Muutamana iltana Helmin kanssa lenkillä ollessani tuleentuneen viljan tuoksu on tuntunut nenääni. Yleensähän vadelmat kypsyvät samoihin aikoihin, kun ensimmäiset viljat alkavat tuleentumaan. Siispä eilisellä mustikkareissulla piti poiketa tarkistamaan vanha vadelmapaikka lämpimästä etelärinteestä. En muista koskaan aiemmin keränneeni vadelmia ämärillistä 17. heinäkuuta! Maitohorsma kukkii viellä valtoimenaan, joten niiden hahtuvia ei ollut nyt tunkemassa vadelmaämpäriin, kuten tavallisesti. Ei paarman paarmaa, muista öttiäisistä puhumattakkaan, ei voisi nautinnollisempaa enää marjastaminen olla:))
Tänään lähdimme heti aamusta tarkistamaan Takametsän vadelmikkoja. Siellä on paikkapaikoin tehty hehtaarien laajuisia avohakkuita muutamia vuosia sitten ja jo parina kesänä vadelmikot ovat antaneet hyvän sadon. Suurin osa vadelmista oli tietysti vasta raakileita, mutta jo kypsiäkin löytyi mukavasti kerättäväksi asti. Helmi rakastaa vadelmia, kuten muitakin marjoja, ja syö alaoksat puhtaiksi. Tänään poimin niin tiheästä kasvustosta, ettei alaoksien marjat olleet vielä kypsyneet. Se ei Helmiä näyttänyt harmittavan lainkaan, siellä oli mukavan vilpoista odotella emännän ämpärin täyttymistä.
Tällä ikiaikaisella penkillä juomme kahvit metsäretkillämme. Usein olemme puhelleet isännän kanssa, kuka on mahtanut rakentaa näin tukevan penkin itselleen.
Pieni lepohetki tekee hyvää. Turvallista on nukahtaa metsän siimeksessä uskollisen ystävän vartioidessa unta.
Kuusikaunotar on jo varttunut kypsään ikään. Usein on mieleni tehnyt karsia kuivuneet alaoksat pois kaunottaren uumalta, mutta jättänyt sen tekemättä, koska hän näyttää juuri näin kauniilta.
Korpipaatsaman marjasato näyttää myös todella hyvältä. Punaiset on viellä raakoja, mustat kypsiä. Marjat kypsyvät hyvin eri aikaan, joten satoa saa kerätä pitkän aikaa ja vähitellen. Näitä marjoja en kerää syötäväksi, vaan väripataan laitettavaksi, sillä paatsamanmarjat kuten koko puukin on myrkyllinen.
Sen sijaan nämä herkulliset vadelmat kelpaavat syötäväksi,
ole hyvä ja maista:))
