Olen virkannut ja kovettanut vesi-puuliimaseoksella erilaisia tähtiä kodin joulukoristeita varten. Tänään yksi pääsi kasvihuoneen oveen tekemääni kranssiin ja toinen sammalkuusen latvatähdeksi punaisella puuhelmellä somistettuna.
Isäntä hieman mutrutteli, koska ei sopinut juomaan iltapäiväkahviaan pöydän ääreen. Käytin tuota kuvan etualalla näkyvää tötteröä sammalkuusen pohjana. Säästän kaikki käsityölangoista jäävät rullat askarteluja varten. Niistä syntyy myös hauskoja tonttuja villapartoineen.
Pitkästä aikaa aurinko paistoi ja oli tosi mukavaa puuhastella hieman pihallakin.
Huovutin muutamia sydämiä myös piristämään keittiön valkoisia pitsiverhoja.
Äitini on virkannut nämä verhot yli 30 vuotta sitten. Voit arvata niiden olevan minulle kovin rakkaat, raaskin pitää niitä tätä nykyä enää vain jouluisin ikkunassa.
Perinteisesti jäkälää on käytetty ikkunoissa ulko- ja sisälasien välissä pitämässä poissa laseihin tiivistyvää kosteutta. Minulla on edelleen tapana laittaa keittiön ja eteisten ikkunoiden väliin pallerojäkälää pestessäni ikkunat jouluksi, vaikkei mitään huurtumisongelmaa olekkaan. Muistan lapsuudestani kuinka naapurin mamma laittoi jäkälien sekaan aina jouluksi myös tonttuja ja pieniä koristekärpässieniä. Siinä oli varmaan melkoinen homma, koska siihen aikaan ikkunat oli tiivistetty sisäpuolelta ikkunaliimapaperilla ja ne piti repiä pois, että sai laitettua koristeet jäkälien sekaan. Minä pääsen nyt paljon helpommalla:))
Ulko-oveen teimme kranssin yhdessä isännän kanssa. Hän leikkasi vanhasta tervatusta laudasta minulle sydämen puolikkaat, jotka sitten sidoin rautalangalla toisiinsa. Tervattu lauta on peräisin lapsuudenkotini puretusta navetasta. Kranssin pohjan tein kanaverkosta. Katajanoksat ja puolukanvarvut kiinnitin tervanarulla, joten ihana tervantuoksu ottaa tulijan vastaan. Sain idean kranssin nimeksi, Sopu tilaa antaa, kiinnittäessäni siihen huovuttamani sinitiaisen ja punatulkun. Kaipaan kovasti punatulkkuja, ne ovat minulle varpusten ohella joululintuja ja koska lyhteelle niitä ei ole ilmestynyt enää vuosiin, oli pakko huovuttaa edes yksi kranssiin.