torstai 24. marraskuuta 2016

Kolme asiaa viime kesästä

Sain Kivipellon Sailalta mukavan haasteen, mihin yritän nyt vastata viime kesänä ottamieni kuvien kera.
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
Toukokuussa ensimmäinen ilon aiheeni oli, kun Varsinais-Suomessa sijaitsevasta Sarkolasta siirtämäni esikot Itä-Hämeessä sijaitsevaan Viinasiltaan olivat lähteneet pirteään kasvuun.

Ehkäpä kaikkein suurin ilonaiheeni; nuoret ovat innostuneet palstaviljelystä. Oli mukavaa suunnitella yhdessä viljelyksiä ja jakaa siemeniä heidän kanssaan:))
Miksi ihmeessä en ole aiemmin kasvattanut mangoldia! 
Siitä tuli kerta heitolla yksi kesän suosikeistani ruuanlaitossa.

 Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Pienet ovat aina niiiiin suloisia, mutta saisivat jättää kasvimaani rauhaan!
Aiemmin olen jo postaillut joka paikkaan tunkevista mauriaisista, tehokkaita nekin ovat tuhoamaan salaattiviljelyt, mutta sentään eivät syö salaatteja kuten tämä suloisuus;)
Enää kuusiaitamme takana ei käyskentele lihakarjaa. Naapurimme möi maat puutarhayrittäjälle, hehtaari tolkulla mansikkamaata. Ei siinä mitään, mutta kun juhannukselta asti sai kuunnella aamusta iltaan pyssyn pauketta ja harakoiden rääkynää kovaäänisistä, niin alkoi jo hieman loppukesästä harmittamaan tämä "kotirauhan rikkominen".
Kolmatta harmituksen aihetta en nyt keksi...

Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi 
Yhdessä isännän kanssa...no ei ihan valmiiksi, mutta jo hyvälle mallille, piha-aita Helmiä varten oman haavikon laudoista.
Kolme uutta kasvilavaa. Tämän teossa auttoi pojat.

Rauniopuutarhaakin hiukan taas kohentelin. Vuosi sitten korjasin ovia, niiden tervaamisesta myös kirjoitin blogiin jutun. Kesän kynnyksellä poistin ikkunoista laudoitukset.  Isäni aikoinaan laittamat köynnöstuet tarvitsivat myös hiukan kohennusta. Lisäsin hieman rimoja karhunvatukoita varten. Kirpparilta löysin kauniin vanhan säleikön, mikä sopii mielestäni hyvin kokonaisuuteen.
Sain vuosi sitten blogiystävältäni (Tertun kasvimaailma) taimia, mm kaksi karhunvatukan tainta, mitkä ovat lähteneet hyvin kasvuun. Seinustalla kasvaa lisäksi piippuköynnös, kärhöjä sekä vuosikymmeniä vanha villiviini.

Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Yksi kesän projekteistani oli uuden perennapenkin perustaminen sarkojen välisen ojan päähän. Ojaan on tarkoitus johtaa hulevedet. Tämä projekti kestääkin muutaman kesän, koska tarkoituksenani on kaivaa vähitellen käsin allas kuvassa näkyvän kiven ympärille. Mullan siirrän pussitettuna Sarkolaan, missä ne päätyvät uusiin kasvulavoihin. 
Sarkojen välinen oja johtaa metsikköön, missä siihen yhtyy kaksi ojaa. Toinen ojista tuo vettä läheiseltä kalliolta. Ojien yhtymäkohtaan on kaivettu levennys pikkuruiseksi "metsälammeksi", minkä ympärille on pikku hiljaa muotoutumassa metsäpuutarha.
Kotkansiivet ja muut luontaisesti paikalla kasvavat kasvit ovat saaneet seurakseen mm. jättipoimulehtiä, päivänliljoja, astereita sekä viimeisimpänä kesällä istuttamani
ängelmät.
Puutarhaan kuuluu olennaisena osana aina myös kompostialue. Teimme lähes 20 vuotta sitten puurakenteiset kompostikehikot ja noin pari metriä leveän lankkulattian kompostialueelle. Nyt loppusyksystä isäntä poisti vanhat lankut, kolme kompostikehikkoa on purettu jo aiemmin. Vanhoista rakenteista on jäljellä enää pitkä kasvilava, mikä näkyy kuvassa alppiruusun takana. Aiemmin käytin lavaa mm. taimikasvatukseen, nykyään siinä kasvaa raparperit. Ensi keväänä olisi tarkoitus rakentaa uusi "lattia" ja kolme kompostikehikkoa ...

Kolme asiaa, joita stressasin
En tainnut pahemmin stressata mistään puutarhaan liittyvästä...
se mikä vähän jänskättää on, että kestääkö selkä ja polvet. Siksipä käytän lähes aina polvien alla pehmustetta; pehmeä tyyny muovipussissa  toimii hyvin. Ilo palvella!
Isäntä taitaa stressata minunkin puolestani - tässä arveluttaa sopiiko kaikki taimihankinnat autoon. Tommolan tilan perenna valikoima on monipuolinen ja taimet laadukkaita. Jos liikut Keski-Suomessa niin poikkea ihmeessä Leivonmäellä. 
Tänä vuonna kylvin tiikerinkaunosilmät suoraan lavaan ilman taimikasvatusta.

Vaikka olikin kaunis syksy ja lämmintä riitti aina lokakuulle asti, niin suuri osa tiikerikaunosilmistä ei ehtinyt kukkimaan, se jos mikä harmittaa. Käytän tiikerikaunosilmiä villalankojen värjäämisessä. 

Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan

No mikäpä muukaan kuin monipuolinen puuhailu pihamaalla, 



kaikkinainen kotoilu,
sekä vastominen. 
Ensi talveksi riittää vastoja tuliaisiksi asti, tein nimittäin 40 vastaa!
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
isompi mansikkamaa on tarpeen
pidemmät humalasalot,
koska nykyiset loppuu aina kesken!
Kolmas hankinta voisi liittyä vaikka näihin, mistä olen unelmoinut pari vuosikymmentä...
 Kolme asiaa, joista unelmoin
aidoista köynnösruusuista. 
-80-luvulla pihakeinun lähellä kasvoi Pohjantähti, vaatimattomuudessaan niin kaunis ja  minulle mieluinen. Pakkanen vei. Silloin ei ollut suojana vielä kuvassa näkyvää kuusiaitaa. Nykyisin köynnösruusun virkaa hoitaa Wiurilan rentokasvuinen pensasruusu, ja hyvin hoitaakin:))
Kyllä kärhötkin ovat kauniita. 
 
Lisäksi voi aina kasvattaa vaikkapa krasseja tai hajuherneitä, niitä aitoja köynnösruusuja odotellessa.

Toinen unelmani liittyy jo edellä kirjoittamaani hulevesien juoksutukseen pieneen altaaseen ja siitä edelleen metsäpuutarhaan. Tämän unelman toteutumiseen kyl kuluu hieman aikaa, koska olen päättänyt kaivaa altaan ja ojat omin käsin. Entisaikoinakin ojat kaivettiin Viinasillan mailla käsin, miksipä en jatkaisi tätä perinnettä edelleen?
Näen jo sieluni silmin, miten hulevedet virtaavat ja päätyvät pikkuruisen vesiputouksen kautta kiven ympärille kaivamaani altaaseen. Yllä olevan kuvan otin Suuri Puutarha kirjasta (1989). Tämä kuva on inspiroinut minua vuosikymmenet. Olen löytänyt ehkä sopivan onton puunkin Satumetsästä omaan "hulevesi" putoukseeni ja kärhöjäkin kasvamassa jo useampia... unelmoiminen on ihanaa!

Haluaisin jatkaa tätä haastetta kolmelle blogiystävälle haasteen alkuperäisen ajatuksen mukaan: 
Minnan Mama's garden blogista
Betweenin Rikkaruohoelämää blogista 
Molleyn Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä blogista

Alla kysymykset vielä yhteenvetona:
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Kolme asiaa, joita stressasin
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
Kolme asiaa, joista unelmoin
Olisin iloinen jos haasteeseen vastaisit, mutta jos et, en pahastukaan. Tiedän että aika lentää siivillä... 

22 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea kesästäsi puutarhan touhujen keskellä - kiitos pimeän piristyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, kaamos alkoi, kesän kuvien selailu piristi myös itseäni:))

      Poista
  2. Tuli ihan kesäinen olo tätä lukiessani! Kiitos piristyksestä harmauden keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukava kuulla, se taisi olla tämän haasteen tarkoituskin, tuoda kaamoksen keskelle kesän muistoja;)

      Poista
  3. Olipa monipuolinenja mielenkiintoinen postaus!
    Sinulla on rehevää ja kaunista ja uusia suunnitelmia tulossa. Se on hienoa!
    Hyvää joulun odotusta ja hauskoja suunnitelmia edelleen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :))
      totta, minulla on aina muutama keskeneräinen projekti ja uusia jo suunnitteilla.
      Kiitos UUna, myös Sinulle oikein mieluisaa joulun odotusta!

      Poista
  4. Sinun kesäsi on ollut kaikin puolin monipuolinen. Ylipäätään tämä postaus oli kattava kertomus puutarhastasi laajemminkin.
    Tykkään kovasti haasteista ja juuri tähän vuodenaikaan ne ovat tervetulleita. Aika hauska juttu ja syy, miksi en nyt vastaa haasteeseen on se, että laitoin itse tämän haasteen liikkeelle 8.11. postauksessa. Muokkasin 3 asiaa kesästä haasteen eräästä toisesta haasteesta (vastasin siihen samalla itse) ja laitoin kiertämään puutarhablogeissa. Mietinkin, tuleeko se jossain vaiheessa takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, olipa hauskanen juttu! tuo 8.11. taisi olla viimeinen postauksesi, jota en tarkastanut, etsiessäni blogistasi olisitko jo ko haasteeseen vastannut. olitkin itse sen laittanut kiertämään. kiitos täsätä mukavasta haasteesta Between.
      itseasiassa postauksessa on kuvia kahdesta pihamaastani, se ei tainnut pahemmin lukijaa häiritä?

      Poista
  5. Kiitos Ilona!
    Otan haasteen mielelläni, ehkä vastaus tulee pienellä viiveellä...
    Tuo mangoldi eli lehtijuurikas on minulla ollut myöskin uusi tulokas tosin vanha sellainen. Tuollaisen kauniin punamaltoisen voisi kasvattaa vaikkapa kukkapenkin koristeena. Kaikki värit punainen, keltainen ja valkoinen ovat omalla tavallaan hyvin kauniita.
    Muuten punajuuren naatteja olen joskus ruokiini käyttänyt ja saanut kesänaapurini isännän hyvi hyvin epäluuloiseksi!!
    Hyvää ja rauhaisaa adventinaikaa teille sinne jokiahteen maisemille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tosi mukavaa Molley, pieni viive ei todellakaan haittaa:) itsekin selailin kuvia parina iltana ja vasta kolmantena kokosin niistä postauksen.
      totta, mangoldi on ihastuttava myös kukkapenkissä, kuten niin monet muutkin juurekset/vihannekset. kuten huomaat kuvassa olevassa lavassa kasvaa mangoldin lisäksi myös kukkia, tiikerikaunosilmiä ja kehäkukkia, tilliä sekä porkkanoitakin. taisi siinä olla muutamia kyssäkaalejakin kehäkukkien suojissa, missä ne hyvin viihtyivät.
      käytän salaateissa niin mangoltin kuin "serkkunsa" punajuuren pieniä lehtiä. antavat kauniin värin salaattiin ja maistuvatkin hyvältä.
      oikein hyvää adventtiaikaa myös Sinulle, jään odottelemaan kesäistä postaustasi!

      Poista
  6. Ah, niin ihania sekä reheviä kesäkuvia, mukavan kerronnan lisäksi! Muksaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Tanni, rentouttavaa viikonloppua myös Sinulle!

      Poista
  7. Voi että miten ihana kesä siellä onkaan ollut ja nuo unelmasi tuosta metsälammikosta, olen niiin intona niistä kanssasi<3 Lapiohommat ovat omalla tavallaan kovin rentouttavia, silloin saa oikein kunnolla hien pintaan. Vaan kyllä on hyvä käyttää kaikkia keinoja, jotka kroppaa säästävät, sillä helposti sitä rehkii itsensä innostuksissaan ihan kipeäksikin. Mulla meinas kivien kantamisesta kipeytyä vanha jalkavaiva, taisin onneksi nyt selättää sen kun tajusin heti alkajaisiksi lääkitä ja tukea jalkaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt ymmärrät, miksi olen suurella mielenkiinnolla seurannut blogissasi metsäpuutarhasuunnitelmiasi sekä pihalammen rakentumista.
      totta, lapiohommilla saa äkkiä rikottua paikkansa, varovainen siis pitää olla. lapiohommat, kuten kaikki muutkin puutarhatyöt ovat hyvä vastapaino istumatyölleni, siksi niistä kovin pidän.

      Poista
  8. Olen niin iloinen, kun vastasit haasteeseen! Olen lukenut tekstisi monta kertaa läpi, tutkinut kuvat huolella ja uskon palaavani postaukseesi vielä uudelleen! Pihasi on kaikkea kivaa täynnä, kerrontasi kaunista, levollista, mukavaa luettavaa ja paljon opittavaa!

    Oikein ihanaa adventin aikaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haaste oli minulle kovin mieluinen, kiitos kun haastoit!
      onpa jännä kuulla, varmaan hoksasit suurentaa kuvat, koska ovat näin pieninä melko vaatimattomat. kaksi pihaani ovat luonteeltaan erilaiset, siksi niin mielelläni niissä puuhastelenkin, voin toteuttaa erilaisia asioita, kun on riittävästi tilaa, löytyy peltoa, puita, pieniä metsikköjä, kalliota...oman mielentilan mukaan voi valita mitä milloinkin tekee...
      kiitos, nautin todella kiireettömästä joulun odotuksesta, kynttilät sytytän heti illan hämärtyessä!

      Poista
  9. Herransinkkura mikä nainen. Hurmaava postaus :-)))

    VastaaPoista
  10. Pajon ja monenlaista olet saanut aikaan. Hyviä ratkaisuja pihapiireissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhanhoito on niin rentouttavaa työn vastapainoksi. Mukava kuulla.

      Poista
  11. Olet sinä vaan aikamoinen mestari siellä puutarhassasi ja monessa muussakin asiassa.
    Ihailen sun kaunista putarhaasi ja monenmoisia kauniita kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kohdallani ei varmaan voi puhua mestarista, pihamaat ovat minun näköisiäni, monessakaan mittasuhteessa eivät mitenkään edustavia, tekeminen on minulle tärkeintä

      Poista