Metsäretkellä ja piipahdus vanhaan rautatietunneliin

Kevät on edennyt vauhdilla aurinkoisten päivien johdosta vaik yöt ovatkin olleet viel viileitä.

Sinivuokkoja kukkii monin paikoin metsäpolkujen varsilla.   

Kova tuulikaan ei haitannut metsäretkellä, puiden lomassa kiemurteleva polku houkutteli jatkamaan matkaa. Välillä makoilin pitkiä aikoja lämpimällä kalliokielekkeellä kytiksessä. Odottelin hiljaa kamera valmiina, josko peuroja ilmaantuisi polulle. Tuoreita papanoita oli runsaasti poluilla, peuroista ei näkynyt vilaustakaan.

Aikani kuluksi tutkin tarkemmin ympäristöä kiikarilla. Pikkulinnut olivat kaikonneet, liekö pesän rakennus puuhissaan. Jotain sentään näin, kauniita kääpiä koko lahonnut koivunrunko täynänsä.  

Metsäretki ei olisi retki ilman termarissa olevaa kahvia ja kunnon ruisvoileipiä. Sopiva paikka retkieväiden syöntiin löytyi etelärinteestä ison vanhan koivun juurelta. 

 Myös sitruunaperhonen oli havainnut paikan hyväksi. 

 Paikalla lenteli kaksi sitruunaperhosta. En vain onnistunut ottamaan niistä kuvaa yhdessä.

Evästauon jälkeen suuntasimme kulkumme kohti vanhaa rautatietunnelia. Sieltä löysimme oikean "tippukiviluolan" pienoiskoossa. Mukavaa matkailla eksoottisissa paikoissa aivan kotinurkilla, aiemmin viikolla vierailimme "mangrovemetsässä", nyt saimme ihailla tippukiviä;) 

 Jos oikein tarkasti katsoo, niin kuvassa voi nähdä kauniin neidon!

Vanhan tunnelin toinen pää on suljettu muovilla. Aikoinaa tunnelissa järjestettiin tunnelitansseja!

Vuosien saatossa muovi on jo osin repeytynyt, tanssilattia ja orkesterilava lahonneet.  

Nokkosperhoset viettävät laatuaikaa ojan pientareella turvavälistä piittaamatta. 

No, eihän tämä ihmisen maailma turvaväleineen perhosia koskekkaan!

 Muurahaiskeossa rakennustyöt jatkuvat kaikessa rauhassa.

Kuljemme hiljaa metsäpolkua takaisin joelle. Kuuntelemme puiden puhetta tuulen heilutellessa niiden latvuksia. Jokaisella puulla on omanlaisensa ääni. Korkeat hoikat haavat tuovat mieleen purjeveneiden mastojen äänet,  hakauksessa oleva kelottunut kuusi naukuu kuin kissa tuulen yltyessä. Latvukset aloittavat hurjan tanssinsa tuulen puuskan voimasta, tanssi lantuu hitaasti ja hetken päästä kuuluu vain kosken pauhu, kunnes taas tuuli yltyy... 

Jokiahteilla leskenlehdet kukkivat valtoimenaan. 

 Kohta niitä seuraa mukulaleinikit ja rentukat keltaisena kukkamerenä.

Tuetaan toinen toistamme ja

iloitaan pienistä asioista ympärillämme. 

Iloon on paljon aiheita,

ihan jokaisella meistä,

luonto tarjoaa ylenmäärin,

oma arkikin varmaan jotain.

Auringon lomittajaa tarvittiin vain hetkisen

Varustauduimme päiväkävelylle hitsausmaskeista irroitettujen lasien kera. Jänskätimme, josko olisi niin pilvistä, ettei osittainen auringonpimenennys lainkaan näkyisi. Onneksi pelkomme oli turha ja saimme seurattua koko tapahtuman lenkkimme aikana. Myös muutama vastaantulija pääsi kanssamme nauttimaan tästä kiehtovasta  luonnonilmiöstä, lainattuamme heille matkassamme olleita suojalaseja.

Muistelin lapsuudessa kokemaani auringonpimennystä 1960-luvun alkupuolella. Olin käynyt takapellolla keräämässä metsämansikoita ja kävellessäni peltotietä kotia päin alkoi yht'äkkiä hämärtyä vaik oli kirkas keskipäivä ja sinitaivas! Pelästyin, linnutkin vaikenivat ja päivä kävi yhä pimeämmäksi. Kotiin päästyäni olin hädissäni ja kerroin kokemuksestani äidille. Hän kertoi minulle auringonpimennyksestä, josta en ollut ikinä ennen kuullut. Tämänpäiväisestä osittaisesta auringonpimennyksestä ei ole kyl voinut välttyä kuulemasta! 

Leskenlehdet loistavat aurinkoisina jokiahteella. Helmin mielest muutaman olis voinut poimia piristykseksi ikkunalaudalle.

Puikoilla parhaillaan Auringon lomittajat, isäntä tykkäs, et niin kirkkaasti paistavat, et suojalasit vois ol ihan paikallaan;)

Helmin talviturkki heitetty, taaperon töppössukatkin enteilevät jo kesää

Aurinkoinen päivä houkutteli meidät eilen ulkoiluttamaan koiria joelle. Lumet ovat jo aikaa sulaneet ja joki virtaa vuolaana. Kulkiessamme kosken partaalta sen pauhu oli mitä kauneinta musiikkia korvillemme. Myös koirat olivat aivan innoissaan, tuskin pikku Amigo pysyi kannoilla Helmin rientäessä uimapaikalleen. Saatoin jo arvata, ettei Helmi enää malttaisi pysyä rannalla. 

Rannalle päästessämme Helmi jo polskutteli vastarannalla. Kuvassa näkyy vain pikkuinen pää ja hännäntupsu, joten katsoin parhaammaksi kirjoittaa kuka tuo rohkelikko talviturkin heittäjä on;) Amigokin käväisi vedessä, mutta tuli ylös oitis, virta ilmeisesti liian vuolas ja vesikin viel kylmää pikkupennun mielestä. Kylmä savinen vesi ei Helmin uintia haittaa!

 Joentörmällä oli jo muutamia leskenlehtiäkin kukassa. 

Siitäpä innostuin kirjomaan tänään kukkakedon taaperon töppössukkiin. Sunnuntaina lehteilin kirpputorilta ostamaani Sari Savikon toimittamaa kirjaa Pienten pukimet etsiessäni inspistä. Innostuin kutomaan alunperin vuoden 1944 Virkkaus- ja neuletyöt lehdessä olleen ohjeen mukaan töppössukat. Ohjeessa sukkien varsi sileääneuletta ja töppösosa aina oikeaa. Suunnittelin varteen kukkakedon perhosineen. Nimesin nämä töppöset Kukkakedolla. En olekkaan kirjonut mitään pitkään aikaan, joten taidanpa kutoa viel toisetkin töppöset, jotta saan kirjoa lisää kukkasia:))

Lenkillä Helmin kanssa

 

Helmi laukkasi riemuissaan varvikossa, vihdoinkin lumet sulaneet Satumetsästämme:)) Aurinko helli kulkijoita, hiki tuli puseroon auringon lämmittäessä, en yhtään valita, niin nautinnolliselta se tuntui pitkästä aikaa:)) Kuusten juurilla näkyi isoja kasoja kävynraatoja. Oravilla on riittänyt syötävää, niin hyvä käpyvuosi täällä on ollut. Viime päivinä olemme saaneet nauttia oravista myös pihapiirissä, ovat tulleet herkuttelemaan auringonkukansiemenillä kilvan fasaanikukon ja sen kolmen leidin seurassa. Niiden touhuja on mukava seurata ikkunasta, harmi vain kun pokkarillani ei niistä kummosia kuvia saa otetuksi. 
Helmillä riitti puuhaa myös kivien kierittelyssä. Tämä oli hiukan liian iso mukaan otettavaksi;)

 

 

Taivaalta kuului jotain kiinnostavia ääniä, itse en kuullut mitään, mut Helmiltä meinasi niskat taittua sen yrittäessä kurkotella taivaalle. Samalla emännän bongaamat ekat leskenlehdetkin oli jäädä Helmin tassujen alle. Kevät purot solisivat mukavasti, paikoin vesi virtaa teillä syövyttäen niihin lopulta syviä uria. Omalta pihalta en viel löytänyt yhtään kevät kukkaa, naapurin penkistä pukkaa jo krookukset ja kevätesikot pintaan.