Luonnon-VÄRIAINEET Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki

 Kustantaja Maahenki Oy, Helsinki 2015. Painopaikka Print Best Viro, ISBN 978-952-301-033-8

Kirjan takakannessa teos esitellään seuraavasti: "Kirja esittelee luonnonväriaineiden tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti tekstiilisovellutuksissa, kuten värjäämisessä ja kankaan kuvioimisessa. Teoksessa keskitytään väriainelähteisiin, jotka kasvavat Suomen luonnossa tai soveltuvat viljeltäviksi ainakin maan eteläisissä osissa. Lukijalle esitellään eri lähteistä saatavat värisävyt sekä annetaan ohjeita värjäykseen ja kankaanpainantaan.

Perinteisesti luonnonväriaineet on yhdistetty pienimuotoiseen käsityöläisyyteen, mutta nykyään niitä voidaan hyödyntää jopa teollisen mittakaavan tuotannossa. Kirjassa pohditaan monipuolisesti luonnonväriaineiden ominaisuuksia, kuten ekologisuutta, UV-suojaavuutta ja antimikrobiaalisuutta.

Teos sopii tietokirjaksi ja värjäysoppaaksi luonnonväriaineista kiinnostuneille sekä oppimateriaaliksia taide- ja käsityöalan koulutuksiin."

Mielestäni kirja täyttää mainiosti esittelyssä luvatut asiat, sen takaa kirjoittajien vankkumaton ammattitaito ja osaaminen luonnonväriaineiden tutkimuksessa ja pitkä omakohtainen kokemus työskentelystä luonnonvärien parissa. Kirjan tekijöistä vain Riikka Räisänen on minulle entuudestaan tuttu. Olen seurannut hänen tutkijanuraansa ja julkaisuja Helsingin yliopiston verkkosivuilta. Hänen väitöskirjatyönsä, Veriseitikin (Dermocybe sanguinea) antrakinonit tekstiiliväreinä, julkaistiin vuonna 2002. Räisäsen, kuten tänä päivänä niin monen muunkin tutkijan, tutkimukset ja tutkimusartikkelit julkaistaan englanninkielisinä, joten niiden antama tärkeä tieto jää usein suuren harrastajajoukon ulottumattomiin. Siksikin tämä teos on niin odotettu ja tarpeellinen.

Kirja miellyttää kauneudellaan. Kirjan ulkoasuun, taittoon ja graafiseen suunnitteluun on kiinnitetty erityistä huomiota ja siinä on todella myös onnistuttu. Tästä iso kiitos kuuluu teoksen ulkoasusta ja graafisesta suunnittelusta vastanneelle Tiina Ripatille. Avatessani kirjapaketin ja koskettaessani kirjaa ensimmäistä kertaa, sen paksut kovat pahvikannet miellyttivät todella, puhumattakaan kirjan kauniista kuvituksesta väreineen. Myös sivut ovat mukavan tukevia, joten kirjaa on miellyttävä selailla, ei ole heti pelkoa sivujen rypistymisestä. Tosin kirja on niin painava, ettei sitä hevin kannata ottaa mukaan värikasvien keruureissulle korvaamaan pienempiä kasvioppaita. 

Kirjan kuvitus on vaihteleva ja monipuolinen. Erityisesti pidin Helsingin Yliopiston kasvitieteellisen museon kasvion kuvien käytöstä. Itsellänikin on vanha herbaario 1920-luvun alkupuolelta, mitä on todella mielenkiintoista selailla. Jaksan aina ihastella sitä, miten hyvin värit ovat säilyneet taiten kuivatuissa kasveissa, erityisesti niissä, mitkä ovat hyviä värikasveinakin.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka täydentävät toisiaan hyvin. Ensimmäisessä osassa käsitellään eri väriaineiden lähteitä. jaoteltuna niistä saatavien värien mukaisesti. Väri on painettu myös sivun reunaan, mikä palvelee hyvin kirjan käyttöä nopeana hakuteoksena, jonkin tietyn värin kiinnostaessa. 

Minua kiinnostaa aina värjäyskirjoja lukiessani se, missä järjestyksessä tai miten ryhmiteltynä värilähteet esitellään. Osin tämä johtuu varmaan siitä, että myös itse kirjoitan luonnonväreillä värjäämisestä ja käyttämistäni väriaineiden lähteistä, tavoitteenani julkaista niistä joskus tulevaisuudessa e-kirja. 

Saatavan värin perusteella värilähteiden ryhmittely on osin hankalaa, koska kasvien ja sienien eri osista voi saada hyvinkin erilaisia värejä. Otan esimerkiksi korpipaatsaman, mikä kirjassa käsitellään punaisen värilähteissä. Tekstissä tuodaan kyllä myös esille se, että paatsaman lehdet tuottavat kellertäviä ja vihreitä sävyjä, kuori kullankeltaista tai keltaisenruskeaa ja marjat keltaista. Punaista on mahdollista saada kuoresta. Resepti punaisen värjäämiseen löytyy kirjan toisesta osasta, missä esitellään Alina Hellenin Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla (1905) kirjassa oleva resepti. Sen mukaan punaista saadaan käyttämällä paatsamasta valmistettua värilientä, keittämällä kuoria pariin otteeseen ja liottamalla keltaisenruskeiksi värjäytyneitä lankoja tunti kylmässä koivuntuhkalipeässä.
Omien kokemusteni mukaan paatsamanmarjoista keittovärjäyksessä saa vihreää, itse en ole onnistunut niillä vielä keltaista värjäämään villaan. Kuvan alareunassa näkyvän Revon kipunat lapaseni vihreä on paatsamanmarjoilla värjättyä villalankaa. Käytän itse myös paljon paatsaman ydinpuuta värjäämiseen, mitä kirjassa ei mainita lainkaan. Siitä saa lohenpunaista tai enempi roosaan vivahtavaa väriä villaan. 

Kirjan toinen osa käsittelee perustietoja värjäyksestä, sisältäen myös joitakin värjäysreseptejä ja mielenkiintoisia uusia värjäystekniikoita, kuten esim. värjäystä mikroaaltouunissa. Kolmannessa osassa käsitellään väriaineiden teknologiaa. Tämä osa on varmaan itselleni kaikkein mielenkiintoisin, koska tarjolla on tähän asti ollut melko vähän väriaineiden rakennetta käsitteleviä suomenkielisiä teoksia. Aiemmin  tietoa on saanut hakea eri yliopistoissa tehdyistä tutkimuksista ja ulkomaisista värjäyskirjoista. Myös värjäytymiseen vaikuttavat tekijät, väriaineiden tuottaminen viljelemällä, värilähteiden esikäsittely ja väriaineen uutto ovat mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti pidän ympäristönäkökohtien esiintuomisesta itse luonnonaineilla värjäämisessä, kuin myös tekstiilituotannossa. 

Voin lämpimästi suositella kirjaa luonnonväreistä ja -värjäämisestä kiinnostuneille, niin harrastajille kuin alan ammattilaisille. Kirjaa voi tilata tällä hetkellä ainakin suoraan kustantajalta täältä tai nettikirjakaupasta esim. Adlibrikseltä kuten itse tilasin täältä.