Uudenkaupungin kukkamessut

haastaa kirjoittamaan  Puutarhani on linnani teemalla omasta puutarhasta seuraavin saate sanoin: 

"Puutarhani on linnani - kuvastaa tämän hetken tarvetta luoda puutarhasta juuri omaa elämäntapaa korostava kokonaisuus, helppohoitoinen ja samalla hyödyllinen. Yksi tuo metsän parvekkeelle, toinen panostaa yrtteihin, kolmas hakee tuoksuja ja tunteita. Kukkamessuilla keskitytään tänä vuonna pohtimaan millainen puutarha sopii juuri Sinulle!

Oletko jo löytänyt oman juttusi, vai etsitkö uusia ideoita? Millainen puutarha on sinun linnasi? Vastaa tai linkitä blogisi kuvan kommentteihin helmikuun aikana ja olet mukana perhelippupaketin arvonnassa!"
Minifarmi & Kukkamessut pidetään Uudessakaupungissa 23.- 24.5.2015.

Oma Puutarha linnani löytyy lapsuudenkotini vanhan navetan raunioista. Se on puutarha puutarhassa, aivan oma maailmansa, suojassa tuulilta ja ohikulkijoiden katseilta.

Toukokuussa kunnostaessani kasvupetejä saan jo nauttia vuorenkilven kukinnasta, 

ei mene kauaakaan, kun morsingot (Isatis tinctoria) kohottavat keltaiset kukintonsa kohti aurinkoa. Muurit tarjoavat oivan esteen morsingon siemenien leviämiselle, siksi annan sen kukkia ainoastaan muurin sisällä siemenien saamiseksi seuraavan vuoden istutuksia varten, en pellolla, missä kasvatan isompia määriä morsinkoa sinisen värin lähteeksi.

Väripadat porisevat lähes koko kesän. 

Patojen äärellä puuhaillessa voi samalla nauttia rauniopuutarhan rehevästä kasvusta, nyppäistä salaatinlehden suuhunsa ja miksei myös perkaisi rikkaruohon sieltä toisen täältä;)

Myös linnanherra osallistuu puutarhanhoitoon. Ruohonleikkuun jälkeen pikkuiset morsingon- ja väritatarentaimet saavat hellästi ruohokatteen juurilleen. Näin ne selviävät paremmin mahdollisen kuivan kauden yli linnanväen vieraillessa toisessa läänissä olevilla tiluksillaan.

Uskollinen vahtikoira paikoillaan. Tällä erää tarkkaillaan pikkupääskysten lentoharjoitusten sujumista.

Onneksi isäni hoksasi aikoinaan jättää pääskysille lentoaukon tallinpäätyyn rakentamaansa ikkunaan. Ylälaudan päällä pääskynpojat istuvat ja pyrähtävät välillä koettamaan siipiensä kantavuutta. Niitä on mukavaa seurata omien puuhien lomassa. Kuvassa väritatar (Persicaria tinctoria). 

Juhannuskesän rehevää kasvua. Värjäri on rauhoittunut juhannuksen viettoon ja piisi lämpiää vuorostaan ruuanlaittoa varten:)

Mantsuriankärhö (Clematis mandschurica) peittää alleen pian ikkunan, ensi kesänä on aika rakentaa tukisäleikkö ikkunan ympärille. Mitä kaikkea muuta kivaa taas tuleekaan puuhailtua, sen aika näyttää. 

Toivottavasti viihdyit vierailulla rauniolinnassani:))