Elokuu on sadonkorjuun aikaa. Kuivumassa olevat keltasipulit ovat kuin helminauha aitan seinutalla.
Kylätieltä näkymä pihamaalle illan jo hämärtyessä. Aitan seinustalla kuivumassa olevat sipulit miellyttivät myös jo iäkkään kansakoulunopettajani silmää hänen pysähtyessään juttelemaan iltalenkillään.
Toinen hyvä paikka sipulien kuivatukseen on ansarin bambusäleikkö omenapuun katveessa.
Ruohosipulia olen pakastanut jo kolmeen otteeseen, vieläkin olisi ollut paljon korjattavaa.
Pakkasessa on riittämiin talven tarpeiksi, joten nämä saavat jäädä kukkimaan syyskesän iloksi. Mäkimeiramia keräsin heinäkuulla kuivumaan monta nippua, silti se kukkii näin runsaasti, mehiläisille riittää mettä!
Teeaineksia keräämme pitkin kesää talvenvaraksi. Pihamaalta mustaherukan-, vadelman- ja metsämansikanlehtiä. Elokuu on parasta lakkakäävän keruuaikaa. Tänä vuonna onkin ollut erinomainen lakkakääpä vuosi. Tällä olen aiemmin kirjoittanut lakkakäävän käytöstä.
Myös värikasvien keruu ja kuivatus on kuulunut pitkin kesää puuhiini. Tässä leivinuunin päällä ensimmäinen satsi keltasauramoita kuivumassa heinäkuulla.
Pikkuhiljaa saan alkaa keräämään myös tiikerinkaunosilmää kuivumaan. Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuisivat vielä, jotta kaikki nuput ehtisivät avautua kukkaan. Tiikerinkaunosilmä kuten keltasauramokin ovat erinomaisia värikasveja, Kukat värjärin padassa-sivulla olen kirjoittanut niiden käytöstä villan värjäämisessä.
Ja pitihän sitä viikonloppuna hieman päästä taas nikkaroimaankin. Tienpenkkojen leikkaaja rikkoi kesällä porttipuomimme. Rakensimme isännän kanssa uuden portin. Tein myös pienen pätkän lauta-aitaa tien laitaan, niin portinpylväät kuin aidankin tervasin, mites muuten!
