lauantai 17. tammikuuta 2015

Lastu lainehilla

Helmi käy säännöllisesti tarkkailemassa joen virtausta, josko kohta pääsisi uimaan. Viime viikolla virtaus oli melko rauhallista.
 Tänään pari päivää jatkuneiden sateiden ja lauhan ilman ansiosta vesi virtasi vuolaasti. 
Helmi katsoi parhaammaksi pysytellä rannalla edelleen.
Rantatörmältä kuusien suojasta löytyi pieni lautta, kuka lie sen sinne vuosia sitten unohtanut? Kuin lastu lainehilla olisi nyt lautta vuolaassa virrassa, mieleeni nousi Kiannon runo

Mistä lastu lainehilla?
Pilske pieni aallon päällä
yksiksensä illansuussa
virran vettä vaeltamassa?
Tuolta lastu lainehilla,
pilske pieni aallon päällä,
Pohjan lasten laitumilta,
sinitunturin tuvilta
Siellä kulta hongan kaasi,
veisti, veisti sulho venhon,
kohta vierii virran vettä
neittä nuorta noutamaan

Täältä löydät lisää Kiannon valittuja runoja. Viime aikoina nämä yli sata vuotta sitten kirjoitetut runot ovat puhutelleet minua. Kotiin tultuani kuuntelin YouTubesta Kim Borgin laulamana Lastu lainehilla teoksen (sävellys Jean Sibelius).

 Oma sulhoni perkaa polun reunoja, niin minun on turvallisempaa kulkea illan hämärässä.

Hyvää lauantain ehtoota Sinulle omien lempi puuhiesi parissa:))

12 kommenttia:

  1. Kauniit maisemat! Siinä voisi pian tulla kotia ikävä, jos lähtisi virran viemänä pienellä lautalla kauas ties minne eikä voisi sitä pysäyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siinäpä se, joskus ihminen on kuin lastu lainehilla, ei aina ole omasta tahdosta kiinni, minne elämä kulloinkin heittelee. äitini lapsuudenmaisemat olivat Pohjois-Pohjanmaalla silloisessa Vaarankylässä (nykyisin Syötekylä), sieltä hän joutui lähtemään leivän perään oman äitinsä kuoltua jo 13-vuotiaana, monen mutkan jälkeen hän päätyi Itä-Hämeeseen, missä puolestaan on omat lapsuudenmaisemani. itse puolestani olen monen "virran" heittelemänä päätynyt tänne Varsinais-Suomeen. täällä maisemat ovat kovin erilaiset kuin perä-pohjolassa tai itä-hämeessä, pikku hiljaa vuosikymmenten saatossa niistäkin on tullut minulle kovin rakkaat, oma mielipaikkani täällä löytyykin juuri tuolta joen varrelta, siksi sinne niin usein askeleeni suuntaan. olen huomannut sinun vierailevan myös aimariinin blogissa, hänen kuvansa ovat hyvin läheltä äitimme lapsuusmaisemia.

      Poista
  2. Parempi kun Helmi vaan odottelee kesäisiä uimakelejä. On muuten hieno kuva tuo missä Helmi katselee joen virtausta!!
    Ja parempi on Sinun pysytellä sulhosi perkaamalla polulla.

    Mukavaa viikonloppua Ilona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan, näyttää sentään uimahullu koirakin osaavan itsensä hillitä. kuten Sailalle tuossa edellä kirjoitin, se on yksi mielipaikoistani tuolla jokiahteella. niin moninaisesti sitä ihminen voi rakkautensa osoittaa:))

      Poista
  3. Kyllä siulla on komiat maisemat ,missä olla ja elää ja rakkaudella peratut polutkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyl meil ajatukset sit kulkee hyvin, juuri noin vastasin Sirpalle edellä. mukavaa sunnuntaita Sinulle blogiystäväni:))

      Poista
  4. Kaihoisa on Helmin katse. Mahtaa päässä risteillä ajatus jos toinenkin. Aika jännä, että malttaa mielensä.
    Kuvaavaasti kertoo on ihmisen elosta sanonta " lastu laineilla". Ei sitä aina tiedä tulevasta. Minutkin heitti Hämeestä Vakka-Suomen kautta melko pohjoiseen.
    Nyt täältä lumiperspektiivistä sinun lumettomat maisemasi näyttävät viehättäviltä ja polku hyvin siloiselta.
    Kiantoon tutustuin kolmisen vuotta sitten, heti Turjanlinnan visiittini jälkeen, samoin hänen tuotantoonsa. Tutulta tuntui tuokin runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi on selvästi aikuistunut, ei tästä ole kuin parisen talvea, kun Helmi ui vielä joulunaikaan! tavallaanhan te juurillenne palasitte, ja ainaski lumitilanne on takusti siel aina parempi!

      Poista
  5. Ihanat kuvat! Helmi älä palellu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi touhuaa niin paljon, et ei ehdi palelemaan, mut pääkallokelit laittaa Helminkin välillä luistelemaan kun tassu ei tahdo liukkaalla pitää!

      Poista