Aamulla astuessani Puotiin valitsemaan tavaroita joulumyyjäisiin silmiini osui ensimmäisenä sirkeäsilmäiset meikkityttöni huivihyllyllä. Tällä kertaa he pääsivät mukaan, miten viehkeästi Vaalea Blondini esittelikään asikkaille kaunista Wendy frills langasta kudottua huivia! Isäntä karstasi illalla ison korillisen krappijuurella värjäämääni villaa. Hyvä niin, koska muutama asiakas sai hankittua ihanan pirteitä varpaanvälivilloja :)) Kootessamme tavaroita kotiinlähtöä varten paikalle ilmestyi perhokalastuksen harrastaja. Hän sai mukaansa tukut kaipaamiaan rakenneaineita perhoihinsa. Jos en ihan väärin muista, niin vaaleanpunainen villa houkuttaa lohia, oranssi ja musta harjuksia ja taimenia. Olipa todella mielenkiintoista kuunnella hieman perhojen teostakin, aikamoista taito vaativaa hommaa sekin. Perhorakentaja kaipasi fluoresoivaa lankaa, niin värjärikin! Olisihan aivan upeaa, jos UV-lamppujen valossa lanka loistaisi, ei siinä mitään muuta ylimääräistä kimmallusta silloin kaipaisia puseroonsa. Tietyissä seitikeissä ja karhunkäävässä on itseloistavia, fluoresoivia väriaineita. Löysin puolukassa ollessani syyskuussa muutaman pienen karhunkäävän vanhan männyn juurakosta. Nyt ne odottavat pakkasessa värjäyspataan pääsyä ja saavat odottaakin siihen asti, kunnes saan koottua hieman lisää kääpää. Helpoin ja varmin tapa tarkistaa, että on löytänyt itseloistavan sienen, on käyttää UV-lamppua. Tästäpä syystä värjärin toivelistalla joulupukille onkin pieni UV-lamppu Martta Wendelinin vuosikalenterin lisäksi!
Muutama ihmetteli, mihin värjärin leitsu oli jäänyt. Paloasemalla kypärä ja paloletkut sopivat mielestäni paremmin asusteiksi, siksipä hattuhyllystä valikoitui palmikkokypärähattu pitkillä leteillä varustettuna päänsuojaksi tällä kertaa;))
Naapuripöydässä oli myynnissä ihania karjalanpiirakoita, tekijän oman äidin oppien mukaan leivoittuina. Todella hyviä, ostin kotiinviemisiksi muutaman pussin ja hälytin etukäteen Sinipiikaseni tekemään valmiiksi munavoita. Hän oli innostunut leipomaan myös joulutorttuja. Ihana tuoksu tuli jo kotiovella vastaan myyjäisistä palaavaa. Tätä äippä osaa arvostaa:))
Sinulla on nyt kiireiset ajat. Pitää toimittaa tarvikkeita, että tontut ehtivät kutoa vielä monta mukavaa, pehmeää, jouluksi.
VastaaPoistaMielenkiintoinen langasostajakin ilmestyi. Oli varmaan kiva kuunnella ja siitä sait taas uusia ideoita.
Sinä et ole kyllä sammaloituva kivi, eli et omalta pinnaltasi saa värjäysainetta :-D
onneksi tämä on sen tyyppistä "kiirettä", että ei pääse stressaamaan, päin vastoin se lataa leipätyössä tyhjentyneitä akkujani:))
PoistaJoulumyyjäisistä löytää aina kaikkea kivaa! Kaupan päälle vielä hyviä ideoitakin!
VastaaPoistase on totta, isäntäkin löysi eilen lasityönä tehdyn purjelaivan kun ei oikeaa ole varaa hankkia haluista huolimatta sekä pienen pullean tonttutytön;))
Poistatssa kerran ihastelin sitä, miten idearikkaita ihmiset ovat, pöydiltä löytyi kauniisti ja taidolla tehtyjä perinteisiä käsitöitä ja aivan uusin ideoin toteutettuja joulukoristeita.
Tämä on aivan uskomatonta luettavaa ja katsottavaa. Tuo karhunkääpä on minulle outo, nimenä ainakin. Vaikka takavuosina olin aika ahkera sienten opiskelija. Perhokalastajat himoitsevat Sankari-kukkoni kaulahäyheniä. Ne kuulema olisivat hyvän värisiä. Arvaa lähteekö yhtään höyhentä koukun koristeeksi?
VastaaPoistase varmaan johtuu siitä, ettei ruokasieni oppaissa yleensä esitellä kovinkaan laajasti kääpiä tai muita sienilajeja, jotka eivät kelpaa syötäväksi. Eilinen perhontekijäkin kertoi kukon kaulahöyhenien olevan hyviä perhoihin, ovat sopivalla tavalla värikkäitä, aiheuttaisivatko myös jotain liikettä perhoon kaloja houkuttelevasti, tätä en muista nyt tarkasti, täytyykin haastatella lisää aiheesta, jos perhokalastaja eksyy Puotiin;))
PoistaJälleen tosi mielenkiintoista luettavaa!!!! Minulle on myös tuo karhunkääpä uusi "tuttavuus"..... Toivottavasti puotisi ovi käy tiuhaan!
VastaaPoistaluulenpa et kääpiä käytetään suht vähän värjärien keskuudessa, mikä toisaalta on hieman ihme, koska niitä on kerättävissä läpi vuoden. Karhunkääpiä kasvaa vanhojen mäntyjen tyvessä maanrajassa yleensä, joten lumi estää niiden löytymisen tehokkaasti. Muut puiden rungolla ja kannoissa kasvavat lahottajakäävät sen sijaan on kerättävissä läpi vuoden.
Poistavalitettavasti Puodin saranat eivät ole vielä pahasti päässeet kulumaan;))
ps ja tiety sekin vaikuttaa kääpien käyttöön, että niitä ei saa kerätä kuten sieniä perustuen jokamiehenoikeuteen, vaan se vaatii aina maanomistajan luvan.
PoistaTäälläpä oli oivaa tietoa perhovieheistä!
VastaaPoistaTortun nappasin ja karjalanpiirakat on suosikkejani.
ole hyvä vain, mukavaa kun maistui:))
VastaaPoistaTorttukaffeille minäkin tupsahdin tänne, liekö yhtään enää jäljellä. Perhontekemistä katselin "entisessä elämässäni", kun naapirissa niitä tehtiin. Huippu hieno harrastus sekin. Eri väriset perhot näkyvät eri värisissä vesissä eri tavalla, kaloistakin kait voi sanoa, yks tykkää yhdestä, toinen toisesta.
VastaaPoistaPeukutan Putiikin ovisaranoiden kulumisen puolesta!
saas nähdä, josko sinäkin innostuisit viel perhokalastuksesta, kun muutenkin sinttejä narrata tykkäät
VastaaPoistaKiitos aimarii peukutuksesta:))