Teimme porukalla päivän patikkaretken autiotuvalle. Ilmat ovat todella suosineet meitä. Sydämeni kyllyydestä sain kulkea pitkospuita pitkin yli kosteikkojen ja soiden. Tutustuimme myös suolla olevaan heinälatoon ja niittysaunaan. Taisin hitusen mielessäni romantisoida entisaikojen elämää...
Polunvarsille laitettujen merkkikeppien kyljessä luki pahaenteisesti "soraa". Täälläkin taidetaan pilata nämä kauniit luonnonvaraiset metsäpolut ja korvata ikimuistoiset pitkospuut soralla. Se on todella surullista. Olisin niin toivonut omien lapsienikin saavan nauttia pitkospuita pitkin kävelystä ja aidoista metsäpoluista oman äitini synnyinmailla.
Miten kaunis voikaan olla naavakuusikko. Käytän naavaa villan värjäämisessä. Naava antaa villalle kauniin keltaisen värin aluna puretuksella.
Meillä on Kurjenrahka tuolla seitsemän kunnan rajalla ja siellä olemme saaneet kuvitella aavistuksia tästä tunteesta. Mutta uskon että se todellakin on vain aavistus, koska ääniä muusta elämästä kuuluu jostain kaukaa, pitkospuita olemme kuitenkin saaneet kulkea. Pohjoisessa tunne yksinolosta luonnon kanssa on aivan erilainen.
VastaaPoista