Perheemme perinteinen Tapaninpäivän vietto

Jouluseimi kuuluu osana kotimme jouluperinteisiin. Ensimmäisen seimen rakensimme yhdessä lasten kanssa heidän ollessaan pieniä keittiön seinässä olevaan syvennykseen. Alunperin katolinen seimiperinne on onneksi levinnyt myös luterilaisen kirkon piiriin. Traditiot välittävät kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle ja ne yhdistävät myös ihmisiä yli kirkkokuntarajojen. 

Omassa lapsuudenkodissani ei konkreettisesti rakennettu seimeä, mutta minusta sen ajatus oli läsnä. Karjasuojaan kävellessämme äitini kertoi joulun tarinaa, pakkaslumi narskui huopikkaiden alla, sininen hetki, tähtikirkas taivas yllämme - siinä hetkessä oli läsnä yhtä aikaa joulun taikaa ja jouluyön rauhaa. Jouluna karjasuojassa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Aamulla seimen äärellä hiljentyessäni havahduin ajatukseen, miksi minulle on niin tärkeää aina somistaa jouluna kotia oljilla. 

Jouluseimen paikaksi kodissamme on vakiintunut yläkerran aula. 

Tänään vietämme esikoisemme syntymäpäivää hyvin perinteisellä tavalla:

ruokaillen, lautapelejä pelaten ja illalla ajamme koko porukalla katsomaan

 päivänsankarin valitsemaa elokuvaa

Star Wars: The Last Jedi.

Jouluoljet luovat tunnelmaa

Aloitin illalla Anjalinilta ostamastani Katian Bolivia langasta huivin kutomisen. Lanka tuntui mukavalta kutoa ja nopeasti siitä huivia pistelikin. Aamusta kuodoin langan loppuun. Huiville tuli pituutta kaikkiaan 2m 60 cm!
Lumitöiden lisäksi päivän muiksi askareiksi olin miettinyt Puodin verannan somistamisen. Kolattuani kertaalleen pihamaan ja ajotiet koristelin kuusen. Verannan kuusi sai kauniin lastutähden latvaansa ja olkia oksilleen, muita koristeita se ei mielestäni kaipaakkaan. Saa sit nähdä viikonloppuna, josko kotiintulevat lapsukaiset haluavat hiukan lisää, heidän mielestään pitää olla runsaasti koristeita oksilla.

Isännän hakiessa kuusen edellispäivänä huomasimme vasta kotona, että siinä on viimekesäinen linnunpesä. Joskus aiemminkin meillä on ollut linnunpesä joulukuusessa. Pesä on hauskanen, siitä saa vaikka tontulle kodin.

Seuraava homma oli laittaa villahuovat ja verhot estämään tuiskuavan lumen pääsyä verannalle. Sitten vuorossa olikin se hauskin juttu eli jouluolkien levittäminen lattialle. Edellisen kerran meillä oli jouluoljet valjashuoneen lattialla Heimo heppani uuden tallin avajaisissa kuusi vuotta sitten. Apurit poistuu maisemista, kun äippä alkaa levittämään olkia. Osan oljista jätän kasvihuonetta varten, olki on hyvä suoja kylmää vastaan kasvihuoneessa kasvaville zilkaviinille ja kärhölle.

Apureilla on ollut iso urakka lumen tiputtelussa kuusiaidan päältä. Lumiaura heittää lumen piukkaan kuusiaitaan, oksat kärsivät painavasta lumikuormastaan, joten isäntä tiputtelee sitä välillä pois. Helmi tykkää tästä hommasta kovin, siitä on hauskaa kopata lumikokkareita ilmasta ja riemu on rajaton!

Veranta näyttää jo melko mukavalta. Jospa ehtisin huovuttamaan istuinaluset vielä ennen joulua, niin mikäpä olisi joulusaunojien istuksia verannalla vilvoittelemassa.  

Lunta satoi koko iltapäivän, joten pihan sai kolata toistamiseen vielä ennen iltasta. Lumityöt on hyvää kuntoilua. Kunnon välineet, riittävän kevyt kola ja pitkävartinen lumilapio penkkojen huolitteluun, tekee lumenluonnista mukavaa puuhaa.

Isäntä sytytteli öljylyhdyt merkiksi portinpieleen kulkijoille Värjärin Puodin aukiolosta. Tästä minä pidän, lumihiutaleiden tanssista hämärtyvässä illassa. Nyt huoneelle lämmittelemään hetkeksi takkatulen ääreen ja sit joulukortteja kirjoittamaan.