Pohjoisesta tulimme viikoksi Viinasiltaan. Sain matkalla pahan flunssan, joten värjääminen sai tällä kertaa jäädä. Onneksi kaikista suunnitelmista ei tarvinnut luopua. Kävin opettelemassa lampaan keritsemistä Rauhaniemen tilalla. Päivä oli antoisa ja kotiin tuomisiksi oli laatikollinen keväisen karitsan villaa. Oppimestarini kertoma vanha sanonta kuvaa hyvin tämän hetkisiä taitojani: "Kerihtee päättömän lampaan ja kutoo rakennetun kankaan". Karitsan kaulaosan keritsi tällä kertaa vielä talon emäntä itse. Ja mitä tuohon kankaankudontaan tulee, niin minulla on todella yhdessä mieheni kanssa työn alla ryijy, jonka loimen on luonut sisareni ja porukalla sitten vedettiin loimi tukille ja niisittiin se. (Ehkäpä kirjoitan talven mittaan hiukan ryijyn teostammekin).
Jo aiemmin kesällä olimme sopineet kahden ison pihapuumme kaatamisesta, koska ne kasvavat aivan liian lähellä rakennuksia ja sähkölinjaa. Pihapuiden kaataminen saa mielen haikeaksi. On niin vaikea luopua rakkaista puuvanhuksista, ovathan ne kasvaneet Viinasillan raitilla paljon kauemmin kuin minä itse. Muistan jo lapsena niiden olleen isoja. Pihakoivusta taitoin oksan viedessäni yhdessä isän kanssa lehmiä laitumelle Ananian notkoon tai ripsuessani kärpäsiä pois äidin lypsäessä. Lapsuudessani pihakoivun pöntöissä asusti aina myös kottaraisia. Karjanpidon loputtua myös kottaraiset katosivat ja linnunpöntöt saivat uudet asukkaat.
Pihakoivussamme kasvaa runsaasti sormipaisukarvetta (Hypogymnia physodes), mikä antaa villalle kauniin kullanruskean värin. Keräsin karvetta monta kiloa kuivumaan muurin päälle. Tarkoitukseni on värjätä sillä seuraavalla reissulla.
Viikon kohokohta oli kun pääsin ratsastamaan Ilona-tammallani kauniin harjulenkin illan jo hämärtyessä. Veimme Ilonan jo toukokuun alusta maalle kesälaitumelle viettämään kunnon hevosen elämää. On ollut hienoa katsoa, miten se nauttii olostaan isossa hevoslaumassa.
Ihanaa kun ihmisellä on jokin intohimo ja kiinnostuksen kohde. silloin jaksaa tehdä sen eteen vaikka mitä. Mielenkiinnolla luen nyt täysin minulle tuntemattomasta alueesta, mutta kiinnostaa tietenkin, kun kyseessä ovat värit. Näille ei varmaan tulisi allergiseksikaan, kuten minä maaleille.
VastaaPoistaHyvää jatkoa blogin kanssa, hyvin on lähtenyt vauhtiin :-)
Toivonmukaan et tule pettymään, vaan löydät kauttani aivan uudenlaisen värimaailman siis tervetuloa Ilonan värimaailmaan Uuna.
PoistaVanhat käsityöperinteet kunniaan. Mukava kun vielä löytyy niiden elvyttäjiä ja harrastajia.
VastaaPoistaMukava lukea tarinointiasi, toivoisin kuitenkin, voisiko tekstin fontti olla vähän isompaa. Tällainen huononäköinen joutuu vähän pinnistelemään :-)
Kiitos palautteestasi Aina, suurensin fonttia hiukan. Onko nyt parempi? Poikanikin on kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Hän myös haluaisi selkeämpää fonttia, mutta tyytyi selitykseeni siitä, miksi haluan käyttää juuri sunshining-fonttia. Aurinkoiset päivät ovat värjärille aina tervetulleita, silloin saa esim. parhaiten kerättyä kasveja kuivumaan.
PoistaMinä en ole koskaan värjännyt, mutta kylläkin kerännyt värjäreille sieniä. Hienoa hommaa. Luonnonväreillä värjätyt langat ovat pehmeänvärisiä.
PoistaKiitos, nyt on helppo lukea :-)
Paljon olet ehtinyt ja paljon tapahtunut. Monet muistot tulvahtivat mieleeni myös pihakoivusta. Se saa uutta elämää värjäämissäsi langoissa ja räiskyessään Viinasillan leivinuunissa tuottaen lämpöä tupaan. Hyvä sinä.
VastaaPoistaMinä odottelen kutsua villan keritsemiseen yhä, ehkä pääsen myös kokeilemaan tuota hommaa.
juuri niin minäkin ajattelin. Teen niistä muutaman isoäidin neliön Sinille suunnittelemaani keinutuolinpeittoon.
Poista