Valitsimme isännän kanssa päivän kierrokseen kolme kohdetta: Päivärinteen boheemipuutarhan Halikon asemalla, Ilolan arboretum ja taimiston sekä paluumatkalle osuvan Pohjolan Puutarhan Perttelissä. Nyt kirjoitan Ilolasta. Tultaessa Kalkkilantietä Salosta päin Ilolaan, niin ensiksi näkyy vanha päärakennus tekolammen takana. Jouduimme jättämään auton jo Kalkkilantien varteen, niin paljon paikalla oli ihmisiä, että tienvarsi oli pitkältä matkalta autoja täynnä. Tästä kuvasta ei todellakaan voi päätellä, mitä kaikkea talon takana oleva metsä kätkee silmiltä. Kyseessä ei ole mikä tahansa metsä, vaan todella ihastuttava metsäpuutarha!
Talolle johtavan tien alusta lähti polku alppiruusumetsikön läpi suolammelle.
Polun varrella atsaleat kukkivat yltäkylläisesti.
Köynnöshortensia kasvaa männyn rungon ympärillä korkeuksiin. Myös alppikärhöjä oli paljon, ne olivat jo ehtineet kukkia.
Yllätyksekseni alueella oli vielä runsaasti alppiruusuja kukassa.
Metsäpuutarhassa oli paljon mielenkiintoisia puita ja perennoja istutettuna kumpareisiin. Tässä sormivaleangervo aloittaa kukintaansa ja taustalla tietysti alppiruusuja.
Yllättävintä oli löytää kukkiva magnolia!
Luulin, että magnoliat kukkivat jo aikaisin keväällä ennen lehtien puhkeamista. No, taas tuli todistetuksi se, että luulo ei ole tiedon väärtti;)
Suolammen ympäristössä kasvoi jo kukintaansa lopettelevia suopursuja, kotimaista alppiruusuamme (Rhododendron tomentosum) sekä paljon myös istutettuja kasveja.
Olisikohan tässä kukassa joku neilikkalaji?
Kierrettyämme suolammen päädyimme kalliopuutarhaan. Parhaillaan kukassa ketoneilikat, kissankellot ja kissankäpälät.
Kalliotarhassa on runsaasti myös erilaisia havukasveja.
Ison lammen ympäristö on hyvin puistomainen nurmikkoalueineen ja monimuotoisine istutuksineen. Kuvassa keskellä surukuusi. Alueelle on istutettu lukuisia eri kuusilajeja, joista muodoltaan mielenkiintoisimpia olivat käärmekuuset.
Kanadanruohokanukka (Cornus canadensis) peitti suuria alueita. Se onkin ilmeisesti mitä parhain maanpeitekasvi juuri alppiruusuille. Alueen monet pienet yksityiskohdat hivelivät silmiäni, tässäkin aivan kuin linnunpesä olisi kanukkamaton keskellä!
Myös tilan avara piha-alue on hyvin hoidettu.
Tässä puutarhurin koti.
Iso viherhuone takaa, että myös talvella puutarhuri voi nauttia kasvienhoidosta! Hieman enempi taustoja puutarhurista löytyy Aarre-lehdessä 5/2017 olleesta artikkelista klik. Myös Ilolan arboretumin Naamakirja on tutustumisen arvoinen, löytyy täältä klik. Sen perusteella puutarhurilla tuntuu olevan mainio huumorin taju;))
Ilolan arboretum ja taimisto on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.
Kun ihmisellä on unelma ja selvä visio, niin mikään ei näytä silloin olevan mahdotonta toteuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti