Pujoliivi luonnonväreillä värjätyistä villalangoista

Vyyhdinpuu on pyörinyt vinhaa vauhtia isännän keriessä syksyllä värjäämiäni villalankoja. Päätin kutoa hänelle kiitokseksi uuden pujoliivin. Hänen vanha pujoliivinsä onkin jo kovin virttynyt paljosta käytöstä. Kokosin pöydälle mahdollisia väriyhdistelmiä, joista hän sitten valitsi itselleen mieleisimmät. Krappijuurella värjätty tiilenpunainen sai parikseen raparperinjuurilla värjätyn keltaisen langan. Krappijuurella värjätty oranssinpunainen lanka sai parikseen verihelttaseitikin lakeilla värjätyn langan. Samettijalalla värjätty teräksenharmaa vyöhykeorakkailla värjätyn vaaleanvihreän langan. 

Ihastuin muutamia vuosia sitten tähän ohjeeseen Suuri Käsityö Kerho lehdessä (Marraskuu 1979). Liivin kutominen aloitetaan sivusaumasta, joten siitä tulee pystyraidallinen. Alkuperäisessä ohjeessa takakappale ja resorit on kudottu yksivärisinä. Olen muokannut ohjetta moneen kertaan, joten alkuperäisestä ohjeesta käytän enää vain mallineuletta. 

Tällä kerralla sovelsin resorien kutomisessa perinteisen Fair Isle- neuleen kaksiväristä joustinneuletta, missä oikeat ja nurjat silmukat kudotaan eri väreillä. Päättelin kaksivärisen resorin silmukat virkkaamalla. Raita olisi niin kovin halunnut auttaa!

Huolittelin resorien reunat vielä virkkaamalla yhden kerroksen piilosilmukoita. Piilosilmukoista syntyy luja ja tasainen reuna resoriin. 

Mielestäni kaksivärinen, virkkaamalla päätelty resori sopii mallineuleeseen oikein hyvin:))

Resorin aloituksen saa siistiksi virkkaamalla ensin kierroksen piilosilmukoita kappaleen reunaan silmukoiden poimimista varten. 

Tällä kertaa en katkaissut lankoja kutoessani kuten tavallisesti olen tehnyt. Sain ajatuksen tähän selatessani kirjahyllystä löytynyttä Marketta Luutosen tekemää monistetta Korsnäsinpaidoista (Suomen kotiteollisuusmuseon monisteita 3 ISSN 0782-193 X, 1987, Jyväskylä). Perinteisesti korsnäsinpaidoissa on kauniisti peitetyt saumat. Päätin kokeilla jotain vastaavaa kutomalla ohuen suikaleen langanjuoksujen suojaksi. Käytössähän usein pitkät langanjuoksut helposti jäävät kiinni esim. paidannappeihin.

Minulla on tapana poimia silmukat ohuella virkkuukoukulla piilosilmikoista. Koukulta silmukat on sitten helppoa siirtää suoraan puikolle.  

Kudoin muutamia kerroksia sileää oikeaa neuletta niin, että se  riitti peittämään alleen kaikki reunan langanjuoksut. Päättelin silmukat tylpällä neulalla samalla ommellen kaitaleen kiinni laakapistoin.

Neuleen on hyvä olla yhtä kaunis molemmin puolin, 

niin nurjalta kuin  

oikealta puoleltakin;) 

 Pujoliivistä tuli hyvin istuva,  

 värit ovat niin minun kuin isännänkin mieleen:))

Tammikuu on kulunut hyvissä merkeissä ulkoillessa ja käsitöitä tehden. Oli mukavaa palata pienen tauon jälkeen blogistaniaan. Muutama päivä varmaan menee kierrellessä blogeissa, niin paljon on tullut mielenkiintoisia postauksia kaikilta. Tervetuloa myös kaikki uudet lukijani, Liisa, Beate56 ja Marjatta P, toivon teidän viihtyvän värikkäässä blogissani!

Alkuvuoden väri-iloittelua

Välipäivinä oli mukavasti aikaa istahtaa kutimen ääreen. Tytär halusi uuden pipon itselleen. Hän onnistui löytämään vielä muutamia mieleisiä vyyhtejä lankakoristani pipoa varten. 

Innostuin kutomaan kolme pipoa luonnonväreillä värjäämistäni villalangoista. Tyttärelle kaksi ja isännälle yhden. Kuviomallina käytin perinteisen revontulet kudinmallin pohjalta Revonkipunat-lapasmalliin sommittelemaani kuviokertaa.

Omaan pipoonsa tytär halusi hieman löysemmän tupsun. Iskän pipoon tytär teki perinteisen tupsun. 

Villalanka voi aiheuttaa herkkäihoisille kutinaa, joten pipon otsaa vasten tulevan resoriosan kudoin merinovillasta ja kääntöreunan harmaan osan samettijaloilla värjätystä suomenlampaan villalangasta. Keltainen on värjätty tiikerinkaunosilmillä. Tummempi, sinapinkeltainen lanka, on kaksoisvärjätty, ensin koivunkuorella ja sen jälkeen tiikerinkaunosilmillä. Punainen on värjätty krappijuurella ja sininen itsekasvattamallani morsingolla. 

Tyttären pipon resorin kudoin samaan tapaan kuin isännänkin, otsaa vasten tulevan resorin merinovillasta ja kääntöreunan sinapinkeltaisella (kaksoisvärjätty, ensin koivunkuorella ja sen jälkeen tiikerinkaunosilmillä). 

Tytär halusi myös uudet Revonkipuna-lapaset itselleen. Niitä varten minulla ei ollut enää yhtään 2-säikeistä punaista lankaa valmiiksi värjättynä, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä värjäämään uusia lankoja lapsia varten vuodenvaihteessa. Myös tiikerikaunosilmillä värjäämäni langat olivat vähissä, joten päätin värjätä myös niitä lisää. Kasvatan itse tiikerinkaunosilmiä ja kuivatan kukat näitä värjäyksiäni varten.

Tässä orrella värjäämäni langat oikealta lukien: 1. vyyhti veriseitikin jälkiväri, 2. vyyhti veriseitikki, 3. vyyhti tiikerinkaunosilmä, 4. vyyhti tiikerinkaunosilmä (harmaa villalanka), 5. vyyhti paatsamanmarjat 6. vyyhti paatsamanmarjat (harmaa villalanka).

Luonnonväreillä värjääminen tuottaa usein mukavia yllätyksiä, niin tälläkin kertaa. Minulla oli vielä  pakastimessa hieman jäljellä neljä vuotta sitten kerättyjä korpipaatsamanmarjoja odottamassa väripataan pääsyä.  Olen värjännyt aiemmin tuoreilla paatsamanmarjoilla kauniita havunvihreitä villalankoja. Nytpä en näillä pakastetuilla marjoilla saanutkaan tavoittelemaani vihreää, vaan enemmän tai vähemmän sinisiä lankoja! Vasemmalla olevat kerät ensimmäisestä keitosta, tummempi alunperin harmaa lanka ja hieman vaaleampi valkoinen lanka. Oikealla olevat kerät, ylempi 1. jälkiväri ja alepi 2. jälkiväri.

Värjäämäni langat pääsivät heti kuivutuaan puikoille. Kudoin niistä kahdet Revonkipunat tyttärelle.

Näitä hieman isompia lapasia hän käyttää aluslapasten kanssa kovilla pakkasilla.

Musta luonnonväristä suomenlampaan villalankaa. Muut langat olen värjännyt seuraavasti: veriseitikin 2. jälkiväri (vyyhti aiemmin värjätty punavyö- ja violetiseitikeillä), sininen paatsamanmarjoilla, sinapinkeltainen tiikerinkaunosilmillä, punainen veriseitikillä, vihreänkeltainen tiikerinkaunosilmällä.

 Nämä sirommat Revonkipunat riittävät leudompina talvipäivinä pitämään kädet lämpiminä. 

Lapasten resorin kudoin tällä kertaa kaksivärisenä 2 o 2 n joustinneulosta. Värimaailma on samanlainen kuin ylemmissä lapasissa, olen muuttanut vain kuviointia.

Alkuvuoden väri-iloittelu ei rajoitu pelkästään väripadan ympärille, vaan olen ehtinyt käymään isännän kanssa myös Nanna Suden retrospektiivisessä In the Moods taidenäyttelyssä Salon Veturitallissa. Näyttely on muuten tänään viimeistä päivää auki ja sen jälkeen Veturitalli sulkee koko kevääksi ovensa remontin vuoksi. 

Tässä kuvakaappaus itse taiteilijasta hänen museossa esitetystä esittelyvideostaan.

Suden työt ovat suurikokoisia ja tunteisiin vaikuttavia. Monet näyttelyssä esillä olevat työt ovat hyvin värikylläisiä ja niistä oli helposti havaittavissa erilaisia värikausia. Löysin paljon tuttua hänen värimaailmastaan, pidin siitä todella. Pidin myös siitä, että hänen maisemansa ovat kuin mielenmaisemia, eivät tarkkarajaisia kuvauksia. Niissä voi kulkea vapaasti ilman todellisuuden painolastia. 

Hänen silkille tekemänsä työt olivat ihanan kevyitä ilmaisultaan ja niiden värimaailma hiveli silmiäni.

 Vuodelta 2008 oleva työ Nainen ja hänen auransa, teki minuun suuren vaikutuksen. 

Vuodelta 2016 oleva työ Vapiseva aurinko sai isännänkin vapisemaan;))

Nanna Suden näyttely oli yhteisnäyttely Canal Cheong Jagerroosin kanssa. Häneltä oli esillä mm. erilaisia installaatioita. Tässä Canalin installaatio "Kelluva saari - musta" Veturitallin tornin ylimmässä kerroksessa. Myös Canalin työt olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. 

Viimepäivinä mekin olemme saaneet hieman lisää lunta. Pihamaalla näyttää nyt niin talviselta. Nappasin kuvan loppuviikosta juuri ennen sinisen hetken laskeutumista. Parhaillaankin sataa kevyesti pakkaslunta, joten on hyvä hetki lähteä hiukan ulkoilemaan.

Mukavaa talvipäivää Sinulle, oli mukavaa kun piipahdit vieraisilla blogissani!

Vilua vastaan!

Uusissa toimitiloissamme on melkoisen tehokas ilmanvaihto, joten tein itselleni nilkanlämmittimet ja muutamat rannekkeet vilua torjumaan. Nilkanlämmittimet kudoin paatsamanmarjoilla värjäämälläni 100 % villalangalla. Vuoroin nurjaa ja oikeaa neulosta kutomalla niihin saa mukavan ryppyisyyden. 

Lämmittimet passaa käytettäväksi yhtä hyvin ulkokenkien kuin sisäkenkienkin kanssa. 

 Tein samasta langasta myös rannekkeet. Mallineuleena käytin Haapsalun shaalit Pitsin aatelia (Minerva 2016) kirjasta Silvia 1 neuletta.

Neulemallin rannekkeisiin valitsin osin siitä syystä, että olen aloittelemassa hieman isompaa neuleprojektia, missä käytän juuri tätä Silvia 1 mallineulosta. Mallineulos on melko helppoa neuloa ja sen oppii nopeasti kutomaan ulkomuistista. 

Paatsamanmarjoilla värjätty lanka sopii malliin oivasti.

 Kudoin muutamia kapeampia rannekkeita myös sisällä käytettäväksi. 

Perinteinen Sudenkorentomallistoni on suosittu. Nämä rannekkeet kudoin paatsamanlastuilla värjäämästäni koirankarvavillalangasta ja

nämä tiikerinkaunosilmänkukilla värjätystä langasta. Koirankarva-lampaanvillalanka on erittäin pehmeää ja lämmintä. Langassa on 1/3 osaa koirankarvaa ja loput suomenlampanvillaa.  Se sopii erityisen hyvin juuri näihin nivelrikosta tai reumasta kärsivien rannekkeisiin, samoin kuin myös unisukkiin.  

Itselleni kudoin loppiaisena uudet unisukat luonnonvärisestä koirankarva-villalangasta. 

Nämä valkoiset unisukat tein ystävälleni lahjaksi. 

 Joulun alla sain valmiiksi myös toisen syksyllä virkkaamistani torkkupeitoista. Tässä se roikkuu vielä viimeistelyä vailla valmiina viherhuoneen orrella.

Torkkupeiton veimme uudenvuodenaattona tupaantuliaisiksi nuorelleparille.

 Mukavasti sopii kodin värimaailmaan:))

Mukavaa Nuuttia Teille kaikille:))

Syksyn ensimmäinen torkkupeitto valmistui

 Syyskuun puolivälissä julistin virkkauskauden alkaneeksi klik!

Nyt 264 isoäidinneliötä on virkattu, päätelty ja yhteen ommeltu torkkupeitoksi. Kuvassa peitto on 140 cm leveällä vuoteella, mistä saa hyvän käsityksen sen koosta. Pohjavärinä käytin tummanharmaata suomenlampaan villalankaa. Väripalettiin käytin kauneimpia kasveilla ja sienillä värjäämiäni lankoja. 

Torkkupeittoa voi mainiosti käyttää myös sängynpeittona. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen:))

 Torkkupeitosta löytyy kaikki kauniit syksyn  värisävyt. 

Niistä saimme nauttia taas kerran lauantaisella kävelylenkillämme Halikonjoen ahteilla.

 Parhaillaan joki virtaa hyvin vuolaana ja vesi on todella korkealla. 

Tällä kertaa Helmikin tyytyi katselemaan rannalta koskenpauhua!

Syksynvärit inspiroivat minua myös seuraavan torkkupeiton väripaletin valinnassa.

Työ onkin jo hyvässä vauhdissa, reilut 100 palaa jo virkattuna:))

Sade ropisee ikkunaan, 

nyt on taas hyvä hetki istahtaa hetkeksi virkkaamaan:))