Joulumyyjäiset Salon VPK:n talolla

Aamulla astuessani Puotiin valitsemaan tavaroita joulumyyjäisiin silmiini osui ensimmäisenä sirkeäsilmäiset meikkityttöni huivihyllyllä. Tällä kertaa he pääsivät mukaan, miten viehkeästi Vaalea Blondini esittelikään asikkaille kaunista Wendy frills langasta kudottua huivia! Isäntä karstasi illalla ison korillisen krappijuurella värjäämääni villaa. Hyvä niin, koska muutama asiakas sai hankittua ihanan pirteitä varpaanvälivilloja :)) Kootessamme tavaroita kotiinlähtöä varten paikalle ilmestyi perhokalastuksen harrastaja. Hän sai mukaansa tukut kaipaamiaan rakenneaineita perhoihinsa. Jos en ihan väärin muista, niin vaaleanpunainen villa houkuttaa lohia, oranssi ja musta harjuksia ja taimenia. Olipa todella mielenkiintoista kuunnella hieman perhojen teostakin, aikamoista taito vaativaa hommaa sekin. Perhorakentaja kaipasi fluoresoivaa lankaa, niin värjärikin! Olisihan aivan upeaa, jos UV-lamppujen valossa lanka loistaisi, ei siinä mitään muuta ylimääräistä kimmallusta silloin kaipaisia puseroonsa. Tietyissä seitikeissä ja karhunkäävässä on itseloistavia, fluoresoivia väriaineita. Löysin puolukassa ollessani syyskuussa muutaman pienen karhunkäävän vanhan männyn juurakosta. Nyt ne odottavat pakkasessa värjäyspataan pääsyä ja saavat odottaakin siihen asti, kunnes saan koottua hieman lisää kääpää. Helpoin ja varmin tapa tarkistaa, että on löytänyt itseloistavan sienen, on käyttää UV-lamppua. Tästäpä syystä värjärin toivelistalla joulupukille onkin pieni UV-lamppu Martta Wendelinin vuosikalenterin lisäksi!

Muutama ihmetteli, mihin värjärin leitsu oli jäänyt. Paloasemalla kypärä ja paloletkut sopivat mielestäni paremmin asusteiksi, siksipä hattuhyllystä valikoitui palmikkokypärähattu pitkillä leteillä varustettuna päänsuojaksi tällä kertaa;))

Naapuripöydässä oli myynnissä ihania karjalanpiirakoita, tekijän oman äidin oppien mukaan leivoittuina. Todella hyviä, ostin kotiinviemisiksi muutaman pussin ja hälytin etukäteen Sinipiikaseni tekemään valmiiksi munavoita. Hän oli innostunut leipomaan myös joulutorttuja. Ihana tuoksu tuli jo kotiovella vastaan myyjäisistä palaavaa. Tätä äippä osaa arvostaa:))

Käsityöläisten joulumyyjäiset Wiurilassa 2.12.2012

Perinteiset käsityöläisten joulumyyjäiset Wiurilan kartanon joulupuodin organisoimina vetivät paikalle runsaasti käsityön ystäviä vaikka samalle päivälle osui useita eri myyjäisiä lähi alueella. Kymmenille myyntipöydille oli erialojen käsityön taitajat laittaneet kauniisti esille kättensä töitä. Taidolla valmistettuja tuotteita joululahjaksi tai ihan omaksi iloksi löytyi kaikilta pöydiltä, valinnan varaa siis löytyi. Perinteisiä käsitöitä, sukkia ja lapasia monenmoisia ja kokoisia, kauniita koruja eri materiaaleista ja eri tekniikoilla valmistettuna, joulunaikaan sopivia koristeita kudottuna, virkattuna, huovutettuna, punottuna, tuunattuna jopa betonista valettuna, ihania joululeivonnaisia. Ihmiset ovat  todella luovia ja taitavia, on hienoa tämä käsitöiden, omin käsin tehdyn, uusi tuleminen, uskaltaisinpa jopa sanoa jo myös arvostaminen. Ja kuten aina, parasta lopulta on lounashetki, Wiurilan kartanoravintolan Esan keittämä lohisoppa oli vertaansa vailla. Ahnehdin jopa niin ison annoksen, et millään en jaksanut syödä kaikkea. On niin harmillista jättää hyvää ruokaa lautaselle, mut minkäs voit kun silmät söis enempi mitä maha vetää.

Värjärin Puoti oli ensimmäistä kertaa mukana näin isoissa myyjäisissä. Haluan kiittää kaikkia asiakkaitani ja toivon teidän olevan vielä kotonakin tyytyväisiä tekemiinne hankintoihin. Olen erityisen tyytyväinen myyjäisten järjestelyyn, kaikki sujui mallikkaasti ja jouhevasti. Kaunis kiitos tästä kuuluu Kartanopuoti Wilhelmiinan Hannelelle ja Ann Marielle. Mukavaa oli myös päivän mittaan tavat vanhoja tuttuja ja ysäviäkin vuosien takaa ja vaihtaa pika pikaa kuulumiset, onhan värjärin päivät monasti niin yksinäisiä.

Luonnon väreillä värjäämäni villalangat saivat ansaittua huomiota osakseen. Uskompa muutaman hieman innostuneenkin värjäämisestä. Myös rautalanka jutskani saivat huomiota osakseen mukavasti. Tuon keskellä kuvakollaasia olevan Iki tammen idean sain ilmoittautuessani myyjäisiin. Katsellessani Halikon vaakunaa, kuntaliitoksen jälkeen Salon kaupungin, päätin ottaa siitä mukaan Maailman puuhuni keskeiset symbolit suojeluksesta, asuinkuntamme vehreydestä sekä yhteydenpidosta.  Minulla on ollut monta vuotta hevonen Wiurilan tallilla ja usein olen nauttinut ratsastureittieni varsilla kasvavista isoista ja monesti myös vanhoista jalopuista. Wiurilan kartanossa arvostetaan jalopuita ja siksipä kartanon puistosta löytyy kymmeniä eri puulajeja. Oikein sydänalaa raastoi, kun  viimetalvinen Tapani-myrsky katkoi muutaman ison lehmuksen aivan kartanon läheisyydestä. Onneksi vanhan tallirakennuksen (nykyisin kartanon juhlatilan) läheisyydessä kasvavat iki tammet säilyivät vaurioitta. Näiden tammien suojeluksesta saimme kaikki joulumyyjäisiin osallistuneet tänäinkin nauttia.