Omin käsin tehtyä
- Vihreät kasvit värjärin padassa
- Kukat värjärin padassa Dyeing with flowers
- Kuoret, puiden puuaines ja lehdet sekä kävyt värjärin padassa
- Varvut värjärin padassa
- Sienet värjärin padassa Mushroom dyeing
- Käävät värjärin padassa
- Jäkälät värjärin padassa
- Krappijuuri ja kokenilli värjärin padassa
- Huovutusvilla värjärin padassa
- Huovutus
- Puikoilla väsättyä
- Virkkuukoukulla tehtyä
- Rautalangasta väännettyä
- Tuunatut kassit, laukut ja pussukat
- Virkaten tuunatut kassit ja laukut
- Kirjan uusi elämä
- Paju taipuu moneksi
tiistai 30. huhtikuuta 2013
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Värikollaasi Lepohetki
Vera Style viikko 11 värit
Vielä kun emäntäkin malttaisi istahtaa tuoliinsa;)
Täältä löydät lisää värikollaaseja.
Kulopalo, varma kevään merkki!
Täällä ei ole varmaan yhtään kevättä mennyt ilman ohi kiitäviä paloautoja. Kuuntelimme sireenin ääntä ja samalla huomasimme metsän takaa nousevan savua. Arvelimme isännän kanssa, et kevään ensimmäinen kulopalo varmaan kyseessä ja niinhän se sit oli. Sänkipellolta tuli oli levinnyt pihamaalle päin ja rakennukset olivat vaarassa, joten palokunnalle tuli vähäsen kiirus. Helmikin oli niin ihmeissään, et kerrankin istui ihan hissuksiin autossa ihmettelemässä ihmisten touhuja.
Vettä virtaa viel runsaasti Halikonjoessa, joten ihan hevin palomiehille ei olisi vesipulaa tullut;)
Ilokseni huomasin saaneeni uusia lukijoita, olette kaikki lämpimästi tervetulleita Ilonan värimaailmaan:))
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Anna-Karoliina Tetri Sienivärjäys
Kirjahamsteri on onnensa kukkuloilla, sillä myös toinen hartaasti odottamistani kirjoista, Anna-Karoliina Tetrin sienivärjäystä käsittelevä kirja tuli tänään postista. Onneksi on satanut vettä lähes koko päivän, joten olen saanut hyvällä omallatunnolla istuksia sohvan nurkassa lueksimassa naapurikylästä kotoisin olevan Tetrin uunituoretta
kirjaa:))
Sienivärjäys on perinteinen värjäysmenetelmä, jossa hyödynnetään sienistä, käävistä ja jäkälistä saatavia väriaineita. Suomessa kasvaa lukemattomia eri lajeja, joita voidaan käyttää värjäyksessä. Taitavan värjärin padassa niistä saatavat värit kattavat koko sateenkaaren kirjon.
Kirjan takakantta lainaten: "Anna-Karoliina Tetrin käytännön kokemuksiin perustuva Sienivärjäys on ensimmäinen suomalaisen tekijän kirjoittama sienivärjäyskirja. Se kertoo seikkaperäisesti värisienten tunnistamisesta, keräämisestä ja käsittelystä värjäysprosessiin asti. Kirja opettaa värin irrottamisen mm. perinteisellä keittomenetelmällä sekä happamuusasteen ja apuaineiden merkityksen sienivärjäyksessä."
On tunnettua, että monet sienet sisältävät useita eri väriaineita, joista toiset irtoavat happamassa ja toiset emäksisessä liemessä. Tetri esittelee kirjassaan seikkaperäisesti, miten väriliemen happamuutta muuttamalla saa yhdestä sienestä erilaisia värisävyjä. Tätä värjäystekniikkaa hän nimittää kaksoisvärjäystekniikaksi.
Kirja tutustuttaa lukijan 20 sieneen, 5 kääpään ja 7 jäkälään langanvärjäysmallien kera, joita kirjassa on yli 600. Em. lisäksi kirjassa esitellään lukuisia värjäykseen soveltuvia sieniä, niistä ei kuitenkaan ole saatavilla langanvärjäysmallia. Tetri on selvästi ihastunut orakkaisiin ja ei ihme, sillä orakkaat ovat todella mielenkiintoisia sieniä värjärin padassa. Kirjassa esitellään 11 eri orakaslajia ja niihin liittyen yli 100 värjäysmallia. Lähes aina värjäyksessä käytetyn sienen, käävän tai jäkälän esittely, lyhyt kuvaus soveltuvasta värjäystekniikasta ja värjäysmallit on sijoitettu samalle aukeamalle, mikä on hyvin lukija ystävällistä.
Kirjassa on kaunis kuvitus. Osa kuvista on Tetriä yläasteella opettaneen biologian opettajan Antti Nymanin ottamia. Nyman on alueellamme tunnettu sieniharrastuksestaan ja hänellä on kattava kuvakokoelma sienistä.
Kirjaa lukiessani jäin kaipaamaan osaan kuvista kuvatekstejä sienten ja jäkälien tunnistamista helpottamaan. Kaiken kaikkiaan kirja on helppotajuisesti ja sujuvasti kirjoitettu. Kirja sopii niin vasta alkajille kuin jo kokeneemmille värjäreillekin. Kirja täydentää mukavasti Tetrin aiemmin julkaisemaa kirjaa Luonnonvärjäys sekä käytännönläheisyydellään ruotsalaisen Erik Sundströmin Värjäämme yrteillä, sienillä ja jäkälillä teosta, missä käsitellään lähemmin myös väriaineiden kemiaa sekä kasvien ja sienien sisältämiä väriaineita. Värjäri, joka on tutustunut näihin kolmeen em. teokseen, pääsee nauttimaan luonnon tarjoamasta ihmeellisestä värimaailmasta ja todennäköisesti säästyy monelta harmilta ja mielipahalta.
Mistä kirjan sitten voi hankkia? Itse tilasin kirjan netistä adlibrikseltä, sen voi tilata myös suoraan tekijältä, Tmi Tetri Designin kotisivut avautuvat tästä. Hintavertailuja kannattaa tehdä, koska kirjakauppojen hinnoissa on huomattavia eroja.
Ps Täältä löydät Riihivillan Leenan, kokeneen ammattivärjärin, arvioinnin kirjasta.
Odotus palkittiin:))
Olen odottanut kuin kuuta nousevaa kahta kirjaa, tilaamaani Anna-Karoliina Tetrin kirjoittamaa sienivärjäyskirjaa sekä Uudenkaupungin kukkamessujen helmikuun haasteesta voittamaani lohdutuspalkintoa. Täältä voit käydä lukemassa Ansarini salaisuus postauksen, millä voitin minulle hyvin mieluisan Saila Roution PUUTARHA LAATIKOISSA kirjan. Kirja oli kauniisti paketoitu ja olin ihan täpinöissäni avatessani pakettia, koska enhän tiennyt etukäteen mikä kolmesta palkintokirjasta oli paketissa!
Kirjan takakannesta lainaten: Mitä kaikkea voi kasvattaa viljelylaatikossa? Kuinka kohopenkki perustetaan? Miten onnistua kasvihuone- ja astiaviljelijänä? Tila ei enää rajoita puutarhan onnistumista, sillä pystysuoralle seinäpinnallekin voi perustaa viljelmän ja kahvikuppikin toimii kasvualustana. Kokenut puutarhakirjailija ja viljelijä Saila Routio johdattaa aloittelevat ja edistyneemmätkin viljelijät ruukkujen, amppeleiden, laatikoiden ja kasvihuoneiden maailmaan. Kirjassa kerrotaan, mitkä kasvit ja lajikkeet viihtyvät rinteessä, tasamaalla ja parvekkeella. Kasvualustakin voi olla mullan sijasta vaikkapa muovia.
Pikaisen silmäilyn perusteella kirjassa käydään kaikki laatikkoviljelyyn liittyvät perusasiat seikkaperäisesti ja monipuolisesti läpi. Kuvia on paljon, minua miellyttää niiden mattapintaisuus. Kirjassa on paljon perinteisiä perennoja, mutta uusia tuttavuuksiakin tulee vastaan. Kuva pasuunakukasta pysäytti. Sain sisareltani muutama vuosi sitten upean valkokukkaisen pasuunakukan, parhaimmillaan siinä oli yht aikaa yli 30 kukkaa! Pimentyvinä elokuun iltoina se oli näyttävä kasvihuoneen edustalla omenapuun alla. Harmikseni vain en onnistunut pitämään sitä hengissä talven yli.
Erityisesti minua kiinnosti kasvilavat. Vanhat puiset kasvilavani ovat tiensä päässä ja olen haaveillut jo jonkin aikaa niiden uudistamisesta. Haluaisin tiilestä muuratut seinämät lavoihin perinteisten englantilaisten kasvilavojen tapaan. Kirjassa esitellään useampiakin eri materiaaleista valmistettuja lavoja ja paljon hyödyllisiä työohjeita selkeästi esitettynä.
Kirja ylitti kaikki odotukseni ja olen siitä hyvin iloinen, kaunis kiitos Uudenkaupungin Kukkamessu väelle:))
torstai 25. huhtikuuta 2013
Valokuvatorstain 284. haaste Roolihahmo
Tässä on roolihahmo, joka sai sydämeni hypähtämään kurkkuun kasvihuoneeseen mennessäni eräänä kauniina kesäaamuna noin 15 vuotta sitten. Pojillamme oli tapana tehdä kotivideoita, missä seikkaili monenlaisia roolihahmoja, zompeja, miekkailijoita, hirviöitä ja tämä mallinuken pää. Edellisenä päivänä oli taas tehty videota ja rekvisiitta oli jäänyt korjaamatta. Löysin sinä kesänä mallinuken mistä milloinkin
riskukasoista
pressujen alta, tulipalon uhrina, verissään ja joskus jopa, tosin harvemmin, hienona leidinä!Postaukseen olisi tietysti ollut kiva liittää joku videonpätkäkin, ovat vain kaikki edelleen vhs-videoina.
ps nämä kuvat olen ottanut tänään mukaellen vanhoja kuvia ja videoita.
Täältä löytyy lisää roolihahmoja, vappuun liityviä tai liittymättömiä.
Hyvää Vapun odotusta kaikille valokuvatorstain ystäville ja miksei muillekkin:))
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Tikusta asiaa
Aurinkoinen aamu houkutteli puuhastelemaan puutarhaan. Tänäin vuorossa talventörröttäjien leikkaamista, kasvihuoneeseen hieman siemeniä multiin ja mitäpä muutakaan kuin haravointia ja taas kerran haravointia. Käsivarret on kovilla, kun pitkän tauon jälkeen joutuvat moiseen hommaan. Ilokseni huomasin yrttien talvehtineen verrattain hyvin, kasvussa on jo ainakin tinjami, sitruunamelissa ja mäkimeirami. Viime viikolla puhdistin kasvihuonetta, ravistelin kärhöstä ja viiniköynnöksestä kuivuneet lehdet pois ja leikkasin viottuneita oksia. Kärhössä pienet silmut nyt näkyvissä, todella myöhään sekin aloittaa kasvun kylmän kevään vuoksi, ei varmaankaan ehdi nyt kukkaan äitienpäiväksi kuten useina muina vuosina on ehtinyt. Tänäänkin piti hieman taas kylvää, laitoin salaattia, persiljaa, tilliä ja porkkanaa kasvihuoneeseen.
Perinteisesti askartelin omat taimitikut siperiankurjenmiekan kukkavarsista. Tein tikusta asiaa ja postaukseni merkkitikuista luettavissa täällä Tee se itse-ideoita puutarhaan blogissa.
Tervetuloa kaikki uudet lukijat vieraakseni Ilonan värimaailmaan:))
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Virkkuuksia kehiin
Aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena. Aamukahvia juodessa mietin päivän puuhiani. Ulos ei tehnyt oikein mieli puuhastelemaan, tuuli iski vastaan jo heti ulko-ovella postinhaku reissulla. Helmikään ei välittänyt lähteä pidemmälle lenkille. Eilen Värjärin Puodissa oli tutustumassa vuosien takaa vanhat työtoverini, iltapäivä vierähti todella nopeasti hyvässä seurassa muistellen "vanhoja hyviä aikoja". Tyttäreni leipomat muffinsit maistuivat kahvin kera. Tuntuu kuin vuosikymmeniä ei välissä olisi ollutkaan, juttu luisti samalla tapaan kuin aiemmin 30 vuotta sitten leikkuutuvan kahvihuoneessa:)) Tuli puhetta myös siitä, että blogissani on paljon kuvattuna käsitöitäni, mutta kaikkea sieltä ei löydy. Siitäpä sain ajatuksen päivittää tuotteitani blogiin. Täältä löydät hieman lisää tietoa yllä olevassa kollaasissa olevista virkkuuksista, joita siis löytyy tällä hetkellä Värjärin Puodista.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Värikollaasi Kouluni
Viikon 10 Vera Style värit
Viikon värit olivat tällä ketaa tosi hakusessa. Otin iltapäivällä liki 60 kuvaa, mielestäni oikeita värisävyjä löysin vain Porin-Matista, leppäkerttukuosisesta kassista, Lady Leilistä sekä Puodin ikkunaverhoista. Kollaasia tehdessäni päädyin kuitenkin valitsemaan kolme kuvaa arkistosta, koska mitään järkevää ei syntynyt tänäin ottamistani kuvista.
Täältä löydät muiden kollaasit.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Hyrrämatto ontelokuteesta
Viikolla on ollut muutama sadepäivä, joten oli hyvää aikaa virkata asiakkaan tilaama kuviovirkattu ontelokudematto. Matto on virkattu punaisesta ja mustasta Kauhavan Kangas-Aitan ontelokuteesta, maton halkaisia 95 cm. Kuvio on perinteinen ja itsekkin paljon patalapuissa käyttämäni "hyrrä".
Huomiseksi luvattiin niin epävakaista säätä, että jätän toripäivän väliin ja keskityn tekemään rästiin jääneitä hommia kotona.
Toivonpa et edes jossain päin aurinkokin pilkahtaisi blogiystävilleni, leppoista viikonvaihdetta itse kullekin:))
torstai 18. huhtikuuta 2013
Valokuvatorstai Lepakkohymiö
283. haaste Hymiö
Hymiö aiheesta ensimmäisenä mieleeni tuli ehkäpä yksi maailman tunnetuimmista ja viehkeimmistä hymyistä, jonka näin pari viikkoa sitten Louvressa. Sitten näin sielunisilmin kaikki kauniit lastemme hymynaamat. Aloin selailla kuva-arkistoani, silmiini osui jo 2004 ottamani kuvat lepakoista. Löysin lepakoita siivotessani vanhaa hevostallia. Tyttäreni ei ollut koskaan aiemmin nähnyt elävää lepakkoa, joten pappa otti yhden käteensä ja näytti sitä. Ilmeet niin tyttärellä kuin lepakollakin olivat sanoin kuvaamattomat! Kuvauksen jälkeen siirsimme kaikki löytämäni lepakot heinätallin hämärään orren päälle jatkamaan uniaan.
Täältä pääset tutkimaan muiden hymiöitä.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Lenkillä Helmin kanssa
Helmi laukkasi riemuissaan varvikossa, vihdoinkin lumet sulaneet Satumetsästämme:)) Aurinko helli kulkijoita, hiki tuli puseroon auringon lämmittäessä, en yhtään valita, niin nautinnolliselta se tuntui pitkästä aikaa:)) Kuusten juurilla näkyi isoja kasoja kävynraatoja. Oravilla on riittänyt syötävää, niin hyvä käpyvuosi täällä on ollut. Viime päivinä olemme saaneet nauttia oravista myös pihapiirissä, ovat tulleet herkuttelemaan auringonkukansiemenillä kilvan fasaanikukon ja sen kolmen leidin seurassa. Niiden touhuja on mukava seurata ikkunasta, harmi vain kun pokkarillani ei niistä kummosia kuvia saa otetuksi.
Helmillä riitti puuhaa myös kivien kierittelyssä. Tämä oli hiukan liian iso mukaan otettavaksi;)
Helmillä riitti puuhaa myös kivien kierittelyssä. Tämä oli hiukan liian iso mukaan otettavaksi;)
Taivaalta kuului jotain kiinnostavia ääniä, itse en kuullut mitään, mut Helmiltä meinasi niskat taittua sen yrittäessä kurkotella taivaalle. Samalla emännän bongaamat ekat leskenlehdetkin oli jäädä Helmin tassujen alle. Kevät purot solisivat mukavasti, paikoin vesi virtaa teillä syövyttäen niihin lopulta syviä uria. Omalta pihalta en viel löytänyt yhtään kevät kukkaa, naapurin penkistä pukkaa jo krookukset ja kevätesikot pintaan.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Mandala 25 Talviunilta heräävä
Kävellessäni pihamaalla huomasin isännän nostaneen kannonnokkaan kauniisti lohjenneen tiilenpalan, palasta tuli mieleeni karhu ja ajatus metsän kätköissä talviuniltaan heräävästä mesikämmenestä. Ajatus innosti minut rakentamaan aiheesta mandalan kuusiaidasta leikattujen havujen päälle. Olen löytänyt uuden käsitteen kuvaamaan omaa toimintaani, wabi-sabi. Wabi-sabi on alunperin tarkoittanut vanhaa japanilaista ajattelutapaa, joka johdattaa ihmistä näkemään häviävyydessä olevaa kauneutta. Wabi-sabi ilmenee mielestäni omassa toiminnassani kyvyssäni nauttia yksinkertaisista aidoista asioista, luonnonmateriaaleista ja käsin tehdystä.
Täältä löydät lisää Metsä mandaloita
Siemeniä multiin ja vähän caminostakin
Räntämuorin antaessa hyytiä lumille ja sateen ropistessa ikkunaan oli mukavaa työntää sormensa lämpimään muhevaan multaan. Olen tilannut Hyötykasviyhdistykseltä värikasvien-, stevian- ja kessunsiemeniä. Tänään multiin pääsi yksi pussillinen morsingonsiemeniä, toisen pussillisen kylvän suoraan avomaalle toukokuun puolen välin mais. Jos ilmat ei lämpene, laitan nekin esikasvatukseen toukokuun alkupuolella. Morsinko (Isatis tinctoria) on vanha värikasvi, joka sisältää samaa sinistä väriainetta kuin indigo. Huomenna vuoroaan odottavat tiikerinkaunosilmän (Coreopsis tinctoria) ja kesäpäivänhatun (Rudbeckia hirta) siemenet.
Kylvin perjantaina saflorin eli väriohdakkeen (Carthamus finctorius)
ja makeutusaineena käytettävän stevian siemenet, yllätyksekseni ne olivat itäneet jo parissa päivässä!
Kermesmarjakylvös on alustassa kylmäkäsittelyssä vielä pariviikkoa, sitten siirrän laatikon ulos varjoon ja peittelen viel lehdillä tai havuilla pariksi viikokoksi. Kermesmarjaa (Phytolacca americana) on aikoinaan käytetty punaviinin värin voimistamiseen, makeisten ja leivonnaisten sekä lankojen värjäämiseen. Nyt päätin kokeilla onnistuisinko itse kasvattamaan kermesmarjaa lankojen värjäämiseen.
Kessua (Nicotiana rustica) on kasvatettu Viinasillan raitilla viimeksi -50-luvun alussa, nyt ajattelin laittaa "aitan taakse" jälleen kessua kasvamaan. Nurkantakanen eli palturitupakka on näyttävä kasvi isoinen lehtineen ja oiva värikasvikin.
Postilaatikossa odotti aamulla mieluinen yllätys, kortti Oliverilta Espanjasta, missä hän vaelsi muutaman etapin verran ikivanhaa Pyhän Jaakobin tietä eli Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä. Tutustuimme häneen Marseillessa ja vaihdoimme osoitteita. Hän kirjoitti hyvin rohkaisevasti, että suurin osa kulkijoista on yli 50-vuotiaita ja että mekin voisimme hyvin tulla:)) Ehkäpä seuraava matkamme suuntautuukin jollekkin historiallisesti mielenkintoiselle vaellusreitille, Compostelan reiteistä olen lukenut jokusenkin jutun, jo kauan on ollut haaveenani päästä kulkemaan edes muutama etappi. Talvicamino's Blogissa on koottu suomalaisten matkakertomuksia caminosta. Kannattaa kurkata, jos hitusenkaan miettii vaellukselle lähtöä.
Tunnisteet:
kermesmarja,
kessu,
kesäpäivänhattu,
morsinko,
Pyhän Jaakobin tie,
saflori,
Santiago de Compostela,
stevia,
tiikerinkaunosilmä,
värikasvien kasvatus
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Päivä Père Lachaisen hautausmaalla
Niin oudolta kuin se kuulostaakin, yksi Pariisin suosituimmista nähtävyyksistä on 11. kaupunginosassa sijaitseva Père Lachaisen hautausmaa, yli miljoonan ihmisen viimeinen leposija. Niin me, kuten tuhannet muutkin, haluamme vierailla hautausmailla matkoillamme, tutustua paikalliseen historiaan niin tavallisten ihmisten kuin merkkimiesten ja -naisten viimeisiä leposijoja tutkimalla. Hautausmaa perustettiin vuonna 1804 suurelle puistoalueelle kauaksi kaupungin keskustasta, koska Pariisissa oli siihen aikaan kielletty hautausmaiden perustaminen kaupunkialueelle tautiriskin takia. Nimensä hautausmaa sai Louis XIV:n rippi-isän Père François de la Chaisen (1624-1709) mukaan. Syrjäisen sijainnin vuoksi ihmiset eivät aluksi halunneet haudata omaisiaan Père Lachaiseen. Kiinnostus hautausmaata kohtaan kuitenkin heräsi, kun sinne keksittiin haudata uudelleen mm. Molière ja ranskalaisten rakastama eläinsatuja kirjoittanut Jean de la Fontaine. Nopeasti hautausmaasta sitten tulikin tavoiteltu, ihmiset halusivat tulla haudatuiksi kuuluisuuksien lähelle. Hautausmaa on valtava muurien ympäröimä alue, joten kannattaa ladata jo etukäteen hautausmaan kartta täältä tai viimeistään ottaa se hautausmaan portilla olevasta infopisteestä. Karttaan on tarkkaan merkitty kuuluisuuksien hautojen, sankarihautojen ja muiden monumenttien sijainnit alueen numeroiduissa osissa (divisions) sekä nimetty alueen pääväylät ja monet alueiden välillä olevat kujat. Merkitsin jo portilla karttaan ne haudat, joilla ehdottomasti halusimme käydä ja piirsin kävelyreitin karttaan sen mukaisesti.
Hautausmaan mukulakiviset ja kapeat käytävät ovat tunnelmallisia, kirsikkapuut kukkivat kauniisti jo nyt huhtikuussa. Tyypilliseen katoliseen tyyliin hautausmaalla on paljon pieniä hautaholveja, joissa omaiset voivat hiljentyä muistelemaan vainajaa. Mielikuvitusta kiehtovat, usein jo sammaloituneet hautapatsaat kertovat tarinoita ja varjoisat kapeat kujat vievät unohdettujen suuruuksien ja sammalen alle hautautuneiden aatelisten luokse.
Monet perhehaudat ovat todella suuria ja mahtipontisia patsaineen ja koristeluineen. Hautaholvien ikkunoiden lasimaalaukset ovat häkellyttävän kauniita ja taidokkaasti tehtyjä. Toki hautausmaalta löytyy vaatimattomampiakin hautapaaseja.
Tyypillisesti koko hautapaikka on kiveä, joten perennat ja kukat, joita näkyi vielä todella vähän, oli istutettu purkkeihin. Mielestäni monilla haudoilla näkemäni muovikukista tehdyt kranssit olivat hyvin kauniita.
Père Lachaisen hautausmaalle on haudattu satoja eri tieteen- ja taiteenalojen kuuluisuuksia, paikkaa pidetään jopa pyhiinvaelluskohteena, jonka tärkein palvontakohde lienee Jim Morrisonin, The Doors yhtyeen laulusolistin hauta. Me suuntasimme kuitenkin ensimmäisenä Edith Piafin haudalle, onhan hän yksi lempi laulajistani. Oscar Wilden hauta oli matkan varrella, joten poikkesimme sinne ensiksi.
Irlantilaissyntyinen kirjailija Oscar Wilde kuoli Pariisissa vuonna 1900 vain 46-vuotiaana. Hän tuli kuuluisaksi lentävistä lauseistaan ja näytelmistään. Elinaikanaan hän oli epäsuosiossa homoseksuaalisuutensa ja kärkevän kielensä takia. Muistomerkillä vierailevat suutelivat punatuilla huulillaan kiveä niin taajaan, että harmaan ja massiivisen hautakiven pinta on vaaleanpunainen suudelmista. Nykyisin muistopaasi on ympäröity pleksillä, koska omaiset eivät varmaankaan halua kiven olevan täynnä huulten jälkiä.
Pariisin Varpusen, Edith Piafin yksi rakastetuimmista lauluista on L'Hymne à l'amour, Hymni rakkaudelle. Rakkaussuhde Manuel Cerdaan, marokkolaiseen nyrkkeilijään, päättyi onnettomasti miehen kuoltua lento-onnettomuudessa. Loputtoman surun pohjalta syntyi kuolematon rakkauslaulu. Haluan ajatella, että muistopaaden päässä olevassa kuvataulussa oleva teksti "Jumala yhdistää ne jotka rakastavat", kuvastaa juuri heidän suhdettaan.
Piafin haudalta suunnistimme italialaissyntyisen näyttelijän ja laulajan Yves Montandin haudalle, olihan heillä eläissään ollut lyhyt rakkaussuhde.
Yves Montandilla ja hänen ensimmäisellä vaimollaan, ranskalaisella näyttelijällä Simone Signoretilla, on yhteinen hauta. Musta kissa oli pakko saada kuvaan mukaan, koska uskon sen olevan sama kissa, joka vilahtaa Montandin haudan yli dokumentissa Ikuisesti (Forever) vuonna 2006. Dokumentin on käsikirjoittanut ja ohjannut puolalais-perulainen dokumentaristi Heddy Honigmann ja se kertoo taiteen merkityksestä ihmisen elämässä. "Forever is a film about the power and vitality of art and a place where love and death go hand in hand and beauty lives on: the Père-Lachaise cemetery in Paris". Dokumenttia on näytetty YLE:llä useampia kertoja, viimeksi vuonna 2011, virallinen traileri on nähtävissä täällä.
Montandin haudalta kävelimme kapeita kujia pitkin hieman vanhemman ja ehkäpä vielä kuuluisamman näyttelijän ja näytelmäkirjailijan Molieren haudalle.
Isännän toivomuksesta kävimme myös kuuluisan ranskalaisen fyysikon ja kemistin Louse Gay-Lussacin haudalla.
Ehkäpä eniten päänvaivaa hautausmaan hoitajille on aiheuttanut Doors-yhtyeen keulahahmon yhdysvaltalaisen Jim Morrisonin hauta. Light my fire ja muut Doors-yhtyeen kappaleet "soivat " läheisen hautaholvin seinään kirjoitettuina.
Morrisonin hautakivi poikkeaa vaatimattomuudellaan muiden kuuluisuuksien hautakivistä. Alkuperäinen graffiitteja täynnä ollut hautakivi on kuulema varastettu vuonna 1990, myös hautakivellä ollut patsas on varastettu. Teoriat Morrisonin lavastetusta kuolemasta innoittivat faneja niin, että hautaa yritettiin useaan otteeseen avata. Fanit saatiin kuriin vasta kun hauta-alue aidattiin ja sille asetettiin vartiointi. Käydessämme haudalla siellä ei näkynyt vartijoita, vain muutamia faneja ja meitä tavallisia tallaajia tasaisena virtana. Ranskan hallitus on julistanut Morrisonin haudan kulttuuriperintökohteeksi.
Matkalla Chopin haudalle ohitimme ranskalaisen laulajan Mano Solon haudan. Fanit näyttävät jättävän metrolippunsa käyntinsä muistoksi nuorempien taiteilijoiden haudoille.
Kaikkein kauneimmat kukat löytyvät Frédéric Chopinin (1810-49) haudalta. Puolasta 20-vuotiaana Pariisiin muuttanut säveltäjänero kuoli vähävaraisena ja vain 39-vuotiaana tuberkuloosiin. Legenda kertoo, että kukkapilven Chopinin haudalle tuo köyhä puolalainen mies. Nyt kukkia asetteli haudalle siellä vierailevat tasaisena virtana. Chopinin toivomuksen mukaan hänen sydämensä vietiin takaisin hänen kotimaahan ja uurnattiin Varsovan Pyhän Ristin kirkon pilariin.
Honore Balzaciin tuli tutustuttua jo lukioaikana, joten hänenkin haudallaan oli mielenkiintoista vierailla.
Krematorio teki minuun suuren vaikutuksen. Uurnapaikkoja oli monessa kerroksessa olevissa holveissa loputtomiin, lopulta pitkän etsinnän jälken löysimme etsimämme, oopperalaulaja Maria Callaksen uurnapaikan.
Hautausmaalla on myös lukuisia muistomerkkejä, joista ehkä yksi mieleenpainuvin ja koskettavin oli Auschwitzin keskitysleirillä kuolleiden muistoksi pystytetty. Muistomerkkeihin voi tutustua esim sivustolla Koe virtuaalisesti Pere Lachaisen hautausmaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)