Luontoäiti tarjoaa meille monenlaista hyvää

 

Luonnonväreillä värjätyt langat maaruskan värjäämillä pohjoisen tuntureilla. Tässä maisemassa silmä ja sielu lepää. Valokuvan on ottanut nuori lupaava valokuvaaja Emilia Moisio ja olen saanut häneltä luvan käyttää sitä blogissani. Emilia käytti Värjärin Puodin luonnonväreillä värjättyjä lankoja valokuvaprojektissaan Vieraalla maalla.  Projekti on herättänyt suurta mielenkiintoa maailmalla ja Emilian valokuvat ovat olleet esillä muutamien gallerioiden kutsunäyttelyissä. Oheisen linkin kautta pääset tutustumaan Emilian muihinkin valokuvaprojekteihin. 

Nämä vyyhdit käytetään perinteisesti villapuseron kutomiseen;)

Värjäri oli tänäänkin sienimetsässä. Tässä sopivasti vanhentuneita samettijalkoja väripataan.  

Samettijalkojen (Tapinella atrotomentosa) lisäksi en löytänyt kuin muutaman purppuravalmuskan (Tricholomopsis rutilans). Eilen ja tänään kiersin myös veri- ja verihelttaseitikkiapajiani, mut ne antavat viel odotuttaa itseään. 

 Sen sijaan keltavahveroita löytyy viel runsaasti.

Sienikastikkeen lisäksi sain pakkaseenkin monta pussia:))

Tässä syksyn ekat suppilovahverot. Kosteikkovahveroitakin löytyi sen verran, 

et sain tehdyksi sienikeiton. Värjärin tapaan keitossa on runsaasti myös juureksia. Tällä kertaa kuulotin sipulin lisäksi keittoon purjoa, porkkanaa ja palsternakkaa. Suurustin keiton tattarijauhoilla, niissä kun ei ole gluteiinia. Vihreääkin pitää ol, vihreä lautanen ei ihan riitä, vaan silppusin keiton pinnalle ennen tarjoilua ruohosipulia ja persiljaa. 

 

Puutarhastakin kertyy mukavasti säilöttävää pitkin syksyä. Kurttulehtiruusu (Rosa rugosa) on monien vihaama helposti luontoon leviävä ruusulaji. Ruusun hallitsematon leviäminen luontoon onkin harmillinen juttu, koska kasvutapansa vuoksi se syrjäyttää alueen muun kasvillisuuden tehokkaasti. Kurttulehtiruusun yhtenä etuna on sen isot kiulukat, niiden vuoksi itsekin sitä kasvatan pihamaalla. Tunnetusti ruusunmarjat ovat hyvin vitamiinipitoisia ja terveellisiä, nykyisen muotitermin mukaan ihan superruokaa, superfoodia. Ruusunmarjojen on tutkimuksissa todettu alentavan mm. veren haitallista kolesterolia ja auttavan nivelvaivoihin.

Tänä vuonna ruusunmarjat ovat harvinaisen hyvälaatuisia, madoista ei tietoakaan. Keräämme syksyisin marjoja aina myös pakkaseen. Yhtä hyvin ne voisi kuivata, koska niissä säilyy vitamiinit erinomaisesti myös kuivattuna. Käytän ruusunmarjoja jälkiruokiin, lisäkkeenä luonnonjugurttiin ja puuroihin sekä myös teeksi. Kuinka moni jättääkään nämä terveyspommit pelkästään lintujen ravinnoksi! Toki niiden säilömisessä on iso homma, mut se kyl kannattaa, koska ruusunmarjat ovat todella niin herkullisia ja terveellisiä. 

 Tässä ei ole ruusunmarjakiisseliä vaan syksyn ensimmäisistä puolukoista keitetty vispipuuro. 

Voin sanoa, et sekin maistui todella hyvälle paahtoleivän kera nautittuna!

ps Satu kaipasi Helmiä, joten tässä Helmi eilisellä metsäretkellä pulikoimassa ojassa.

Kuka keksisi tuoksukameran?

Kulkiessamme illalla jokiahteilla tuleentuvien viljapeltojen huumaava tuoksu täytti ilman. Syyskesän tuoksut ovat kovasti mieleeni, olisi niin mukavaa tallettaa myös tuoksut kuviin! Helmi ei niinkään välitä tuleentuvasta viljasta, kaihoisasti katselee taakse jäävää jokea, viel olis tytön tehnyt mieli jatkaa uimistaan.

Ohra- ja kaurapeltojen välissä olevan ojan pientareella saunakukat kukkivat valtoimenaan. Pienten mustien kirppojen lisäksi kukissa oli runsaasti leppäkerttuja, en ole varmaan koko kesänä nähnyt yhtä paljoa. 

Myös neitoperhosia oli runsaasti liikkeellä. 

Heti kun pellot on saatu puitua, ne jo kynnetään ja kylvetään  syysviljaa. Vasta kylvettyjen peltojen väri on todella kaunis, pehmeää kuin merinoneulos. Tässä kohdin Halikonjoki on kapeimmillaan Häntälän kosken ja Purhamäen kosken välissä. 

Läheisellä kalliokielekkeella on runsas luonnonvarainen jänöhäntä kasvusto. En ihmettele yhtään, että se on tullut kovin suosituksi koristeheinäksi puutarhoissakin, niin veikeä se on;)

Kovin harvoin joella näkee kanootteja, tämän kanootin omistajaa ei näkynyt mailla halmeilla. 

Myöskään tällä salaojatyömaalla ei näkynyt ketään. Salaojakaivo oli täynnä vettä ja kannessa iso aukko vailla kantta. Aivan lähellä asuu lapsiperhe, joten en voinut olla soittamatta asiasta. He olivat täysin tietämättömiä avonaisesta kaivosta ja lupasivat ottaa heti yhteyttä kaivon tekijään. Taas kerran ei voi muuta kuin ihmetellä rakentajien ajattelemattomuutta ja huolettomuutta ympäristön turvallisuudesta.

Tämä komea Charolais-sonni oli turvallisesti sähkölangan takana.

Kotipihalla ruusunmarjat ovat kypsymässä,

ensi viikonloppuna teen niistä ruusunmarjahilloa  ja osan pakastan.

Tänä syksynä ei saatu kummoistakaan omenasatoa. Kovin ovat rupisia, mut kyl niistäkin omppupiirakkaa leivon. Joukossa oli tämä hauskanen hiiriomppu.

Toivottavasti saamme nauttia huomennakin auringosta
 ja lämmöstä, ihanaa kun saimme kauniin syyskesän:))

Sade sapotoi kuvaussuunnitelmani

 

Olin suunnitellut tänään kuvaavani virkkaamiani pyöröliivejä Halikon museolla. Iltapäivällä pakkasin kolme liiviä kassiin, yhden puin torson päälle ja lähdin autolla Helmin kanssa ajelemaan kuvauspaikalle. Jo matkalla alkoi tihuuttaa ja perille saavuttuani vettä ropisi jo siihen malliin, ettei kuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Muutaman kuvan sain otetuksi, mut liiemmin en ehtinyt liivejä asettelemaan. Tämän liivin tein tyttäreni toiveesta lämmittämään hartioita viileissä luentosaleissa. Tyttäreni valitsi ennen lähtöään värit: musta värjäämätön, kullankeltainen tiikerinkaunosilmä, valkoinen suomenlammas, violetti kokenilli-krappijuuri, vihreä nyt elokuussa  mesiangervolla värjäämäni lanka.

Virkkasin kaksi liiviä lomamatkalla, minulla on aina jokin virkkuu autossa matkassa. Tässä liivissä käytin viittä eri väriä: musta värjäämätön (musta suomenlammas), kullankeltainen tiikerikaunosilmä, vaalea raparperinlehdet, kellanruskea tiikerinkaunosilmä, punaisenoranssi veriseitikit. Avasin liivin helmoja hieman kuvaustilanteessa, jotta sen koosta saisi hieman paremman käsityksen. Yläpuolella oleva tyttäreni liivi on pieni, S-kokoa, tämä paljon reilumpi, M-kokoa. 

Tässä liivissä suomenlampaan villasta kehrättyjen lankojen värisävyt pääsevät mielestäni kauniisti esille.  Käytin liiviin vaalean ja teräksen harmaata sekä mustaa luonnonväristä lankaa. 

Päivitin tänään myös hiukan Virkkuukoukulla tehtyä sivustoa, sieltä löytyy hivenen enempi juttua virkkuuksistani.

Sateen hivenen tauottua käväisin Halikon museosillalla. Aikoinaan kun ostimme nykyisen kotimme kuljimme juuri tätä siltaa joen yli, vieressä olevaa uutta siltaa alettiin rakentamaan vasta muuttomme jälkeen.

Uudella sillallakin on jo toki ikää yli 30 v!

Halikonjoen yli kulkee myös rautatiesillat tuplana, näkyvät uuden sillan takana, et sillai;)

Retki Purhamäen koskelle

 

 Aurinkoinen aamu houkutteli lähtemään pienelle retkelle läheiselle Purhamäen koskelle. 

 Kuljimme kapeaa lähes umpeen kasvanutta vanhaa peltotietä jokivarteen. 

Metsän siimeksessä maistelimme villipunaherukoita. 

 

Helmi ui tapansa mukaan joessa meidän kulkiessa joenvartta. Harjoittelin käyttämään uuden kamerani videota. Käy kurkkaamassa tästä Helmin uimista koskessa.

Vesi on parhaillaan todella matalalla, joten joen pystyy kosken kohdalla ylittämään kiviä myöden.

 Isäntä innostui kokeilemaan kullanhuuhdontaa, vaskoolin tehtävää hoiti marjaämpäri;)

Rantakuusi seisoo isännän tavoin kivellä, mahtaakohan se vartioida kultakimpaletta?

Kotiin kuljimme Tunnelimäen kautta,

peltojen takana kotimme, kuin pieni talo preerialla konsanaan!

Maisema muuttuu

Sähkönsiirtoyhtiö Carunan  hanke vaihtaa ilmajohtoja maakaapeliin on edennyt tonttimme kulmalle. Koko kesän olemme jo odotelleetkin, työ etenee hitaasti mut varmasti. 

Meidän kulmilla kaivuuhomman suorittaa Somersora. mukava kaivinkoneenkuljettaja arveli kaivuun jatkuvan vasta ensi viikolla tontin puolelle, kunhan saavat paikalle hieman "ujomman" vehkeen.

Siistiä jälkeä, muutaman viikon päästä ei enää huomaa mistään, et aidan vierustaa kulkee maakaapeli. Ilmajohtojen poistaminen muuttaa melkoisesti peltomaisemaa. Myös tonttimme kulmalla oleva muuntaja siirtyy kauemmaksi. Usein kuvatessani olen harmitellut sähkötolppia ja -lankoja, toisaalta tiedän, et tulen niitä viel monasti kaipaamaankin, sillä

syyskesällä pikkulinnuilla on ollut tapana parveilla peltoaukeamalla ja langat ovat täynänsä lintuja, kaunis näky! Tämä syksy jää ilmeisesti viimeiseksi, kun saan nauttia langoilla sirkuttavista linnuista. Sattumalta löysin netin syövereistä hauskasen sävellyksen, Linnut nuotteina, joku on inspiroitunut langoilla istuvien lintujen "nuoteista".

Toki ilmajohdot aiheuttavat vaaraakin erityisesti isoille linnuille, viikon ikävä uutinen oli jo toisen Kosken kattohaikaran poikasen kuolema lennettyään sähkölankaan.  

Myös uusi teknologia muuttaa maisemaa, peltoaukeaman takaa näkyy kolme Tuuliwattin rakentamaa Gamesan 5 megawatin, Suomen tehokkaimiksi sanottuja, tuulivoimalaa. Tuulivoimaloista on tullut uusi, mielestäni jollain tapaa myös kaunis maamerkki seutukunnalle. Valkoinen "läiskä" kuvan oikeassa reunassa on Puotilan tilan valkoista charolais-rodun lihakarjaa. Karja laiduntaa peltojen lisäksi jokiahteilla, millä on suuri merkitys alueen perinnemaiseman säilymisessä. Olen todella iloinen kun naapurimme ansiokas työ ympäristön hyväksi on saanut arvostusta monelta taholta, viimeisin on Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksen antama huomionosoitus.

Kaikki eivät arvosta samalla tapaa perinnemaiseman säilymistä. Kotitiemme alkupuolella on aikoinaan ollut kaunis lähes ½km pitkä koivukuja. Kaikki koivukujan varren asukkaat eivät ole olleet yhtä innokkaita säilyttämään koivukujaa, ikääntyneiden puiden tilalle ei ole istutettu uusia. Nyt kun kaupunki huutavasta rahapulastaan huolimatta päätti laittaa koivukujalle viel katuvalotkin, niin puiden juuret viottuvat pahoin kaivamisesta. 

Surkuhupaisinta tässä asiassa on kuitenkin se, et täl viikol oja kaivettiin katuvaloja ja laajakaistakaapelia varten, ensi viikolla kaivetaan uusi oja sähkökaapelia varten! Kun kaupunki ja sähkösiirtoyhtiö Caruna eivät päässeet yhteisymmärrykseen urakan hinnasta, niin perinnemaisemaan kuuluvalla koivukujalla ei ollut minkäänlaista arvoa päättäjien mielestä. Uskonpa et heitä se ei edes kiinnostanut, tuskinpa kaikki edes ovat paikalla käyneet.   

Omalla pihalla saan nauttia viel syyskesän viimeisistä Ville de Lyon-kärhön kukista,

 odottaa muutaman päivän luumusadon kypsymistä,

 nauttia rehevästä villiviinistä porraspielessä ennen syysruskaa ja 

kerätä lähes päivittäin tiikerinkaunosilmiä kuivumaan.

Syyskesä on ihanaa aikaa, nautitaan siitä:))