käydä. Mä sanoin mun miehel täs yks päivä et mentäskö pulkkamäkeen :D mut viel ei oo menty. Muutama vuos sitten meil oli brasilialainen tyttö kyläs talvel ja vietiin hänet pulkkamäkeen, mä nauroin ihan katketakseni niin hauskaa oli..ja tykkäs se meidän vieraskin =) täs iäs (55v.) saa vaa pelätä ettei luut katkee mut kyllä niin tekis mieli mäkeen..kai sitä vanhatki saa pulkkailla? ;)
ja mikä ettei saisi, me oltiin porukalla pulkkamäessä joululomalla, ku lapsukaiset oli kotona, siitä on yks postauskin, joten voit käydä tsekkaas asian;)
vähän väliä lenkillä tiiruilin ylös taivaisiin puunrunkoja pitkin, vasta kotimatkalla peltotien päässä avautui oikeanlainen näkymä ja mikä parasta ahkerat kaverukset matkassa mukana myös:)
Ystävää aina autetaan!
VastaaPoistausko täi älä, niin näillä Helmin talven mittaan kotiin kantamilla puilla keittelen taas syksyllä monta väripadallista lankoja!
PoistaVoi että on noi sessut niin ihanii :)
VastaaPoistasanos muuta Armil, Helmi on aina niin tohkeissaan kun saa osallistua työntekoon. jokapäiväisen postinkannon lisäksi, Hän kantaa kotiin rankoja metsälenkeillä käydessämme. edelleen värjään tulella ja turha väripadan alle on kelpo polttopuuta laittaa, rangat pitävät hyvin riittävän lämmön:)
PoistaMukava kuva :)
VastaaPoistaMaalaismaisema ja yhdessä tuumin keppejä kannetaan! Lunta on molemmat saaneet 'turkkiinsa' olisko lumileikit juuri loppuneet :)))
eilen satoi vihdoinkin hiukan enempi lunta, oikea lumipyry:)) myös metsässä puut olivat saaneet kauniin lumipeitteen, isäntä totesikin, ettei ole ollu lunta niskassa pitään aikaan. muisteltiin yhdessä miten lapsena aina tuntui puistattavan jänskältä lumen valuessa kauluksesta selkäpiitä pitkin.
PoistaKeppejä ilmestyy tasaiseen tahtiin riukupukille, kohta taas saa isäntä satsin katkoa väripadan polttopuiksi:))
Äh, söhläsin, en tiedä lähtikö edellinen kommenttini. Sen sisältö kuitenkin, että talvi-illan sävyinen kuva, jossa pensasaita, pylväät ja puhelinlangat synnyttävät perspektiivi. Sanoin myös sinun kommentistasi, että mukavaa, kun kommentoidaan visuaalisuutta...:)
VastaaPoistamullakin on viime aikoina postauksissa ja kommentoinnissa ollut jotain häikkää, tein siksi eilen varmuudeksi taas varmuuskopion blogistani. tosi mukava kommentti MathildaC, kiitos siitä:))
PoistaKaunis perspektiivi
VastaaPoistakiitos arleena, lumipyry teki maiseman niin hämyiseksi, ehkäpä se juuri korostaa perspektiivin tuntua viel entisestään
PoistaHieno kuva ja hauska tuo Helmi, kun tantaa noin isoa rankaa sinulle kaverina :)
VastaaPoistamukavaa kun piipahdit AINA kommentoimassa. arkisista puuhistakin saa mainioita otoksia, ei ehkä niin teknisesti onnistuneita, mut tunnelmaa täys;)
PoistaNo onpa tosiaan perspektiiviä! Kuvassa on muutenkin mainio tunnelma.
VastaaPoistamukava kuulla Nettimartta et tavoitit tunnelman, sitä itsekin kuvalla hain, ei tarvitse lähteä etsimään uutta perspektiiviä elämään, monen moista perspektiiviä löytyy ihan omasta takaa;)
PoistaAh : )
VastaaPoistaniinpä:))
PoistaKarahkat kummallakin :-D... ja kaunis talvinen perspektiivi!
VastaaPoistayritin kuvailla Satumetsässä puiden runkoja, makasin jopa maassa tiiruillen perspektiivejä. olin jo luovuttaa, mut sitten kulkiessamme jo kotia kohti peltotien päässä hokasin, et tässähän aukeaa oikein kunnon perspektiivi, jos sen vaan saan taltioitua lumipyryssä. hauskaa on lumipyryssä ulkoilla, kun viel avuliasta retkiseuraakin riittää!
PoistaHieno kuva.
VastaaPoistakiitos sylvi:))
PoistaTaakan paino kevenee kummasti, kun sitä yhdessä kannetaan. Hieno tunnelma tuossa kuvassa.
VastaaPoistasanoppas muuta! mukavaa kun pidit kuvasta, tunnelma siinä itsestänikin juur parasta on
PoistaSulosen utunen tunnelma kuvassa! Toi talvinen tuisku ja hämäryys vei täs kuvas munt lapsuuden talveen! ♡
VastaaPoistamukava kuulla Irkkunen:)) lapsena tosiaan oli mukavaa touhuta lumisateessa, nyt lukiessani kommenttiasi, mieleeni tuli, miten yritimme lapsena pyydystää isoja lumihiutaleita suuhumme ja hauskaa oli!
Poista=) just noin meki tehtiin =) hauska miten lapset on samanlaisii..niin muistan kans yhden "ison" kallion jota laskettiin peppuluistia joko pahvilla tai ilman ja nyt pari kesää sitten kävin katsomassa tuota "isoa kalliota" niin yllätyin että noinko pieni se oli =D että on sitä pienenä eri perspektiivi maailmaan =)
Poistapienistä asioista lapsena osasi nauttia, ei paljoa ollut kaupasta ostettuja leluja ja aina leikit sujui silti isossa porukassa. tähän aikaan talvesta valoisuuden lisääntyessä ehdittiin tosiaan jo mäkeenkin, samaa voin todeta, ne mäet eivät enää vuosiin ole tuntuneet niin isoilta ja hurjilta, mitä lapsuudessa niistä laskiessa ja toisten akkoja (kaatumisia) laskiessa;) joskus sitä huomaa miettivänsä, et miten lapset saisivat edelleen olla vain lapsia, evätkä kuluttajia jo pienestä pitäen.
PoistaNiin totta, silloin lapsena pelattiin monenlaisii ulkopelei isol porukal..kaik kulman lapset mukana 10 tikkuu laudalta, tervapataa, rosvoo ja poliisii ym. Talvella rakennettiin lumilinnoja, luisteltiin ym. ja hauskaa oli. Ulkon oltiin kunnes pimeä kutsui kotiin. Nykyaika lapset niin vähän ulkoilee että suruksi käy..
Poistakuulostaa niin tutulta ja mukavalta Irkkunen:)) jokunen päivä sitten koiranulkoilutusreissulla innostuttiin isännän kanssa kilvoittelemaan siitä, kumpi saa lumipallon osumaan korkeammalle männyn runkoon. he olivat kuulema lapsena tehneet samaa heittelemällä lumipalloja kerrostalon seinään. me puolestaan nakeltiin pallot sähköpylväisiin ja arvaat vaan, kuinka kauan parin kilsan koulumatkaan saatiin kulumaan aikaa!
Poista=)) hauskan kuulosta! Ihana kun joskus "lapsettaa" sais vaan useemmin niin käydä. Mä sanoin mun miehel täs yks päivä et mentäskö pulkkamäkeen :D mut viel ei oo menty. Muutama vuos sitten meil oli brasilialainen tyttö kyläs talvel ja vietiin hänet pulkkamäkeen, mä nauroin ihan katketakseni niin hauskaa oli..ja tykkäs se meidän vieraskin =) täs iäs (55v.) saa vaa pelätä ettei luut katkee mut kyllä niin tekis mieli mäkeen..kai sitä vanhatki saa pulkkailla? ;)
Poistaja mikä ettei saisi, me oltiin porukalla pulkkamäessä joululomalla, ku lapsukaiset oli kotona, siitä on yks postauskin, joten voit käydä tsekkaas asian;)
PoistaAivan upea kuva. Hyvä aihe ja hieno perspektiivi !
VastaaPoistatosi hauska kuulla et tykkäsit Nukke:))
PoistaHieno kuva ja sinä tulee kyllä perspektiivikin esille hienosti!
VastaaPoistavähän väliä lenkillä tiiruilin ylös taivaisiin puunrunkoja pitkin, vasta kotimatkalla peltotien päässä avautui oikeanlainen näkymä ja mikä parasta ahkerat kaverukset matkassa mukana myös:)
Poista