Syksyn värjäyskausi kiihkeimmillään

Aamu valkeni aurinkoisena, joten lähdimme isännän kanssa sienimetsään heti aamupalan jälkeen. Tällä kertaa keräsin pelkästään lankojen ja villan värjäyksessä käyttämiäni sieniä. Tarvitsen eniten värjäyksiini kuvassa näkyviä verihelttaseitikkejä (Cortinarius semisanguineus). Isännän koriin kertyi suppilovahveroita ja kanttarelleja. 

Kävimme sienessä myös lauantaina. Löysin silloinkin paljon verihelttaseitikkejä. 

Verihelttaseitikin lakista saa kaunista punaista ensimmäisestä värjäyksestä, jälkivärjäyksissä punaisen osuus vähenee ja lankoihin saa kauniita oranssin ja keltaisen sävyjä. 

Veriseitikkejä (Cortinarius sanguineus) löytyy vielä melko vähän. Korissa olevassa muovipussissa kaikki löytämäni, vain kymmenkunta sientä. Pieniä veriseitikkejä näkyi siellä täällä sammalikossa. Loppuviikolla täytyy mennä uudelleen kiertämään veriseitikkipaikat. Minulla on  pakkasessa viime syksynä keräämiäni veriseitikkejä ja kuivattujakin löytyy muutaman vyyhdin värjäämiseen. 

Erottelen verihelttaseitikin lakit ja hatut ennen kuivaamista, koska ne antavat erilaisia värejä. Näitä sieniä en kylläkään nyt kuivaa, koska tarvitsen ne heti värjäyksiini.

Kesällä en pystynyt kertaakaan sytyttämään tulia väripatojeni alle, koska kaivostamme loppui vesi jo alkukesästä. Kuivuutta kesti niin kauan, että kaikki sadevesi tarvittiin kasvilavojen ja kasvihuoneen kastelemiseen. Onneksi nyt on satanut niin paljon, että pääsin aloittamaan viime viikolla vihdoinkin värjäykset. 

Vuosia palvellut puretuspata oli jo aivan puhki, kaikki eristeetkin olivat aikaa sitten rapisseet pois. Onneksi löysin viime viikolla kotikirpputorilta sopivan saunapadan sopuhintaan uudeksi puretuspadaksi.

Isäntä teki pikaisesti hiekkapedille tulitiilistä alustan padalle. Tällä hetkellä on niin paljon puretettavaa, että en millään pystyisi odottamaan valetun alustan valmistumista.
Pataan sopii kymmenen vyyhteä eli kilo lankaa kerrallaan. Tuossa pienessä kasarissa on puretuksessa käyttämäni aluna ja viinikivi liotettuna kuumaan veteen. Laitan pestyt ja hyvin kostutetut lankavyyhdit kädenlämpöiseen veteen. Veden lämmettyä 40 asteiseksi, nostan vyyhdet pois padasta siksi aikaa, kun lisään puretusaineet pataan. 

Puretuksen aikana veden lämpötilaa pitää seurata tarkasti. Vesi ei saisi päästä kiehumaan, koska silloin villa vanuttuu helposti. Uusi puretuspata pääsi yllättämään minut toisella käyttökerralla, vaikka olinkin huomannut sen lämpenevän paljon nopeammin kuin ikivanhan patani. Jätin padan vahtimatta liian pitkäksi aikaa, mielestäni vain hetkeksi, laittaessani aiemmin värjäämiäni lankoja kuivumaan.  

Pata porisi iloisesti ja minulle tuli kiire laskea veden lämpötilaa lisäämällä kylmää vettä ja ottamalla kuumana hehkuva hiillos pois arinalta. Onneksi langat ovat ihan kunnossa ja voin käyttää niitä värjäyksissä. 

Viime viikolla sienien lisäksi väripataan pääsivät korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuoret.  Olen kuivannut kuoria viime kesästä. Kuoret ovat niin kauniita kiepille käärittynä:)

Kuivia kuoria pitää liottaa vähintään yön yli ennen väriliemen keittämistä. 

Korpipaatsaman kuoret kiehumassa emalikattilassa. Keitin niitä reilut kolme tuntia. Teräskattilassa valmistumassa väriliemi tarhakultapiiskun kukista villan värjäämistä varten. Värjäsin villaa myös paatsaman kuorilla. 

Jatkoin paatsman kuorilla villalangan värjäämistä, ensimmäisellä jälkivärillä värjäsin yhden harmaan ja yhden valkoisen lankavyyhdin. Valkoinen, sinapinkeltaiseksi värjäytynyt vyyhti, pääsi vielä seuraavana päivänä tunniksi koivuntuhkalipeään. Väri muuttui lähes heti roosanpunaiseksi. Tämä on vanha värjäysresepti, se löytyy jo viime vuosisadan alussa julkaistuista värjäys oppaista. Olen aiemmin kirjoittanut täällä klik! koivuntuhkalipeän valmistamisesta.

Oikealla lipeäkäsittelyn saanut lankavyyhti ja vasemmalla pelkästään paatsamankuorilla värjätty alunperin luonnonharmaa vyyhti. Tuo roosa olisi tullut ilmeisesti tummemmaksi, jos olisin käyttänyt  jo ensimmäistä värilientä lankojen värjäämiseen, kuivannut vyyhdin välillä ja värjännyt sen sitten uudelleen kerran tai kaksi. Nyt värisävy on lähes sama, mitä saan värjäämällä paatsaman puuaineksella, lastuilla, lankoja. 

Omenapuun siimeksessä kuivumassa viikonlopun värjäykseni. Oikealla olevat kaksi vyyhteä on  värjätty korpipaatsaman kuorilla. Kolmas oikealta veriseitikeillä ja loput vyyhdit verihelttaseitikeillä. Olen värjännyt viime viikolla myös kolme kiloa villaa ja huomenna jatkan villan värjäämistä. Tarkoitukseni on tehdä siitä oma postauksensa loppuviikosta. Jos sinua kiinnostaa luonnonväreillä värjäämiseni, niin löydät enempi asiaa tuolta yläpalkin sivuilta:))

Värikollaasi Värjärin lehdet

 Viikon värit "LEHTI"

Täältä löydät lisää LEHTI kollaaseja.

Lepohetki ikiaikaisella pedillä

 

Muutamana iltana Helmin kanssa lenkillä ollessani tuleentuneen viljan tuoksu on tuntunut nenääni. Yleensähän vadelmat kypsyvät samoihin aikoihin, kun ensimmäiset viljat alkavat tuleentumaan. Siispä eilisellä mustikkareissulla piti poiketa tarkistamaan vanha vadelmapaikka lämpimästä etelärinteestä. En muista koskaan aiemmin keränneeni vadelmia ämärillistä 17. heinäkuuta! Maitohorsma kukkii viellä valtoimenaan, joten niiden hahtuvia ei ollut nyt tunkemassa vadelmaämpäriin, kuten tavallisesti. Ei paarman paarmaa, muista öttiäisistä puhumattakkaan, ei voisi nautinnollisempaa enää marjastaminen olla:)) 

Tänään lähdimme heti aamusta tarkistamaan Takametsän vadelmikkoja. Siellä on paikkapaikoin tehty hehtaarien laajuisia avohakkuita muutamia vuosia sitten ja jo parina kesänä vadelmikot ovat antaneet hyvän sadon. Suurin osa vadelmista oli tietysti vasta raakileita, mutta jo kypsiäkin löytyi mukavasti kerättäväksi asti. Helmi rakastaa vadelmia, kuten muitakin marjoja, ja syö alaoksat puhtaiksi. Tänään poimin niin tiheästä kasvustosta, ettei alaoksien marjat olleet vielä kypsyneet. Se ei Helmiä näyttänyt harmittavan lainkaan, siellä oli mukavan vilpoista odotella emännän ämpärin täyttymistä. 

Tällä ikiaikaisella penkillä juomme kahvit metsäretkillämme. Usein olemme puhelleet isännän kanssa, kuka on mahtanut rakentaa näin tukevan penkin itselleen.

Pieni lepohetki tekee hyvää. Turvallista on nukahtaa metsän siimeksessä uskollisen ystävän vartioidessa unta.

Kuusikaunotar on jo varttunut kypsään ikään. Usein on mieleni tehnyt karsia kuivuneet alaoksat pois kaunottaren uumalta, mutta jättänyt sen tekemättä, koska hän näyttää juuri näin kauniilta.

Korpipaatsaman marjasato näyttää myös todella hyvältä. Punaiset on viellä raakoja, mustat kypsiä. Marjat kypsyvät hyvin eri aikaan, joten satoa saa kerätä pitkän aikaa ja vähitellen. Näitä marjoja en kerää syötäväksi, vaan väripataan laitettavaksi, sillä paatsamanmarjat kuten koko puukin on myrkyllinen.

Sen sijaan nämä herkulliset vadelmat kelpaavat syötäväksi,

ole hyvä ja maista:))

Unelmointia laivasukat jaloissa ja luonnon antimia

 

Innostuin suunnittelemaan itselleni sukat nähdessäni virveriikan blogissa hänen suunnittelemansa venesukat. Sain luvan napata kuvion, kiitos siitä virveriikka:)) Ajatuksissani näin cumuluspilvien lipuvan taivaalla, pienet aallot keinuttivat miellyttävästi pikku purttani, ei haitannut lainkaan pieneen tyveneen ajautuminen. Oli aikaa pulahtaa uimaan, isäntä ei päässyt tällä kertaa lainelautailemaan ja Helmiä huvitti koko juttu! Näillä ideoilla neuloin purjelaivasukat lämmittämään viluisia jalkojani.

Päivänliljasukatkin voisivat piristää kummasti kumisaappaisiin sujahtaessaan!

Marjastuskausi on vilkkaimmillaan, joten kaikki muu touhu saa jäädä vähemmälle. Helmi on aina yhtä innokas marjaan lähtijä. Tästä helteestä on sekin etu, et metsässä on pörrännyt todella vähän öttiäisiä, edes paarmoja ei ole näkynyt kuten tavallisesti tähän aikaan. Eilen isäntä osui maamehiläisten pesäpaikkaan ja sai mukavasti kipottavan paukaman sääreensä. 

Viime viikkojen aikana suuri osa ajastani on kulunut kasvien keräämisessä ja kuivaamisessa. Tarkkasilmäinen näkee ylemmässä kuvassa Helmin uimassa joessa. Hän viihtyy hyvin kasvinkeruu reuissuilla joki ahteella, kun saa uida emännän ahkeroidessa. Tällä kertaa keräsin pääasiassa kamomillasauniota (Matricaria chamomilla) ja pietaryrttiä (Tanacetum vulgare). Kamomillaa kuivaan teeaineeksi ja tietysti myös kasvovesiä ja jalkakypyjä varten.  Pietaryrtti päätyy väripataan, täältä löydät tarinaa pietaryrtin käytöstä värjäyskasvina.

Tässä korillinen korpipaatsamanlehtiä valmiiksi kuivattuina. Kuivaan lehdet isoissa "porkkanasäkeissä" varjoisassa, hyvin tuulettuvassa paikassa, kuivat lehdet säilytän koreissa tai pahvilaatikoissa pimeässä varastossa. Tästä riittää jo muutamaan värjäyskertaan lehtiä:))

Värikollaasi: Ei pelkkää kukkaiselämää

 Viikon värit "KUKKA"

Täältä löydät lisää kukkaisia kollaaseja.

Kukkien lisäksi kesääni on kuulunut värikasvien kasvatusta (kuvassa saflori) ja paatsaman kuorien keräämistä kuivumaan värjäyksiä varten sekä isoveljeni 1960-luvulla kansalaiskoulussa tekemän puutarhakeinun kunnostamista.