Pujoliivi luonnonväreillä värjätyistä villalangoista

Vyyhdinpuu on pyörinyt vinhaa vauhtia isännän keriessä syksyllä värjäämiäni villalankoja. Päätin kutoa hänelle kiitokseksi uuden pujoliivin. Hänen vanha pujoliivinsä onkin jo kovin virttynyt paljosta käytöstä. Kokosin pöydälle mahdollisia väriyhdistelmiä, joista hän sitten valitsi itselleen mieleisimmät. Krappijuurella värjätty tiilenpunainen sai parikseen raparperinjuurilla värjätyn keltaisen langan. Krappijuurella värjätty oranssinpunainen lanka sai parikseen verihelttaseitikin lakeilla värjätyn langan. Samettijalalla värjätty teräksenharmaa vyöhykeorakkailla värjätyn vaaleanvihreän langan. 

Ihastuin muutamia vuosia sitten tähän ohjeeseen Suuri Käsityö Kerho lehdessä (Marraskuu 1979). Liivin kutominen aloitetaan sivusaumasta, joten siitä tulee pystyraidallinen. Alkuperäisessä ohjeessa takakappale ja resorit on kudottu yksivärisinä. Olen muokannut ohjetta moneen kertaan, joten alkuperäisestä ohjeesta käytän enää vain mallineuletta. 

Tällä kerralla sovelsin resorien kutomisessa perinteisen Fair Isle- neuleen kaksiväristä joustinneuletta, missä oikeat ja nurjat silmukat kudotaan eri väreillä. Päättelin kaksivärisen resorin silmukat virkkaamalla. Raita olisi niin kovin halunnut auttaa!

Huolittelin resorien reunat vielä virkkaamalla yhden kerroksen piilosilmukoita. Piilosilmukoista syntyy luja ja tasainen reuna resoriin. 

Mielestäni kaksivärinen, virkkaamalla päätelty resori sopii mallineuleeseen oikein hyvin:))

Resorin aloituksen saa siistiksi virkkaamalla ensin kierroksen piilosilmukoita kappaleen reunaan silmukoiden poimimista varten. 

Tällä kertaa en katkaissut lankoja kutoessani kuten tavallisesti olen tehnyt. Sain ajatuksen tähän selatessani kirjahyllystä löytynyttä Marketta Luutosen tekemää monistetta Korsnäsinpaidoista (Suomen kotiteollisuusmuseon monisteita 3 ISSN 0782-193 X, 1987, Jyväskylä). Perinteisesti korsnäsinpaidoissa on kauniisti peitetyt saumat. Päätin kokeilla jotain vastaavaa kutomalla ohuen suikaleen langanjuoksujen suojaksi. Käytössähän usein pitkät langanjuoksut helposti jäävät kiinni esim. paidannappeihin.

Minulla on tapana poimia silmukat ohuella virkkuukoukulla piilosilmikoista. Koukulta silmukat on sitten helppoa siirtää suoraan puikolle.  

Kudoin muutamia kerroksia sileää oikeaa neuletta niin, että se  riitti peittämään alleen kaikki reunan langanjuoksut. Päättelin silmukat tylpällä neulalla samalla ommellen kaitaleen kiinni laakapistoin.

Neuleen on hyvä olla yhtä kaunis molemmin puolin, 

niin nurjalta kuin  

oikealta puoleltakin;) 

 Pujoliivistä tuli hyvin istuva,  

 värit ovat niin minun kuin isännänkin mieleen:))

Tammikuu on kulunut hyvissä merkeissä ulkoillessa ja käsitöitä tehden. Oli mukavaa palata pienen tauon jälkeen blogistaniaan. Muutama päivä varmaan menee kierrellessä blogeissa, niin paljon on tullut mielenkiintoisia postauksia kaikilta. Tervetuloa myös kaikki uudet lukijani, Liisa, Beate56 ja Marjatta P, toivon teidän viihtyvän värikkäässä blogissani!

Päiväkävelyllä kotikulmilla

 Mikä on parasta tässä eläkkeellä olemisessa?

Monikin asia. Nautin suunnattomasti mm kiireettömistä aamuista. Minulle on alkanut tulla tietyt rutiinit aamuihini, joista en hevin luovu. Ennen ulkoilemaan lähtöä kuuntelen mieluusti radiosta lempi musiikkiohjelmaani, Muistojen bylevardia. Yleensä samalla teen jotain käsitöitä. Tänä aamuna kudoin loppuun ja päättelin isännän porosukat. Heti ohjelman päätyttyä lähdimmekin sitten kävelylle. Aikomuksemme oli kiertää vain lyhyt jokivarsilenkkimme, mutta tulimme toisiin aatoksiin auringon paistaessa lähes sinitaivaalta. Jatkoimme matkaa joen toiselle puolelle.

Vesi on korkealla runsaiden sateiden johdosta. Parhaiten sen näkee hukkumaisillaan olevista osmankäämeistä. Matalalta paistava aurinko värittää rantaruovikon kauniin kullanhehkuiseksi.  

 Pian jokitörmälle käveltyämme poikkesimme kylätieltä vanhaan metsikköön. 

Kuusimetsän sammalpohja on kutsuva. Näissä jokitörmän metsiköissä on hyvät polut kulkea. Ne eivät ole kuitenkaan ihmisten tallaamia, vaan eläinten polkuja. Alueella on jnkv peuroja ja niiden polkuja mekin usein kuljemme. Syksyn metsästyksen jälkeen peuroja ei vaan ole useinkaan enää näkynyt...

 Vanha metsä tarjoaa paljon silmäniloa. Tänäänkin saimme nauttia mitä kauneimmista taideteoksista.

Sammaloitunut kivi ja jäkälöittynyt katajan kelo.

Palasimme takaisin kylätielle ja jatkoimme matkaamme sitä pitkin. Peltojen saartamille kallioille on rakennettu aikoinaan kaikki kylän talot. Kallioista on ilmeisesti louhittu myös talojen kivijalat. 

Kauaa emme malttaneet kävellä tiellä, metsä kutsui kulkijaa. Nousimme korkealle mäelle, mistä on vielä muutamia vuosia sitten avautunut kaunis näkymä yli peltojen seuraaville metsäisille mäentöyräille. 

 Oikealla peltojen keskellä kulkee kylätie, miltä poikkesimme metsäpolulle. 

Sateinen syksy ja leutoilma on varmaan saanut poronjäkälänkin kasvamaan näin runsaana. Karvejäkälää tuntuu olevan myös todella paljon. Alarinteeltä on kaadettu muutamia vuosia sitten haapoja. Katselin, et karsituissa oksissa on runsaasti haavankeltajäkälää. Sitä voisinkin käydä joku päivä keräämässä kuivumaan lankojen värjäyksiä varten. 

Kallioilla sai kulkea todella varovasti, ettei jalka livennyt märällä sammaleella.  Kovin lähelle jyrkkää reunaa en uskaltanut mennä kuvia ottamaan. 

 Sammaleiset kivet ovat vaan niin kauniita, ei niitä voi ohittaa kuvaamatta.

Kallion- ja kivenkolot tarjoavat suojaa monille metsäneläimille. 

Tässä kivellä on näköjään aterioinut orava. 

Tarjolla olisi näköjään myös minulle syötävää, kallioimarretta. Kerään villiyrttejä keväästä alkusyksyyn. Talvella otan toisinaan muutaman kallioimarteen juuren sienikastikkeen tai uunijuuresten mausteeksi. Näin pieneen kasvustoon en kuitenkaan kajoa. 

Uusi silta kulkee korkealla joen yläpuolella. Kaukana vasemmalla näkyvien metsien takana on kotimme eli matkaa on vielä jäljellä lähes kolme kilometriä. 

Pajupensaat ovat täynnä kissaksia. Aurinko lämmittää jo hieman, 

kevein askelin jatkoimme matkaamme kohti kotia. 

Monta iloista asiaa

Aurinkoinen viikonvaihde houkutteli puuhailemaan pihamaalle sukkakutimen ääreltä. Leuto, mutta kovin tuulinen sää on jatkunut yli vuodenvaihteen. Lauantaina tuulten vihdoinkin tyynnyttyä, ripustin maahan tippuneet havupallot uudelleen paikoilleen. Ohut rautalanka ei oikein tahdo kestää tuulen kieputusta katkeamatta. 

Saunanverannan asetelmasta poistin jo jouluiset koristukset, vaikka vielä tänään loppiaista vietämmekin. Lisäsin kuparipataan siperiankurjenmiekan kuivuneita kukkavarsia pois ottamieni tillien ja laventelien tilalle. Lehtikuusenoksista tekemäni kranssi on kestänyt ihmeen hyvin tuulessa, kotitonttukin on pysynyt vahtipaikallaan;) 

On tämä monella tapaa niin ihmeellinen talvi, harvoin kanervatkaan ovat säilyneet näin hyvin tammikuulle!

Porraspielessä olevan penkin somistuksen halusin tänä vuonna pitää hyvin yksinkertaisena, vihreyttä antamaan tein havupesän ennen joulua samalla kun tein havupallojakin. Pieniä betonisaappaita katsellessani lämmin onnenailahdus valtaa mieleni.  Meistä on tulossa kesäkuussa isovanhemmat, minusta mummo ja isännästä ukki. Tämä tuntuu niin ihmeelliseltä, sanat eivät riitä kuvaamaan kaikkea sitä, mitä sisimmässäni tunnen. Päällimmäisenä on kuitenkin ajatus ja harras toive siitä, että kaikki sujuisi hyvin ja Luojamme siunaisi nuorta perhettä.

Voitte vain arvata, miten onnellisia olemme tästä kaikesta. Vauvauutinen vaikutti osaltaan myös siihen, että isäntä, siis ukki, nikkaroi joulutähden valoa antamaan verannalle. Monesti olemme istahtaneet porontaljalla peitetylle penkille ihastelemaan tähden kauneutta. Nyt tähdellä on ihan oma merkityksensä meidän perheelle.  

 Eilen saimme ihailla myös näin kaunista maisemaa verannalla istuessamme:))

Etupihalla riittää vielä haravoitavaa. Ropsuttelin vaahteran- ja omenapuunlehtiä muutaman kottikärryllisen perenna- ja yrttipenkkiensuojaksi. Iltauutisissa varoiteltiin liian paksujen katekerrosten laittoa, kun maassa ei ole vielä routaa. Maa ei ole todellakaan vielä jäässä, mutta siitä huolimatta päätin laittaa lisää katetta penkkeihin. Lunta on hieman luvassa, mut ilmeisesti ei riittävästi suojaamaan istutuksia kovalta pakkaselta. 

Leuto sää on saanut monet kasvit heräämään kesken kaiken, osa ei ole edes asettunut vielä lainkaan talvilepoon. Kevätesikoissa on isot vihreät lehdet. Nyt ne saivat lehtikerroksen suojakseen. 

Isäntä on kasannut marraskuussa leikkaamiaan havuja takapihalle. Käytän havut arkojen kasvien suojaamiseen. Nämä riittävät hyvin yrttipenkkeihin ja viime kesänä hankkimieni hortensioiden suojaamiseen, jos pakkaset ilmoittavat tulostaan! 

 Täplä ja Raita ovat innolla mukana pihapuuhissa.  

 Olen kerännyt edelleen meiramia, iisoppia ja salviaa suoraan penkeistä.

 En muista yhtään vuotta, että vielä tammikuussa olisi saanut kerätä tuoreita yrttejä pihamaalta!

 Kissanpennut ovat riemuissaan päästessään ulos. Niillä riittää paljon ihmeteltävää. 

 Välillä on pidettävä tuumaustauko yhdessä;)

 Ja sitten taas mennään!

 Molemmista on tullut jo erittäin hyvät hiirikissat. Joka päivä tuodaan hiiri näytille. Nyt Raidan vuoro esitellä pyyntitaitojaan isännälle.  

 Yöllä meillekkin satoi vihdoin hieman lunta. Kuten pienistä tassun jäljistä näkyy, lumi ei vähentänyt  yhtään Täplän ja Raidan haluja päästä ulos heti aamusta!

Joulun aika on päättymässä. Uusi vuosi alkanut, joidenkin mielestä (kuten minunkin) uusi vuosikymmenkin. Tinat valettu ja niiden ennustukset mieleen painettu. Nyt on aika toivottaa vielä 

Hyvää Loppiaista kaikille:))