Sormipaisukarvetta keräämässä

Naapurin isäntä kaatoi pellonlaidasta muutamia isoja koivuja. Sain luvan kerätä niistä karvetta väripataan. Siispä olen nyt parina päivänä käynnyt keräämässä sormipaisukarvetta Helmin iltapäivälenkin yhteydessä.

Helmi on innokas pöllien kierittäjä, samalla irtoaa karvettakin emännän pussiin:))

Paljon on karvetta kerättäväksi, kylmä vain turruttaa sormet nopeasti ja Helmikin jo haluaisi jatkaa lenkkiään.

Ennen matkan jatkamista piti kuitenkin vielä tutkia hieman esikoispoikamme lähes 20 vuotta sitten tekemää pesäpaikkaa siilille. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, miten tohkeissaan poika oli rakentaessaan pesää ja viedessämme sitä metsäiseen rinteeseen. Tarkasti opettajan antamien ohjeiden mukaan pesä sitten asetettiin paikoilleen. 

Kotiin tuomisina meillä oli melkoinen määrä sormipaisukarvetta. Viikonloppuna taas väripadat porisevat:))

Käävät ja karveet pataan Loppiaisena

Aloitin päiväni huuhtelemalla eilen sipulinkuori - krappiliemessä värjäämäni langat. Lisäsin sipulinkuori liemeen ennen joulua keittämäni krappijuuret, joilla olin värjännyt jo kaksi satsia lankoja. Tavoittelin enempi kullankeltaista kuin oranssia sävyä ja taidanpa sellaisen saada. Lopullinen sävy tule esiin kuitenkin vasta lankojen kuivuttua kunnolla.

Helmi odotteli  innokkaasti jo aamulenkille lähtöä viritellessäni kääpäkeitoksiani liedelle kiehumaan. Helmillä on tapana ottaa mukaan lenkille puukapula tai kivi, tällä kertaa puukapula oli mieluisami leikkikalu.

Käävistä tulee aikamoinen haju keitettäessä, joten sovinnolla keittelen kääpäliemeni ulkosalla. Toisekseen lisään keitinveteen ammoniakkia, joten siksikin on parempi keittää kääpäliemi ulkosalla, ihan terveyssyistäkin ettei tartte hengitellä ammoniakkihöyryjä.

Kotitiellä silmäni osui merkillisen näköiseen palaseen, Helmikin ohitti sen noin vain eli ei se ainakaan mitään syötävää olisi. Mielenkiintoni heräsi mitä lähemmäksi tulin: "Oisko taivaasta pudonnut okrakääpä eteeni" hihkuin Helmille innoissani. Lähes koko metsälenkin olin harmitellut sitä, kun en löydä okrakääpiä. Olisko sellainen nyt tuossa tiellä, vanhasta koivusta pudonneena? Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, et kyseessä on pökkelökääpä. Nyt mulla on jo pari pökkelökääpää kuivumassa ikkunalaidalla, muutama viel lisää niin nekin pääsevät väripataani.

Kotona odotti höyryävä kääpäkeitos, parin tunnin keittämisen jälkeen väri näyttää jo melko hyvältä. Tunnin saa ainakin vielä kiehua hissukseen, sitä jäähtymään huomiseksi.
Metsälenkillä keräsin maahan pudonneista oksista karvejäkälää. Laitoin ne kiehumaan uuninpangolla kuivumassa olleiden karvejäkälien ja sammalien kanssa samaan kattilaan. Väriliemiä keitellessä on hyvää aikaa kutomiseen, Helmikin saa levähtää pitkän lenkin jälkeen hieman luvattomalla sijalla.

Saunan jälkeen iltapalaa syödessä muistin et punasipulin kuoretkin voi laittaa jo yöski likoamaan. Näin värjärin Loppiaispäivä on täystyöllistetty.

ps Puiden lehdet, kuoret ja kävyt värjärin padassa - sivulta löydät postauksen sipulin kuorilla värjäämisestä.

Mukavaa Loppiaista itse kullekin omien harrastusten ja perheen parissa:))

Päivän askareita 5

 Yöllä oli satanut lunta ja ilma oli viilentynyt selvästi eilisestä. Tuuli oli aikamoista, mikä lisäsi vielä pakkasen purevuutta. Suosiolla päätin siirtyä jatkamaan värjäyspuuhiani Puotiin Porin Matilla. Hiukkasen tiukkaa teki saada kamiinan päälle mahtumaan sekä iso kattila että ämpäri. Vuorossa oli kokenillilla eli kilpikirvalla värjääminen. Ehkäpä joilleikkin lukijoistani kilpikirvan väri on tutumpi jostain toisesta yhteydestä kuin värjäämisestä.

Sisällä värjääminen on siinä mielessa mukavampaa kuin ulkosalla, että väriliemiä keitellessä ja värjätessä voi puuhastella samalla muitakin asioita. Orsilla on odottamassa jatkokäsittelyä jo aikamoinen määrä varjättyjä lankoja. Laadunvalvoja katsoo tarkasti touhujani. Langan tulee olla suht tasaisesti värjäytynyt ja siinä ei saa olla mielellään solmuja. Otan vyyhden omaan käyttööni, jos siinä on enemmän kuin kaksi solmua tai se on hyvin epätasaisesti värjäytynyt..
Kerin langan vyyhdiltä ja sitten taas uudelleen vyyhdin sen myyntiä varten. Joku voi ajatella et ihan hullua hommaa. Asian ydin piilee siinä, että villalanka ei säily niin hyvälaatuisena kerällä kuin mitä vyyhdillä säilyy. Varsinkin, jos lanka on keritty liian tiukalle kerälle, se helposti venyy. Vyyhdinpuu on oiva apu isoja määriä vyyhdittäessä ja kerittäessä. Miellyttävämpää keriminen on tietty yhdessä isännän kanssa, lanka toimii mukavana yhdyssiteenä välillämme, on hyvää aikaa puhella niitä näitä.
Jokaiseen vyyhteen laitetaan vyöte. Vyötteessä ilmoitetaa millä lanka on värjätty ja mahdollisesti puretettu. Otan myös jokaisesta vyyhdestä noin 20 cm pätkän langan valotestiä  ja lankanäytekirjaa varten. Valotestissä pidän langanpätkää valossa kolmisen kuukautta ja seuraan mahdollista värimuutosta langassa. Lankanäytekirjaan laitetaan ylös tiedot jokaisesta langasta, millä värjätty, miten värikasvia on säilytetty, milloin se on kerätty.
Tässä vaiheessa kelpaa värjärin olla tyytyväinen, niin kauniita lankoja on työn tuloksena syntynyt. Nyt vain enää toivon niiden löytävän tiensä kutojan koppaan.

Tuuli ujelsi nurkissa koko päivän sen verran kovin, et mieli ei tehnyt lenkille. Jäi siis aikaa viimeistellä jo aiemmin virkkaamani ja pesukoneessa huovuttamani tossut. Neulahuovutin tossuihin ketunpäät karstaamistani villoista. Oranssin huovutusvillan olen itse värjännyt viikonvaihteessa.
ps 1. jos kiinnostuit käsitöistäni, niin käyppä sivuilla Puikoilla väsättyä, Virkkuukoukulla tehtyä ja Huovutus, siel on hiukan enempi juttua niistä.
ps 2. jos kiinnostuit värjäämisestä, niin käyppä sivulla Krappijuuri ja kokenilli Värjärin padassa.

Päivän askareita 4

Kello oli vierähtänyt jo yli puolenpäivän aloittaessani päivän värjäystouhut. Valoista aikaa oli niin vähän jäljellä et päädyin asettamaan kaikki kolme värjäysastiaa samalle piisille hiljaa mielessäni toivoen, ettei mikään keikauttaisi niitä kumoon. Pikkuruiseen rautapataan laitoin kaksi eilen purettamistani valkoisista vyyhdeistä krappi-kokenilli liemeen. Emalikattilaan kolme harmaata vyyhteä eilen illalla keittämääni karveliemeen. Teräsämpäriin laitoin kaksi valkoista vyyhteä karvejäkälän joukkoon. Olin jo illalla keittänyt lientä lähes kaksi tuntia ja nyt jatkoin keittämistä lankojen lisäämisen jälkeen vielä kolme tuntia. Eli vasemmassa alakulmassa ämpäri vielä nököttää yksikseen piisin reunalla, muut olen jo siirtänyt laatalle jäähtymään. Odotan saavani ruskeanharmaan värin keittämällä lankaa karvejäkälän kanssa yhdessä vähintäin kolme tuntia, vasta huomenna näen onnistuinko. Ainakin odotettavissa on kova urakka lankojen huuhtelemisessa, kun ne on lillunut jäkälän joukossa!
Värjäyksen lomassa huuhdoin eilen illalla karveella värjäämäni vihreät vyyhdet ja purettamani langat. Asettelin vyyhdet verantamme suojaan orrelle, missä ne saavat olla yön yli kuivumassa.
Alhaalla keskellä on huovutusta varten värjäämiäni villatapuleita. Vihreä väri on karvejäkälästä ja lohenpunainen krappi-kokenilliliemestä. Villat kuivaan saunatuvan penkillä. Siinä ne kuivuvat parissa päivässä ja toivonmukaan ehdin karstaamaan ne vielä ennen sunnuntain joulumyyjäisiä. Mielenkiinnolla odotan kuinka vahvan vihreän saan villaan, toiveissa on  pehmeä harmaanvihreä, joka olisi oiva esim, tontun huovutettuun nuttuun.
Viimeistä värjäyskattilaa vahtiessani on hyvä aika lämmittää pihasauna, päivän päätteeksi on nautinnollista päästä löylyn lämpimään.

Värjärin kotiinpaluu

Mökkireissu venyi suunnitellusta viikosta kahdeksi, ei haittaa kun kotiintuomisina oli 30 vyyhteä toinen toistaankin kauniimpia villalankoja. Keittiössä aamuhämärissä otetussa kuvassa kaikki värit eivät valitettavasti toistu niin kauniina mitä ne todella ovat. Nyt langat saavat vielä kuivua orsilla muutaman päivän ennen kuin alan vyyhtimään ne uudelleen myyntiä varten. Osa lankoista päätyy tietty myös tyttäreni keinutuolimattoon. Tarkoituksenani on tehdä tarkempi postaus värjäyksistä vielä myöhemmin kun on hiukan enempi aikaa. Nyt tulevat päivät ovat mukavan kiireisiä, sillä tavoitteenani on pitää Värjärin Puodin avajaiset to 15.11.2012.

Värjärin yllätti öinen lumisade

Ilmojen puolesta viikonvaihde oli mitä loistavinta aikaa värjätä villalankoja. Kaivoin sunnuntaina ison raparperinjuurakon ja keitin siitä vahvan väriliemen. Seisotin yön yli ja värjäsin ilman puretusta harmaita ja luonnonvalkoisia vyyhtejä. Raparperissa on niin paljon oksaalihappoa, että muuta puretusainetta villan värjäyksessä ei enää tarvitse käyttää sen lisäksi. Harmaat vyyhdet värjäytyivät kauniin harmaanvihreiksi ja vaaleat tumman keltaisiksi. Alla olevassa kuvassa pesuvadissa raparperilla värjättyjen lankojen lisäksi oikeassa reunassa krappijuurella värjätty harmaa vyyhti.

Olin kerännyt kaatamastamme pihakoivusta karvejäkälää aiemmalla reissulla leivinuunin päällee kuivumaan. Keitin jäkälää pari tuntia ja värjäsin ilman purtetusta harmaita ja vaaleita vyyhtejä. Sain kauniita ruskean eri sävyjä lankoihini. Tänäin olen värjännyt lisää karvejäkälällä rautapadassa ja harmaa lanka näyttäisi varjäytyvän todella kauniin ruskeaksi. Annan lankojen olla vielä yön yli värjäysliemessään.

Mukava käydä välillä ihmisten ilmoillakin. Paikallisessa kirjastossa on hyvä palvelu ja langatonyhteys, jota tietty heti käytin hyväkseni. Nyt askeleet suuntaavat kirkkomaalle hakemaan haudoilta pois palaneet kynttilät.

Viinasillassa

Pohjoisesta tulimme viikoksi Viinasiltaan. Sain matkalla pahan flunssan, joten värjääminen sai tällä kertaa jäädä. Onneksi kaikista suunnitelmista ei tarvinnut luopua. Kävin opettelemassa lampaan keritsemistä Rauhaniemen tilalla. Päivä oli antoisa ja kotiin tuomisiksi oli laatikollinen keväisen karitsan villaa. Oppimestarini kertoma vanha sanonta kuvaa hyvin tämän hetkisiä taitojani: "Kerihtee päättömän lampaan ja kutoo rakennetun kankaan". Karitsan kaulaosan keritsi tällä kertaa vielä talon emäntä itse. Ja mitä tuohon kankaankudontaan tulee, niin minulla on todella yhdessä mieheni kanssa työn alla ryijy, jonka loimen on luonut sisareni ja porukalla sitten vedettiin loimi tukille ja niisittiin se. (Ehkäpä kirjoitan talven mittaan hiukan ryijyn teostammekin). 

Jo aiemmin kesällä olimme sopineet kahden ison pihapuumme kaatamisesta, koska ne kasvavat aivan liian lähellä rakennuksia ja sähkölinjaa. Pihapuiden kaataminen saa mielen haikeaksi. On niin vaikea luopua rakkaista puuvanhuksista, ovathan ne kasvaneet Viinasillan raitilla paljon kauemmin kuin minä itse. Muistan jo lapsena niiden olleen isoja. Pihakoivusta taitoin oksan viedessäni yhdessä isän kanssa lehmiä laitumelle Ananian notkoon tai ripsuessani kärpäsiä pois äidin lypsäessä. Lapsuudessani pihakoivun pöntöissä asusti aina myös kottaraisia. Karjanpidon loputtua myös kottaraiset katosivat ja linnunpöntöt saivat uudet asukkaat. 

Pihakoivussamme kasvaa runsaasti sormipaisukarvetta (Hypogymnia physodes), mikä antaa villalle kauniin kullanruskean värin. Keräsin karvetta monta kiloa kuivumaan muurin päälle. Tarkoitukseni on värjätä sillä seuraavalla reissulla.

Viikon kohokohta oli kun pääsin ratsastamaan Ilona-tammallani kauniin harjulenkin illan jo hämärtyessä. Veimme Ilonan jo toukokuun alusta maalle kesälaitumelle viettämään kunnon hevosen elämää. On ollut hienoa katsoa, miten se nauttii olostaan isossa hevoslaumassa.