Avoimet puutarhat: Ilolan arboretum ja taimisto Perttelissä

Valitsimme isännän kanssa päivän kierrokseen kolme kohdetta: Päivärinteen boheemipuutarhan Halikon asemalla, Ilolan arboretum ja taimiston sekä paluumatkalle osuvan Pohjolan Puutarhan Perttelissä. Nyt kirjoitan Ilolasta. Tultaessa Kalkkilantietä Salosta päin Ilolaan, niin ensiksi näkyy vanha päärakennus tekolammen takana. Jouduimme jättämään auton jo Kalkkilantien varteen, niin paljon paikalla oli ihmisiä, että tienvarsi oli pitkältä matkalta autoja täynnä. Tästä kuvasta ei todellakaan voi päätellä, mitä kaikkea talon takana oleva metsä kätkee silmiltä. Kyseessä ei ole mikä tahansa metsä, vaan todella ihastuttava metsäpuutarha!

 Talolle johtavan tien alusta lähti polku alppiruusumetsikön läpi suolammelle. 

Polun varrella atsaleat kukkivat yltäkylläisesti.

Köynnöshortensia kasvaa männyn rungon ympärillä korkeuksiin. Myös alppikärhöjä oli paljon, ne olivat jo ehtineet kukkia.  

Yllätyksekseni alueella oli vielä runsaasti alppiruusuja kukassa. 

Metsäpuutarhassa oli paljon mielenkiintoisia puita ja perennoja istutettuna kumpareisiin. Tässä sormivaleangervo aloittaa kukintaansa ja taustalla tietysti alppiruusuja.

Yllättävintä oli löytää kukkiva magnolia! 

Luulin, että magnoliat kukkivat jo aikaisin keväällä ennen lehtien puhkeamista. No, taas tuli todistetuksi se, että luulo ei ole tiedon väärtti;) 

Suolammen ympäristössä kasvoi jo kukintaansa lopettelevia suopursuja, kotimaista alppiruusuamme (Rhododendron tomentosum) sekä paljon myös istutettuja kasveja.

 

 Olisikohan tässä kukassa joku neilikkalaji?

Kierrettyämme suolammen päädyimme kalliopuutarhaan. Parhaillaan kukassa ketoneilikat, kissankellot ja kissankäpälät.

Kalliotarhassa on runsaasti myös erilaisia havukasveja. 

Ison lammen ympäristö on hyvin puistomainen nurmikkoalueineen ja monimuotoisine istutuksineen. Kuvassa keskellä surukuusi. Alueelle on istutettu lukuisia eri kuusilajeja, joista muodoltaan mielenkiintoisimpia olivat käärmekuuset. 

Kanadanruohokanukka (Cornus canadensis) peitti suuria alueita. Se onkin ilmeisesti mitä parhain maanpeitekasvi juuri alppiruusuille. Alueen monet pienet yksityiskohdat hivelivät silmiäni, tässäkin aivan kuin linnunpesä olisi kanukkamaton keskellä! 

Myös tilan avara piha-alue on hyvin hoidettu.   

 Tässä puutarhurin koti. 

Iso viherhuone takaa, että myös talvella puutarhuri voi nauttia kasvienhoidosta! Hieman enempi taustoja puutarhurista löytyy Aarre-lehdessä 5/2017 olleesta artikkelista klik. Myös Ilolan arboretumin Naamakirja on tutustumisen arvoinen, löytyy täältä klik. Sen perusteella puutarhurilla tuntuu olevan mainio huumorin taju;))

Ilolan arboretum ja taimisto on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. 

Kun ihmisellä on unelma ja selvä visio, niin mikään ei näytä silloin olevan mahdotonta toteuttaa! 

Kolme asiaa viime kesästä

Sain Kivipellon Sailalta mukavan haasteen, mihin yritän nyt vastata viime kesänä ottamieni kuvien kera.
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)

Toukokuussa ensimmäinen ilon aiheeni oli, kun Varsinais-Suomessa sijaitsevasta Sarkolasta siirtämäni esikot Itä-Hämeessä sijaitsevaan Viinasiltaan olivat lähteneet pirteään kasvuun.

Ehkäpä kaikkein suurin ilonaiheeni; nuoret ovat innostuneet palstaviljelystä. Oli mukavaa suunnitella yhdessä viljelyksiä ja jakaa siemeniä heidän kanssaan:))

Miksi ihmeessä en ole aiemmin kasvattanut mangoldia! 

Siitä tuli kerta heitolla yksi kesän suosikeistani ruuanlaitossa.

 Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä

Pienet ovat aina niiiiin suloisia, mutta saisivat jättää kasvimaani rauhaan!

Aiemmin olen jo postaillut joka paikkaan tunkevista mauriaisista, tehokkaita nekin ovat tuhoamaan salaattiviljelyt, mutta sentään eivät syö salaatteja kuten tämä suloisuus;)

Enää kuusiaitamme takana ei käyskentele lihakarjaa. Naapurimme möi maat puutarhayrittäjälle, hehtaari tolkulla mansikkamaata. Ei siinä mitään, mutta kun juhannukselta asti sai kuunnella aamusta iltaan pyssyn pauketta ja harakoiden rääkynää kovaäänisistä, niin alkoi jo hieman loppukesästä harmittamaan tämä "kotirauhan rikkominen".

Kolmatta harmituksen aihetta en nyt keksi...

Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi 

Yhdessä isännän kanssa...no ei ihan valmiiksi, mutta jo hyvälle mallille, piha-aita Helmiä varten oman haavikon laudoista.

Kolme uutta kasvilavaa. Tämän teossa auttoi pojat.

Rauniopuutarhaakin hiukan taas kohentelin. Vuosi sitten korjasin ovia, niiden tervaamisesta myös kirjoitin blogiin jutun. Kesän kynnyksellä poistin ikkunoista laudoitukset.  Isäni aikoinaan laittamat köynnöstuet tarvitsivat myös hiukan kohennusta. Lisäsin hieman rimoja karhunvatukoita varten. Kirpparilta löysin kauniin vanhan säleikön, mikä sopii mielestäni hyvin kokonaisuuteen.

Sain vuosi sitten blogiystävältäni (Tertun kasvimaailma) taimia, mm kaksi karhunvatukan tainta, mitkä ovat lähteneet hyvin kasvuun. Seinustalla kasvaa lisäksi piippuköynnös, kärhöjä sekä vuosikymmeniä vanha villiviini.

Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken

Yksi kesän projekteistani oli uuden perennapenkin perustaminen sarkojen välisen ojan päähän. Ojaan on tarkoitus johtaa hulevedet. Tämä projekti kestääkin muutaman kesän, koska tarkoituksenani on kaivaa vähitellen käsin allas kuvassa näkyvän kiven ympärille. Mullan siirrän pussitettuna Sarkolaan, missä ne päätyvät uusiin kasvulavoihin. 

Sarkojen välinen oja johtaa metsikköön, missä siihen yhtyy kaksi ojaa. Toinen ojista tuo vettä läheiseltä kalliolta. Ojien yhtymäkohtaan on kaivettu levennys pikkuruiseksi "metsälammeksi", minkä ympärille on pikku hiljaa muotoutumassa metsäpuutarha.

Kotkansiivet ja muut luontaisesti paikalla kasvavat kasvit ovat saaneet seurakseen mm. jättipoimulehtiä, päivänliljoja, astereita sekä viimeisimpänä kesällä istuttamani

ängelmät.

Puutarhaan kuuluu olennaisena osana aina myös kompostialue. Teimme lähes 20 vuotta sitten puurakenteiset kompostikehikot ja noin pari metriä leveän lankkulattian kompostialueelle. Nyt loppusyksystä isäntä poisti vanhat lankut, kolme kompostikehikkoa on purettu jo aiemmin. Vanhoista rakenteista on jäljellä enää pitkä kasvilava, mikä näkyy kuvassa alppiruusun takana. Aiemmin käytin lavaa mm. taimikasvatukseen, nykyään siinä kasvaa raparperit. Ensi keväänä olisi tarkoitus rakentaa uusi "lattia" ja kolme kompostikehikkoa ...

Kolme asiaa, joita stressasin

En tainnut pahemmin stressata mistään puutarhaan liittyvästä...

se mikä vähän jänskättää on, että kestääkö selkä ja polvet. Siksipä käytän lähes aina polvien alla pehmustetta; pehmeä tyyny muovipussissa  toimii hyvin. Ilo palvella!

Isäntä taitaa stressata minunkin puolestani - tässä arveluttaa sopiiko kaikki taimihankinnat autoon. Tommolan tilan perenna valikoima on monipuolinen ja taimet laadukkaita. Jos liikut Keski-Suomessa niin poikkea ihmeessä Leivonmäellä. 

Tänä vuonna kylvin tiikerinkaunosilmät suoraan lavaan ilman taimikasvatusta.

Vaikka olikin kaunis syksy ja lämmintä riitti aina lokakuulle asti, niin suuri osa tiikerikaunosilmistä ei ehtinyt kukkimaan, se jos mikä harmittaa. Käytän tiikerikaunosilmiä villalankojen värjäämisessä. 

Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan

No mikäpä muukaan kuin monipuolinen puuhailu pihamaalla, 

kaikkinainen kotoilu,

sekä vastominen. 

Ensi talveksi riittää vastoja tuliaisiksi asti, tein nimittäin 40 vastaa!

Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä

isompi mansikkamaa on tarpeen

pidemmät humalasalot,

koska nykyiset loppuu aina kesken!

Kolmas hankinta voisi liittyä vaikka näihin, mistä olen unelmoinut pari vuosikymmentä...

 Kolme asiaa, joista unelmoin

aidoista köynnösruusuista. 

-80-luvulla pihakeinun lähellä kasvoi Pohjantähti, vaatimattomuudessaan niin kaunis ja  minulle mieluinen. Pakkanen vei. Silloin ei ollut suojana vielä kuvassa näkyvää kuusiaitaa. Nykyisin köynnösruusun virkaa hoitaa Wiurilan rentokasvuinen pensasruusu, ja hyvin hoitaakin:))

Kyllä kärhötkin ovat kauniita. 

 
Lisäksi voi aina kasvattaa vaikkapa krasseja tai hajuherneitä, niitä aitoja köynnösruusuja odotellessa.

Toinen unelmani liittyy jo edellä kirjoittamaani hulevesien juoksutukseen pieneen altaaseen ja siitä edelleen metsäpuutarhaan. Tämän unelman toteutumiseen kyl kuluu hieman aikaa, koska olen päättänyt kaivaa altaan ja ojat omin käsin. Entisaikoinakin ojat kaivettiin Viinasillan mailla käsin, miksipä en jatkaisi tätä perinnettä edelleen?

Näen jo sieluni silmin, miten hulevedet virtaavat ja päätyvät pikkuruisen vesiputouksen kautta kiven ympärille kaivamaani altaaseen. Yllä olevan kuvan otin Suuri Puutarha kirjasta (1989). Tämä kuva on inspiroinut minua vuosikymmenet. Olen löytänyt ehkä sopivan onton puunkin Satumetsästä omaan "hulevesi" putoukseeni ja kärhöjäkin kasvamassa jo useampia... unelmoiminen on ihanaa!

Haluaisin jatkaa tätä haastetta kolmelle blogiystävälle haasteen alkuperäisen ajatuksen mukaan: 

Minnan Mama's garden blogista
Betweenin Rikkaruohoelämää blogista 
Molleyn Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä blogista

Alla kysymykset vielä yhteenvetona:
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Kolme asiaa, joita stressasin
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
Kolme asiaa, joista unelmoin
Olisin iloinen jos haasteeseen vastaisit, mutta jos et, en pahastukaan. Tiedän että aika lentää siivillä... 

Pihatöiden välissä lepohetki "rantakivillä"

Keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) availevat ensimmäisi kukkiaan sarkojen välisessä kapeassa kosteikossa. Pieni kosteikko on syntynyt sarkojen välisen ojan mentyä osittain tukkoon. Kymmenisen vuotta sitten toin talasrannasta muutaman keltakurjenmiekan juurakon ja ne ovat levinneet komeaksi kasvustoksi.

Odotan aina innolla kukinnan alkamista. Istahdin pihatöiden lomassa kivelle juomaan kupin kahvia ja ihastelemaan kurjenmiekan kauniita kukkia. Sitä voisi kuvitella istuvansa talasrannassa;)

Tässä näkymä metsäpuutarhan reunasta kosteikolle päin. Kosteikon alkupäässä laakean kiven ympärillä kasvaa kultapalloa (Rudbeckia laciniata, lajike Goldball). Kultapallon ja kurjenmiekkojen välissä kasvaa mesiangervoa. Alueelle voisi hyvinkin hankkia lisää erilaisia kurjenmiekkoja ja muita kosteikkokasveja.

Isäni on istuttanut aikoinaan kylätien ja saran väliin jäävään noin 5 metriä leveään kaistaleeseen lehtipuukujanteen. Kujanteessa kasvaa kaksi raitaa, useampi vaahtera, pari pihlajaa sekä koivuja hieman taaempana aivan kylätien laidassa. Ostettuamme paikan 2003 heti ensitöiksemme raivasimme talkoilla puiden välistä pois pajukon. Pajut haketettiin ja hake levitettiin puiden alle. Muutaman vuoden päästä aloin istuttamaan puiden väliin erilaisia varjossa viihtyviä perennoja. Jokaisessa välissä kasvaa joitakin perennoja yhdessä luonnonkasvien kanssa. Kuva on otettu tänään raidan ja vaahteran välistä. Toukokuussa raidan juurella kukkivat kevätesikot (Primula veris) ja hämyvuokot (Anemone nemorosa). Nyt kukintavuorossa puna-ailakki, vuorikaunokki ja metsäkurjenpolvet. Vuoroaan odottaa mm. maitohorsma (Chamerion angustifolium) ja etualalla näkyvä helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea). Lehtipuiden joukkoon on kasvanut myös pieniä kuusia, jotka kaadamme nyt kesällä pois.

Isäntä ajoi eilen sarkojen heinän, joten sain paljon viherkatetta kasvimaalle ja perennapenkkeihin. Talon nurkalta otetussa kuvassa pienen potagerini takana näkyy kylätienpuoleinen sarka. Keskellä oleva "pöheikkö" on kultapallo- ja mesiangervokasvusto kosteikon alkupäässä.

Kasvimaan kitkeminen ei ole lempipuuhiani ja tilannetta ei yhtään auttanut itikka-armeija, joka vainosi taukkoamatta. Ei auttanut muu kuin sytyttää hyttyssavut kasvimaalle, johan helpotti!

Tänään olikin jo ihan toista, aurinko paistoi ja pieni tuulenvire piti itikat poissa. Tämän päivän suurin urakka oli vanhan villiviinin poistaminen aitan päädystä. Olikin tosi mukava päivä, ensimmäinen oikea kesäpäivä!

Humalalle pystytin kaksi salkoa. Saas nähdä saanko koskaan humalasalkoistani yhtä korkeita kuin isäni aikoinaan. Alapuolella oleva kuva isän humalasalkosta joskus -80-luvun lopulta. 

Kuvassa näkyy myös kuinka mahtava villiviini oli aikoinaan.

Nyt villiviinistä enää jäljellä vain muisto ja sen tilalle laitoin aitan seinustalle penkin. Minulla pitää olla vähän jokapuolella pihaa erilaisia istumapaikkoja, missä voin välillä levähtää ja nauttia kätteni töistä.

Pihapiirissämme kasvaa paljon syreenejä. Pihasyreenit (Syringa vulgaris) ovat juuri lopettelemassa harvinaisen pitkään jatkunutta kukintaansa. Nyt kukintaansa aloittelee unkarinsyreeni (Syringa josikaea) pihatiemme varrella. Kolmanneksi syreenilajiksi sain lauantaina blogiystävältäni kaksi koreansyreenia (Syringa wolfii), joten syreenien kukinta-aika tulee jatkossa kestämään pihapiirissämme entistäkin kauemmin.