Löysin eilen kuusensuomuorakkaita (Sarcodon imbricatus) ollessani lenkillä Helmin kanssa Satumetsässä. Otin vain suurimmat ja jätin joukon pienempiä vielä kasvamaan. Kuusensuomuorakaskin on kohtuullisen hyvä värisieni, mutta himoitsen väripataani erityisesti männynsuomuorakkaita (Sarcodon squamosus), koska siitä on mahdollista saada myös sinisiä ja sinivihreitä värejä villaan ruskeiden sävyjen ohella. Aamulla siis suunnistin Helmin kanssa mäntyvaltaiseen metsään, missä ratsastan paljon ja tiedän sen vuoksi sen hyvät sienipaikat.
Yhtä ainoaa orakasta ei vielä vastaani tullut, sen sijaan löysin korillisen samettijalkoja (Tapinella atrotomentosus), mistä olen erittäin tyytyväinen.
Viime viikolla metsässä käydessäni samettijalat olivat vielä melko pieniä, mutta nyt niillä oli jo kokoa ja näköä riittämiin. Löysin paljon myös erilaisia seitikkejä sekä tämän syksyn ensimmäiset purppuravalmuskat (Tricholomopsis rutilans).
Värisienten lisäksi ruokasienikoriini kertyi supiksia ja löysinpä pari litraa kanttarellejakin. Supikset ovat kieltämättä melko nahistuneita, joten iltapäivällä alkanut sade oli enempi kuin tervetullut. Kanttarellit olivat sen sijaan erittäin hyviä. Lämmin ilma ja runsas yökosteus on näemmä saanut uuden kanttarelli sukupolven putkahtamaan esille. Pari päivää onkin taas sitten syöty sieniä eri muodoissaan, kun pakastin pullistelee jo entisistä:))
Iltapäivä kului sateen ropinaa kuunnellen rattoisasti sisähommissa. Isäntä on vyyhtinyt värjäämiäni lankoja ja itse olen pikku apulaisteni kanssa kirjoittanut ja kiinnittänyt vyötteitä vyyhteihin.
Jöntte kisu valtaa helposti sylin aina istahtaessani,
pikkuisella on varmaan ikävä omaa emäntäänsä, opiskelijatyttöämme.
Helmi yrittää selvästi vietittää, et hänkin haluaisi syliin!
