Luonnonvärjäyksen salat paljastuvat hissuksiin

 Tunnistako kuvan kukan?

Täältä löydät vastauksen.

Entä tunnistatko mitä aarretta Helmi vartioi?

Täältä löytyy vastaus siihen ja myös siihen,

 miten nämä kauniit värit on mahdollista saada aikaiseksi.

Marianne on ilo saada Sinut mukaan seikkailuun luonnonvärien ihmeelliseen maailmaan:))

Aina pari kirjaa hyllyyn mahtuu

Lehteillessäni viimeisintä kirpparihankintaani, Sari Savikon toimittamaa neulekirjaa, Pienten pukimet

nostalgisia neuleohjeita vauvoille ja taaperoille, 2009, huomioni kiinnittyi Omin Käsin-lehden kuviin. Itsellänikin on joitain numeroita tuota lehteä ja jopa pelkkiä kansia, yhdet N:o 1 vuodelta 1942. Lehden kannessa on ehkäpä yhden kuuluisimman suomalaisen tekstiilitaiteilijan, Eva Anttilan kuvakudos "Talot", valitettavasti vain minulta puuttuu sisäsivut, joissa kudonnaisen työselitykset olisivat olleet. Kun ajattelee lehden ilmestymisvuotta, niin olisi todella mielenkiintoista saada tietää enempi Anttilan suunnitteluprosessista aiheen parissa.

Viime vuonna tuli kuluneeksi 120 vuotta Eva Anttilan (1894-1993) syntymästä ja sen kunniaksi Taito-lehdessäkin (4/2014) oli artikkeli hänen mittavasta urastaan kudontataiteen parissa. Anttila oli tunnettu ja arvostettu tekstiilitaiteilija myös kansainvälisesti, Erityisesti hänet tunnetaan sisustus- ja kirkkotekstiilien suunnittelijana ja tekijänä. Se, että hän itse kutoi suunnittelemansa tekstiilit, herätti kansainvälisesti huomiota ja hän sai monia arvostettuja palkintoja töistään.

Täältä voit lukea lisää kirppislöydöistäni ja siitä,

miten isäntää voi avittaa sukkien parsintaan;))

Värjäyspäiväkirja tallettaa mukavia muistoja

Syksyllä hääriessäni patojen äärellä en ehdi paneutua värjäyspäiväkirjan tekemiseen. Tammikuussa on aikaa tarkastella työn tuloksia samalla kun laitan värjäyksistä näytelankoja päiväkirjaan ja valmistelen kevään valotestejä. Pikkutarkkaa puuhaa ja monta ärräpäätä tekis mieli välillä lasketella, kun on tullut huolimattomasti merkattua tai teksti on  häipynyt maalarinteipistä matkan varrella. Toki yritän laittaa kaikki välillä isännän syyksi, saa kuulla hävittävänsä lankojen tiedot vyyhtiessään niitä! Osaksi totta, mut kyl omassa kirjaamisessakin olis parantamisen varaa aina välillä,..

Valmiit muistilaput korvaavat työn ja tuskan ja miten mieluista onkaan käydä läpi syksyn värjäämisiä päiväkirjasta. Monta mukavaa hetkeä muistuu mieleen, aurinkopaistaa jälleen kilpaa keltasauramolankojen kanssa:)) Keltainen on tulossa taas muotiin, saa nähdä miten se näkyy kevään neulemuodissa. Nuo päällimmäiset hennon keltaiset kerät isäntä ehti turhaan kerimään, koska niitä on tarkoitus käyttää jatkovärjäyksiin veriseitikkien ja krappijuuren kanssa. Tuo päälimmäinen ruskea vyyhti on juuri näin värjätty eli puretettu ensin raparperiliemessä ja sen jälkeen värjätty verihelttaseitikin lakeilla uudelleen. Ei isännältä ainakaan tekeminen lopu, kun vyyhtii ees taas lankojani;)

Onneksi sentään aina Helmin kanssa lenkille keretään. Jokiahteen kuusen katveesta Helmi teki mieleisen löydön, jäätyneen kalan, mikä piti tietty heti kiikuttaa emännälle näytille.

 Sen jälkeen olikin vuorossa hajun turkkiin  hinkkaaminen, siinä hommassa Helmi on 

mestarillinen piehtaroimiskuvioineen;))

Valokuvatorstai Perspektiivi

Täältä voi löytyä lisää perspektiiviä elämään.

Värjäri kirppiksellä blogin eka juttu

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt miten saisin jotain tolkkua tähän sillisalaatti blogiini. Kierrellessäni blogistaniassa enempi vuodenvaihteessa huomasin, et monet ovat siirtyneet ylläpitämään useampaakin blogia, se tuntui järkevältä. Muutaman viikon olen nyt sit pähkäillyt kannattaisiko minunkin tehdä noista värjäys ja käsityö sivuista omat bloginsa. Päätin kuitenkin jatkaa sivujen kirjoittamista samaan tapaan, koska uudet blogipohjat tuntuivat hieman vierailta käyttää. Sitten luin Mummin matkassa blogin Inna Vaaran jutun hänen toisesta blogista Mummi kirppiksellä. Kirppisblogi tuntui heti tosi hyödylliseltä. Oli hauska lueksi, mitä kaikkea Inna on hankkinut kirppiksiltä. Hänestä paljastuikin oikea kirppisten asiantuntija! Kannattaa tosiaan vierailla hänen kirppisblogissaan.

Koska en halunnut enää enempi aineksia tähän sillisalaattiin, niin laitoin eilen töpinäksi ja perustin Inna Vaaran innoittamana oman kirppisblogin. 

Olet lämpimästi tervetullut  tutustumaan  Värjäri kirppiksellä blogiini

 klik

Lastu lainehilla

Helmi käy säännöllisesti tarkkailemassa joen virtausta, josko kohta pääsisi uimaan. Viime viikolla virtaus oli melko rauhallista.

 Tänään pari päivää jatkuneiden sateiden ja lauhan ilman ansiosta vesi virtasi vuolaasti. 

Helmi katsoi parhaammaksi pysytellä rannalla edelleen.

Rantatörmältä kuusien suojasta löytyi pieni lautta, kuka lie sen sinne vuosia sitten unohtanut? Kuin lastu lainehilla olisi nyt lautta vuolaassa virrassa, mieleeni nousi Kiannon runo

Mistä lastu lainehilla?

Pilske pieni aallon päällä

yksiksensä illansuussa

virran vettä vaeltamassa?

Tuolta lastu lainehilla,

pilske pieni aallon päällä,

Pohjan lasten laitumilta,

sinitunturin tuvilta

Siellä kulta hongan kaasi,

veisti, veisti sulho venhon,

kohta vierii virran vettä

neittä nuorta noutamaan

Täältä löydät lisää Kiannon valittuja runoja. Viime aikoina nämä yli sata vuotta sitten kirjoitetut runot ovat puhutelleet minua. Kotiin tultuani kuuntelin YouTubesta Kim Borgin laulamana Lastu lainehilla teoksen (sävellys Jean Sibelius).

 Oma sulhoni perkaa polun reunoja, niin minun on turvallisempaa kulkea illan hämärässä.

Hyvää lauantain ehtoota Sinulle omien lempi puuhiesi parissa:))

Prosessikirjoittamista?

Tammikuu puolessa, katsellessani tyttäreltäni saamaani Martta Wendelinin seinäkalenteria, hokasin äidin mekossa tutun sävyn. 

Kuva-arvoitus ratkeaa, jos pistäydyt Sienet värjärin padassa sivulla.

Aloittaessani blogin pitämisen suunnittelin kirjoittavani juttuja luonnonväreillä värjäämisestä. Pian huomasin kirjoittavani aivan muusta, koska värjäysblogeja tuntui olevan todella paljon. Nyt taas on iskenyt kipinä jatkaa sivujen kirjoittamista. Ajattelin kokeilla prosessikirjoittamista, lähtisitkö mukaan palautteen antajaksi? Parina iltana olen luonnostellut Sienet värjärin padassa sivua, lähinnä etsinyt kuvia toivottoman sekavasta kuva-arkistostani. Muutamia tekstiaihioita olen väliin kirjoitellut. Olisi mukava saada palautetta Sinulta sivustostani jatkoa varten.

Helmin karvasta ei ole kehrättäväksi

Ovella on hieman ruuhkaa varsinkin näin pakkasten aikaa, kun Jöntte viihtyy paremmin sisällä kuin ulkona. Vanhan kissan luita kolottaa varmaan samalla lailla kuin emäntänsäkin. Itse en ole uskaltautunut ulos viimaan koko viikonloppuna perjantaina tehdyn pienen hammasoperaation vuoksi. Onneksi minulla on näitä pikkuapulaisia:)

Sisälläolo ei ole haitannut lainkaan, sillä sain sopivasti tehdyksi vuoden ensimmäisen tilaustyöni. Tilaaja antoi vapaat kädet suunnitella olosukat ja lapaset Ylistaron kehräämön koirankarvalangasta. Loppiaisena oli mukava istahtaa vanhojen mallikirjojen ja lehtien ääreen ja suunnitella sukkamallia. Lanka on pehmeää ja hieman pörröistä, joten siihen sopii mielestäni parhaiten melko suuri ja selkeä pitsimalli.

Itsellänikin oli uusien unisukkien tarve, joten kudoin suunnittelemastani mallista ensin sukat omaan käyttööni. Nivelrikkoni vuoksi käytän mielelläni juuri koirankarvaa sisältävästä langasta kudottuja sukkia iltaisin ja öisin, koska ne ovat erittäin lämpimät ja lievittävät nivelkipuja. Lanka on sen verran pehmeää, ettei se kestä kovaa kulutusta varsinaisina saapassukkina.

Parasta, pehmeintä ja lämpimintä, lankaa saa kehrättyä koiran pohjavillasta. Mitä enemmän langassa on mukana keratiinia sisältävää leikattua päällyskarvaa, sen karkeammalta ja pistelevämmältä lanka tuntuu iholla. Pohjavillan kuitu on ontto alpakkavillan tavoin, ja sen ansiosta se kykenee varastoimaan itseensä tehokkaasti ilmaa. Tämän vuoksi pelkästä koiran pohjavillasta kehrätty lanka on kevyttä ja sillä on hyvä lämpöarvo. Itse kudon neuleita mieluiten sekoitelangasta, missä vähintään kolmasosa tai puolet on koirankarvaa ja loput suomenlampaan villaa. Sekoituksen ansiosta koirankarvan pehmeys saa ryhtiä villasta ja näin neuleen muodonkestävyys paranee. 

Muokkasin mallia hiukan näitä toisia sukkia varten.

Kudoin suuhun muutaman kerroksen enempi helmineuletta ja levensin parin silmukan verran kantapäätä.  Nyt näyttää selvästi paremmalta!

Kutoessani suunnittelen usein jo miten muuttaisin mallia seuraavalla kerralla, niin nytkin. Pitsimallista mieleeni tulee kielonlehdet, joten ajattelin suunnitella mallin, missä olisi lehtien lisäksi myös kukkavanat...aika näyttää mitä saan aikaiseksi.

Toisena työnä oli pelkkää oikeaa neulosta olevat lapaset. Vaikka koirankarvaa sisältävä lanka onkin lämmintä ja hyvin tuulta pitävää, niin yksinkertaisella langalla oikein kudottuna lapaset eivät olisi riittävän lämpimät. Päädyin kutomaan lapaset kirjoneuleen tavoin kahdella langalla. 

Lapasten sisäpuolen karstasin kevyesti. 

Näillä lapasilla tarkenee kovemmassakin pakkasessa.

Jos kiinnostuit enempi, niin Puikoilla väsättyä sivulta löydät hieman lisää juttua näistä neuleista.

Mukavaa saada Sinut Tuitiina vieraakseni Värjärin Pataan, 

olet sydämellisesti tervetullut:))

Aurinko lomalla, lomittajaa tarvitaan

Tuuli ulvoo nurkissa, sade piiskaa ikkunaa, onneksi on konstit tämän pimeyden päihittämiseksi: keltasauramolla (Anthemis tinctoria) värjätty lankavyyhti vyyhdinpuihin ja kohta oli puikot viuhumassa. Kuin luonnostaan syntyi sukan kuvioon tarina kuvaamaan vuoden pimeimmän ajanjakson väistymistä. Pikkuhiljaa valo ja aurinkoiset päivät lisääntyvät ja kynttiläkruunun liekit joutavat sammumaan. Hymyilevä aurinko sulattaa roudan ja jään (ehtiiköhän sitä edes tulla tänä vuonna?) ja tuota pikaa jo ensimmäiset muuttolinnut näkyvät taivaan sinessä. Sukassa muuttolinnut valtaavat koko jalkaterän tiheänä "muuttolintuset" kuviona:))

Päiväni olen viettänyt Jönten kanssa mitä mukavimmin ja sangen ahkerana lempipaikassani shaalin alla, tosin pikku apulaiseni on nukkunut lähes koko päivän.

  

Yhden uudenvuodenlupauksen tein minäkin tai kaksi, mut sitä toista en kehtaa edes julki tuoda;) Olen monet kerrat luvannut päivittää värjäys- ja käsityö sivujani, mut aina tulee muka jotain tähdellisempää tekemistä ja homma jää. Nyt olen päivittänyt hieman Puikoilla väsättyä sivua ja tarkoituksenani on kerran viikossa kirjoittaa sinne aina joku uusi juttu.

Tällä kertaa kirjoitin Puikoilla väsättyä -sivulle hieman näistä pääkallosukista ja kutomistani lapasista. Huomaatko, miten Helmi on vähän mötteellään, kun sukat eivät sitten Hänen tassujaan varten olleetkaan, vaik niitä hieman toisaalla mallailtiikin.

Kesän ja syksyn värjäyksiini olen jokseenkin tyytyväinen. Tuo jokseenkin tulee siitä, et samettijaloilla ja männynsuomuorakkailla värjäykseni eivät onnistuneet ihan niin kuin olisin toivonut. No, sitten näet, kun saan tekstin julkaisukelpoiseksi. 

 Täs nuorenparin lapaset niin sopusasti rinnatusten ennen pukinkonttiin pistämistä, toivon niin olevan jatkossakin.

Minua viehättävät kovasti perinteisiin kirjoneuleisiin liittyvät tarinat. Myös itsekin on mukavaa kehitellä välillä uusia tarinoita. Käyppä lukemassa Puikoilla väsättyä sivulta, miksei turkulaisten tarvitse enää pelätä sitä, että taivas putoaa niskaan;)

Näiden iPadien ei tarvinnut  värjötellä joulun aikaan vaik täälläkin oli sentään hieman lunta ja pakkasta parina päivänä. Joulupukille oli kirjoitettu suojien tarpeesta, joten niitä sit muutaman kudoin tonttujen ja Joulumuorin avuksi. 

Kävelyretket Tunnelimäelle

Aikoinaan naapurissamme asuneen eläkkeellä olevan rautatieläisen tarinat Turun-Karjan rautatien rakentamisesta 1890-luvun lopulla muistuivat eilen mieleeni kävellessämme taas kerran vanhaa radanpohjaa. Ihmettelin silloin kovasti radan nimeä, koska itse olen oppinut tuntemaan sen Rantaratana, Naapurin papan mukaan Rantaradasta alettiin puhumaan vasta joskus 1930- tai 1940-luvulla. Hän kertoi kuinka nykyistä Tunnelimäkeä kiertämään tehtyä rataosuutta rakentaneet ratatyöläiset nimittivät aluetta Siperiaksi, koska niin kylmää siellä oli rataa rakentaa. Alueella junat ovat aikojen saatossa kulkeneet kolmea eri ratalinjausta. Alkuperäinen, "Siperian halki", kulki Halikonjoen ja jyrkän mäen välistä. Kuvassa Helmi raivaa ratapohjan päälle kaatunutta puunrunkoa, jotta emäntä pääsisi paremmilla lumilla siitä hiihtämään.

Näin hienosti vanha ratapohja on pysynyt osin Helmin ahkeroinnin ansiosta kuljettavana;)

Mäki on osin kovin jyrkkä, joten jojo-talvina lämpötilan sahatessa edestakaisin, sen rinteille muodostuu upeita jääkoskia. Keväisin rinteillä on mahtavia jääpuikkoja, kuten mäen puhkaisevan vanhan tunnelin suuaukollakin. Rautatietä on oikaistu kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla on rakennettu tunneli, ensimmäinen vuosina 1927-1928 ja toinen 1993. Olimme asuneet jo joitakin vuosia alueella ja olin saanut keväisin kävelyretkilläni ihastella keltaisena mattona kukkivia keltavuokkoja vanhan ratapohjan reunamilla. Uuden tunnelin rakennustöiden yhteydessä alueelle siirrettiin niin paljon maata, että keltavuokot hävisivät. Siirsin alueelta kelta- ja sinivuokkoja ennen maansiirtotöitä pihaani. Keltavuokot taantuivat muutamassa vuodessa, mutta siirtämäni sinivuokot voivat hyvin ja ilahduttavat keväisin kukinnallaan syreenipensaan suojissa ripustaessani pyykkejä kuivumaan ! 

Teimme tänään uuden kävelyretken Tunnelimäelle katsastaakseni vanhan rautatietunnelin suuaukon jääpuikkotilanteen. Vaatimattomia olivat puikot vielä verrattuna kevättalvisiin jättipuikkoihin. Sen sijaan ilahduin kovin taiten tehdystä graffitista tunnelin sisäänkäynnissä. 

Graffiteista ollaan montaa mieltä ja itsekkään en pidä kaikista. Tästä pidän. Olen aiemmin täällä kirjoittanut autotallissamme olevasta Peace-graffitista.

Vanha tunneli on kunnan omistuksessa ja joskus 1990-lopulla siellä järjestettiin Halikon Pienviljelijäyhdistyksen toimesta tunnelitansseja. Muistona niistä on jäljellä yhdistyksen kyltti ja lahonnut "tanssiparketti" tunnelin pohjalla, mikä tekee liikkumisen hyvin hankalaksi ja jopa vaaralliseksi tunnelissa. 

Tunnelin toiseen päätyyn on kiinnitetty tuulen suojaksi muovi, jonka läpi päivänvalo kajasti kauniisti. Olin aikeissa mennä kuvaamaan sitä lähemmin, mutta muutin mieleni katsellessani seinän ja katon rajasta roikkuvia jääpuikkoja ja kuullessani Helmin hätäisen haukun.
Käännyin takaisin.

 Juuri astuessani ulos tunnelista, kuulin jääpuikon iskeytyvän tunnelin pohjalla olevaan vaneriin. Onneksi matkassani on suojeluskoira, paras ystäväni Helmi!