Riukuaidan teko: aidaspuiden ladonta, vitsasten sitominen, sivutuet

Nyt on vuorossa riukuaidan teon hauskin työvaihe, aidaspuiden ladonta ja vitsasten vääntäminen. Aidakset on tyvipäästään käsivarrenpaksuista 4-6 metriä pitkää kuusirankaa. Riukuaita on aina tekijänsä näköinen, ja aidan malli vaihtelee myös alueittain. Periaatteessa teen ns. pitkäjuoksuista aitaa. Aidan teko aloitetaan veräjän (tai portin) pielestä. Asetan ensimmäisen aidaspuun tyvipään ison kiven päälle, jotta saan aitaan sopivan kaltevuuden. Laaduntarkkailija poistuu paikalta todettuaa homman olevan hanskassa;)

 

Ensimmäinen vitsas sidotaan napakasti pitämään tyvi paikoillaan. Vitsaksen tupsusta tehdään lukko, jonka jälkeen vitsas väännetään tiukasti kahdeksikon muotoon seipäiden ympärille. Kuvassa tupsulukko löystynyt, jouduttuani irroittamaan otteeni kuvaamista varten.  

 

Vitsaksen halkaistu puoli kierretään aina seivästä vasten (kierto alakautta). Veräjänpielessä on erityisen tärkeää käyttää vahvoja vitsaksia, koska niiden päälle asettuu myös veräjäpuut.

  

Kun aita on halutun korkuinen, yleensä 4-6 aidaspuuta, sidon joka toiseen seiväspariin vinotuen. Vinotuet asetetaan vuoronperään aidan molemmin puolin. Jos aita kulkee esim. kalliolla, niin silloin vinotuet asetetaan jokaiseen pystyseiväspariin niiden molemmin puolin. Joskus näkee vaikeassa maastossa asetetun vinotukia vielä myös pystyseipäiden väliinkin tukemaan pitkiä aidaspuita. Vinotuet voivat olla hieman ohuempia ja lyhyempiä kuin pystyseipäät.  

Vaihdan aidaksien juoksusuunnan lähestyttäessä toista veräjää, koska veräjäseipäisiin asetan aina aidakset tyvipuolesta.

 Iso kuusenoksa peittää sopivasti vaihtokohdan:)

 

 Tässä sidon leveän veräjän pieleen vinotukea.

Valmis!

Korjasin myös veräjän toisen pielen vinotuen, koska se oli jo hieman lahonnut tyvestään. Kuvasta näkee hyvin käyttämäni vinotuen sitomistapa.

Seuraavassa postauksessa kerron riukuaidan viimeistelystä ja veräjistä.