Aamu valkeni kirkkaana, yöllä ollut pikkupakkanen takaisi hankikannon perinteisiimme kuuluvaan mäenlaskuun laskiaissunnuntaina. Aamupalalla aprikoimme, mistä mahtaisimme löytää viel senverran lunta, et voisimme laskea mäkeä vesikelkalla. Olen monta vuotta toivonut saavani vesikelkan ja nyt viikolla sellaisen sain. Olen kelkastani niin onnellinen, et innolla pakkasin siihen sukseni ja suunnistimme isännän ja Helmin kanssa jokiahteille. On se kumma, et mäkeen pitää päästä vaikka lapset ovat jo aikaisia. Toisaalta emme halua päästää mäenlaskutaitoja ruostumaan vastaisen varalta;)
Talvella vesikelkka on ollut oiva apu maatilan töissä. Raskaiden lastien kantaminen liukkaalla säällä oli hankalaa ja siksi kelkka oli verraton apuväline veden kannossa ja myös heinien- ja polttopuiden noudossa. Meillä maitotongat vietiin talviaikaan vesikelkalla Suntinportin maitolaiturille. Kun vesikelkkaa ei tarvittu talontöissä, niin lapset saivat ottaa sen mäenlaskuun.
Tähän rinteeseen ei ole kelkalla asiaa.
Niin kutsuvalta joki näytti, että päätin käydä alhaalla sillalla.
Kelkka oli parasta jättää mäenpäälle. Suksilla olin yhdessä hujauksessa sillalla. Helmi tuskin pysyi kannoilla!
Hiihtelimme jokiahteilla etsien sopivaa mäenlaskupaikkaa. Kalliot ovat jo lähes sulina, tänä vuonna ei näytä tulevan edes kovin isoja jääpuikkojakaan.
Vihdoinkin löysimme Helmin kanssa oivan mäenlakupaikan joelle jyrkästi viettävältä heinapellolta.
Ja kaikkein hauskinta oli se, että mäkeä tuli laskemaan myös lähellä asuvia lapsia eikä pelkästään meitä lapsekkaita ikinuoria. Olisin niin toivonut myös omien nuorteni ehtivän laskiaismäkeen kanssamme, ehkä taas sitten ensi vuonna...
Aikamme laskettuamme päätimme lähteä viel tarkistamaan metsän toisella puolen olevan mäen lumitilanteen. Metsätiellä ei ole oikestaan koko talvena ollut paljoa lunta, joten sain kiskoa kelkkaa perässäni sulassa maassa. Isäntä oli aamulla katsellut, kun laitoin viikolla kutomistani lapasista kuvia Puikoilla väsättyä sivulle. Ilmeisesti siitä oli jäänyt hänelle alitajuntaan jokin muistuma, koska hän alkoi joenvartta kulkiessamme puhumaan evakkomatkoista ja Vuoksenrannasta. Kovin vaan on tyhjä vesikelkkani ollakseni evakkomatkalla!
Taas kerran kannatti nähdä hieman vaivaa, niin huikaisevan kaunis näkymä avautui mäenpäältä joelle
Tänne suuntaamme laskiaistiistaina suksemme ja kelkkamme, jos suinkin viel on lunta:))
Kerrassaan ihana laskiasisunnuntainpostaus!!
VastaaPoistaHauska kuva, kun istutte Helmin kanssa kelkassa, eikä yhtään hullumpi, kun vedät kelkkaa perässäsi lumettomalla maalla ;))
Toivottavasti tiistaina on lunta!
hienoa kun aurinko paistoi kunnolla pitkästä aikaa:) Helmillä tais tassuja paleltaa, kun niin mielellään tuli kelkkaan välillä istumaan, toki hyppäsi kyydistä kelkan rinnalla juoksemaan laskiessani;) niinpä, laskiaisena tekee mieli aina vähän hassutella ja onhan laskiainen oikeastaa aina ollutkin "karnevaalijuhla". minullakin villat karstattuna, toki langat hankin valmiiksi kehrättyinä, tammikuun olen siis jo voinut kutoa, edellisillä sukupolvilla se kului kehrätessä eli lähes perinteisen vuodenkierron mukaisesti viel elelen;)
PoistaIhana vesikelkka, meilläkin on maalla vielä vanha vesikelkka tai ainakin sen pitäisi olla navetan vintillä. Vuosiin en ole sitä käyttäny, joskus lasketellut hankikannon aikaan.
VastaaPoistaKyllä vain, jos laskiaistiistaina on vielä lunta niin menkää laskettelemaan. Ei sielläpäin ole tänä talvena paljoa lunta kertynyt, ehkä kesäkodin maisemissa hiukkasen enempi kuin siellä teillä.
navetan vintilllä kelkka on hyvässä tallessa, ulkosalla jo muutamassa vuodessa lahoaisi käyttökelvottomaksi. eiks vaan vesikelkalla mäenlasku on niin hauskaa!
Poistapaikamme on yleensäkin vähäluminen, tästä ei tarvitse mennä kuin muutama kilometri "ylöspäin", niin lunta riittää mukavasti hangilla hiihtelyyn.
Kiitos 'koukuttavasta' laskiaispostauksestasi. Tuli niin lapsuus mieleen.
VastaaPoistamukavaa, jos viihdyit mäessä kanssamme Kankuritar. tääl pientä pakkasta, joten ehkäpä todella pääsemme huomennakin mäkeen...liukkasta laskiaista Sinulle myös!
PoistaIhana vesikelkka, tuolla sai varmasti mukavan kyydin mäeltä alas.
VastaaPoistakyllä vaan, hanki kesti hyvin kelkan painon, vaik välil kyydis oli kolmekin yht'aikaa:))
PoistaNyt tuli lapsuus mieleen! Aina ei kylläkään päässyt vesikelkalla mäkeen, vaan sillä piti kiskoa vesitonkia navettaan. Tuttu kapine kuitenkin, mutta nyt en ole vesikelkan kyydissä ollut moneen kymmeneen vuoteen.
VastaaPoistaOlin mukanasi hengessä, se riittää toistaiseksi.
Hienot kuvat ja kiva retki :-)
uskonpa et monelle muulle myös! nimensä mukaisesti vesikelkalla kuskattiin vettä kaivolta navetalle, saunalle, pyykkitupaan ja huoneelle, usein se oli juuri lasten työtä, kuten polttopuiden kuskaaminenkin. hyvin mahduit kelkkaan Sinäkin Uuna;)
PoistaOi, tuollainen vesikelkka olisi kyllä ihana. Mäenlaskussa ei taida olla yläikärajaa. Sinne vain kaikki vauvasta vaariin - tai ehkä ne vauvat kannattaa jättää kotiin.
VastaaPoistamukavaa kun ajattelet samoin between, mäenlasku on kaikille halpa ja hauska huvi ikään katsomatta:))
PoistaMinä pidän vasta tänään mäenlaskupäivän. Sunnuntain tuuli oli semmoisen napakkaa ja pöäivä muutenkin harmaa. etten viitsinyt.
VastaaPoistaNäppärän näköisen vesikelkan olet löytänyt ja maa luminen, ainakin osittaijn, että kokeilemaan olette päässeet.
Oma viimeisin muistoni lapsuuskodin vesikelkasta on, kun koulun päätetyäni olin syksyn kotihommissa. Hoidin karjan, paitsi lypsyllä äiti oli apuna, mutta kelkalla vedin maan ollessa luminen pellolta rehukaalit lehmille. Mustan maan aikana maitokärryjen kanssa. Kelkassa olivat myös joskus pyykkikorit, kun kiskoin niitä kaivolle tien toiselle puolen huuhtoakseni. Kaivovesi oli jääkylmää.
Miten sitä joskus olisi pärjätty ilman vesikelkkaa.
tääl kävi toisin päin, sunnuntaina upea ilma, tänään kamala tuuli, joten hiihtämään, saatika kelkkamäkeen ei ollut mitään asiaa. vesi- ja potkukelkka ovat parhain lahja, minkä olen pitkiin aikoihin saanut. eilen teimme pitkän retken potkukelkoilla, ja hyvä niin, koska tänään meidänkin tie sit hiekoitettiin ja enää ei kelkalla pääse niin hyvin kulkemaan.
Poistavesikelkka oli joka talossa tarpeellinen aiemmin. itse muistan kuinka haettiin puimalalta heinää vesikelkalla elikoille.