Virkattu reppu ja ampiaistossut

Ihana auringonpaiste innosti tarttumaan virkkuukoukkuun. Huomasin tammikuussa  Kankurittaren blogissa kauniin kesäisen vippelän olevan viitä vaille valmiina. Onneksi sain hankittua häneltä tämän kudonnaisen, koska halusin tehdä siitä pienen laukun. Ajatukseni kuitenkin hieman muuttui ja tein vippelästä taskun selkäreppuun. Olen hankkinut Kankurittarelta aiemminkin näitä hänen taidokkaita vippelöitä, tykkään niistä kovin. Kunpa joskus saisin myös itse aikaiseksi opetella niiden tekoa! 

Täplä on selvästi kehittynyt virkkauksessa, malttaa pysyä erossa langasta jo melko mukavasti. Vielä kun saisi kisut opetettua siihen, etteivät ne voi  asettautua keskeneräiseen käsityöhön lepäämään;))

Käytin repun hihnoihin vanhan leveän pirtanauhan. Virkkasin pirtanauhan piilosilmukoilla kiinni reppuun. 

Koska pirtanauha on hyvin tiukkaa kudosta, niin käytin mahdollisimman ohutta virkkuukoukkua piilosilmukoiden virkkaamiseen. 

Olkahihnat kulkevat virkattujen lenkkien kautta niin, että ne samalla antavat repulle sen oikean reppumaisen muodon. 

Läppä pysyy kiinni kahden napin avulla.

Repun pohjaan en laittanut mitään koviketta, koska siinä ei ole tarkoitus kantaa mitään painavaa.

Vippelästä tuli juuri sopivan kokoinen tasku vesipullolle!

Myös Raita on ahkerasti mukana käsitöiden teossa. Hänen lempipaikkojaan sylin lisäksi, on kirjojen päällä nukkuminen. Tällä kertaa uni vei voiton Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset villasukat 2 kirjan lukemisesta;)

Lainasin kirjastosta tämän Tetrin viimeisimmän sukkakirjan. Ihastuin heti näihin Mary Gallen-Kallelan ampiaistossuihin. Kirjan mukaan Mary on kutonut ne 1890- luvulla. Tossut ovat nähtävissä  Gallen-Kallelan Museossa Tarvaspäässä. 

Tossuista tuli mieluisat varpaanlämmittäjät!

Minun laillani nuoret joutsenet eivät räpylöiden lämmittimiä kaipaa! Joki on pysynyt auki koko talven ja tämä nuorten joutsenien parvi on viihtynyt joella koko talven. Ihmisiin ne eivät ole vielä tottuneet, vaan 

pyrähtävät lentoon, kun kulkijat tulevat liian lähelle. Viikolla oli monta aurinkoista päivää, teimme pitkiä kävelyretkiä jokiahteilla. 

Puikoilla väsättyä sivuilta löydät lisää viimeaikoina kutomiani sukkia mm Atari Space invaders ja Commator 64 sukat.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua Sinulle:))

Pujoliivi luonnonväreillä värjätyistä villalangoista

Vyyhdinpuu on pyörinyt vinhaa vauhtia isännän keriessä syksyllä värjäämiäni villalankoja. Päätin kutoa hänelle kiitokseksi uuden pujoliivin. Hänen vanha pujoliivinsä onkin jo kovin virttynyt paljosta käytöstä. Kokosin pöydälle mahdollisia väriyhdistelmiä, joista hän sitten valitsi itselleen mieleisimmät. Krappijuurella värjätty tiilenpunainen sai parikseen raparperinjuurilla värjätyn keltaisen langan. Krappijuurella värjätty oranssinpunainen lanka sai parikseen verihelttaseitikin lakeilla värjätyn langan. Samettijalalla värjätty teräksenharmaa vyöhykeorakkailla värjätyn vaaleanvihreän langan. 

Ihastuin muutamia vuosia sitten tähän ohjeeseen Suuri Käsityö Kerho lehdessä (Marraskuu 1979). Liivin kutominen aloitetaan sivusaumasta, joten siitä tulee pystyraidallinen. Alkuperäisessä ohjeessa takakappale ja resorit on kudottu yksivärisinä. Olen muokannut ohjetta moneen kertaan, joten alkuperäisestä ohjeesta käytän enää vain mallineuletta. 

Tällä kerralla sovelsin resorien kutomisessa perinteisen Fair Isle- neuleen kaksiväristä joustinneuletta, missä oikeat ja nurjat silmukat kudotaan eri väreillä. Päättelin kaksivärisen resorin silmukat virkkaamalla. Raita olisi niin kovin halunnut auttaa!

Huolittelin resorien reunat vielä virkkaamalla yhden kerroksen piilosilmukoita. Piilosilmukoista syntyy luja ja tasainen reuna resoriin. 

Mielestäni kaksivärinen, virkkaamalla päätelty resori sopii mallineuleeseen oikein hyvin:))

Resorin aloituksen saa siistiksi virkkaamalla ensin kierroksen piilosilmukoita kappaleen reunaan silmukoiden poimimista varten. 

Tällä kertaa en katkaissut lankoja kutoessani kuten tavallisesti olen tehnyt. Sain ajatuksen tähän selatessani kirjahyllystä löytynyttä Marketta Luutosen tekemää monistetta Korsnäsinpaidoista (Suomen kotiteollisuusmuseon monisteita 3 ISSN 0782-193 X, 1987, Jyväskylä). Perinteisesti korsnäsinpaidoissa on kauniisti peitetyt saumat. Päätin kokeilla jotain vastaavaa kutomalla ohuen suikaleen langanjuoksujen suojaksi. Käytössähän usein pitkät langanjuoksut helposti jäävät kiinni esim. paidannappeihin.

Minulla on tapana poimia silmukat ohuella virkkuukoukulla piilosilmikoista. Koukulta silmukat on sitten helppoa siirtää suoraan puikolle.  

Kudoin muutamia kerroksia sileää oikeaa neuletta niin, että se  riitti peittämään alleen kaikki reunan langanjuoksut. Päättelin silmukat tylpällä neulalla samalla ommellen kaitaleen kiinni laakapistoin.

Neuleen on hyvä olla yhtä kaunis molemmin puolin, 

niin nurjalta kuin  

oikealta puoleltakin;) 

 Pujoliivistä tuli hyvin istuva,  

 värit ovat niin minun kuin isännänkin mieleen:))

Tammikuu on kulunut hyvissä merkeissä ulkoillessa ja käsitöitä tehden. Oli mukavaa palata pienen tauon jälkeen blogistaniaan. Muutama päivä varmaan menee kierrellessä blogeissa, niin paljon on tullut mielenkiintoisia postauksia kaikilta. Tervetuloa myös kaikki uudet lukijani, Liisa, Beate56 ja Marjatta P, toivon teidän viihtyvän värikkäässä blogissani!

Helmin talviturkki heitetty, taaperon töppössukatkin enteilevät jo kesää

Aurinkoinen päivä houkutteli meidät eilen ulkoiluttamaan koiria joelle. Lumet ovat jo aikaa sulaneet ja joki virtaa vuolaana. Kulkiessamme kosken partaalta sen pauhu oli mitä kauneinta musiikkia korvillemme. Myös koirat olivat aivan innoissaan, tuskin pikku Amigo pysyi kannoilla Helmin rientäessä uimapaikalleen. Saatoin jo arvata, ettei Helmi enää malttaisi pysyä rannalla. 

Rannalle päästessämme Helmi jo polskutteli vastarannalla. Kuvassa näkyy vain pikkuinen pää ja hännäntupsu, joten katsoin parhaammaksi kirjoittaa kuka tuo rohkelikko talviturkin heittäjä on;) Amigokin käväisi vedessä, mutta tuli ylös oitis, virta ilmeisesti liian vuolas ja vesikin viel kylmää pikkupennun mielestä. Kylmä savinen vesi ei Helmin uintia haittaa!

 Joentörmällä oli jo muutamia leskenlehtiäkin kukassa. 

Siitäpä innostuin kirjomaan tänään kukkakedon taaperon töppössukkiin. Sunnuntaina lehteilin kirpputorilta ostamaani Sari Savikon toimittamaa kirjaa Pienten pukimet etsiessäni inspistä. Innostuin kutomaan alunperin vuoden 1944 Virkkaus- ja neuletyöt lehdessä olleen ohjeen mukaan töppössukat. Ohjeessa sukkien varsi sileääneuletta ja töppösosa aina oikeaa. Suunnittelin varteen kukkakedon perhosineen. Nimesin nämä töppöset Kukkakedolla. En olekkaan kirjonut mitään pitkään aikaan, joten taidanpa kutoa viel toisetkin töppöset, jotta saan kirjoa lisää kukkasia:))

Kevät innostaa myös virkkaamaan

Hiirenkorvia odotellessa on mukavaa suunnitella uusia korvakorumalleja ja aivan kuin itsestään silmäni osui heti lankakaapin avattuani Anchoran ohueen kevään vihreään puuvillalankaan. Siitä oli ihan pakko virkata nämä kevään ensimäiset korvakorut. Korviksiin niin hyvin sopiva virkattu hellehattu on myös omaa mallistoani, joka sai viime kesänä hyvän vastaanoton. 

 Toki koukulle pääsi sitten muitakin ihania kevään värejä:))

Vielä ei kannata ihan lapasiakaan unohtaa, aamuisin on kovin vilakkaa, joten mielellään lämpimät lapset käteen vetää. Sitruunaperhoset kuitenkin jo enteilevät kevään saapumista. Perhosmalli löytyi minulle niin rakkaasta Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia, 1953 WSOY. 

 

Tulppaanikimppu innosti minut suunnittelemaan nämä ranteen lämmittimet. Itse oikeutetusti ne saivat nimekseen Tulppaanien aikaan! Langan olen värjännyt mäkikuismalla. Seuraavassa parissa aion kokeilla kukkavarren ja kukan oikeiden silmukoiden kutomista takareunasta, uskonpa sen sopivan malliin hyvin. 

Nämä Kielonlehdiksi nimeämäni rannekkeet olen kutonut sienillä värjätystä langasta. Mukana väriliemessä oli kitkerälahokkaita, purppuravalmuskoja ja hiukan myös verihelttaseitikin lakkeja. Ihastuin pitsimalliin kutoessani unisukkia, ihan pakko oli tehdä muutamia ranteen lämmittimiä samalla mallilla. 

Hyvää helmikuun viimeistä viikonvaihdetta, eikö vain olekin mukavaa toivottaa jo maaliskuu tervetulleeksi!

Ulkoilmaelämää & muhvi-kämmekkäät

Kaunis aurinkoinen päivä houkutteli ulkoilemaan. Hiihtämään on tehnyt mieli jo monta päivää, lunta vain niin vähän, että peltojen yli hiihtäminen ei tee hyvää suksenpohjille.  Puolisen kilometriä sänkipellolla ja sitten pääsemme joenrantaan, missä jo hieman enempi lunta. Koiran kanssa kun ulkoilee, niin on parempi olla umpihangen kulkijoita, ei tule turhaa sanomista ladun sotkemisesta.

Jokiuoma on kaunis, koski virtaa osittain vieläkin vapaana huolimatta jo useamman päivän jatkuneista kovista pakkasista. Hyytävä kylmyys iski heti luihin ja ytimiin hiitäjän joutuessa varjoon. Helminkin on aika ajoin lämmiteltävä tassujaan.

Raikas ulkoilma ja luonnon kauneus saa ajatuksen luistamaan, muutama hauska käsityöideakin pälähti päähäni.

Löysin eilen kirjastoreissulla mielenkiintoisen neulekirjan, Solveig Hisdalin  Kuviot silmukoiksi, nostalgisia neuleita, Otava 1999. Kirjan takakannesta lainaten "Norjalainen tekstiilitaiteilija Solveig Hisdal on työstänyt näyttävän neulekokoelman, jonka ideat ovat lähtöisin Norjan rikkaasta museoaarteistosta. Jokaisesta neuleesta esitellään neuleen syntyyn vaikuttanut vanha kangas, kansanpuvun päähine tai muu museoesine." Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja kaunis katsella. Kirjassa esitellyt muhvi ja rannekkeet inspiroivat minut suunnittelemaan muhvi-kämmekkäät.  Virkkuukoukulla tehtyä- sivustolta löytyy tarkempaa tietoa kämmekkäistä. 

Jouluoljet luovat tunnelmaa

Aloitin illalla Anjalinilta ostamastani Katian Bolivia langasta huivin kutomisen. Lanka tuntui mukavalta kutoa ja nopeasti siitä huivia pistelikin. Aamusta kuodoin langan loppuun. Huiville tuli pituutta kaikkiaan 2m 60 cm!
Lumitöiden lisäksi päivän muiksi askareiksi olin miettinyt Puodin verannan somistamisen. Kolattuani kertaalleen pihamaan ja ajotiet koristelin kuusen. Verannan kuusi sai kauniin lastutähden latvaansa ja olkia oksilleen, muita koristeita se ei mielestäni kaipaakkaan. Saa sit nähdä viikonloppuna, josko kotiintulevat lapsukaiset haluavat hiukan lisää, heidän mielestään pitää olla runsaasti koristeita oksilla.

Isännän hakiessa kuusen edellispäivänä huomasimme vasta kotona, että siinä on viimekesäinen linnunpesä. Joskus aiemminkin meillä on ollut linnunpesä joulukuusessa. Pesä on hauskanen, siitä saa vaikka tontulle kodin.

Seuraava homma oli laittaa villahuovat ja verhot estämään tuiskuavan lumen pääsyä verannalle. Sitten vuorossa olikin se hauskin juttu eli jouluolkien levittäminen lattialle. Edellisen kerran meillä oli jouluoljet valjashuoneen lattialla Heimo heppani uuden tallin avajaisissa kuusi vuotta sitten. Apurit poistuu maisemista, kun äippä alkaa levittämään olkia. Osan oljista jätän kasvihuonetta varten, olki on hyvä suoja kylmää vastaan kasvihuoneessa kasvaville zilkaviinille ja kärhölle.

Apureilla on ollut iso urakka lumen tiputtelussa kuusiaidan päältä. Lumiaura heittää lumen piukkaan kuusiaitaan, oksat kärsivät painavasta lumikuormastaan, joten isäntä tiputtelee sitä välillä pois. Helmi tykkää tästä hommasta kovin, siitä on hauskaa kopata lumikokkareita ilmasta ja riemu on rajaton!

Veranta näyttää jo melko mukavalta. Jospa ehtisin huovuttamaan istuinaluset vielä ennen joulua, niin mikäpä olisi joulusaunojien istuksia verannalla vilvoittelemassa.  

Lunta satoi koko iltapäivän, joten pihan sai kolata toistamiseen vielä ennen iltasta. Lumityöt on hyvää kuntoilua. Kunnon välineet, riittävän kevyt kola ja pitkävartinen lumilapio penkkojen huolitteluun, tekee lumenluonnista mukavaa puuhaa.

Isäntä sytytteli öljylyhdyt merkiksi portinpieleen kulkijoille Värjärin Puodin aukiolosta. Tästä minä pidän, lumihiutaleiden tanssista hämärtyvässä illassa. Nyt huoneelle lämmittelemään hetkeksi takkatulen ääreen ja sit joulukortteja kirjoittamaan.

Pehmeää, pistelevää & taipuisaa

Aamu valkeni kovin suppuraisena, joten pitkitin lenkille lähtöä. Odotellessani ilman paranemista kudoin kaulahuivin Alman Puodista ostamastani Wendy frills langasta. Tein aiemmin jo yhden näin kapean ja pitkän huivin, se on aikaskin hauska kietaista kaulan ympärille muutamaankin kertaan, pituutta kyllä riittää. Tämän huivin tein sunnuntaina Salon vpk-talolla pidettäviin joulumyyjäisiin.

Lopulta Helmi pääsi odottamalleen metsälenkille. Kulkiessani taittelin havuköynnöstä varten pikkuisia kuusen oksia polkujen varsilta. Satumetsäni polkuja kuljetaan niin vähän, että kuuset tuppaavat valtaamaan kaikki polunvarret, mikä hankaloittaa kulkemista varsinkin märällä kelillä.  Tarvitsin melko pitkää, mutta ohutta köynnöstä verannalle. Päädyin tekemään sen rautakettingin ympärille, missä oli valmiiksi kiinnitettynä myös teräsvaijeri. Vaijerin avulla köynnös oli helppoa kiinnittää valmiina paikoilleen. Vanhat kulahtaneet ratsastushanskat on käyttökelposet havutöissä, ovat mukavan ohuet, mutta silti havut eivät pistele läpi. Olen sitä rotua, joka haluaa tehdä kaikki  hommelit paljainkäsin. Havujen käsittelyssä minäkin pidän ihan mieluusti käsineitä.

Illan hämy pääsee aina yllättämään, joten siirryin sovinnolla sisäpuuhiin. Väänsin rautalangasta kaksi kukkakoriin kiinnitettävää  amppelia "päivystäessäni" pikku puodissani. Helmi oli tyytyväinen, kun oli päässyt pitkälle metsälenkille ja makoili jaloissani nautiskellen aina välillä emäntänsä rapsutuksista. 

Päivän askareita 1

Kosteat, lämpimät päivät ovat Värjärin mieleen. Karvejäkälä imee itseensä paljon vettä, joten sitä on näin ollen helppoa kerätä. Aamulenkillä Helmin kanssa löysin paljon isoja karvejäkälän peitossa olevia oksia, sain kerättyä ison pussillisen jäkälää. Illansuussa keitin niistä väriliemen, jonka jätin yön yli seisomaan.  Tarkoituksena on värjätä lauantaina 3 vyyhteä 4-säikeistä harmaata lankaa. Lisäksi puretan alunalla valmiiksi 17 vyyhteä karappijuurella ja kokenillilla värjäystä varten. Langoihin pitää sitoa ns haltijalangat, jotta vyyhdet eivät sotkeudu värjäyksen aikana sen tuhannelle sykkyrälle. Haltijalangan tulee olla kestävää lankaa, sidoin vyyhdet kalalangalla. Tämän jälkeen laitoin kaikki 20 vyyhteä isoon muovisaaviin kostumaan. Lankojen tulee olla täysin märkiä ennen puretusta/värjäystä, jotta saadaan mahdollisimman tasainen värjäystulos.

Pimeys oli jo laskeutunut ennen kuin sain lopetella puiden lisäämisen padan alle, tuleehan jäkälälientä keittää parisen tuntia.

Puodissa ehtii puuhastella illan aikana kaikenlaista asiakkaita odotellessa. Isäntä ehti keriä monta vyyhteä Helmin tarkkaillessa työn sujumista. Vyyhdinpuussa parhaillaan kokenillilla värjätty lankavyyhti. Osa langoista jätetään kerälle ja osa vyyhditään uudelleen kerältä. Villalanka säilyy parhaiten vyyhdillä, kerällä se helposti hiukan venyttyy, jos kerä on kovin tiukkaan keritty. Korista löytyy raparperinjuurella ja koivunkarvejäkälällä värjättyjä lankoja.
Itse ehdin virkkaamaan uuden pyörötakin lähes valmiiksi illan aikana.