Käävät värjärin padassa

Suomessa on tunnistettu tähän mennessä noin 230 erilaista kääpälajia. Käävät ovat puiden sieniä, jotkin kääpälajit lahottavat eläviä puita, toiset taas ovat jo kaatuneiden runkojen ja irronneiden oksien lahottajia. Muutamat lajit elävät mykoritsasieninä puiden juuristossa. Monet kääpälajit säilyvät vain vanhoissa, luonnontilaisissa metsissä, ja ovat siksi uhanalaisia. Nykyisin on yhä paremmin alettu ymmärtämään myös vanhojen puistojen merkitys kääpien kasvuympäristönä. Suurin osa käävistä ei itse tapa puuta, vaan lahottaa jo kuollutta puuaineista. Perinteisesti käävät on ryhmitelty valkolahottajiksi (ligniinin lahottajat) ja ruskolahottajiksi (selluloosan lahottajat), mikä jako on jo tieteellisesti katsoen vaillinainen, mutta sangen käytännöllinen ainakin värjärin näkökulmasta. Käävät toimivat tärkeinä hajottajina metsissä, ja hajottaessaan puuainesta ne  antavat uusille kasveille ravinteita ja elintilaa.

LuontoPortin verkkolehdestä löydät mielenkiintoisen haastattelun, missä yksi Suomen arvostetuimpia kääpätutkijoita, Heikki Kotiranta, kertoo tutkimustyöstään.  Jos kiinnostuksesi heräsi kääpiä kohtaan, niin kannattaa vierailla myös seuraavilla sivustoilla. YLE.fi Oppiminen sivustolta löydät esityksen  "Käävät ovat tehokkaita lahottajia", jota on  hauska katsella jo  senkin vuoksi, että taustalla kuuluu lintujen liverrystä:)) UPM:n julkaisemassa Metsiemme kääpiä kääpäjulisteessa on kuvattuna 44 kääpälajia. Varsin käytännöllinen opas alkavalle kääpäharrastajalle. FT Tuomo Niemelä, nykyisin jo eläkkeellä oleva Helsingin Kasvimuseon yli-intendentti, Helsingin yliopiston dosentti ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkija, erikoisalanaan käävät ja muut puita lahottavat sienet, on kirjoittanut lukuisia julkaisuja käävistä. Teos Käävät puiden sienet on tällä hetkellä valitettavasti loppuunmyyty. Tutustumisen arvoinen on myös Helsingin rakennusviraston julkaisema opas Sienet ja laho Helsingin puissa, jossa Tuomo Niemelä on yhtenä tekijänä. 

Koska monet kääpälajit on luokiteltu nykyisin uhanalaisiksi, kannattaa värjärinkin miettiä kaksi kertaa ennen kuin irrottaa käävän kasvualustastaan värjäyspataan laittaakseen. Paljon keskustelua on herättänyt myös se, saako kääpiä kerätä toisen omistamasta metsästä vapaasti vedoten jokamiehenoikeuteen. Kääpien keräämisestä ei ole säädetty erikseen, mutta käävät ovat luonnonvaraisia sieniä ja sienien kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain puuta tai kantoa vahingoittamatta. Esimerkiksi pakurikääpä on kasvutavaltaan sellainen, että sen irrottaminen puuta vahingoittamatta ei ole mahdollista ja näin ollen sen kerääminen ilman maanomistajan lupaa on laitonta. Luonnonsuojelulailla rauhoitettuja kääpiä ei tietenkään saa kerätä tai vahingoittaa millään tavalla. Valtion ympäristöhallinnon verkkosivuilta löydät käyttökelpoisen julkaisun Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Luontonetin "Sieniä Suomessa ja Ruotsissa käävät" sivulta löydät kuvia käävistä.

Taulakääpä Fomes fomentarius

 on suuri, monivuotinen lehtipuissa kasvava kääpä. Yleisyytensä vuoksi taulakääpä on varmaan yksi helpoiten tunnistettavissa oleva ja tutuin kääpälajimme. Tavallisimmin sen tapaa koivunrungolta ja sen muoto tuo mieleen hevosenkavion tai -kengän riippuen siitä, minkä ikäisestä käävästä on kyse. Oheisessa kuvassa taulakäävän seuralaisena kasvaa  näyttävän kokoinen pahka.

Taulakääpä on monivuotinen, lopulta suurikokoinen jopa yli 20 cm leveä lehtipuiden, etenkin koivun lahottajasieni. Sen itiöemä on kova ja päältä tuhkanharmaa. Ruskealla alapinnalla voi erottaa hyvin pienten pillien suut, jotka ovat kesällä ja syksyllä rihmaston tukkimat ja avautuvat kevättalvella, jolloin pilleissä muodostuvat itiöt vapautuvat. Uuden elinympäristön itiöt voivat löytää esim. lehtipuiden pakkashalkeamissa. Kasvava sienirihmasto tunkeutuu kaikkialle puuhun aiheuttaen puun lahoamisen, valkolahon. Vasta pitkässä juoksussa, vuosikymmenien päästä valkolaho aiheuttaa puun kuoleman. Valkolahoista puuainesta voi hyvinkin vielä käyttää moneen tarkoitukseen esim. tarve-esineisiin ja koristeisiin. Käyppä ihastelemassa vaikka Jani Ryynäsen taidokkaasti tehtyjä puukkoja tästä ovesta.

Moni ehkä miettii kauniin vanhan pihakoivunsa katveessa sen kestävyyttä tuulia ja tuiskuja vastaan. Niin mekin teimme isännän kanssa lähes vuosikymmenen ennen kuin päädyimme ottamaan yhteyttä sähköyhtiöömme puun kaatamista varten. Kuten kuvasta näkyy koivu kasvoi lähellä taloa ja sähkölinjaa. Kaatuessaan se olisi siis voinut pahimmassa tapauksessa vaurioittaa molempia.  

    

Isäntä pilkkoi pelkistä oksista jo monta kottikärryllistä polttopuita.
Itse keräsin puu vanhuksesta sormipaisukarvetta kori kaupalla kuivumaan uunin pankolle vastaisia värjäyksiä varten.





Vanhojen puiden kaataminen mahdollisten lahovaurioiden vuoksi tuntuu kuitenkin toisinaan vähän liioitellulta. Lähiympäristöstämme on kaadettu niin kirkkomaalla kuin urheilukentänkin laitamilta kauniit vanhat puut. Maisema on nyt avoin ja vailla kaikkia niitä ikiaikaisia tarinoita, joita nämä puuvanhukset kuiskivat ohikulkijoille. Onneksi löytyy myös tahoja, jotka osaavat arvostaa vanhoja puita ja niiden tuomia arvoja niin  maisemallisesti kuin monipuolisena elinympäristönä pieneliöille ja vähän suuremmillekin asukeille puhumattakaan niiden kulttuurihistoriallisesta arvosta. Tästä hyvänä esimerkkinä Helsingin kaupungin rakennusviraston toiminta, mihin voit tutustua piipahtamalla tästä ovesta. Tuomo Niemelän, Minna Terhon ja Sami Kieman kirjoittama opas "Sienet ja laho Helsingin puissa" on mielenkiintoista luettavaa ja sen soisi löytyvän kaikkien Suomen kuntien ja seurakuntien puistovastaavien työpöydältä. 

Kuulostaa ehkä uskomattomalta, että taulakääpää on myös viljelty hyötykasvina ainakin Keski-Euroopassa vielä pari vuosisataa sitten. Vieläkin näillä alueilla taulakääpää esiintyy tavallista enempi. Suomessa ei taulakäävän viljelyyn ole koskaan ollut tarvetta sen yleisyyden vuoksi. Taulakääpä on hyvin monikäyttöinen kääpä. Sen maltoa (taulaa) on ennen käytetty tulenteossa teräspalan (tuliraudan) ja piikiven kanssa. Jos vanhat erätaidot kiinnostavat, kannattaa käydä kurkkaamassa Metsävastaa.net sivustolla miten onnistuu tulen teko taulan avulla. tai arkeologian harrastajien Tuluskivi lehden sivuilta Taulakäävästä tuleksi.
Ammoisina aikoina erämiehet saattoivat säilyttää sadekelillä taulaa korvassaan, jotta se pysyisi kuivana. Ei siis ihme, että välillä sai hidasälyisen leiman, kun ei kunnolla kuullut. Taulapääksi vieläkin nimitetään, jos heti ei kuulemaansa ymmärrä.

Tulenteon lisäksi muinaisilla erämiehillä oli muutakin hyötyä taulakäävästä, minkä myös Jäämies-Ötzin, Alpeilta 1991 löydetyn muumioituneen ihmisruumiin, varustus osoittaa. Ötzin tavaroiden joukosta löytyi sekä taulakääpää että pökkelökääpää. Arvatenkin taulakääpää hän käytti ainakin tulenteko välineenä, mutta myös ehkä kipujen lievittämiseen ja haavojen hoitoon. Ötzillä oli lukuisia tatuointeja, joista osa oli lähellä sellaisia akupunktiopisteitä, joita käytettäisiin nykyäänkin Ötzillä havaittujen vaivojen kuten nivelrikon akupunktiohoidossa. Käävän kuumaa tuhkaa saatetaan käyttää edelleen parannuskeinona. Tämä ns taulaaminen on tunnettua myös saamelaisten keskuudessa. Ei olisi niinkään tavatonta, jos Ötzi olisi käyttänyt taulaa myös verenvuodon tyrehdyttämiseen ja haavojensa hoitoon. Mieleeni muistui -80-luvulla kokeneen kirurgin pitämä luento hemostaateista eli verenvuotoa tyrehdyttävistä aineista. Luennollaan hän mainitsi myös taulakäävän maltoa käytetyn veren imeyttäjänä leikkauksissa ja verenvuodon tyrehdyttämiseen haavoissa.

Mikrobit ovat tulleet entistä vastustuskykyisimmiksi nykyisin käytössä olevia mikrobilääkkeitä vastaan, joten tarvitsemme uusia mikrobilääkkeitä pystyäksemme hoitamaan erilaisia tulehduksia. Parin viime vuosikymmenen aikana tehdyt tutkimukset osoittavat kääpien sisältävän myös tulehdusta aiheuttavia mikrobeja, lähinnä bakteereja ja viruksia,  tappavia ns antimikrobisia-aineita sekä elimistön vastustuskykyä lisääviä aineita. Aiheesta löytyy lukuisia tutkimuksia kansainvälisistä mikrobiologianalan julkaisuista.  Sienten,  erityisesti kääpien kuten lakkakäävän ja taulakäävän, käyttö tulehdusten ja haavojen hoidossa ei siis tarvitse jäädä pelkäksi historian lehtien havinaksi tai "uskomushoidoksi".

Tutkimustyötä tehdään myös kääpien käytöstä pahanlaatuisten kasvainten hoidossa esim. taulakäävän rihmastosta uutetuilla aineilla, polysakkarideilla, on todettu olevan vatsasyöpäsolujen kasvua estäviä vaikutuksia. Nykyisin yhä useammat ovatkin alkaneet käyttämään terveellisissä juomasekoituksissaan taulakääpää vaikeammin hankittavan pakurikäävän sijaan. Näin entisaikojen ihmisten ja kansanparantajien käyttämät hoidot ovat vähitellen saamassa tutkittuun tietoon perustuvaa näyttöä tehostaan. 


                                                 
                                                     

Miten kauniita käävät ovatkaan! Yleisiä kääpiä, etenkin yksivuotisia, voi hyvällä omallatunnolla kerätä myös silmän iloksi. Käävistä voi tehdä kauniita koriste-esineitä. Joskus voi kokea kuitenkin melkoisen yllätyksen, kun kääpään ihastuneet pikkueliöt ovat tehneet siitä selvää jälkeä.









Taulakääpä värjärin padassa

Monivuotisuudesta ja yleisyydestään johtuen taulakääpiä on helppoa löytää mihin vuodenaikaan hyvänsä väripataan. Taulakääpä kuuluu ns valkolahottajiin eli ligniinin hajottajiin. Valkolahottajista saa yleensä hyvin väriä, sillä monet väriaineet ovat syntyneet ligniinin hajoamistuotteista. Nämä väriaineet liukenevat kuitenkin huonosti neutraaliin veteen, liukoisuus paranee lisäämällä veteen ammoniakkia (25 %) tai koivuntuhkalipeää. Taulakäävän väriaine on punaruskea fomentarioli, mikä antaa villalle ilman puretusainetta beigen värin ja eri puretusaineita käyttäen värisävyt vaihtelevat kellanruskeasta tummanruskeaan.

Keräsin syyskesästä -12 ruskeita kovia kääpiä, etupäässä taulakääpää kuivumaan. Käävät on syytä pilkkoa heti tuoreeltaan, koska kuivuessaan niistä tulee todella kovia ja vaikeasti pilkottavia. Liotin 1 ½ kg käävän paloja lähes kaksi vuorokautta. Laitoin toisen vedellä täytetyn pesuvadin kanneksi, jotta kaikki palat likoaisivat kunnolla.



Lisäsin heti alkuunsa liemeen 20 ml 25% ammoniakkia, pH liuskan värimuutos näytti liemen olevan vahvasti emäksisen. Käävistä ja ammoniakista tulee vahva, epämiellyttävä haju, joten keitin väriliemen autotallissa ovet avoimena. Ammoniakki voi ärsyttää myös hengitysteitä, joiten siitäkin syystä ammoniakkia sisältävät väriliemet on aina hyvä keittää ulkosalla. Isossa teräsämpärissä taulakäävät ja pienemmässä maitohinkissä ruosteorakaskeitos (teen siitä oman postauksen myöhemmin).



Välillä kävin tarkistamassa miten väriä irtoaa, tässä lientä keitetty reilu tunti eli hyvältä näyttää:))





 Reilun kolme tunnin keittämisen jälkeen kytkin virranpois ja jätin liemen jäähtymään seuraavaan päivään. Siivilöin liemen ennen lankojen lisäämistä. Nostin lämpötilan ad 80 C, pidin lämpötilan 50 min, jonka jälkeen laitoin kaksi ruostunutta hevosen kenkää ämpäriin (rautapuretus). Liemi näytti tosi vahvalta, mutta silti lanka näytti  harmaanruskealta vielä 15 min rautapuretuksen jälkeenkin. Päätin antaa langalle vielä jälkikylvyn keltasipulikuoriliemessä.


 Vasemmassa kuvassa lanka näyttää vielä harmaammalta mitä se todellisuudessa oli. Keltasipulikuorien jälkiväriliemessä käytyään vyyhti sai kauniin tumman ruskean sävyn.   

Neljä päivää kuivattelin lankoja orrella ennen kuin laitoin vyyhdet myyntikuntoon. Keskimmäisessä kuvassa olevan vyyhdin väri vastaa parhaiten todellisuutta.










2 kommenttia:

  1. Kuten kuvasta näkyy koivu kasvoi lähellä taloa ja sähkölinjaa. Kaatuessaan se olisi siis voinut pahimmassa tapauksessa vaurioittaa molempia.

    Vanhojen puiden kaataminen mahdollisten lahovaurioiden vuoksi tuntuu kuitenkin toisinaan vähän liioitellulta. Lähiympäristöstämme on kaadettu niin kirkkomaalla kuin urheilukentänkin laitamilta kauniit vanhat puut.

    Onkohan tuossa jokin ristiriita ? Miksi puun kaato oman talon kulmalta on ok, mutta vastaavan puun esim. hautamaalta ei ole ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi kiitos mielenkiinnostasi ja kommentistasi. Jos luet huolellisesti koko jutun vanhojen puiden kaadosta, niin luulenpa että huomaat ettei siinä ole ristiriitaa. Kuten tässä, niin monessa muussakin asiassa on monta eri koulukuntaa. Niemelän ym. kirja avasi omat silmäni huomaamaan miten turhaan usein kaadetaan aivan terveitä vanhoja puita kun niitä ei vaivauduta tutkimaan tarkemmin tai ei haluta hoitaa asiallisesti.(ps. lähes kaikki kirkkomaan ja urheilukentän puista olivat kantojen perusteella täysin terveitä).

      Poista