Kevään kukkijoita, taimirallia ja liljoille karhunpesä

Lummetulppaanit aloittavat kukintansa varhain, usein ne kukkivat parhaimmillaan juuri vapun seudussa. Pilvisinä päivinä ja öisin kukat ovat supussa, aurinkoisina päivinä kukat avautuvat lähes vaakatasoon. Nämä rakkaiden eläinystävieni haudalle istutetut lummetulppaanit ovat selvinneet hyvin lumettomasta talvesta havukatteen suojissa ja ovat kukkineet jo lähes viikon. Sydänkiven vasemmalla puolella pilkistää mukulaleinikin lehtiä.

Myös mukulaleinikit (Ranunculus ficaria) aloittavat kukintansa näin huhtikuun lopulla. 

Huhti-toukokuu on parasta vuokkojen aikaa. Ensimmäisen balkaninvuokon bongasin tulppaanin lehtien suojista. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät kuitenkin aina sinivuokot (Hepatica noblis), joita kasvaa eripuolilla pihamaata pensaiden alla. 

Tämän kuvan nappasin sireenipensaiden juurella kasvavista sinivuokoista, viedessäni pyykkiä kuivumaan. Tänään pyykit kuivuivatkin nopeasti, oli aurinkoista ja lämmintä.

Hyvänä kakkosena kukintansa aloittavat valkovuokot (Anemone nemorosa).

Valkovuokot ovat levittäytyneet pihakoivun juurelta vuosien mittaan laajemmalle alueelle ja 

alkavat pikku hiljaa muodostamaan kauniin kukkapeiton yhdessä idäsinililjojen (Scilla sibirica) kanssa pihakeinun ympäristöön. Keinuun on mukavaa istahtaa hetkeksi ihailemaan keväistä kukkamerta ja niissä pörrääviä öttiäisiä. Myös joenrannassa olevista mehiläispesistä saamme vieraita pihamaallemme. Tänä keväänä on ollut todella paljon liikkeellä nokkos- ja sitruunaperhosia. 

 Hyvä mesiapaja, parempi mieli:))

Taimiralli on alkanut. Lastaan keltaiset kottikärryt aamuisin täyteen taimia kasvihuoneeseen vietäväksi ja taas illalla takaisin huoneelle. Tänä aamuna sain lastata vielä neljä täyttä lastia, mutta huomenna määrä hieman pienenee, koska jätän jatkossa osan taimista myös yöksi kasvihuoneeseen, jos ei ole pakkasta luvassa. 

 Kasvihuoneesta puolestaan nostan ruukuissa kasvavat ruusut ja yrtit ulos päiväksi karaistumaan. Ruukut ovat painavia, joten kyllä tämä aamu- ja iltajumpasta käy;)

Orientaalililjojen kasvuvauhti on ollut huimaava. Pituutta on tullut liiankin kanssa, joten pystyssä pysymisen kanssa on jo niin ja näin! Tänään istutin osan liljoista isoon rottinkikoriin ja loput isoihin ruukkuihin. Isoja istutusastioita on ihan mahdotonta siirrellä päivittäin ulos ja sisälle, joten jätän ne myös yöksi ulos hyvin suojattuna. Tai ainakin yritän suojata ne hyvin...

 Pihasaunan veranta tarjoaa tuulensuojaa ja paksu vaahtomuovipatja lämpöä. 

 Kiedoin liljojen ympärille harson ja 

 peittelin vielä muutamalla villahuovalla. Aikamoinen viritys tästä liljojen "karhunpesästä" tuli!

 Kasvihuoneessa suojasin taimet isolla styroxlevyllä ja villapeitolla.

Onneksi ihan kaikkia ei tarvitse peitellä, kuten esimerkiksi näitä sarviorvokin taimia. Ovat viime vuotisten sarviorvokkien siementaimia, ensimmäiset jo availevat kukkanuppujaan.

Nämä kaunokaiset ostin viime viikolla Kukkatalosta. Istutin ne kirpparilta hankkimaani koriin.

 Ja kukas kaunokainen se täällä tiirailee?

Täplä nauttii olostaan venepeitteen päällä. Pääsiäisenä isäntä otti pois koko veneen peittäneen ison pressun ja laitoimme paikoilleen veneen oman, vain avoimen takaosan peittävän suojapeitteen. Täplä on löytänyt mukavan nukkuma- ja tarkkailupaikan itselleen. Eilen se katseli kiinnostuneena puuhiani, kun kunnostin aivan "venepergolan" vieressä olevan perennapenkin reunuksia. Monenlaista puuhaa riittää ja niihin on ollut mukava tarttua, kun olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä koko alkuviikon. 

Tervetuloa blogiini kaikki uudet lukijat,

mukavaa loppuviikkoa jokaiselle Teistä:))

Varhaisperunaa ekat rivit uuteen kasvimaahan

Kesäpaikkamme pihapiirissä on kolme peltolohkoa, joilla oli aiemmin kymmenisen vuotta hevosten laitumet. Nyt ne ovat olleet seitsemän vuotta kesannolla. Isäntä on leikannut niistä heinän pari kertaa kesässä. Kasvimaan perustaminen vanhaan peltomaahan on hidas prosessi, jos ei halua käyttää rikkakasvien hävittämiseen myrkkyjä. Haluamme kasvattaa ruokamme mahdollisimman luonnonmukaisesti, joten myrkyt eivät kuulu keinovalikoimaamme rikkakasvien ja tuholaisten torjunnassa. Meille sopiva keino on estää rikkakasvien valonsaanti peittämällä maa jollain katteella riittävän pitkäksi aikaa, että sitkeimpienkin rikkakasvien juuret näivettyvät.  Aikaahan siihen menee. Kuvassa näkyvä lohko on ollut peitettynä mansikkamaan katemuovilla kolme kesää. 

Käytin viikonlopusta suuren osan uuden kasvimaan kunnostamiseen. Peitetyn alueen reunoilla oli vahvaa juuristoa, minkä kitkemisessä oli vielä melkoinen homma. Juolavehnän ja vuohenputken juuret on syytä noukkia tarkasti, jo pienestäkin juurenpalasta ne aloittavat uuden kasvun. Vuohenputki ei sinänsä ole pelkkä rikkaruoho. Itse asiassa se kuuluu putkikasveihin kuten porkkana, palsternakka ja tilli. Vuohenputki sisältää paljon valkuaisainetta ja on hyvin ruokaisa kasvi, kypsennettynä se on maultaan mieto, porkkanaa muistuttava. Meillä sitä kasvaa riittävästi muuallakin, joten kasvimaalta se saa häädön. 

 Lauantaipäivän ahkeroituani lohko alkoi jo näyttää kelpo kasvimaalta:))

Laitoin uudet peitteet kasvimaan ympärille, koska muuten hyvin nopeasti kestorikkaruohot levittäytyisivät uudelleen puhdistetulle alueelle.

Koska peitettävät reunat ovat kapeita kaistoja, voi niiden peittämiseen käyttää vettäläpäisemättömiä muovipusseja. Muotoilin reunan loivaksi, jotta vesi ei jää muovien päälle seisomaan. Kivet pitävät hyvin pussit paikoillaan.

 Reunoja pidän peitettynä ainakin kaksi kesää. 

Muovit peitin vaahteranlehdillä. Niitä riittää, koska pellon reunalla kasvaa useampia isoja vaahteroita. Haravoin lehdet vanhan autopeitteen päälle, sillä saa kuljetettua kerralla melkoisen määrän lehtiä

Ilokseni minua tulivat tervehtimään läheisellä Isosuolla asustavat kurjet. 

Kuvan alareunassa näkyy koivun latvus. Päivän aikana koivikko vihertyi silmissä hiirenkorville!

 Heti sunnuntaiaamusta hain lisää koivunoksia toisen risuaidanteen tekemiseen. Vanha autonpeite on tosi kätevä niin haravoitujen lehtien kuin keveiden risujenkin kuljettamiseen.

Iltapäivällä oli aika istuttaa varhaisperunaa pari lyhyttä riviä juuri kunnostettuun kasvimaahan. Aiemmin olemme vallan kasvattaneet varhaisperunaksi Timoa. Halusimme kokeilla nyt jotain toista varhaisperunalajiketta ja valinta osui paljon kehuttuun Annabelleen. 

Ilta-aurinko oli jo laskenut, kun levitimme isännän kanssa harson kasvimaalle. Perunan lisäksi laiton jo hieman keltasipulia, porkkanaa ja persiljaa mullan alle. Kasvimaan takana näkyy uusi mansikkamuovilla peitetty lohko, minkä ympärille tein aamupäivällä risuaitakaaren.

Sillä aikaa kun puuhastelin kasvimaalla, isäntä laittoi viel yhden linnunpöntön sarkojen päässä kasvavaan raitaan. Pöntön kiinnitykseen hän käytti vanhoja lehmänketjuja. Nyt pönttö on tosi näppärä ottaa keväisin puhdistettavaksi. Tästä minä tykkään!

 Kuten myös näistä pikkuruisista scilloista syyshortensian juurella ja

 pihakaivon takana kukkivista valkovuokoista:))

Hups, kello vierähti jo maanantain puolelle. Laitoin leivinuuniin tulet vasta liki puolen yön, kun alkoi tuntumaan kovin viileältä tuvassa. Nyt pellit on turvallista sulkea.

Oikein mukavaa alkavaa Vappuviikkoa Sinulle!

Tylsän Mörököllin ilahdutus

Aamuisella postinhakureissulla nappasin kuvan idänsinililjoista, jotka saivat illalla lumipeitteen. Kylmä viima pakotti kietoutumaan tiukemmin toppatakkiin ja sormet jäätyivät hetkessä kuvia ottaessani. Scillat sen sijaan eivät näyttäneet lainkaan kärsineen saamastaan lumikasteesta!

Postilaatikon avatessani ilostuin kovin huomatessani saaneeni paketin Tylsältä Mörökölliltä. Hän haastoi minut jo ennen pääsiäistä Ilahdutus-haasteeseen ja sain nyt häneltä palkinnoksi osallistumisestani todella mieluisan paketin: kauniin perhoskortin kera pussilliset harmaakäenkukan (Lychnis coronaria) ja himalajanvuokon (Anemone rivualis) siemeniä sekä muutaman jouluruusun taimen. Rakastan vuokkoja, joten oli todella mukavaa saada himalajanvuokon siemeniä. Käenkukat sopivat hyvin vanhojen pihapiirien perennavalikoimaan. Joskus pihastamme löytyi mäkitervakkoa, nyt kanta on taantunut harmikseni. Palavarakkaus on onneksi viihtynyt. Harmaakäenkukkaa en ole aiemmin yrittänyt kasvattaa, nyt ajattelin kylvää saamani siemenet kissojemme haudan ympärille. Talvehtiakseen harmaakäenkukka vaatii Riikosen perennakirjan mukaan havukatteen, joten paikka olisi ainakin sen puoleen sopiva, koska laitan haudalle aina talveksi sammalia ja havuja katteeksi.

Jouluruusujen kukintaa olen ihastellut TM:n blogissa, saas nähdä onnistunko kasvattamaan saamistani taimista omat jouluruusut. Tutkittuani ensin hieman Riikosen Suomalainen Perenna käsikirjaa, päädyin istuttamaan saamani taimet takapihalle lehtikompostilla kuohkeutettuun loivaan kohopenkkiin, koska kirjan mukaan jouluruusu ei siedä kuivuutta pitkiä aikoja. Kesällä penkki jää ison lehtikuusen ja koivujen suomaan varjoon, joten siinä riittää kosteutta kuivempinakin aikoina. 

Eilisen lumisateen harmituksesta ei ole enää tietoakaan, aurinkokin on alkanut paistamaan

kiitos Tylsä Mörökölli:))