Mikä on parasta tässä eläkkeellä olemisessa?
Monikin asia. Nautin suunnattomasti mm kiireettömistä aamuista. Minulle on alkanut tulla tietyt rutiinit aamuihini, joista en hevin luovu. Ennen ulkoilemaan lähtöä kuuntelen mieluusti radiosta lempi musiikkiohjelmaani, Muistojen bylevardia. Yleensä samalla teen jotain käsitöitä. Tänä aamuna kudoin loppuun ja päättelin isännän porosukat. Heti ohjelman päätyttyä lähdimmekin sitten kävelylle. Aikomuksemme oli kiertää vain lyhyt jokivarsilenkkimme, mutta tulimme toisiin aatoksiin auringon paistaessa lähes sinitaivaalta. Jatkoimme matkaa joen toiselle puolelle.
Vesi on korkealla runsaiden sateiden johdosta. Parhaiten sen näkee hukkumaisillaan olevista osmankäämeistä. Matalalta paistava aurinko värittää rantaruovikon kauniin kullanhehkuiseksi.
Pian jokitörmälle käveltyämme poikkesimme kylätieltä vanhaan metsikköön.
Kuusimetsän sammalpohja on kutsuva. Näissä jokitörmän metsiköissä on hyvät polut kulkea. Ne eivät ole kuitenkaan ihmisten tallaamia, vaan eläinten polkuja. Alueella on jnkv peuroja ja niiden polkuja mekin usein kuljemme. Syksyn metsästyksen jälkeen peuroja ei vaan ole useinkaan enää näkynyt...
Sammaloitunut kivi ja jäkälöittynyt katajan kelo.
Palasimme takaisin kylätielle ja jatkoimme matkaamme sitä pitkin. Peltojen saartamille kallioille on rakennettu aikoinaan kaikki kylän talot. Kallioista on ilmeisesti louhittu myös talojen kivijalat.
Kauaa emme malttaneet kävellä tiellä, metsä kutsui kulkijaa. Nousimme korkealle mäelle, mistä on vielä muutamia vuosia sitten avautunut kaunis näkymä yli peltojen seuraaville metsäisille mäentöyräille.
Oikealla peltojen keskellä kulkee kylätie, miltä poikkesimme metsäpolulle.
Sateinen syksy ja leutoilma on varmaan saanut poronjäkälänkin kasvamaan näin runsaana. Karvejäkälää tuntuu olevan myös todella paljon. Alarinteeltä on kaadettu muutamia vuosia sitten haapoja. Katselin, et karsituissa oksissa on runsaasti haavankeltajäkälää. Sitä voisinkin käydä joku päivä keräämässä kuivumaan lankojen värjäyksiä varten.
Kallioilla sai kulkea todella varovasti, ettei jalka livennyt märällä sammaleella. Kovin lähelle jyrkkää reunaa en uskaltanut mennä kuvia ottamaan.
Sammaleiset kivet ovat vaan niin kauniita, ei niitä voi ohittaa kuvaamatta.
Kallion- ja kivenkolot tarjoavat suojaa monille metsäneläimille.
Tässä kivellä on näköjään aterioinut orava.
Tarjolla olisi näköjään myös minulle syötävää, kallioimarretta. Kerään villiyrttejä keväästä alkusyksyyn. Talvella otan toisinaan muutaman kallioimarteen juuren sienikastikkeen tai uunijuuresten mausteeksi. Näin pieneen kasvustoon en kuitenkaan kajoa.
Uusi silta kulkee korkealla joen yläpuolella. Kaukana vasemmalla näkyvien metsien takana on kotimme eli matkaa on vielä jäljellä lähes kolme kilometriä.
Pajupensaat ovat täynnä kissaksia. Aurinko lämmittää jo hieman,
kevein askelin jatkoimme matkaamme kohti kotia.
Olipa hienoa kulkea tämä reitti kanssasi, sait ikuistetuksi hienoja metsäkuvia. Jaan kanssasi myös kokemuksen noista aamuista, kiireettömät aamut ovat ihania. Eilen Ritan kanssa liikuimme hyvin samanlaisissa maisemissa, ja ihailin minäkin sammalta ja jäkälää kivien ja kallioiden päällä.
VastaaPoistamukavaa oli myös Päivi saada sinut seuraksemme;)) Rita onkin oiva lenkkikaveri. koiran kanssa lenkkeily on meillekin tuttua, suruksemme vain rakas Helmi koiramme kuoli toissa kesänä. nytkin kävellessämme muistelimme Helmi, suru alkaa helpottamaan vihdoin. hieman mietimme myös, josko kuitenkin vielä ottaisimme koiranpennun, saa nähdä sit mihin päädymme kevään mittaan...
Poistarauhalliset aamut siis yhdistävät meitä, kenties Sinäkin kuuntelet aina toisinaan Muistojen bulevardiakin!
Minä olen ollut huono liikkumaan ulkona viimeaikoina, en ole vaan saanut aikaiseksi. Ja nyt oli mukava päästä lenkille tutussa seurassa 😀 kiitos tästä lenkistä. Kyllä metsä on kaunis ja rauhallinen ja sammaloituneet kivet ovat vastustamattoman ihania. Löysittekö vielä suppiksia? niitä kuulemma vieläkin on.
VastaaPoistasitä en kyl ihmettele yhtään, niin tuulista ja sateista on ollut jo pitkään, ei se välttämättä houkuttele ulkoilemaan. meillä olikin yhdessä oikein mukava lenkki, kiitos Nila mukavasta seurasta, yhdessä nautimme sammaloituneista kivistä;) noilla kallioilla ei ole supiksia, kallioiden toisessa laidassa ja pohjoispuolella sen sijaan on, mut tällä kertaa emme siellä kävelleet. joulun alla näkyi tosiaan viel supiksia ja muutaman pikkuisen kanttarellinkin näin. tänään muuten juur tein kanttarellikastiketta, ja hyvältä maistui.
PoistaMetsä ja sen värimaailma kaikkina vuodenaikoina on hämmästyttävä. Tosin hieman lunta kaipaisin mutta tuo sammaleitten vihreys ja jäkälien harmaa antaa metsän pohjalle oman kauniin ja harmoonisen tunnelman. ” Metsän poika tahdon olla....” Täällä kaupunki kasvaa ja metsät pakenee yhä pidemmälle, metsälle pitää lähteä ihan tosi mielessä. Kesäkodin peltomaiseman takana on metsiä ja melko lohduton on näky, avohakkuita melkein joka suunnassa.
VastaaPoistaKiitos kun pääsin metsälle. 👍
juuri niin Molley, kuvasit oivallisesti metsän tunnelmaa! metsällä on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja siksi on kovin harmallista tuo kaupunkien liian tiivis rakentaminen. pieniä puistikkoja pitäisi jättää paljon nykyistä enempi asutusten lähelle niin, että jokaisella olisi mahdollista piipahtaa metsäpolulle alle kilometrin omasta kodistaan. avohakkuut lähestyvät uhkaavasti jo meidänkin kesäkotiamme, taas tänä talvena hakataan iso vanha koivikko ihan tonttimme rajalta...
PoistaKauniita kuvia ja kiva oli lukea sellaista josta itse haaveilen.tänäänkin paistoi kauniisti aurinko mutta ei se mun työpaikalle näkyny ollenkaan. Ihana että sinä osaat nauttia eläkepäivistä 💚
VastaaPoistajuuri tuotakin ajattelin puutarhatytär, ihanaa päästä ulos silloin kun paistaa! töissä ollessa välillä tuntui, et viikolla oli kauniita päiviä ja viikonloppuna ei niinkään, kun olisi itse niistä päässyt nauttimaan. nyt otan todella kaiken ilon irti näistä eläkepäivistäni kaikin tavoin:))
PoistaUpeissa maisemissa ja metsässä saat kulkea. Milloin sinä eläkkeelle jäit? Minulta on mennyt ihan ohi. Nauti! Minulla on vielä lähes 14 vuotta työelämää jäljellä. Menen varmaan rollaattorilla...
VastaaPoistamaaseutu ympärillämme on tosiaankin kaunis, ja mikä parasta, erilaisia kävelyreittejä löytyy vaikka kuinka paljon. joen yli menee noin kahdenkilometrin välein siltoja, joten sekään ei liiemmin rajoita kulkemista sulankaan aikana.
Poistatein siitä pienen postauksenkin, ensimmäinen heinäkuuta viime vuonna pääsin eläkkeelle:)) sinä oletkin paljon nuorempi minua Satu, joten monen monta lukukautta saat vielä aloittaa ennen eäkepäiviäsi. tänään viimeksi nautin siitä, että sain ihan rauhassa leipoa anopin synttäritarjottavia, ei painanut luentojen valmistelut tai lukujärjestyssotkut kuten aiemmin näin lukukauden alussa, upea tunne kerrassaan. Sinä ymmärrät sen todella hyvin! rollaattorilla hyvinkin, jos tätä tahtia nostetaan eläkeikää, saiskohan sen työnantajan puolesta;)
Kauniita maisemia, eipä uskois tammikuuksi!
VastaaPoistasanos muuta Maarit, tää on taas näitä lumettomia tammikuita, niitä on toki ollut täällä monesti aiemminkin. kun rakensimme piharakennusta, meil oli muurari piippuamuuraamassa tammikuussa, lämmintä + 6 molemmin puolin, hikihän siinä tuli laastia tehdessä ja tiiliä kantaessa, se oli sillä kertaa mun hommana kun isäntä oli petipotilaana.
PoistaOlipas kiva päästä katsomaan teidän ympäristöä. Usein käy minullekin niin, että lenkki pitenee, kun ulkona on niin mukavaa. Tykkään myös sammaleisista kivistä, mutta tuo jäkälikkö iski eniten. Ei jäkälää löydy kaikkialta ja vielä tallaamatonta.
VastaaPoistakiva kuulla Repu:)) välillä tuntuu, et postailen liikaakin kotikulmilta. pari päivää jatkuneet kauniit aurinkoiset päivät vaihtuivat nyt illasta kovaan tuuleen ja vesisateeseen. lenkit venyy tosiaan helposti nykyään, kun ei ole tarkkoja aikatauluja noudatettava. jäkälikkö olikin erityisen kaunis, otin siitä useampia kuvia, mut jotenkin en onnitunut saamaan sellaista kun olisin halunnut. noilla kallioilla kävellään todella vähän, ei siellä koskaa tule ketään vastaan. kävelemme noita eläinpolkuja pitkin, niin emme tarpeettomasti tallaa jäkälää, mikä on tärkeää erityisesti pitkien poutakausien aikana.
PoistaHyvältä ja ainakin lenkkeilyn kannalta mukavalta näyttävää maisemaa. Silti kovin outoa, että tammikuussa on näin leutoa ja täysin lumetonta.
VastaaPoistaVaan onhan joskus 30-luvulla kylvetty kuulemani mukaan ruista tammikuussa.
poutaisina päiviä tääl on kyl loistavat ulkoilusäät. nyt taas illasta alkoi satamaan vettä. lunta kyl itsekin kaipaisin, kun tykkäisin niin päästä hiihtämäänkin!
Poistaolikohan silloin ollut kovin sateinen syksy, ettei ruista oltu päästy kylvämään, vai miksiköhän noin kävi?
Teillä on upea ulkoilureitti tuollaisissa metsämaisemissa. Ihana vanha kuusikko, sammal- ja jäkälämatot. Viikko sitten olimme itsekin samankaltaisella metsäretkellä ja nautimme sydämmemme kyllyydestä. Jotakin hyvää on lumettomassa talvessakin...:)
VastaaPoistatotta niin Blue Tit, otetaan vaan kaikki ilo irti tästä lumettomuudestakin:)) Sinulla onkin ollut monta kiinnostavaa retkikohdetta blogissasi.
Poistanää Halikonjoen ahteet muodostavat uskomattoman kauniit ja monipuoliset ulkoilumaastot. joki kulkee mutkitellen peltovainioiden keskellä, mihin kallioiset metsiköt tuovat vaihtelua. tuo kävelemämme reitti on noin kahdeksankilometriä, toki sen voi muutaman kilometrin lyhyemminkin tehdä, jos kulkee pelkästään jokivartta. aiemmin kun minulla oli hevonen, ratsasti ahteilla ilman satulaa, oli hieman sellainen pieni talo preerialla tunnelma, kun annoin hepan laiduntaa ja itse istahdin juomaan termarista kahvia ja toisinaan jopa tekemään hieman työhommiakin.. olen muutamatkin kokeet korjannut noilla retkilläni!
Minulla on sinulle haaste blogissani.
VastaaPoista...tulempa käymään heti...
PoistaNiin kauniita lenkkeilymaisemia teillä. Löysin blogiisi ja liityin lukijaksi. Vai on sinulla sukujuuria Iijoen seuduilla. Meillä olisi suunnitelmissa ajella Kalle Päätalon synnyinmaisemissa kesällä. Olen niin tykästynyt Kallen kirjoihin ja lueskelen niitä nyt eläkkeellä ollessa. Niissä on kiehtovaa murretta ja ainutlaatuinen on Iijoki-sarja elämänkertana ja ajallisena kuvaajana. Pidän blogia myös itse, vaikka harvoin päivitän. Huomasin, että olit käynyt Haminalahden kulttuuripolulla. Lähiseudulla asustelen.
VastaaPoistaonpa mukavaa kun löysit bologiini Beate56, olet lämpimästi tervetullut:)) ei aivan Iijoen seudulta, äitini on syntynyt Pikku-Syötteen kupeessa ja isoäitini oli lähtöisin Loukusan kylästä. Taivalkoskella kävimme viimeksi viime keväänä. Isäni oli myös innokas Päätalon lukija, kuten lankonikin. itse olen lukenut muutamia, ymmärrän hyvin miksi kirjoista tykätään niin kovin. Kuopion seutu on tullut tutuksi viimeisten seitsemän vuoden aikana, minkä kuopuksemme on siellä asunut. seudulla on paljon upeita retkikohteita. asut kyl luonnonkauniilla alueella, tulen vieraisille joku päivä:))
PoistaKauniita kuvia olet ottanut. Tämä tammikuu on eikoinen. Voi jopa kerätä sieniä lumettomuuden vuoksi. Meillä itä-Suomessa on vielä vähän lunta ja tiet kuin luistinratoja.
VastaaPoistatotta niin, täällä ollut näin lauha tammikuu viimeksi yli 10 vuotta sitten! joitakin sienia tosiaan näkee, mut eivät innosta keräämään, pakkasessa olevat saavat riittää. eilen tänne satoi myös kevyt lumipeite, nyt taas jo sulanut. vettä puottaa, niin ettei uloskaan ole asiaa. nuo liukkaat tiet on tuttua täällä, tosin ei tältä talvelta viel, kun lämpötila sahaa edestakaisin. siksi parempi nyt, kun pysyy koko ajan plussalla;)
Poista