Hei laukkaa ratsuni mun!

Aamuyöstä satoi vettä, vuoden viimeinen päivä valkeni harmaana ja usvaisena, joskin merkkejä oli jo poutaantumisesta nähtävissä. + 3, aivan mahtava ilma lumileikkeihin, tänäin pääsin kierrittelemään nuoskalumesta lumisen ratsuni.

 Helmi oli hieman erimieltä, se olisi halunnut leikkiä vain lumisotaa kanssani.

Pää jäi hivenen pieneksi. En raaskinut jatkaa pään muotoilua, koska ihmeekseni  heponi ehti nyppäämään herkullisen lehden suuhunsa kesken puuhiani.

 Sieltähän emäntä jo saapuukin, ratsu laukkaa innoissan luokse. Kova into on lähteä molemmilla  Satumetsään maastoilemaan.

 Helmi on aina innolla tulossa mukaan, on vain hiukan ihmeissään lumipatsaaksi jähmettyneestä emännästään:))

Kaiken leikkimielisen iloittelun jälkeen ruokahalu oli mahtava ja  isännän valmistama lounas maistui kaikille:))
Nyt hetkeksi kutomaan ja odottelemaan illan hämärtymistä, jotta saunan jälkeen päästään tinoja valamaan ja varjokuvista tulevia ennustamaan.

Toivotan Teille kaikille lukijoilleni oikein Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Värikollaasi 107 Kultainen hehku

Viikon väri inspiroi vielä palaamaan menneen joulun tarjoamaan kultaiseen hehkuun. Uuden vuoden tinojen valamista varten kuivumaan haetuista puistakin löytyi kultaista hehkua, samoin ulko-ovemme ankkakoristeesta.

Vierailu Talli Linnalla Perttelissä

Hevosystäväni ymmärsi miten ikävä minun on omaa heppaani ja otti mukaan Linnan Tallille. Valjashuoneeseen astuessani itku tuli silmään, kaikki ne tuoksut, suitset, satulat -  mieli olisi tehnyt niin päästä harjaamaan omaa heppaa, suitsimaan, satuloimaan, lähteä maastoon huuruisten puiden siimekseen ratsimaan...

Käynti Linnan Tallilla oli elämys.

 

Talliymäristö on kaunis ja siisti. Aivan uutena juttuna minulle hevosten  kävelytyskone (pikkukuva ylä reunassa). Maneesi on valoisa isojen ikkunoiden ansiosta ja miellyttävän lämmin. Toisessa kerroksessa olevasta taukotilasta on hyvä näkyvyys sekä tallin puolelle että maneesiin. Sieltä oli mukava seurata ystäväni ratsastusta sekä Linnan Antin pitämää estevalmennusta. Mieleen nousi monia mukavia muistoja ajalta, kun Antti piti estetunteja minulle Heimo-ponini kanssa. Hänellä riitti kärsivällisyyttä myös tätiratsastajan ohjaamiseen:))

Pakkanen kiristyi uudelleen

Yöllä kirkastui ja pakkanen kiristyi niin, ettei tänään pääse lumiukkoja tekemään, lenkille siis porukalla. Suunnistimme jokivarteen, Helmillä on paljon ihania hajuja haisteltavana aina alkumatkasta.

  Jo sillalta näimme, ettei joenvarressa ole ollut joulun aikaan muita kulkijoita. Odotettavissa siis aikamoista rämpimistä umpihangessa, mut sehän on vaan hyvää kuntoilua.

 Talventörröttäjät muodostavat kauniita kruunuja siniharmaata taivasta vasten. Joki on vielä auki koskipaikoista. Helmin kanssa pitää olla varovainen, ettei se innoissaan menisi sulaan ja kova virta veisi sitä jään alle.

Eilinen suojakeli oli nostanut veden jäälle ja öinen pakkanen jäätänyt sen uudelleen. Rannalla paksumman lumikerroksen alla oli vielä aivan sulaa, joten sai tarkasti katsoa ylityspaikan säästyäkseen kengien kastumiselta.

Edessä jyrkkä nousu ja paksu hanki. Tarkasti Helmi astui isännän askeljälkiin. Helmin remmi oli hyväksi avuksi, sen avulla isäntä avitti minua nousussa.

Rinteen keskivaiheilla oli hyvä hengähtää ja nauttia kauniista maisemasta joki ahteille.

Nuoskakelin iloja

Lauhaa, jo yöllä lumet alkoivat tippua katoilta. Autotallin katolta uupuu vielä lumiesteet, joten oli miehillä aika homma yöllä kolata katolta tippuneet lumikinokset pois ovien edestä, jotta tytär pääsisi aamutuimaan lähtemään autolla töihin. Päivän mittaan sitten hissuksiin isäntä teki lumitöitä, suojalumi on niin raskasta, ettei sitä kauaa jaksa kolata ilman taukoa. Pelastin verannan pikkukuuset jouluvaloineen lumen alta, Helmi oli innolla hommassa mukana. Se nauttii lumitöistä vähän liiankin kanssa.

Hauskinta oli tehdä lumipallolyhtyjä. Perinteisesti olemme tehneet aina yhden myös leikkimökin edustalle, niin nytkin. Uskonpa leudon ilman jatkuvan vielä muutaman päivän. Saan tehtyä lumihevosen ja muutaman lumiukonkin pihan vahdeiksi. Isäntä on valmistellut jo viikon päivät  lumiporttia kasaamalla lähes kaikki pihasta kolaamansa lumet tienvarteen postilaatikolle johtavan pihapolun päähän. Lapset ovat jo maailmalla, mut meillä vain lumileikit jatkuvat entiseen malliin;))

Värikollaasi 106 Purble orchid

Joulun extrahaaste: oma "joulukortti" -kollaasi.  

viikon väri

Katselin jääkaapin ovessa olevia joulukorttejamme, vain kaksi korttia tunnusti viikon väriä, ne eivät ihan yksikseen riittäisi vielä kollaasiksi. Joulupäivänä ihastelimme  tyttäreni kanssa keittiön ikkunasta näkyvää kaunista auringonlaskua. Vasemmassa yläkulmassa alkuperäinen kuva, keskimmäistä ja oikean alakulman kuvaa käsitelty haastevärin mukaiseksi Picasassa. Sain käyttööni myös tyttäreni ottamia ilotulituskuvia ja näin syntyi joulukortti-kollaasini.

Joulun sanoma

Mandala 17, mosaiikki.

Joulupäivän aamuna

Mustavalkomaanantain #143 aihe on   ♥ JOULU ♥

Joulupäivä valkenee, lumihiutaleet leijailevat hiljalleen maahan, vieno enkelikellon  helinä täyttää muuten vielä niin hiljaisen keittiön.

Mummolassa

4. adventtisunnuntai valkeni kauniina, hyvällä mielellä lähdimme koko perheen voimin mummolaan, parin tunnin automatkan päähän. Tunnelmaa  lisäsi  ihana vasta keitetyn riisipuuron ja takakontissa olevan pikkuruisen joulukuusen tuoksu. Perillä meitä odotti lähes 80-vuotias mummo, joka ei vielä tunne lainkaan itseään vanhaksi. Nautittuamme maukkaasta riisipuurosta kinkkuvoileipien kera, koristelimme joulupuun yhdessä. Helmikin oli lopputulokseen varsin tyytyväinen:))
Yhdessä oli mukavaa tutkiskella vanhoja valokuvia ja kirjeitä. Terveiset mm Brooklynista v. 1946 ja mummon ensimmäisen työnantajan työhönottokutsu Helsingistä v. 1950.  Valokuvista lapsia kiinnosti erityisesti mummon isän varusmiesaikaiset kuvat Viipurista 1920-luvulta.
Aina liian pian tulee kotiinlähdon aika, haikeinmielin lähdimme tälläkin kertaa.

Revontulet leiskuvat

Tyttäreni hyppeli riemusta avattuaan Karsikonperältä tulleen postipaketin. Kummitäti oli yllättänyt täysin kutomalla kauniin revontulivillapuseron hänelle. Pusero on todella kaunis, mieli täyttyy lämmöllä, kun huomaa nuorenkin arvostavan taidokasta käsityötä.
Muut paketit täytyy ilmeisesti piilottaa, jotta olisi jotain avattavaa vielä aattoiltanakin;)) Tänäin on ollut ihanan aurinkoinen päivä, juuri sopiva ilma jäälyhtyjen jäädyttämiseen ja muuhun mukavaan puuhasteluun ulkosalla.

Mustavalkomaanantai #142

Valokuvatorstai Perinne

 Vuoden 2012 viimeinen torstaihaaste on Perinne 

Perinteitä on monenlaisia, ensiksi ajattelin jotain käsitöihin liittyvää perinnettä kuvauskohteekseni, sitten mieleeni nousi ajatus perheemme vähitellen ainakin väliaikaisesti loppuvasta perinteestä. Aamulenkiltä tullessamme Helmi ryntäsi innokkaasti katsomaan, josko tänä yönä olisi tonttu jo hakenut nuorimmaisemme joulupukille laittaman kirjeen leikkimökin räystään alta. Paikallaan kirje oli edelleen, Helmi päätti hiukan avustaa tonttua ja toimitti kirjeen emännälle tapansa mukaan.

Kiitos mukavasta haaste syksystä  ja hyvää vuotta 2013 koko torstaiblogien tiimille ja kaikille osallitujille!

Värikollaasi 105

viikon väri oli 

En malttanut olla kaivelematta kesän & syksyn aikana ottamiani kuvia - lumitöiden lomassa miettiessäni mahdollisia kuvauskohteita ihana vehreys nousi uudelleen ja uudelleen mieleeni viikon väristä:))

Rapusumu inspiroi

Lauantainen ursalaisten perinteinen retki kohdistui tänä vuonna taas kerran Helsinkiin. Kohteina tällä kertaa olivat Maya III-näyttely Elämä  Kuolema Aika DIDRICHSEN taidemuseossa, Helsingin Observatorio sekä  Kansallisteatterin Saiturin joulu näytelmä. Teeman mukaisesti ruokailu tapahtui Patronassa,  meksikolaisessa ravintolassa. Voin suositella kaikkia kohteitamme lämpimästi.
Erityisesti itse pidin Maya III näyttelystä, siellä olisin viihtynyt pidempääkin. Onneksi isäntä heltyi hankkimaan yhteiseksi joululahjaksemme upean MAYA III Life Death Time -kirjan. Teoksen takakannesta lainaten: "Mayojen dualistisessa maailmankatsomuksessa elämä, kuolema ja aika sulautuvat toisiinsa. Käsillä oleva kirja valottaa mayojen muinaisen korkeakulttuurin monitasoisuutta taiteen, tekstien, esineistön ja myyttisten tarinoiden kautta sekä käsittelee nykyisten maya-yhteisöjen suhdetta kulttuuriperintöönsä." Kirja sisältää myös Maya III-näyttelyn  näyttelyluettelon. Siis kiehtovaa iltalukemista erityisesti siksi, koska ehkäpä miljoonien ihmisten odottama päivämäärä, 21.12.2012, on jo aivan kohta! Päivämäärä on merkityksellinen siksi, että mayojen mytologian ja kalenterin mukaisesta luomispäivämäärästä 13.8.3114 eKr tulee kuluneeksi kolmetoista 400 vuoden jaksoa. Oppaamme korosti sitä, etteivät mayat ennustaneet maailmanloppua saati mitään muutakaan meidän  elämässämme tapahtuvaa asiaa. Päivämäärämerkinnällä mayat asettivat omat hallitsijansa suhteeseen heidän menneisyyteensä, nykyisyyteensä ja tulevaisuutensa kanssa. Kalenterijakson vaihtuminen olisi ollut tutkijoiden mukaan maya-yhteiskunnassa suuren juhlan aihe ja varmaan on yhtä edelleenkin mayojen perillisten parissa.
Tähän asti olen tuntenut vain yhden tähtitieteilijöiden käyttämän numerokoodin, asteroidi B 612.  Kaikki hyvien satuklassikkojen ystäväthän  tämän taivaankappaleen tuntevat, sieltä on kotoisin Pikku Prinssi.
Nyt sain tutustua mm rapusumuun, supernova jäänteeseen Härän tähdistössä. Supernovan havaitsivat kiinalaiset 4.7.1054 eli siitä virallinen nimi  SN 1054. Kuvat supernovasta olivat kauniita, erityisesti pidin näkyvän valon alueella otetusta kuvasta. Tuo kuva inspiroi minut tekemään jo pidempään valmiina olleeseen olkalaukkuun huovutuksen! Rapusumun keskustassa pyörii pulsari, neutronitähti, jota olkalaukussani edustaa kaunis vanha korvakoru. Mietin myös toisina vauhtoehtoina lintuaiheista rintaneulaa tai puista korvanappia, mutta "kristallein" koristeltu korvakoru toi mieleeni pulsarin kiertymiskiekon.

Kierrätyshuovutusta ja vähän muutakin ufoilua

Suunnittelin kutovani kämmekkäät eilen kutomani huivin seuraksi, kun langojen sävyt sopivat niin hyvin yhteen. Vaikka etsin kissojen ja koirien kanssa viidettä puikkoani, niin vesiperän vedin. Ei auttanut muu kuin vaihtaa suunnitelmaa. Katselin aamukahvia hörppiessäni viikolla pesukoneessa huovuttamiani pikkulaukkuja, mutta en saanut mitään hyvää ideaa niiden suhteen. Lueksin uusinta TAITO-lehteä  6/2012, siinä esiteltiin Käsityön juhlavuoden 2013 tapahtumia. Silmiini osui mielenkiintoinen otsikko "Järjestä kohtaus ufojen kanssa" . Käsityöpiireissä ufoiksi kutsutaan keskeneräisiä käsitöitä, joita ihan varmasti meiltä kaikilta löytyy nurkista.  Juhlavuoden kunniaksi ne olisi hyvä saada valmiiksi ja niinpä joku on keksinyt oivan tempauksen; lehdessä kehoitetaan ufojen omistajia järjestämään omalla paikkakunnallaan julkisella paikalla FLASH MOB-kohtaus. Järjestetystä kohtauksesta sitten ilmoitetaan omalla ja Käsityö elämässä-Facebook-sivuilla. Päätin tehdä heti yhden omista ufo-töistäni valmiiksi ja  kaivoin jo alku syksystä kirpparilta löytämäni ja pesukoneessa huovuttamani norjalaisneuleen esille UFO-kätköstäni. Siinäpä minulle täksi päiväksi käsitöitä kylliksi.

Tehdäkkö olkahihna vanhasta villakravatista vai vyöstä? Päädyin tällä kertaa vyöhön. Laukun läpän tein puseron resorista. Ajatuksenani oli ensiksi neulahuovuttaa siihen revontulet, mut sit huomasin, ettei mul ole sopivia värisävyjä valmiiksi värjättyinä. No, jotain maagista, lappilaista kuviointia sit pistelin. Oranssi villa on krapilla värjättyä, musta ja ruskea käsittelemätöntä lampaan villaa, vihreä Novitan hahtuvaa. Sinisävyiset villat on peräisin pojallemme keväällä valmistuneesta Liekki ryijystä. Kun ryijy kammataan valmiina, siitä irtoaa mukavasti villakuitua huovutustarpeiksi.

Samaisen puseron hihasta tein hiippalakin. Helmi oli vähän sitä mieltä, että vielä jotain puuttuu...

niinpä neulahuovutin laukun tapaan maagiset kuviot lankatupsun tyveen.

Lopuksi naulakon purjelaivat saivat omat hiippalakkinsa:))

Jouluoljet luovat tunnelmaa

Aloitin illalla Anjalinilta ostamastani Katian Bolivia langasta huivin kutomisen. Lanka tuntui mukavalta kutoa ja nopeasti siitä huivia pistelikin. Aamusta kuodoin langan loppuun. Huiville tuli pituutta kaikkiaan 2m 60 cm!
Lumitöiden lisäksi päivän muiksi askareiksi olin miettinyt Puodin verannan somistamisen. Kolattuani kertaalleen pihamaan ja ajotiet koristelin kuusen. Verannan kuusi sai kauniin lastutähden latvaansa ja olkia oksilleen, muita koristeita se ei mielestäni kaipaakkaan. Saa sit nähdä viikonloppuna, josko kotiintulevat lapsukaiset haluavat hiukan lisää, heidän mielestään pitää olla runsaasti koristeita oksilla.

Isännän hakiessa kuusen edellispäivänä huomasimme vasta kotona, että siinä on viimekesäinen linnunpesä. Joskus aiemminkin meillä on ollut linnunpesä joulukuusessa. Pesä on hauskanen, siitä saa vaikka tontulle kodin.

Seuraava homma oli laittaa villahuovat ja verhot estämään tuiskuavan lumen pääsyä verannalle. Sitten vuorossa olikin se hauskin juttu eli jouluolkien levittäminen lattialle. Edellisen kerran meillä oli jouluoljet valjashuoneen lattialla Heimo heppani uuden tallin avajaisissa kuusi vuotta sitten. Apurit poistuu maisemista, kun äippä alkaa levittämään olkia. Osan oljista jätän kasvihuonetta varten, olki on hyvä suoja kylmää vastaan kasvihuoneessa kasvaville zilkaviinille ja kärhölle.

Apureilla on ollut iso urakka lumen tiputtelussa kuusiaidan päältä. Lumiaura heittää lumen piukkaan kuusiaitaan, oksat kärsivät painavasta lumikuormastaan, joten isäntä tiputtelee sitä välillä pois. Helmi tykkää tästä hommasta kovin, siitä on hauskaa kopata lumikokkareita ilmasta ja riemu on rajaton!

Veranta näyttää jo melko mukavalta. Jospa ehtisin huovuttamaan istuinaluset vielä ennen joulua, niin mikäpä olisi joulusaunojien istuksia verannalla vilvoittelemassa.  

Lunta satoi koko iltapäivän, joten pihan sai kolata toistamiseen vielä ennen iltasta. Lumityöt on hyvää kuntoilua. Kunnon välineet, riittävän kevyt kola ja pitkävartinen lumilapio penkkojen huolitteluun, tekee lumenluonnista mukavaa puuhaa.

Isäntä sytytteli öljylyhdyt merkiksi portinpieleen kulkijoille Värjärin Puodin aukiolosta. Tästä minä pidän, lumihiutaleiden tanssista hämärtyvässä illassa. Nyt huoneelle lämmittelemään hetkeksi takkatulen ääreen ja sit joulukortteja kirjoittamaan.