Harmikseni Suolahden Terva Oy:n tervakanisterin etiketti on aikojen saatossa pahoin revennyt. Etiketissä on ollut kuva tervanpoltosta perinteisessä tervahaudassa ja vakuus 1. luokan tervasta. Hyvää terva on ollutkin, sillä olen tervannut niin tukkireen kuin suksenikin monen monituista vuotta. Lie EU vaikuttanut siihenkin, ettei Suolahdella enää tervaa valmisteta.
Toivekkaana isäntä tervasi eilen sukseni. Tänään ei kuitenkaan hangille päästy, koko päivän pilvet roikkuivat matalalla, tihuutti. Terva saa kuivua varmaan useamman päivän, aivan kuten hiihtosukkanikin muurinpäällä, hangille ei ole mitään asiaa. Pelkäänpä pahoin, et saan viedä sukseni tältä keväältä jo varastoon.
Kosteus tunkee sisälle asti, joten virittelen tulen takkaan heti aamusta. Viikolla olemme polttaneet pelkästään koivua saadakseni tuhkaa koivuntuhkalipeää varten. Sen lisäksi, että koivu on erinomainen polttopuu, sen tuhkaa voi hyödyntää monella tapaa. Kansanparantajat ovat käyttäneet tuhkaa monien sairauksien hoidossa ja edelleenkin koivuntuhkauutetta käytetään esim. elimistön happo-emästasapainon tasapainottamiseen. Ruuanvalmistuksessa sillä on voitu korvata ruokasooda vaikkapa piparkakkutaikinassa. Monen mielestä sen aidon ja oikean lipeäkalan valmistus vaatii juuri koivuntuhkasta keitettyä potaskaa. Kasvimaalle ja nurmikolle on perinteisesti kevättalvella ripoteltu tuhkaa, lumen sulamisen jouduttamiseksi ja ennen kaikkea maan kalkitsemiseksi. Koivuntuhka sisältää kasveille monia tärkeitä ravinteita typpeä ja hiiltä lukuunottamatta, joten se parantaa maan ravinnepitoisuutta tehokkaasti ja luonnonmukaisesti. Sille, joka haluaa päästä eroon sammaleesta, tuhkalipeä on oiva apu. Saippuanteosta kotioloissa on nykyisin tullut jälleen kovin suosittua. Itse käytän villanpesussa Marseillen-saippuaa. Ja kuinka valkoista entisaikaan valkopyykki olikaan, kun se keitettiin pesun jälkeen lipeävedessä. Moninaisia ovat siis tuhkan käyttötarkoitukset.
Talvi on taittumassa, Värjärin on aika alkaa valmistella kevään ensimmäisiä värjäyksiä. Tänään on vuorossa koivuntuhkalipeän valmistus. Tuhkakiloa kohti käytän
ämpärillisen (8-10 l) kuumaa vettä. Kaadan veden tuhkan päälle varovasti,
ettei kovasti pöllyä. Sekoitan hyvin ja annan seisoa rauhassa muutaman päivän, jolloin tuhka
painuu pohjalle. Syntynyt kirkas liemi (lipeäliemi) on kaadettava varovasti
kannelliseen astiaan mahdollisia roiskeita
varoen, koska emäksisenä se on syövyttävää. Astia on merkittävä
selvästi "pääkallolla", ettei sitä kukaan käytä erehdyksessä mihinkään muuhun tarkoitukseen tai vaikkapa mene juomaan!
Olet varmaan huomannut, et luonnonväreillä värjääminen ei ole ihan hätähousun hommia, monia asioita pitää valmistella jo hyvissä ajoin ennen varsinaista värjäämistä. Kuvassa kilo kaksi vuotta kuivuneita korpipaatsaman kuoria, nyt niiden on aika päästä muhimaan tuhkalipeällä terästettyyn veteen muutamaksi viikoksi.
Jos oikein tarkkaa katsoo, niin voi nähdä lastujen päällä pH-liuskan. pH 10. Pieni loraus liotusveteen viime kesänä keittämääni koivuntuhkalipeää sai sen aikaan. Ilmojen lämmittyä huhti-toukokuussa virittelen tulet taas väripatojen alle:))
Ystäväni ilahdutti tuomalla helmililjoja laskiaistiistaina ja isäntä eilen kimpulla keltaisia narsisseja:))
Mukavaa viikonvaihdetta itsekullekin,
meillä autonnokka suunnataan kohti Ruissalon kasvitieteellistä puutarhaa lauantaina.
Kaunis ja lämminhenkinen tuo takkakuva...
VastaaPoistaMalttia ja pitkää pinnaa näköjään vaatii tuo värjääminen ja aimo annos kiinnostusta asiaan.
Kauniin värisiä muuten nuo korpipaatsaman kuoret.
Kivaa viikonloppua!
mukava kuulla Sirpa, niin mielelläni tuijottelen liekkejä lämmittäessäni. muuten tuo pikkuryijy on ilmeisesti 100 vuotta vanha ja kasvivärein värjätty, edelleen värit ovat kauniita.
Poistakyl moni kokeilee luonnonväreillävärjäämistä, mut useimmilla se sit siihen jääkin, koetaan liian työlääksi. itse just tykkään siitä, kun heti ei tule valmista, monet eri työvaiheet monipuolistavat värjäämistä, ei minusta koskaan tulisi "purkkivärjääjää"! kuivatut kuorenkiepit ovat minustakin tosi kauniita, ja niiden antama väri myös:))
Mie muista oikian tervan tuoksun kun isä tervas mei lasten sukset.
VastaaPoistaTuo tuhkalipeän teko on mielenkiitoista, kiva kun kerroit siitä.
Lumien sulamista odottelen miekin, miulla on seitikit pakkasessa,varttumassa, ne keitän ensmäiseksi.
ei tervantuoksu tosiaan voi unohtaa. illalla isännän kaveri piipahti tupaan ja ihasteli moneen otteeseen tervantuoksua. kuten Sinulle, niin monelle muullekin se tuo mieluisia muistoja mieleen lapsuudesta:)
Poistahyvä juttu kosotäti, et olet löytänyt/saanut seitikkejä. seitikkejä minullakin on niin pakkasessa kuin kuivattunakin.
Eipä ole ihan äsken tervatuilla suksilla tullut hiihdettyä, jos nyt millään suksilla, mutta ei noita nykysuksia kannata tervaamaan mennä ;) Veneen terveusta sentään on harrastettu, että on tervan tuoksuun päässyt!
VastaaPoistaKasveilla värjäys kiinnostaa ja olisikin kiva päästä vaikka kurssille jonnekin, pari kirjaa olen aiheesta hankkinut.
Mukavaa viikonloppua toivottelen!
eipä niin Tuitiina, piloille menisivät! mistä te hankitte nykyisin tervan, ei sitä ihan jokapaikasta enää saakkaan? värjäyskursseja järjestetään joka puolella joten varmaan löydät itsellesi sopivan, itse aina välillä ilmoitan facebookissa värjäyspäivistäni, jos mahdollista niin ota yhteyttä.
Poistamukavaa viikonloppua myös Sinulle!
Tervan tuoksu tuo lapsuuden mieleeni!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sulle myös!
aivan Harakka, uskonpa et mukavia muistoja herättää myös Sinulle!
PoistaKyllä minä vain sanon, ettei minusta koskaan tulisi värjäriä. Pinnani eikä taitoni pääsisi noihin mittoihin millään. Veistäminen on hidasta ja aikaa viepää, mutta siihen ei tarvita muuta kuin pala puuta ja muutama taltta. Tähän tarvitaan kauhea määrä kaikenlaisia etukäteisvalmisteluja. Hattua sinulle nostan.
VastaaPoistatotta, kärsivällisyyttä tämä kyl vaatii, taito karttuu tekemisen myötä. sehän juur mukavaa onkin, et kukin meistä löytää juur itselleen sopivimman jutun. itse olen puusta veistellyt lapsille vain pikkuisia puuheppoja ja -autoja, ei ihan mun heiniäni siis. puuveistoksista kyl tykkään kovin, ensimmäiset kosketukseni niihin sain vieraillessani Eeva Ryynäsen ateljeessa Vuonislahdessa. minä puolestani nostan hattua Sinun puutöillesi ja maalauksillesi!
PoistaTervan tuoksuja minä tuoksuttelen enää tulistellessa jossain nuotiopaikoilla, missä sattuu olemaan tervaksia poltettavaksi. Siinäkin se tuoksu leijailee mukavasti nokkaan.
VastaaPoistaToivotaan, että hankia piisaa suksen sujutella vielä.
sepä onkin mieluinen paikka tuoksuttelulle!
Poistatältä talvelta vasta tervatut sukseni joutavat jo varastoon, viikonlopun vesisateet sulattivat loputkin lumenrippeet ja tiet. joten ei asiaa edes potkukelkkailemaankaan
Ihania värejä kuvissa..oot kyllä monitaitonen nainen, ihailen sua! Kudot varmasti itsevärjätyistä langoista eikö?
VastaaPoistapieni kehu lämmittää mieltä kovin, kiitos Irkkunen:)) aivan, käytän värjäämiäni lankoja paljon myös itse, vaik suurin osa myyntiin meneekin. tuol yläpanelissa olevilla käsityösivuilla olen esitellyt muutamia mallejani. en vain tahdo ehtiä noita sivuja päivittämään. pidin vuoden taukoa blogin kirjoittamisesta ja nyt en oikein ole ehtinyt viel sinne kirjoittamaan juttuja liiemmin käsitöistäni.
PoistaSiis jätti ihania oot neulonut! Saako sulta tilata ostaa auringon lomittaja sukat? Keltaruskee oli jättiupee! ♡
Poistakaunis kiitos Irkkunen, kiva kuulla et tykkäsit:))
Poistakyllä vaan voi tilata, toiminimeni on Värjärin Puoti. jos olet kiinnostunut tilaamaan Auringonlomittajat, niin laita minulle sähköpostia tilauksesta osoitteeseen ilona.winebridge@gmail.com. tarvitsen kengännumeron ja mielellään jalkaterän pituuden ja ympärysmitan, jotta sukka olisi mahdollisimman istuva. valmistelen parhaillaan neuleita viikon päästä oleviin myyjäisiin, ehtisin kutomaan sukat viikolla 11.
Kiitos Ilona! Laitan sulle viestiä ♡
Poista:))
Poista