Kuplivaa Vappua!

 

Valokuvatorstain 366. haasteena kupla. 

Täältä löydät lisää kuplia.

Iloisen kuplivaa Vappua Sinulle:))

Tylsän Mörököllin ilahdutus

Aamuisella postinhakureissulla nappasin kuvan idänsinililjoista, jotka saivat illalla lumipeitteen. Kylmä viima pakotti kietoutumaan tiukemmin toppatakkiin ja sormet jäätyivät hetkessä kuvia ottaessani. Scillat sen sijaan eivät näyttäneet lainkaan kärsineen saamastaan lumikasteesta!

Postilaatikon avatessani ilostuin kovin huomatessani saaneeni paketin Tylsältä Mörökölliltä. Hän haastoi minut jo ennen pääsiäistä Ilahdutus-haasteeseen ja sain nyt häneltä palkinnoksi osallistumisestani todella mieluisan paketin: kauniin perhoskortin kera pussilliset harmaakäenkukan (Lychnis coronaria) ja himalajanvuokon (Anemone rivualis) siemeniä sekä muutaman jouluruusun taimen. Rakastan vuokkoja, joten oli todella mukavaa saada himalajanvuokon siemeniä. Käenkukat sopivat hyvin vanhojen pihapiirien perennavalikoimaan. Joskus pihastamme löytyi mäkitervakkoa, nyt kanta on taantunut harmikseni. Palavarakkaus on onneksi viihtynyt. Harmaakäenkukkaa en ole aiemmin yrittänyt kasvattaa, nyt ajattelin kylvää saamani siemenet kissojemme haudan ympärille. Talvehtiakseen harmaakäenkukka vaatii Riikosen perennakirjan mukaan havukatteen, joten paikka olisi ainakin sen puoleen sopiva, koska laitan haudalle aina talveksi sammalia ja havuja katteeksi.

Jouluruusujen kukintaa olen ihastellut TM:n blogissa, saas nähdä onnistunko kasvattamaan saamistani taimista omat jouluruusut. Tutkittuani ensin hieman Riikosen Suomalainen Perenna käsikirjaa, päädyin istuttamaan saamani taimet takapihalle lehtikompostilla kuohkeutettuun loivaan kohopenkkiin, koska kirjan mukaan jouluruusu ei siedä kuivuutta pitkiä aikoja. Kesällä penkki jää ison lehtikuusen ja koivujen suomaan varjoon, joten siinä riittää kosteutta kuivempinakin aikoina. 

Eilisen lumisateen harmituksesta ei ole enää tietoakaan, aurinkokin on alkanut paistamaan

kiitos Tylsä Mörökölli:))

Värikollaasi 228 LÄMMIN

Lämmin kevätpäivä houkutteli puuhastelemaan pihamaalle. Itseni tavoin jättipoimulehti (Alchemilla mollis) hikoili aurongonpaisteessa. Nautimme lämmöstä ja vuokkojen kukinnasta maistellessamme isännän tekemää simaa pihakeinussa, Hetkisen keinussa istuttuaan Helmin piti siirtyä keinun alle varjoon:)) 

Täältä löydät lisää lämpimiä värikollaaseja.

Virkatut kukkakranssit Ugin kukkamessuille ja ilahdutus haaste

Osallistuin helmikuussa Uudenkaupungin kukkamessujen järjestämään haasteeseen Puutarhani on linnani ja ilokseni sain palkinnoksi messuliput toukokuussa (23.5.-24.5. 2015) oleville messuille:))

Saas nähdä mihin olen taas kerran pääni pistänyt, koska lupauduin osallistumaan myös messuilla järjestettävään puutarhabloggaajien paneeliin! Hiukan jänskättää, mutta päätin, et rohkea rokan syö ja olenhan saanut niin hyvää palutetta rauniopuutarhastani, joten ehkäpä siitä ollaan kiinnostuneita myös messuilla.  Olen sommitellut muutamia kukkakranssimalleja, joita olis tarkoitus ottaa myös messuille mukaan. Halusin kuvata tekemäni kranssit luonnon valkovuokkojen kanssa, kotipihalla valkovuokot eivät ole viel kukassa, joten niitä piti lähteä etsimään muualta. 

 

Kaunis aurinkoinen päivä houkutteli lähtemään kuvausretkelle Wiurilan kartanon maille. Parhaillaan kartanon ympäristössä kukkii valtoimenaan idänsinililja (Scilla siberica). Puistossa on useiden aarien alueita yhtenä sinisenä mattona, huikaisevan kaunis näky!

Huhti-toukokuussa myös sini- ja valkovuokot kukkivat valtoimenaan runsaspuisessa puistikossa. Vielä tänään sain hakemalla hakea valkovuokkoja kuvausrekvisiitaksi. 

 Täältä, Virkkuukoukulla tehtyä sivulta, löydät lisää kukkakransseja. 

Olisi mukava kuulla, mikä niistä on Sinun suosikkisi:))

Sain jonkin aikaa sitten Tylsän Mörököllin blogista Ilahdutus haasteen, johon lupailin vastata pääsiäisen jälkeen...no parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavassa haasteen säännöt:

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, alla olevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa! Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä! Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Jatkan haastetta Innalle Mummin matkassa-blogiin. 

ps mul olis jo takataskus Sinulle yksi ilahdutus;)

Aurinkoista sunnuntaita:))

Kerintäpäivä naapurin lampolassa

Viime viikolla olin pari päivää lajittelemassa villaa naapurin lampolassa. Mistä lie sain niin ärhäkän flunssan, et olen pysytellyt suosiolla reilun viikon kotosalla villashaalin alla kajoamatta edes läppäriin! 

Oli ihan pakko kuvata lapsuuskotini vanhat keritsimet, joilla oma äitini keritsi talomme lampaat aikoinaan. Näiden kanssa reilun 200 lampaan keritsemisessä olisi mennyt ikuisuus, onneksi homman hoiti ammattikeritsijät ja todella tehokkaasti hoitivatkin.

Virolaisten keritsijöiden työskentelyä oli ilo seurata, taitavaa ja asiallista lampaiden käsittelyä, hetkessä lammas pääsi villoistaan. 

Suurilla lammastiloilla kerinnän tulee sujua nopeasti, joten lampaiden kerintä istuvassa asennossa on paras tapa selvitä työstä joutuisasti. 

 

Kerityt uuhet odottivat käytävällä, että kaikki samassa karsinassa olevat oli saatu kerityksi, vasta sitten ne laskettiin takaisin karitsojen luokse.

Lampaiden siirroissa karsinasta toiseen käytetään paljon apuna koiria. Nämä kaverukset ovat todella hyvin koulutettuja lammaspaimenia. Hetkessä ne saivat ajettua karsinaan viimeiseksi jääneen vastahakoisen pässin muiden kanssa takaisin omaan karsinaan.

Villojen lajittelun lomassa oli mielenkiintoista seurata lampolan arkea. Maito on karitsojen ainoa ravinnon lähde kolmen viikon ikään asti. Jos uuhi saa enemmän kuin kolme karitsaa, niin ylimenevät otetaan omaan karitsakarsinaan, koska uuhen maitoa ei välttämättä riittäisi kaikille karitsoille riittävästi. Tässä karitsakarsinaan otetut saavat maitoa tuttiämpäristä. Mustanaamiota kiinnosti kamerani kovin, nopeasti sekin kuitenkin siirtyi tutille, ettei ihan ilman jäänyt;)

Keväällä lampaiden villa ei ole niin hyvälaatuista kuin laidunkauden jälkeen syyskesällä. Kehräämölle lähetettävän villan tulee olla puhdasta, kiharaista ja vähintään 4 cm pitkää. Nytkin suurin osa villasta jouduttiin hävittämään (iso valkoinen säkki). Oikeassa alareunassa vielä lajittelematonta villaa.

Parin päivän aherruksesta sain palkaksi muutaman pussillisen hyvää kuohkeaa villaa, 

mistä olen kovin tyytyväinen:))

Osallistun näillä kuvilla myös valokuvatorstain haasteeseen 364.  kuohkea. Aamulla levitetyt puhtaat oljet antavat kuohkean makuualustan lampaille, kerityn villatapulin kuohkeus ja keveys antaa lupauksen hyvälaatuisesta villasta.

Täältä löydät lisää kuohkeita kuvia!

.

Värikollaasi Pääsiäisen menu

Palvattua karitsaa yrttikastikkeella

uunijuureksia

saaristolaisleipää

lähdevettä

kahvi/yrttihauduke

valkosuklaakuningatarjuustokakku

Täältä löytyy lisää pääsiäisen värikollaaseja.

Valokuva- ja runotorstain haaste 362. Oma hiljaisen viikon vaellukseni

Valokuvatorstai haastaa kertomaan valokuvin ja runotorstai sanoin kuinka kunkin pääsiäisvaellus on mennyt. Kuluvaa viikkoa kutsutaan hiljentymisen viikoksi. Se ei merkitse vähempää puhetta vaan kuuntelemista. Tämän viikon aiheena ajankohtaisesti  Via Crucis -pääsiäisvaellus. Aiheen ei tarvitse olla uskonnollinen, vaan saa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta vapaasti.

maailmalla 

moni uksi pysyy suljettuna

moni avautuu

aina ei tiedä 

mitä odotettavissa

 joillekin herkkupöytä katettuna

kaikille ei

yksi 

aina avoinna

kotiin palaavalle

Kuvat otettu viikon varrella. Tiistaina kävimme isännän kanssa Kuralan Kylämäessä nauttimassa entisaikojen kiireettömästä pääsiäistunnelmasta. Kiirastorstaina tyttäremme vei meidät kahville aivan ihastuttavaan Toiseen Keksiin. Pitkäperjantaita vietämme kotosalla. Virkatessani ovikranssin köynnöstä hiljennyin ajatuksissani pääsiäisen tapahtumiin. Kovin maallistunut on jo yhteiskuntamme, tänäänkin muutamat liikket olivat auki. Ensimmäisenä pääsiäisunnuntaina kalamarkkinat torilla ja vaalikampanjateltat pystytettynä! 

Täältä löydät lisää pääsiäisvaelluksia kuvin ja täältä sanoin

Pääsiäistunnelmia 1950- ja 60- luvuilta

Mämmin tuoksuiset terveiset Kuralan Kylämäeltä, Iso-Kohmon ehtoinen emäntä oli kattanut mämmituokkoset ja sipulinkuorilla perinteiseen tapaan värjätyt munat pääsiäispöytään. Omiin pääsiäisperinteisiini kuuluu myös munien keittäminen sipulinkuoriliemessä. Tänäkin vuonna mämmin ostan laiskuuttani valmiina vaikka viime kesänä tein jo pihakoivun tuohesta valmiiksi tuokkosetkin! Mämminkeitto on siksi aikaaviepää puuhaa, et vuosiin en ole siihen ryhtynyt. Muistan miten äitini keitti mämmin jo pari viikkoa ennen pääsiäistä ja mämmituokkoset oli ainakin viikon imeltymässä porstuan kaapin päällä. Tuskin maltoin odottaa tuota mustaa makiaa herkkua, kerman ja sokerin kera se vei kielen mennessään, niin autuaalisen hyvältä äidin tekemä mämmi maistui.

Pienelle perheelle mämmin saa keitettyä jo 3 litrasta vettä,  ½ kilosta ruismaltaita ja 750 g ruisjauhoja. Mämmi valmistetaan vaiheittain. Ensiksi kuumennetaan (mielellään teflonpintaisessa kattilassa) litra vettä lähelle kiehumispistettä. Veteen sekoitetaan 100 gr maltaita ja puuron pinnalle levitetään runsas kerros ruisjauhoja, noin 150 gr. Kattila peitetään kannella ja asetetaan lämpimään paikkaan pariksi tunniksi imeltymään. Äiti seisotti mämmikattilaa hellanperällä tai leivinuunin jälkilämmössä. Sitten puuro sotketaan huolellisesti hierimellä ja siihen lisätään ½ l kuumaa vettä sekä 100 gr maltaita ja taas lopuksi 150 gr ruisjauhoja levitetään pinnalle. Kattila asetetaan uudelleen lämpimään paikkaan imeltymään tunniksi. Tätä jatketaan aina tunnin väliajoin, kunnes vesi, maltaat ja ruisjauhot on kokonaan käytetty. Mämmin tulee säilyä imeltymisen aikana kuumana, mutta se ei saa päästä kiehumaan.  Mämminkeittoon em reseptillä kuluu näin 6 tuntia!

Lopuksi lisätään ripaus suolaa (1/4 tl) ja halutessa maun mukaan (½ rkl) hienonnettuja pomeranssinkuoria. Jotkut lisäävät myös 1 dl siirappia, mutta minusta se ei ole lainkaan välttämätöntä. Mämmi saa nyt kiehua 10 min, sitä pitää hämmentää hyvin puulastalla kiehumisen ajan. Mämmi jäähdytetään sitä koko ajan vatkaten. Lapsuudenkodissani ei ollut sähkövatkaimia, joten käsipelillä mämmiä vatkattiin. Nykyisin pääsee niin helpolla tässäkin asiassa. Kun mämmipuuro on täysin jäähtynyt se jaetaan kolmeen tuokkoseen tai paistovuokaan. Koska mämmi kuohuu paistettaessa, astioita ei saa täyttää liian täyteen. Tuokkoset paistetaan uunissa noin 3 tuntia matalassa lämmössä (120-125 astetta). Äitini mukaan mämmi on kypsää, kun tuokkosten reunat ovat kuin hienon homeen peittämät. Paistamisen jälkeen jäähtyneet mämmituokkoset säilytetään viileässä vähintään viikon ajan peitettyinä, jotta kosteus säilyy ja mämmi mehustuu. 

Lopputulos herättää monenlaisia tunteita, mämmiä joko rakastetaan tai sitä ei siedetä edes nähdä, maistamisesta puhumatakkaan. Minulle hyvin imeltynyt pehmeä mämmi on pääsiäispöydän herkku kerman ja sokerin kera.

Rakkaimpiin pääsiäiskoristeisiini kuuluu pikkuiset tiput rairuoholla. Tässä tiput lyövät leikkiä perhosten kanssa Iso-Kohmon salin ikkunalaudalla. Salista löysin yhden lempikuistanikin,

 Asparaguksen eli hienohelman.

Kuinka taas kerran pääsiäinen pääsi yllättämään. rairuhot ja oraat on idättämättä. Tänä vuonna siis mennään näillä;

 

salaateista vihreää ja kudotut pääsiäistiput

 saivat vihreällä villalla täytetyt viinilasit jaloikseen. Eiks ne korvaa rairuohon täydestä;)

Nyt vaihdan viel kapat keittiöön ja sit hakemaan Perniön lihan tehtaanmyymälästä tilaamaamme palvattua karitsaa, simsalabim, pääsiäisvalmistelut tehtynä!