Luonnonväreillä värjätyt langat maaruskan värjäämillä pohjoisen tuntureilla. Tässä maisemassa silmä ja sielu lepää. Valokuvan on ottanut nuori lupaava valokuvaaja Emilia Moisio ja olen saanut häneltä luvan käyttää sitä blogissani. Emilia käytti Värjärin Puodin luonnonväreillä värjättyjä lankoja valokuvaprojektissaan Vieraalla maalla. Projekti on herättänyt suurta mielenkiintoa maailmalla ja Emilian valokuvat ovat olleet esillä muutamien gallerioiden kutsunäyttelyissä. Oheisen linkin kautta pääset tutustumaan Emilian muihinkin valokuvaprojekteihin.
Nämä vyyhdit käytetään perinteisesti villapuseron kutomiseen;)
Värjäri oli tänäänkin sienimetsässä. Tässä sopivasti vanhentuneita samettijalkoja väripataan.
Samettijalkojen (Tapinella atrotomentosa) lisäksi en löytänyt kuin muutaman purppuravalmuskan (Tricholomopsis rutilans). Eilen ja tänään kiersin myös veri- ja verihelttaseitikkiapajiani, mut ne antavat viel odotuttaa itseään.
Sen sijaan keltavahveroita löytyy viel runsaasti.
Sienikastikkeen lisäksi sain pakkaseenkin monta pussia:))
Tässä syksyn ekat suppilovahverot. Kosteikkovahveroitakin löytyi sen verran,
et sain tehdyksi sienikeiton. Värjärin tapaan keitossa on runsaasti myös juureksia. Tällä kertaa kuulotin sipulin lisäksi keittoon purjoa, porkkanaa ja palsternakkaa. Suurustin keiton tattarijauhoilla, niissä kun ei ole gluteiinia. Vihreääkin pitää ol, vihreä lautanen ei ihan riitä, vaan silppusin keiton pinnalle ennen tarjoilua ruohosipulia ja persiljaa.
Puutarhastakin kertyy mukavasti säilöttävää pitkin syksyä. Kurttulehtiruusu (Rosa rugosa) on monien vihaama helposti luontoon leviävä ruusulaji. Ruusun hallitsematon leviäminen luontoon onkin harmillinen juttu, koska kasvutapansa vuoksi se syrjäyttää alueen muun kasvillisuuden tehokkaasti. Kurttulehtiruusun yhtenä etuna on sen isot kiulukat, niiden vuoksi itsekin sitä kasvatan pihamaalla. Tunnetusti ruusunmarjat ovat hyvin vitamiinipitoisia ja terveellisiä, nykyisen muotitermin mukaan ihan superruokaa, superfoodia. Ruusunmarjojen on tutkimuksissa todettu alentavan mm. veren haitallista kolesterolia ja auttavan nivelvaivoihin.
Tänä vuonna ruusunmarjat ovat harvinaisen hyvälaatuisia, madoista ei tietoakaan. Keräämme syksyisin marjoja aina myös pakkaseen. Yhtä hyvin ne voisi kuivata, koska niissä säilyy vitamiinit erinomaisesti myös kuivattuna. Käytän ruusunmarjoja jälkiruokiin, lisäkkeenä luonnonjugurttiin ja puuroihin sekä myös teeksi. Kuinka moni jättääkään nämä terveyspommit pelkästään lintujen ravinnoksi! Toki niiden säilömisessä on iso homma, mut se kyl kannattaa, koska ruusunmarjat ovat todella niin herkullisia ja terveellisiä.
Tässä ei ole ruusunmarjakiisseliä vaan syksyn ensimmäisistä puolukoista keitetty vispipuuro.
Voin sanoa, et sekin maistui todella hyvälle paahtoleivän kera nautittuna!
ps Satu kaipasi Helmiä, joten tässä Helmi eilisellä metsäretkellä pulikoimassa ojassa.