Huovutusvillojen karstausta

 

Ihana aurinkoinen kevätpäivä, räystäät tippuvat ja kauniit jääpuikot koristavat katonreunalta roikkuvia lumilippoja. Aurinko oikein kutsui karstaamaan ihania luonnonväreillä värjäämiäni villoja verannalle. Puputkin tuntuivat olevan tyytyväisiä näkemäänsä. Tuosta oranssista tulee varmaan maukkaita porkkanoita rairuohon joukkoon;) Voi näistä huovuttaa myös pikku tipuja, kukkoja, pääsiäismunia ja vaikka narsissit maljakkoon.

Helmi kävi välillä kurkkaamassa, josko emäntä lähtisi välillä metsälenkille. Helmi tietää, että koivunoksia olisi tarve hakea muutama viikko sitten kaadetusta koivikosta. No, ehkäpä sitten huomenna...tänään karstataan vielä.

Opetan mielelläni karstaamista niin kuin värjäämistäkin halukkaille. Näin kauniit hahtuvat valmistui heti ensi yrittämällä innokkaalle oppijalle:)) Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä kaunista hän saa näistä tehtyä. Ilmoitan näistä "työnäytös" päivistä tarkemmin Värjärin Puodin facebook sivuilla aina muutaman päivän etukäteen.

Koivunoksille aurinkoa ottamaan pääsi kahdet Ylistaron kehräämön koirankarvalangasta kudotut junasukat. Sukista voipi lukea enempi sivulta Puikoilla väsättyä. Muutaman vyyhdinkin sain aamusta valmiiksi. Päivä ei mennyt hukkaan, kun katselee pöydällä olevia hahtuvakasoja. Huomenna jatketaan, vielä on monta korillista villoja karstattavana:))

Karstaamisesta enempi tarinaa postauksessa Kutomista, karstausta, huovutusta

Sormipaisukarvetta keräämässä

Naapurin isäntä kaatoi pellonlaidasta muutamia isoja koivuja. Sain luvan kerätä niistä karvetta väripataan. Siispä olen nyt parina päivänä käynnyt keräämässä sormipaisukarvetta Helmin iltapäivälenkin yhteydessä.

Helmi on innokas pöllien kierittäjä, samalla irtoaa karvettakin emännän pussiin:))

Paljon on karvetta kerättäväksi, kylmä vain turruttaa sormet nopeasti ja Helmikin jo haluaisi jatkaa lenkkiään.

Ennen matkan jatkamista piti kuitenkin vielä tutkia hieman esikoispoikamme lähes 20 vuotta sitten tekemää pesäpaikkaa siilille. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, miten tohkeissaan poika oli rakentaessaan pesää ja viedessämme sitä metsäiseen rinteeseen. Tarkasti opettajan antamien ohjeiden mukaan pesä sitten asetettiin paikoilleen. 

Kotiin tuomisina meillä oli melkoinen määrä sormipaisukarvetta. Viikonloppuna taas väripadat porisevat:))

Päivän askareita 4

Kello oli vierähtänyt jo yli puolenpäivän aloittaessani päivän värjäystouhut. Valoista aikaa oli niin vähän jäljellä et päädyin asettamaan kaikki kolme värjäysastiaa samalle piisille hiljaa mielessäni toivoen, ettei mikään keikauttaisi niitä kumoon. Pikkuruiseen rautapataan laitoin kaksi eilen purettamistani valkoisista vyyhdeistä krappi-kokenilli liemeen. Emalikattilaan kolme harmaata vyyhteä eilen illalla keittämääni karveliemeen. Teräsämpäriin laitoin kaksi valkoista vyyhteä karvejäkälän joukkoon. Olin jo illalla keittänyt lientä lähes kaksi tuntia ja nyt jatkoin keittämistä lankojen lisäämisen jälkeen vielä kolme tuntia. Eli vasemmassa alakulmassa ämpäri vielä nököttää yksikseen piisin reunalla, muut olen jo siirtänyt laatalle jäähtymään. Odotan saavani ruskeanharmaan värin keittämällä lankaa karvejäkälän kanssa yhdessä vähintäin kolme tuntia, vasta huomenna näen onnistuinko. Ainakin odotettavissa on kova urakka lankojen huuhtelemisessa, kun ne on lillunut jäkälän joukossa!
Värjäyksen lomassa huuhdoin eilen illalla karveella värjäämäni vihreät vyyhdet ja purettamani langat. Asettelin vyyhdet verantamme suojaan orrelle, missä ne saavat olla yön yli kuivumassa.
Alhaalla keskellä on huovutusta varten värjäämiäni villatapuleita. Vihreä väri on karvejäkälästä ja lohenpunainen krappi-kokenilliliemestä. Villat kuivaan saunatuvan penkillä. Siinä ne kuivuvat parissa päivässä ja toivonmukaan ehdin karstaamaan ne vielä ennen sunnuntain joulumyyjäisiä. Mielenkiinnolla odotan kuinka vahvan vihreän saan villaan, toiveissa on  pehmeä harmaanvihreä, joka olisi oiva esim, tontun huovutettuun nuttuun.
Viimeistä värjäyskattilaa vahtiessani on hyvä aika lämmittää pihasauna, päivän päätteeksi on nautinnollista päästä löylyn lämpimään.

Päivän askareita 3

On mukavaa herätä uuteen päivään, kun on selvät sävelet päivän askareista. Eiliseen tapaan aloitin tulien sytyttämisellä patojen alle, jonka jälkeen huuhdoin eilen värjäämäni vyyhdet. Ensimmäiseen huuhteluveteen lisäsin desilitran etikkaa, oppimestareiden mukaan etikka vahvistaa värin kiinnittymistä lankaan. Huuhteluvesi vaihdetaan niin monta kertaa, että irtoväriä ei enää irtoa vyyhdistä. Huutelemisen jälkeen vyyhdet on hyvä pitää esim. froteepyyhkeen päällä kunnes suurimmat vedet on valunut pois. Asetin vyyhtiorret päiväksi omenapuiden oksille, vasta illan hyssyssä vein ne saunatupaan kuivumaan. Samoin eilen purettamani vyyhdit saivat kuivua päivän omenpuiden suojissa.

Krappi-kokenilliseoksella värjätyt langat ovat kauniin lohenpunaiset ja karveella harmaan vihreät. Keskimmäisessä kuvassa langat ovat lähellä niiden oikeaa sävyä, kelpaa siis Värjärin ihastella aikaan- saannoksiaan:))

 Seuraavaksi vuorossa oli uuden lankaerän purettaminen isossa padassa.

Puretusaineen eli kiinnitysaineen avulla väriaine kiinnittyy värjättävään kuituun. Purettamisella tarkoitetaan väriaineen kiinnittymistä auttavan aineen, yleensä metallisuolan, kiinnittämistä värjättävään kuituun.
Yhden kilon eli 10 vyyhdin puretukseen käytin puretusaineina alunaa 120 g ja viinikiveä 40 g. Tilkkaseen kuumaa vettä liotetut puretusaineet lisäsin pataan vasta, kun  veden lämpötila oli noussut 40 asteeseen. Vyyhdit pitää nostaa pois puretusaineen lisäämisen ajaksi, jotta puretusaine kiinnittyisi lankoihin mahdolisimman tasaisesti. Samasta syystä lankoja pitää liikutella aika ajoin tunnin kestävän puretuksen kuluessa. Näin siis myös myöhemmin lankoja värjätessä  väriaine kiinnittyy niihin tasaisesti. Veden lämpötilaa tulee seurata tarkoin. Pidin puretuksen ajan veden lämpötilan noin 80 asteisena. Kiehumaan vettä ei saa päästää, se aiheuttaisi lankojen vanumista.

Puretuksen voi suorittaa myös vasta värjäyksen yhteydessä. Värjätessäni villaa toimin juuri näin. Helmi tarkkailee silmä kovana, koska krappi-kokenilliliemen lämpötila olisi noussut 40 asteeseen. Hän tietää, että nostan silloin villat pois liemestä lisätäkseni puretusaineen liemeen.

 Samalla kertaa värjäsin padassa sormipaisukarveliemessä villalankaa ja huovutusta varten villaa. Pidän villan  metellisiivilässä, jotta se ei sotkeutusi lankoihin värjäyksen aikana.  Vyyhtejä ja villaa pitää liikutella rauhallisesti värjäyksen kuluessa, jotta väri kiinnittyisi tasaisesti.  

Iltapäivälenkillä keräsin sormipaisukarvetta. Sitä kasvaa sateisen syksyn jälkeen erittäin runsaasti Satumetsässä havu- ja lehtipuiden rungoilla ja oksilla. Metsässä on paljonTapani-myrskyn jäljiltä kaatuneita puita ja isoja tuulen repimiä oksia maassa, joista on helppoa kerätä karvetta isojakin määriä.

Värjärin päivä oli moninainen ja puuhaa riitti päivän askareissa mukavasti aamusta iltaan asti, en voi olla muuta kuin kiitollinen tästä Luojani suomasta päivästä.

Viinasillassa

Pohjoisesta tulimme viikoksi Viinasiltaan. Sain matkalla pahan flunssan, joten värjääminen sai tällä kertaa jäädä. Onneksi kaikista suunnitelmista ei tarvinnut luopua. Kävin opettelemassa lampaan keritsemistä Rauhaniemen tilalla. Päivä oli antoisa ja kotiin tuomisiksi oli laatikollinen keväisen karitsan villaa. Oppimestarini kertoma vanha sanonta kuvaa hyvin tämän hetkisiä taitojani: "Kerihtee päättömän lampaan ja kutoo rakennetun kankaan". Karitsan kaulaosan keritsi tällä kertaa vielä talon emäntä itse. Ja mitä tuohon kankaankudontaan tulee, niin minulla on todella yhdessä mieheni kanssa työn alla ryijy, jonka loimen on luonut sisareni ja porukalla sitten vedettiin loimi tukille ja niisittiin se. (Ehkäpä kirjoitan talven mittaan hiukan ryijyn teostammekin). 

Jo aiemmin kesällä olimme sopineet kahden ison pihapuumme kaatamisesta, koska ne kasvavat aivan liian lähellä rakennuksia ja sähkölinjaa. Pihapuiden kaataminen saa mielen haikeaksi. On niin vaikea luopua rakkaista puuvanhuksista, ovathan ne kasvaneet Viinasillan raitilla paljon kauemmin kuin minä itse. Muistan jo lapsena niiden olleen isoja. Pihakoivusta taitoin oksan viedessäni yhdessä isän kanssa lehmiä laitumelle Ananian notkoon tai ripsuessani kärpäsiä pois äidin lypsäessä. Lapsuudessani pihakoivun pöntöissä asusti aina myös kottaraisia. Karjanpidon loputtua myös kottaraiset katosivat ja linnunpöntöt saivat uudet asukkaat. 

Pihakoivussamme kasvaa runsaasti sormipaisukarvetta (Hypogymnia physodes), mikä antaa villalle kauniin kullanruskean värin. Keräsin karvetta monta kiloa kuivumaan muurin päälle. Tarkoitukseni on värjätä sillä seuraavalla reissulla.

Viikon kohokohta oli kun pääsin ratsastamaan Ilona-tammallani kauniin harjulenkin illan jo hämärtyessä. Veimme Ilonan jo toukokuun alusta maalle kesälaitumelle viettämään kunnon hevosen elämää. On ollut hienoa katsoa, miten se nauttii olostaan isossa hevoslaumassa.