Lauantain hortoiluja

Olipa ihanaa herätä lauantaina aurinkoiseen aamuun. Heti ensimmäisenä mieleeni tuli, että päivä olisi juuri sopiva villiyrttien keräämiseen. Juotuani aamukahvit portailla purkitin kuivumassa olleet villiyrtit, jotta saisin tilaa uudelle satsille. Alkukesä on parasta hortoilu aikaa. Alkuviikosta keräsin pihamaalta poimulehtiä (kuvassa takimmaisena kuivumassa), valkoapilaa, kurttulehtiruusun terälehtiä, nokkosta (edessä vasemmalla) ja saksankirveliä (oikealla). Yrtit kuivuvat muutamassa päivässä lattialämmöllä. On tästä viileästä kelistä se hyöty, että ihan surutta voi kuivata villiyrttejä ja värikasveja lattialämmöllä, kun sitä pitää mielellään päällä jo ihan lämmönkin takia;)

Nyt täällä varsinaisessa suomessa on paras aika kerätä mesiangervoa (Filipendula ulmaria) kuivumaan talveksi. Läheisen Halikonjoen rantaniityillä kasvaa yllinkyllin kerättävää.

Isäntä keräsi maitohorsmankukkia. Olen jo aiemmin juhannuskesällä kerännyt nuoria maitohorsman lehtiä kuivumaan. Nyt kukat ovat parhaimillaan kerättäväksi. 

 

Rantaniityn laidalla olevan metsän reunassa kasvaa laajalti metsäapilaa (Trifolium medium). Kaikki apilat sopivat käytettäviksi ravintona. Metsäapilan erottaa parhaiten puna-apilasta siitä, että sen lehdistä puuttuu puna-apilan lehdille tyypillinen vaalea laikku.

Kerätessämme isännän kanssa villiyrttejä, Helmi oli lempiharrastuksensa parissa, uimassa. Joki on savesta ruskeaa, mutta se ei Helmiä haittaa.

 

Isäntä ja Helmi näyttävät mallia miten joki ylitetään kiviä pitkin.

 Onnellisesti pääsin minäkin joen yli kukkakoreineni:))

 

Kotimatkalla poimin peltotien varrelta ojakärsämöä (Achillea ptarmica) kuivumaan talvisia kukkakimppuja varten. 

Luontoäiti tarjoaa parastaan. 

Päivän hortoilujen tuloksena kuivumassa: 

metsäapilan kukkia ja hieman myös nuoria lehtiä (takana), mesiangervon sekä maitohorsman kukkia.