Värjärin Puoti pompsahti tänään Turun Forum kortteliin

Turun Nuorkauppakamari on aloittanut keväällä 2015 Pop-up Turku-projektin, jonka tarkoituksena on elävöittää kaupungin keskustaa ja lisätä sen vetovoimaa ostospaikkana. Pop-up hankkeen ideana on tarjota yrittäjille ja yhteisöille ilmaiseksi mahdollisuus kokeilla 1-7 päivän ajan, millaista on toimia Turun keskustan liiketiloissa. Tämä mahdollisuus on ainutlaatuinen pienyrittäjälle, jolle liikepaikkojen vuokrat ovat tavoittamattomissa. Parhaimmassa tapauksessa tämän kaltaisissa hankeissa on mahdollista löytää yhteistyökumppani(t), joiden kanssa yhdessä voisi mahdollisesti vuokrata tilat pidempiaikaisestikin.

Aamulla pakkasimme Pikkumyyn Mekkopuodin Mian kanssa tavarat pakuun, hallittua kaaosta sanoisin;)

Muutaman tunnin päästä meillä oli jo pystytettynä Pop-up liike Turun Forum korttelissa!

Jos kiinnostuit hankkeesta ja haluaisit ehkä itsekin mukaan,  niin täältä löydät lisää tietoa. 

Tästä voit kurkistaa millaista uutta pöhinää hanke on synnyttänyt Forum Kortteliin! 

Pienimuotoista ravinnekiertoa

Isälläni oli tapana sano tyhjentäessään ulkohuussin makkiastioita, et niiden sisältö on kultaakin kalliinpaa. Ja siinä hän oli aivan oikeassa, fosforilannoitteet ovat jo loppumassa ja keinolannoitteet ovat kalliita. Virtsan sisältämä fosfori on todella nykyajan kultaa!

Ulkohuussin hajuhaittojen ehkäisemiseksi on tärkeää, et jokainen lisää istunnon jälkeen jätösten päälle kauhallisen kuiviketta. Pidän kuiviketta helposti saatavilla emalivadissa. Näin kuivike ehtii myös kuivahtaa, suoraan pussista otettuna se olisi huomattavasti kosteampaa ja imuteho heikompi.

Makkiastioiden tyhjennys on ollut vastuullani jo reilut 10 vuotta. Meil on isännän kanssa sellainen työnjako, et minä tyhjennän ja kompostoin makkilannan sekä siivoan ulkohuussin, isäntä puolestaan tyhjentää ja huoltaa keskuspölynimurin sekä imuroi huushollin.

Makkilanta voi olla monelle vieras käsite eli sillä tarkoitetaan sitä ihteään, ihmisen virtsasta ja ulosteesta koostuvaa käymäläjätettä, josta kompostoimalla saadaan mitä parahinta lannoitetta puutarhaan. Tyhjennän makkiastiat tarpeen mukaan huussin takana olevaan betonirenkaaseen, missä makki saa kompostoitua viel 2-3 vuotta kattohuovalla peitettynä. 

Koska terveen ihmisen virtsa on steriiliä, sitä voi käyttää lannoitteena suoraankin. Meillä puutarhan typpilannoitus hoidetaan yksinomaan virtsalla. Isäntä hoitaa koristepensaat, kukkapenkit, marjapensaat ja hedelmäpuut saavat laimennettua virtsaa (1 osa virtaa 10 osaa vettä) toukokuulta elokuulle.

Puutarhan kevät- ja syystöiden yhteydessä valmistan jo osin kompostoituneesta makkilannasta sekä haravointi- ja muusta puutarhasta tulleesta kasvijätteestä kerroksittain sekakompostin. Tällä kertaa kokosin kompostin pihatieltä haravoimistani haavanlehdistä, kukkapenkkien perkausjätteistä ja kolme vuotta kompostoituneesta makkilannasta. Koska tarveaineet olivat melko kuivia, niin kastelin massan ennen sen peittämistä.

Juhannuskesällä kurkistan kannen alle, jos tarpeen sekoitan kompostia hiukan ja kastelen tarpeen mukaan. Ensi kesänä on taas luvassa muhevaa kompostimultaa puutarhaan. Käyttämälläni kompostointitavalla makkilanta on ehtinyt kompostoitua vähintään kolme vuotta, yleensä 4 jopa 5 vuotta, ennen kuin levitän sitä kasvimaalle, joten mielestäni ihan turvallista käyttää kaikin puolin.

Viikolla lisäsin valmista makkikompostia rauniopuutarhan vuorenkilville,

porraspielen kotkansiiville,

viime keväänä kompostilla lannoitettu raparperipenkki sen sijaan on viel niin hyvässä kasvussa, et täl kertaa sille en antanut lisää kasvuvoimaa.

Mini potagerini

Ihmeellistä, tänään paistoi aurinko lähes koko päivän! Viikon odottelun jälkeen pääsin haraamaan pikkuriikkisen potagerini. Potagerini kasvivalikoimiin kuuluu yrttejä, vihanneksia, värikasveja ja perinteisiä perennoja. Saksankirveli (Myrrhis odorata) on talvehtinut hyvin, kuten myös taka-alalla punaherukkapensaan edessä kasvava ruohosipuli (Allium schoenoprasum) ja mäkimeirami (Origanum vulgare). Kuvan oikeassa laidassa näkyy hiukan vanhaa keltasauramopenkkiä. Tänään kylvin lisää keltasauramoa (Anthemis tinctoria) ja tiikerikaunosilmää (Coreopsis tinctoria). Molemmat ovat erittäin hyviä värikasveja. Maa on vielä melko kylmää, silti laitoin jo hieman hernettä ja pensaspapuakin istukassipulien lisäksi. 

Varhaisperunaa (Timo) laitoimme peräti kolme parin metrin penkkiä!

Sunnuntaina olen menossa Uudenkaupungin kukkamessuille. Olen mukana puutarha-aiheisessa paneelissa, missä raotan ovea salaiseen Rauniopuutarhaani. Jos osut paikalle, niin tule ihmeessä moikkaamaan:))

On sadepäivistä ollut sentään jotain hyötyäkin, sadetta pidellessä on ollut aikaa virkata kukkamessujen teemaan sopivia kaulakoruja.

Vanhan perennapenkin kunnostaminen

Meille riittää joka kevääksi aina yhden vanhan perennapenkin kunnostaminen muiden kevättöiden ohella. Tänä keväänä vuorossa on pihatien oikealla puolella oleva penkki, toinen puoli saa odottaa vielä vuoroaan. Eilen jo postasin Wiurilan kartanosta lähtöisin olevien pensasruusujen kasvupedin katteenlaitosta. Wiurilassa on muuten mahtavat ruusu-, atsalea- ja alppiruusupuistot, taas tulevana kesänäkin sinne järjestetään ainakin pääkaupunkiseudulta ryhmämatkoja.

Perennapenkin toisessa päässä, lähinnä heinäseipäistä tehtyä aitaa kasvaa kolme isoa lapinnauhusta (Ligularia Hietala). Olen jakanut nauhukset kolme vuotta sitten, kun isäntä kaivoi penkin taakse saostuskentän. Nyt annan nauhusten olla rauhassa, koska ne eivät pidä turhasta jakamisesta tai kasvupaikan siirtämisestä. Sen sijaan siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on ehdottomasti jaettava. Oppaiden mukaan siperiankurjenmiekkaa suositellaan jaettavaksi vasta syyskesästä, mutta itse olen jakanut juurakot aina keväisin. Kyseessä on kestävä ja sitkeä perenna, mikä ei aseta kovinkaan suuria vaatimuksia hoitonsa tai kasvuolosuhteidensa puolesta kukkiakseen kauniisti. Siis täydellinen perenna kukkapenkkiini:)) 

Muutamia valkokukkaisia varjoliljojakin (Lilium martagon album) oli innostunut kasvamaan kurjenmiekkojen seassa, joten ne piti aluksi pelastaa. Varjolilja on mielestäni kaunein lilja mitä tiedän. Ei siis ihme, että Maatiainen ry on nimennyt sen vuoden 2015 maatiaiskasviksi. Viime vuosina varjoliljojeni kiusana on ollut liljakukon toukat. Maatiaisen sivustolla kehoitettiin kasvattamaan liljoja pienissä ryhmissä, jopa yksitellen, liljakukkojen tuhojen välttämiseksi. Tästä neuvosta kyl otan vaarin, koska yksittäinkin kasvavana varjolilja on todella näyttävä. 

Isosta kurjenmiekkajuurakosta riittää jakotaimia kymmenittäin. Pari isompaa juurakkoa laitoin kompostin lähellä olevaan varapenkkiin satunnaisia taimentarvitsijoita varten. 

Perennapenkkien uusimisessa kuluu melkoisesti multaa, onneksi sitä löytyy omasta aumakompostista riittämiin.

Isäntä oli löytänyt kirppikselta vanhan hyvän haran, johon hän laittoi uuden varren hieman käyrästä kelo-oksasta. Varsi on hyvin käteen sopiva ja kuviointinsa ansiosta pysyy saven liukastamanakin hyvin otteessa. Olen kovin tyytyväinen uuteen haraani, myös nauhukset kiittävät päästessään rikkakasveista eroon:))

Seuraavaksi nostimme ylös keltapäivänliljat eli sitruunaliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus). Tieteellisen nimensä mukaisesti niiden sitruunankeltaiset kukat kukkivat vain lyhyen aikaa (Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran"), nuppuviuhkosta avautuu uusia aina kuihtuneiden tilalle. Keltaliljan kukkanuput ovat syötäviä eli niitä voi aivan hyvin lisätä kasviskeittoon. Myös keltapäivänlilja on erittäin vanha ja helppohoitoinen perenna ja kuuluu ehdottomasti oman perinnepihani kasvivalikoimaan. Keltaliljan tuoksu on huumaava, joten se on myös mitä parahin perenna tuoksupuutarhaan. 

Sillä aikaan kun jaoin juurakoita ja yritin puhdistaa niistä tarkoin kaikki rikkakasvien juuret, isäntä valmisti uuden kasvupedin penkkiin. Nurmikon ja penkin rajaaminen katekankaalla, karkeaa puuhaketta alimmaiseksi, päälle muhevaa hevosenlantakompostia.

Helmin tehtävänä oli taas kerran toimia ylimpänä laadunvalvojana, ettei vaan emäntä kelpuuta mitään vaurioituneita jakotaimia istutuksiin!

Eilen moni arveli Helmin kaivavan katteeksi joutuneen makuualustansa ylös. Tarkasti Helmi nuuhki ruusupenkkiä, mut kaivuuhommiin ei ryhtynyt. Oiskohan asiaan vaikuttanut se, et juttelin Helmille Heimon nukkuvan ruusujen alla ja nyt hänen vihreä peittonsa lämmittää Heimoa, minun niin rakasta mustaa orhiani. 

 

Iltapäivällä taas vaihteeksi saimme vettä niskaamme, joten aherruksemme palkaksi päätimme lähteä syömään paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan, Kiinanmuuriin. Olemme etsineet viime viikolla toimintansa lopettaneen kasvisravintolan tilalle jotain uutta ruokapaikkaa. Ehdimme käydä 30 vuotta Krassissa ja nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaisessa, taidammepa käydä jatkossakin, ehkei kuitenkaan seraavia 30 vuotta;) 

Ruusupensaille uusi kate, mutta tykkäävätkö madot siitä?

Kukaan ei varmaan tykkää kitkeä piikkisten pensaiden juurilta rikkakasveja.  Pohdin kunnostaessani ruusupenkkiä miten torjua rikkakasveja niin, et itse pääsisi helpommalla, kasvit, maan madot sekä muut pieneliöt viihtyisivät?  Ruusupensaille paras olisi riittävän paksu eloperäinen kate, mutta jos juolavehnä on jo ehtinyt valtaamaan pensaiden juurialueen kuten omassa penkissäni, niin silloin se ei enää yksin riitä. Katekankaita käytettäessä pitäisi ottaa huomioon se, että kun eloperäiset ainekset melko nopeasti hajoavat myös kasvupedin humus häviää. Kasvupeti säilyy elävänä ja kasvuvoimaisena, kun siihen lisätään säännöllisesti eloperäistä ainesta matojen ja maan pieneliöiden ravinnoksi. Jotta ruusupensaille eloperäisen katteen lisääminen olisi mahdollisimman helppoa, käytännöllisintä olisi käyttää vain ohutta suojakatetta rikkakasvien torjumiseksi. 

Ennen uuden suojakatteen laittoa käänsimme isännän kanssa ruusupenkin ja poistimme mahdoillisimman paljon juolavehnänjuuria. Kasvuvoimaksi lisäsimme pari kottikärryllistä kompostimultaa pari vuotta tekeytyneestä aumakompostista, jonka tekemisestä olen aiemmin kertonut täällä.  

Ruusupensaat saivat uudeksi katteeksi viimeksi Helmin makuualustana olleen puuvillaisen päiväpeiton ja muotoon ommellun trikoolakanan. Jotta kankaat pysyisivät ohuen kuorikatteen alla hyvin paikoillaan, niiden päälle laitettiin  ohut kerros hiekkaa. 

Kuorihake on haketettu keväällä leikatuista pensaista ja tuoksuvatukoista. Suojakankaan ansiosta kuorikatetta tarvitaan vain parin sentin kerros pitämään pensaiden alustat siistin näköisinä. Luulisi katteen olevan suht helppoa nostaa syrjään kompostimullan lisäämistä varten kasvupetiin taas ensi keväänä. Mutta viihtyvätkö madot vihreän päiväpeiton alla?

Helmi ei ainakaan ollut yhtään  tyytyväinen, kun hänen käyttämänsä päiväpeitto haudattiin ruusupenkkiin!

Virkkuuksia sadepäivien iloksi

Uusissa seikkailuissaan Saapasjalkakissa suunnittelee painivansa leijonien kanssa, joten mitä muutakaan Hän voisi laittaa jalkaansa kuin gladiaattorisandaalit!

Poikkesin viikolla pitelemään sadetta kirjastoon ja bongasin uutuushyllystä tämän ihastuttavan virkkauskirjan, Vita Apala, 2015, Pienet töppöset 30 muodikasta virkkausmallia vauvoille 0-12 kk. Kustannusosakeyhtiö Nemo. ISBN 978-952-240-277-6. Kirjasta innostuneena tutkin hieman lisää netistä Apalan virkkausmalleja. Malleja löytyy mm Ravelysta ja Etsysta, osa maksullisia osa ilmaisia. Tästä pääset Vita Apalan Mon Petit Violon sivustolle, mistä löytyy toinen toistaankin ihastuttavampia malleja. Virkkaaminen on niin innostavaa!

Gladiaattorisandaalien lisäksi minun piti tietty virkata jotain myös Pikku Prinsessoille. Näitä balettitossuja en voinut vastustaa, joten tein heti kahdet, toiset pikkuballeriinalle ja toiset hivenen isommalle balleriinalle:))

Nyt vain pitäisi saada vauvavieraita, et pääsisin testaamaan miten tossut pysyvät pikkuisten jalassa:)

Toki vähän isommille tytöillekin pitää jotain kaunista välillä virkata. Uusimmassa kaulakorumallissa hymyilevät päivänkakkarat ja korvakoruissa 

 kukkivat vuokot:))