Mini potagerini

Ihmeellistä, tänään paistoi aurinko lähes koko päivän! Viikon odottelun jälkeen pääsin haraamaan pikkuriikkisen potagerini. Potagerini kasvivalikoimiin kuuluu yrttejä, vihanneksia, värikasveja ja perinteisiä perennoja. Saksankirveli (Myrrhis odorata) on talvehtinut hyvin, kuten myös taka-alalla punaherukkapensaan edessä kasvava ruohosipuli (Allium schoenoprasum) ja mäkimeirami (Origanum vulgare). Kuvan oikeassa laidassa näkyy hiukan vanhaa keltasauramopenkkiä. Tänään kylvin lisää keltasauramoa (Anthemis tinctoria) ja tiikerikaunosilmää (Coreopsis tinctoria). Molemmat ovat erittäin hyviä värikasveja. Maa on vielä melko kylmää, silti laitoin jo hieman hernettä ja pensaspapuakin istukassipulien lisäksi. 

Varhaisperunaa (Timo) laitoimme peräti kolme parin metrin penkkiä!

Sunnuntaina olen menossa Uudenkaupungin kukkamessuille. Olen mukana puutarha-aiheisessa paneelissa, missä raotan ovea salaiseen Rauniopuutarhaani. Jos osut paikalle, niin tule ihmeessä moikkaamaan:))

On sadepäivistä ollut sentään jotain hyötyäkin, sadetta pidellessä on ollut aikaa virkata kukkamessujen teemaan sopivia kaulakoruja.

Morsingon uutto happamassa liuoksessa ja villalankojen värjäys

Ensimmäinen indigon uutto ja villalankojen värjäys itse kasvattamillani morsingoilla ei mennyt ihan putkeen, voisin sanoa, et "lapsi meni pesuveden mukana", menetin ilmeisesti merkittävän määrän indigon esiasteista jo morsingonlehtiä pestessäni. Pesuvesi oli heleän vihreää, mikä on ilmeinen seuraus lehtien vaurioitumisesta liian kovakouraisen käsittelyn seurauksena. Täältä voit lukea ensimmäisestä uutostani ja värjäyksestä enempi. Otin opikseni ja tällä kertaa pesin keräämäni noin 2 kg lehtiä kahdessa erässä hellävaroen. Pesuvesi oli yhtä kirkasta kuin laskiessani sen johdosta altaaseen:)) Keräsin myös vain puhtaita nuoria lehtiä lehtiruusukkeen keskiosista, noin 10-15 cm pituisia. Siitosen diplomityön perusteella nuorissa lehdissä olisi enemmän indigon esiasteita kuin vanhemmissa. 

Muutin myös muita uuton olosuhteita verrattuna ensimmäiseen kertaa. Lämmitin veden 90 asteiseksi ja laskin viinietikalla sen pH 3-4. Juuri ennen porkkanasäkkiin pakkaamieni lehtien upottamista kuumaan veteen (klo 12.15), puristelin niitä voimakkaasti rikkoakseni lehtien rakennetta. Uuttoveden lämpötila laski ad 75ºC. Sekoitin lientä puulastalla ja nuijin lehtiä uuttoastian reunaa vasten. Liemi muuttui tummemmaksi, mutta ei kuitenkaan vihreäksi. Uuttoliuoksen lämpötila nousi 5 minuutissa ad 85ºC. Tavoittelin uuttolämpötilaksi 80 ºC, joten laskin kylmää vettä muuripataan ja siirsin tulipesästä palavia puita viereiseen tulisijaan (värjäsin toisella tulisijalla saman aikaisesti kultapiiskuliemessä lankaa). Lämpötila laski ad 78ºC . Jatkoin lehtimassan sekoittamista edelleen aika-ajoin uuton jatkuessa. Lämpötila pysyi reilut 10 min tasaisesti 80ºC, alkoi sitten hitaasti nousta, joten lisäsin taas kaivo kylmää vettä muuripataan. Uuttoliemen lämpötila laski takaisin 80ºC (klo 12.35).  Nostin uuttoastian pois muuripadasta sementtilattialle (klo 12.50) ja sekoitin jonkin aikaa taas lehtimassaa, liuoksen väri oli tummunut edelleen. Lopulta nostin astian kylmävesihauteeseen saadakseni lämmön laskemaan ad 50 ºC (klo 13.05). Nyt liemi oli violettiin vivahtavaa, ei vihreää kuten ensimmäisessä uutossani. Siitosen diplomityön mukaan näin juuri pitääkin olla tehtäessä uuttoa happamassa liuoksessa. Oli aika ottaa lehtipussi pois,  puristin niistä kaiken mahdollisen nesteen uuttoliemeen. Hämmästyksekseni huomasin niiden rakenteen hajonneen täysin, säkillinen tuoreita lehtiä oli kutistunut lähes nyrkinkokoiseksi palloksi! Kaadoin liemen siivilän läpi ämpäriin, mihin olin mitannut valmiiksi 60 g kidesoodaa. Tarkistin pH:n, se oli edelleen 4. Nyt tulikin tenkkapoo keittiönperä kemistille, kuinka paljon tarvitsen kidesoodaa saadakseni happaman (pH 4) liuoksen muutettua emäksiseksi,  pH 11? Aivot raksuttivat, aika paljon tartten varmaan, mut mulla oli jäljellä enää 200 g, joten lisäsin sen kaiken uuttoliemeen. Liemi muuttui hetkessä havun vihreäksi ja pH 9-10 eli tällä jatketaan nyt, vaik olisin halunnut viel hiukan emäksisempää liuosta (klo 13.25). Soodan lisäämisen jälkeen liemi alkoi vaahdota voimakkaasti ja taas kerran sain huomata sen, et iso uuttoastiani on todella hyvä, kaikki vaahto pysyi viel astiassa myös lientä sekoitettaessa.

Aloitin uuttoliemen vispaamisen varpuvispilällä saadakseni siihen happea. Muutamassa hetkessä vaahto muuttui oliivinvihreäksi, vaahdon joukkoon ilmaantui ensin sinisiä viiruja ja sitten sinisiä kuplia. Olin siis onnistunut uuttaman lehdistä indigon (indigotiinin) esiasteita ja liuos näytti olevan myös riittävän emäksistä haluttuun kemialliseen reaktioon, missä esiasteet hajoavat synnyttäen indoksyyliä, josta hapen vaikutuksella emäksisessä liuoksessa muodostuu ensin vesiliukoista väritöntä leukoindigoa ja lopulta veteen liukenematonta sinistä indigoa. Nostin uuttoastian pois kylmästä vedestä estääkseni lämpötilan liiallisen laskun ja jatkoin vispaamista lähes 20 min.

Arvioin hapettaneeni liuosta riittäväti ja nostin uuttoastian takaisin muuripataan (klo 13.45), vaahto alkoi sinistymään voimakkaasti. Liemen lämpötila 45ºC. Valmistin uuttoliemen värjäystä varten pelkistämällä sen natriumditioniitillä (klo 13.55) eli muutin indigon takaisin vesiliukoiseen leukomuotoonsa. 

Tarkistin pelkistymisen onnistumista puolen tunnin kuluttua pelkistysaineen lisäämisestä, vaahto oli lasennut, liuoksen pinnalle oli alkanut muodostua metallinhohtoista kalvoa ja neste oli muuttunut kirkkaan keltaiseksi.  Odotin viellä puoli tuntia.  Poistin suurimman osan liemen pinnalla olleesta vaahdosta puulastalla ja puuvilla kankaalla.  Lämpötila 55 ºC. Kaikki valmista ensimmäisten vyyhtien värjäykseen.  

Laskin varovasti kaksi kosteaa vyyhteä liemeen (kyyppiin), valkoisten lankojen väri muuttui hetkessä kirkkaan keltaiseksi. Liikuttelin lankoja puulastalla varovasti aika ajoin 10 min kestäneen kaston aikana taatakseni värin tasaisen kiinnittymisen. Ukkonen jyrisi lähistöllä ja aloin pelätä sadekuuron yllättävän minut kesken värjäyksiä, joten aloitin kahdella vyyhdellä. Alunperin olin ajatellut kastaa vyyden kerrallaaan ja edetä näin niin kauan kuin kyypistä irtoaisi väriä nähdäkseni miten värin voimakkuus muuttuisi vyyhti vyyhdeltä.

Puristin vyyhdit yhteen nestepinnan alla ja nostin ne samalla kertaa varovasti ylös liemestä vetäen astian reunaa vasten, näin liemeen pääsee mahdollisimman vähän ilmaa. Lankojen väri muuttui keltaisesta ensin vihertäväksi ja pian turkoosiksi. 

  Puristin vyyhdistä irto liemen vatiin. Langan väri muuttui hapettuessaan koko ajan sinisemmäksi.

  Leuhuttelin lankoja ilmassa viedessäni niitä kuivumaan narulle.  

Hapetin lankoja 10 min ennen uutta kastoa kyyppiin.

  Iloisen värjärin tervehdys kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea näin pitkälle:))

Myös toinen kasto 10 min, minkä jälkeen hapetus narulla 10 min. Kolmas kasto 8 min, jonka jälkeen vyyhdit saivat hapettua narulla reilut kaksi tuntia ennen kuin pesin ne. Lankojen pesu kuvattu tarkemmin jo aiemmassa postauksessa täällä. Jatkoin valkoisten lankojen värjäämistä kahden vyyhtin verran vyyhti kerrallaan niin, että ensimmäinen kasto 15 min, toinen 12 min ja kolmas 10 min. Kastojen välillä hapetin lankaa aina 15 min narulla. Väriä näytti riittävän, joten jatkoin värjäämistä aamupäivällä kultapiiskulla varjäämilläni kahdella keltaisella vyyhdellä.

Siirryin käyttämään vain kahta kasto kertaa, ensimmäinen 15 min, hapetus 15 min, toinen kasto 10 min. Tässä vertailun vuoksi vierekkäin kultapiiskulla värjätty keltainen lanka ennen kyyppivärjäystä ja toinen jo kyyppissä kaksi kastoa saanut kultapiiskulla värjätty vyyhti. En voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kyypin lämpötila laski hiukan, joten lisäsin kuumaa vettä muuripataan ja hetkessä lämpötila nousi 53ºC. Väriä tuntui riittävän, joten jatkoin viellä sunnuntaina pietaryrtinkukilla värjäämälläni vyyhdellä. Värjäsin yhteenä 700 g lankaa 2 kilosta morsingonlehtiä uuttamallani indigolla ja väriä tuntui edelleen oleva jäljellä kyypissä, mut muut menot estivät jatkamisen tällä erää. Säästin liemen ja kokeilen jatkaa sillä varjäämistä lähi päivinä.

Tässä itse kasvattamista morsingoista uuttamallani indigolla värätyt langat ovat päässeet tutulle veräjälle ihasteltaviksi. Vasemmalla ensimmäisenä kastetut kaksi vyyhteä, seuraavat kaksi erikseen kastettuja ja vihreät aiemmin keltaisiksi värjättyjä. Niistä keskimmäinenkin kauniin vihreä, kuvassa väri näyttäyttyy harmittavasti sinivoittoisena.

Tämän oman kokemukseni perusteella voin varovasti vahvistaa Siitosen diplomityön loppupäätelmän "Kokeiden havaintojen perusteella esitettiin olosuhteiden indigosaantoa parantavien vaikutusten johtuvan kahdesta tekijästä: indoksyylin stabiloitumisesta happamassa ympäristössä, jolloin sivureaktioiden osuus vähenee ja aineensiirron paranemisella sekoituksen, lehtien koon ja etenkin lehtien vahakerroksen rikkomisella kuuman veden ja hapon vaikutuksella."

Sanoisin, että tästä on hyvä jatkaa eteen päin. Terveiseni uutto- ja väripatojen ääreltä kaikille uusille ja innokkaille vanhoille lukijoilleni:))

Oman kasvimaan värimorsingolla värjääminen

 

Moni vuotinen haaveeni toteutui vihdoin tänä vuonna, kun sain osan laidunmaasta lohkaistua värikasvien kasvatukseen. Oppia morsingon kasvattamiseen hain  MTT:n Jokioisten yksikön erikoistutkijana toimivan Marjo Keskitalon innoittamana. Tässä huhtikuisessa postauksessa kerroin siemenien multiin panosta ja ensimmäisessä kuvassa kaksi kuukautta vanhat värimorsingon (Isatis tinctoria) taimet juuri istutettuina 16. kesäkuuta Itä-Hämäläiselle pellolle. Hiukan ovat reissussa rähjääntyneet, nopeasti kuitenkin virkistyivät. Istutin taimia neljään erilaiseen kasvupaikkaan kokeilumielessä, joista kahdessa pidin niiden päällä myös kasvuharsoa heinäkuun alkuun asti. Mitään suurta eroa en ole havainnut Varsinais-Suomessa tai Itä-Hämeessä kasvavien taimien kehityksessä, kasvien lehtiruusukkeet ovat jotakuin saman kokoisia ja lehdistöltään saman värisiä tällä hetkellä. Mielenkiinnolla odotan onko kasvupaikalla ja/tai maalajilla vaikutusta indigon esiasteiden kehittymiseen ja siten saatavan värin määrään. Alapuolella oleva kuva on otettu samasta paikasta elokuun alussa, taustalla näkyy upeasti kasvaneet tiikerikaunosilmät (Coreopsis tinctoria), joka päivä olen jo voinut kerätä niistä kukkia hiukan kuivumaan tulevia värjäyksiä varten. Oikealla hernepenkit, joista mukavasti riittää jo pulleita palkoja syötäväksi.

Ilmeisimmin Etelä-Venäjältä lähtöisin oleva värimorsinko (Isatis tinctoria) on kaksivuotinen ristikukkaisten heimoon kuuluva kasvi, joka kasvattaa ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen ja toisena vuotena kasvi kukkii ja muodostaa siemenet. Luonnonvaraisena morsinkoa kasvaa Itämeren rannoilla, itse olen sitä tavannut veneretkillämme Turun saaristossa. Oheisen linkin kautta pääset ihastelemaan Sakari Kauppisen ottamia upeita kuvia Helsingin seudulla luonnonvaraisesti kasvavista morsingoista. Sakarin digikuvablogista löydät myös hauskan kuvan morsingonsiemenistä, Kuin kalat kuivumassa, kuten hän on postauksensa otsikoinut.

 Luonnon kasveissa on vain vähän pysyvän sinisen värin lähteitä. Värimorsinkoa on viljelty sinisen väriaineen takia vuosisatoja Euroopassa. Mitä ilmeisemmin nämä luonnosta nykyisin tavattavat morsingot ovat viljelykarkulaisia. Varhaisimmat merkinnät Suomessa kasvavista morsingoista löytyy 1600-luvun lopulla Elias Til-Landzin kirjoittamasta Turun seudun kasveja koskevasta julkaisusta. Nykyisin käytettävä nimitys, morsinko, on lyhenne kasvin aiemmasta suomenkielisestä nimestä, morsiamen kruunusta. Nimi on erittäin kuvaannollinen, koska kukinnan jälkeen kukinto leviää perinteistä morsiamen kruunua muistuttavaksi kynttelikkömäiseksi haarakimpuksi.  

Viimevuosina kiinnostus luonnonindigoa kohtaan on jälleen lisääntynyt. Pienimuotoisesti sitä kasvaa jo useimpien värjäreiden kasvimailla ja viime vuosikymmenen aikana MTT on ollut mukana useiden eri yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä tehdyissä tutkimus- ja kehityshankkeissa liittyen värimorsingon kasvatukseen ja käyttömahdollisuuksiin.  Tällä hetkellä kaupallisesti morsinkoa viljellään indigon tuotantoon ainakin Englannissa, Ranskassa ja Italiassa. Omalta osaltanikin haluan liittyä morsingon viljelyn ja käytön pitkään kulttuuriperinteeseen. Siis eipä muuta kuin vesipata lämpiämään ja morsinkopellolle keräämään ämpärillinen lehtiä!

 

Olen yrittänyt kesän aikana  värjärin Aapiskukoista ja blogistanian ihmeellisestä maailmasta  perehtyä tarkemmin morsingolla värjäämiseen ja suunnitella työtilani ja -välineeni sen pohjalta mahdollisimman toimiviksi. Mielenkiinnolla olen lukenut Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa v. 2010 tarkastettua Jaakko Siitosen diplomityötä "Uutto-olosuhteiden vaikutus kasviperäisen indigon saantoon". Siitosen tutkimustyön ja Riihelän Leenan kokemusten perusteella päädyin kokeilemaan korkeassa lämpötilassa nopeasti tapahtuvaa uuttoa  indigon esiasteiden irrottamiseksi lehdistä pidemmän aikaa matalassa lämpötilassa kestävän uuton sijaan. Parhaaksi tavaksi uuttolämpötilan hallintaa varten ajattelin vesihauteen, jonka toteutin asettamalla 10 litraa vettä sisältävän teräksisen uuttoastian isoon muuripataan, jonka pohjalle laskin noin 5 l vettä. Muuripadassa vesi lämpiää kiehuvaksi todella nopeasti ja toisaalta taas lämpötilaa on tarvittaessa helppoa nopeasti laskea lisäämällä pataan kylmää vettä. 

Yritin kerätä lehdet mahdollisimman ehjinä, koska  morsingossa pääosa indigon esiasteista Siitosen tutkimustyöstä lukemani kirjallisuuskatsauksen perusteella on juuri helposti tuhoutuvissa isatin-yhdisteissä. Lehtien rikkouduttua ne hapettuvat helposti  indigon valmistamiseen epäsopiviksi yhdisteiksi. Toisaalta lehtirikosta näkee myös sen, onko lehdissä jo indigon esiasteita ylipäätään. Jos lehti repeytyy tai niitä murskaa sormissa ja vahingoittunut kohta muuttuu tumman siniseksi, lehdissä on indigon esiasteita runsaasti. Pellolla kasvaneissa lehdissä en havainnut mustumista, joten keräsin loput lehdet ämpäriin aurinkoisemmasta ja lämpimämmästä kasvupaikasta. Niiden lehtirikkojen ympäristö sinistyi jo selvästi, kuten alapuolella olevasta kuvasta on nähtävissä. Lehtien väri on luonnossa yhtä vihreä, mut valokuvassa pellolla kasvavat näyttäisivät olevan vaaleampia, se johtuu vain siitä, etten osaa säätää kameraani oikein saadakseni kirkkaassa päivänvalossa hyviä kuvia.

Olin laskenut pesualtaaseen valmiiksi kaivovettä, joka oli hieman lämmennyt letkussa. Osassa pesuohjeita kehotetaan lehdet pesemään kylmässä vedessä. Kylmän veden käyttöä perustellaan sillä, että näin vältytään indigon esiasteiden ennenaikaiselta liukenemiselta pesuveteen ja siten saatavan  indigon hävikiltä.  Huuhdoin silmämääräisesti puhtaat lehdet kertaalleen. Jos lehdissä on multaa tai muita epäpuhtauksia, ne pitää huuhtoa vähintään kaksi kertaa.  Huuhdotut lehdet laitoin isoon porkkanasäkkiin ja valutin niistä irto vedet pois varovasti lehtimassaa puristelemalla. Pesuvesi värjätyi heleän vihreäksi.

Upotin säkin välittömästi poreilevan kuumaan veteen. Kuuma vesi rikkoo lehtien pinnan ja indigon esiasteet vapautuvat soluista veteen. Käytettäessä korkeaa uuttolämpötilaa, on huomioitava, että se tuhoaa indigon esiasteita, erityisesti isatan-yhdisteitä, joten lämpötila pitää pystyä laskemaan nopeasti myös  alemmaksi, ad 50ºC, veden alkaessa uudelleen kiehumaan lehtien laiton jälkeen.  

Lämpötilan laskemiseksi lisäsin kylmää vettä lehtien päälle noin 10 litraa sekä muuripadan puolilleen. Haudeastian tulee olla riittävän ison, jotta siihen voi lisätä vettä vielä tarpeenmukaan värjäyksen aikana lämpötilan säilyttämiseksi 40- 50 asteessa. 

Taas kerran tuli huomattua se, miten monikäyttöistä hevosenjouhet ovat, isäntä tiivisti Liinaharjan jouhilla vuotavan vesiletkun! 

Noin 20 minuutin kuluttua otin säkin pois kellanruskeaksi muuttuneesta liemestä huolellisesti puristaen kaiken veden irti lehdistä. Liemen lämpötila oli edelleen 50ºC. Näyttääkö liemi hieman liian vaalealta?

Seuraavaksi kauhoin värilientä ämpäriin, mihin olin mitannut 50 g kidesoodaa valmiiksi.  Kidesoodan lisäyksen jälkeen liemen pH 11 ja väri muuttui hetkessä  vihreäksi. Olisin odottanut hieman sinisyyttä, mut vihreää oli. Syntynyt vaahtokaan ei mielestäni ollut yhtään sinistä. Nyt kaikki ei tainut sujua ihan oikein? 

Kaadoin liemen ämpäristä takaisin värjäyspataan ja jatkoin liemen sekoittamista tekemälläni varpuvispilällä eli hapetin lientä. Varpuvispilä tuntui tehokkaalta tavalta päätellen vaahdon muodostumisesta. Saivathan isoäiditkin varpuvispilällä vatkaten niin kuohkeita kakku- ja lettutaikinoita aikaiseksi! Sinnikkäästi jatkoin vispaamista 20 min, liemi ei ollut mielestäni sinivihreää. Alkuvaiheessa vaahto näytti hivenen siniseltä, kun en heti silloin ottanut kuvaa, niin jo jonkin ajan kuluttua vaahto pysyi vaaleana. Nyt alkoi tuntua siltä, et olin onnistunut tuhoamaan uuttovaiheessa kaikki indigon esiasteet tai oliko alunperinkin morsingon lehdissä viellä liian vähän niitä? Homman nimi ymmärtääkseni on kuitenkin se, että emäksisen uuttoliuoksen hapettamisen seurauksena tulisi olla enempi sinivihreä kuin vihreä ja liemen päällä alussa sinisenä näkyvä vaahto ei enää muuttuisi siniseksi vaan pysyisi vaaleana, kun liuoksessa olevat indigon esiasteet ovat hapettumisen seurauksena muuttuneet veteen liukenemattomaksi indigoksi.

Päätin kuitenkin jatkaa ja valmistelin uuttoliemen värjäystä varten. Juuri suurella vaivalla hapettamani liemi tulisi saattaa uudelleen hapettomaksi, jotta saisin siinä mahdollisesti olevan veteen liukenemattoman indigon vesiliukoiseen muotoonsa ns leukoindigoksi (indigovalkoiseksi), missä muodossa se  voi tarttua värjättävään lankaan. Kun villalanka (tai ylipäätään värjättävä kuitu) kastetaan hapettomaan emäksiseen väriliemeen (kyyppiin), väriaine kiinnittyy sen pintaan (adsorboituu) värittömänä leukomuotona. Väriaine tulee näkyviin hapettumisen vaikutuksesta nostettaessa  lanka pois väriliemestä ja samalla se muuttuu jälleen veteen liukenemattomaksi siniseksi indigoksi. 

Lisäsin väriliemen pelkistämiseksi eli hapen poistamiseksi liuoksesta siihen natriumditioniittia (natriumhydrosulfiittia) sisältävää tahranpoistoainetta 40 g. Jätin liemen seisomaan tunnin ajaksi. Vähitellen liuoksen pinnalle muodostui metallinhohtoinen kalvo ja liemi muuttui kellanvihreäksi. Pinnalla oleva vaahto oli sinistynyt.  Väriliemen lämpötila oli pysynyt tasaisesti vesihauteessa noin 45ºC  eli lämmityssysteemini näyttää toimivan hyvin. Olin niin innoissani, et unohdin poistaa liemen pinnalle muodostuneen kalvon ja vaahdon! Se olisi ollut helppoa poistaa vaikka kangaspalalla.

Laskin valkoisen hyvin kostutetun ja kuivaksi puristetun lankavyyhdin väriliemeen varoen ilman joutumista liemeen. Hetkessä lanka värjäytyi keltaiseksi. Pidin lankaa väriliemessä eli kyypissä 10 minuuttia. Nostin vyyhden varovasti astianreunaa pitkin ylös, jotta kyyppiin ei sekoittuisi ilmaa. Ilman hapen vaikutuksesta langan väri muuttui keltaisesta vihertäväksi ja seuraavassa hetkessä se olikin jo vaalean sinistä. Tuntui ihmeelliseltä, oli onnistunut uuttamaan itse kasvattamistani morsingon lehdistä indigoa. Valitettavasti tästä vaiheesta minulla ei ole kuvaa, kun innokkain assistenttini, Helmi koiruli ei ole oppinut viel käyttämään kameraa;)

Annoin vyyhdin hapettua narulla 10 min ajan, minkä jälkeen laskin sen uudelleen kyyppiin 10 minuuutiksi. Tässä ihka ensimmäinen morsinkovärjäykseni kahden kasto kerran jälkeen. Väri jäi melko vaaleansiniseksi, mutta halusin säästää kyyppiä viel toisen vyyhdin värjäämiseksi. Annoin lankojen olla narulla pari tuntia, jonka jälkeen pesin ne. Lisäsin ensimmäiseen huuhteluveteen etikkaa lankojen neutraloimiseksi, koska värjäysliemi on emäksistä (pH 9). Sen jälkeen pesin langat neutraalilla pesuaineella normaaliin tapaan.

Aiemmin paatsamanlehdillä keltaiseksi värjäämäni lanka sai kauniin vihreän sävyn kyyppikylvystä kahdella kastolla. Kuvassa oikealla pietaryrtinkukilla värjäämäni lanka, joka pääsee morsinkoliemeen suunnitelmien mukaan viikonloppuna. Ensi kerralla aion kokeilla hidasta uuttoa matalassa lämpötilassa. Suunnitelmani mukaan laitan pilkotut lehdet kiehuvaan veteen hetkeksi ja lasken lämpötilaa lisäämällä kylmää vettä liemeen sekä happoa uuttoliemen pH.n laskemiseksi selvästi happamaksi sekä sekoitan aika ajoin lehtiä uuton aikana. Tuskin maltan odottaa tätä uutta kokeilua viikonloppuun!  

Lepotuoli saa odottaa viel huomisenkin

Tämä päivä on kulunut rattoisasti kesäkuussa värjäämiäni lankoja vyyhtien ja varvasvälivilloja karstaten. Aamulla kävin avaamassa kasvihuoneen oven ja totesin pienen harmituksen vallassa, et pari päivää kuluu ilman lepolassissa köllöttelyä;)

 Ulko-ovikin on ollut koko päivän raollaan, jotta Helmi pääsisi kulkemaan vapaasti emännän ollessa omissa puuhissaan yläkerrassa. Isäntä otti oman vyyhdinpuunsa ulos Puodin verannalle ja vyyhti siellä samalla aurinkoa ottaen. Itse en jaksa olla auringossa kauaakaan, joten nautin työskentelystä viileässä työhuoneessani samalla ikkunasta ihaillen naapurin pellolla laiduntavaa nautakarjaa. Myös joen toisella puolen laiduntavat hepat näkyvät sopivasti ikkunasta.  

Kesäkuussa en ole ehtinyt paljoakaan värjäämään, suuri osa ajasta on kulunut värikasvien keruussa ja kasvimaiden hoidossa. Yllättävän paljon vyyhtejä silti oli laitettavaksi myyntikuntoon, yhteensä kolme kiloa olin ehtinyt värjäämään.  

Lampurilta oli sukkalangat loppu, Virtain Villassa ei ole ehditty kehräämään nyt vähään aikaan sukkalankaa, kun etusijalla on kasvivärjärien himoitsemat karstalangat. Sukkalankaa on kyselty kovasti, joten päätin värjätä Novitan 7 veikkaa ensi hätään siksi kunnes saan jälleen sitä oikeaa mieleistäni sukkalankaa kehräämöltä. Tämä vasullinen on menossa huomenna Salon torille. Vedensiniset värjätty lupiinin kukilla, osa vihreistä kaksoisvärjätty; ensin lupiinin kukilla, toinen värjäys paatsaman lehdillä. Vasemmassa yläkulmassa paatsamanlastuilla värjätyt vyyhdit, joiden väri ei toistu kuvassa ihan luonnollisena. 

 Ennen juhannusta värjäsin myös erän Ylistaron kehräämön koirankarvalankaa, vihreät vyyhdit mesiangervolla ja hennon ruusunpunaiset ovat kolmannesta paatsamanlastujen jälkiväristä. Itse kudon koirankarvalangasta erilaisia lämmikkeitä esim. kynsikkäitä ja selän lämmittimiä sekä niitä ihania junaunisukkia;)

Värjäsin paatsamanlastuilla myös erän "varvasvälivillaa", villa karstattuna tuossa keskellä koria. Toki näitä ostetaan myös huovutustöitä varten. Aiemmin olen jo värjännyt nuo oranssit villat krapilla, kirkkaan keltaiset keltasipulin kuorilla, vaaleamman keltaiset naavalla ja vihreät punasipulin kuorilla. Lisäksi otan torille mukaan käsittelemätöntä lampaan villaa, sitä kun on jo etukäteen kyselty.

Keväällä tuli laitettua hieman liikaa kasvamaan steviaa, joten toivon mukaan nämä löytävät ostajansa huomenna. Loma-apurini unohti latvoa taimia, joten ovat aika hujoppeja, nopeasti kuitenkin tuuhentuvat, kun niistä aletaan ottamaan lehtiä käyttöön. Kuvan yläkulmissa pilkahtaa muuten väritattaret, joiden taimia ostin toukokuussa Riihivillan Leenalta. Väritattaret viihtyvät silminnähden kasvihuonessani.

Myös morinkoviljelmäni ovat hyvässä kasvuvauhdissa ja pääsenkin varmaan parin viikon sisällä tekemään ensimmäiset värjäyskokeilut itse kasvattamillani värikasveilla. Ehkäpä elokuussa lankakoristani pilkistää sitten jo myös sinisiä vyyhtejä:))

Auto täynnä tavaraa

Salo on vuosien varrella tullut tutuksi monille Lasten Laulukaupunkina. Taas on aika nauttia suurenmoisista esityksistä ympäri kaupunkia 6.- 9.6.2013. Tänä vuonna Laulukaupunkitapahtuman teemana on "Estradi on meidän!". Tarjolla on konsertteja, juhlia, tähtiesiintyjiä, muskareita, kursseja, kilpailuja, kiertueita, teatteria, tarinatuokioita, yllätyksiä, jopa tanssivia koiria, monenlaisia työpajoja ja paljon mahdollisuuksia aktiivisesti osallistua ja eiintyä. Voit tutustua tapahtumaan ja ohjelmaan tarkemmin täällä.

Suvisalon ja Lasten Laulukaupungin viralliset avajaiset pidetään to 6.6. klo 18.00 Salon torilla, mutta jo paljon ennen sitäkin on monenlaista ohjelmaa tarjolla. Mukana torilla tietysti myös Värjärin Puoti koko päivän.  Ilta vierähtikin mukavasti pakatessani tavarat autoon. 

 

Eilen seudulla oli kova ukonilma, satoi isoja rakeitakin, meille se ei kuitenkaan onneksi osunut. Koko päivän on ollut ukkoshaude ja nyt illasta ukosti oikein kunnolla, vettä tuli hetken kuin saavista kaataen. Pelon sekaisin tuntein menin tarkistamaan viime päivinä istuttamieni värikasvien tilanteen. Kohtuullisen hyvin pikkuset olivat koettelemuksesta onneksi selvinneet:)) Penkeissä kasvaa morsinkoa, värisafronia ja tiikerinkaunosilmää.

Hyvin perennapenkitkin näyttivät selvinneen kaatosateesta, tässä rakastamani siperiankurjenmiekka juuri aloittamassa kukintaansa.

Tule ihmeessä moikkaamaan torilla, jos olet maisemissa;))

Sisällä ja vähän enempi pihalla

Kullero (Trollius europaeus)  on toukokuisen kukkapenkin yksi lempikukistani. Kullero on Lapin maakuntakukka ja Lapin porstuasta, tätini rantaniityltä, kukkapenkkieni kullerotkin ovat lähtöisin. Kulleroiden takana  töyhtöangervo (Aruncus dioicus) on jo hyvässä kasvussa.

Syysasterin taimien  (Aster novi-belkii) ollessa vielä pieniä, kielot ehtivät kukkia. Rakastan kieloja niiden tuoksun ja kauneuden lisäksi myös siksi, että kielo on hyvä värikasvikin.

Miisun ja Pikku-Mustan, poikamme rakkaiden kissojen, omenapuun alla olevat muistokivet peittyvät kohta vuorikaunokkien (Centaurea montana) taakse.

Jokaisen omanapuun alla on kukkaympyrä, tässä perinteiset narsissit. Kasvihuoneelle päin mentäessä rivissä on vielä kaksi muuta omenapuuta, seuraavan alla kukintavuoroaan odottaa arovuokot ja sitä seuraavan akilleijat. Ennen akilleijoja puun alla kasvoi alppitähteä eli edelweissia (Leontopodium), valitettavasti kasvusto taantui oletettavasti huonon hoitoni seurauksena. 

Kasvihuoneen vieressä olevassa perennapenkissä kasvaa jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) siperiankurjenmiekan, vuorikaunokin ja kuunliljojen kanssa. Luonnonvaraista poimulehteä (Alchemilla) kasvaa myös pihan reunamailla paljon. Poimulehdet erittävät lehtiensä pinnalle juuripaineen avulla vesipisaroita. Poimulehden tieteellinen nimi viittaakin juuri alkemiaan, koska vesipisaroilla on uskottu olevan myyttisiä voimia.  

Penkin reunuksena kasvaa herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia). Vuorenkilpi on siitä milenkiintoinen perenna, että se kuuluu kasvilääkinnän (herbalismin) mukaan ns. adaptogeenisiin yrtteihin. Adaptogeenit ovat yrttejä tai lääkinnällisiä kasveja, jotka lisäävät kehon eri organismien vastustuskykyä stressiin, sairauksiin ja ympäristöön sekä normalisoivat ja tehostavat aineenvaihdunnan toimintaa. Suomessa vuorenkilpeä on tutkinut jo kolme vuosikymmentä yrttitutkijana toiminut unkarilaissyntyinen Bertalan Galambosin. Vuorenkilven vihreiden lehtien alla on aina ruskeita, edellisen vuoden lehtiä, rumia ja harmittavan hitaasti maatuvia. Nuo vuorenkilven ruskeat, luonnonmukaisesti fermentoituneet ylivuotiset lehdet, ovat kuitenkin käyttökelpoisia. Ne sisältävät parkkiaineita ja etenkin arbutiinia, jota tunnetusti on käytetty hyvin tuloksin ihonhoitotuotteissa. Itä-Aasian paimentolaiskansat ovat käyttäneet perinteisesti vuorenkilven fermentoituneista lehdistä valmistettua teetä suorituskykynsä parantamiseen ja väsymyksen poistoon. Galambosin mukaan Siperiassa sen avulla on elvytetty raskaan työn tekijöitä, sotilaita ja metsästäjiä, myös venäläiset urheilijat tuntevat aineen hyvin. Vuorenkilven vanhoista lehdistä valmistettu tee kulkee Siperiassa nimellä mongolian tee  ja englanninkielisessä kirjallisuudessa sitä nimitetään siperialaiseksi teeksi. Vuorenkilvistä löytyy monia lajikkeita, ja niiden sisältämä arbutiinin määrä vaihtelee, kaikissa lajikkeissa sitä tutkimusten mukaan kuitenkin on.  Teen valmistaminen on helppoa, ruskeita kuivia lehtiä murustetaa veteen (1 lehti/litra vettä) ja haudutetaan 20 minuuttia. Ruskeita lehtiä voi säilöä teen raaka-aineeksi paperipussiin tai lasipurkkiin. Siperian teetä suositellaan juotavaksi 1-2 kuppia päivässä.  Myös tuoreita lehtiä voi fermentoida eli hiostaa yksinkertaisesti rikkomalla jollakin tavalla lehtien solurakenne: silppuamalla, kaulimalla, hankaamalla. Rikotut lehdet laitetaan lasipurkkiin, kansi suljetaan löyhästi ja purkki laitetaan aurinkoon. Kun lehdet ovat muuttuneet täysin ruskeiksi ja haju on miellyttävä, lehdet kuivataan levittämällä ne tasaiselle alustalle. Kuu yrttitarhassa-blogissa on esitetty yksityiskohtaisesti villiyrttien fermentointi, ohje sopii hyvin myös vuorenkilven tuoreiden lehtien fermentointiin.

Isännällä on parhaillaankin hellalla hautumassa vuorenkilpitee:))

Autotallille johtavan tien varressa oli aiemmin molemmin puolin perennapenkit. Nyt olen hävittämässä molemmat liian suuritöisinä. Isäntäkin on auttanut toisen penkin hävittämissä kaivamalla jätevesikentän osittain sen tilalle. Sitkeimmät perennat kasvavat hoidon puutteesta huolimatta, imikät, vuorikaunokit ja ukonhatut saavat kasvaa kunnes korvaan perennapenkit pensasangervoilla. Pihalla kasvaa jo entuudestaan paljon eri pensasangervolajeja, ovat helppohoitoisia, kestäviä ja nopeakasvuisia vaikka välillä leikkaisi alaskin.

 Nokkospenkkiimme on päässyt puikahtamaan muutama tulppaanikin;) Nyt on aika kerätä ensimmäinen sato kuivumaan talven varaksi.

Herukat kukkivat parhaillaan, kumpa ei tulisi hallaa. Isäntä on kerännyt ahkerasti mustaherukanlehtiä teepannuun ja kohta hän kerää niitä myös kuivumaan talven varaksi.

Viikolla sain kaksi mieleistä pakettia, Ruotsista tilaamani sienivärjäyskirjan sekä blogiystäväni Vallattoman mummon lähettämät valkosipulin istukkaat. Kaunis kiitos Vallaton  ihanasta tulppaanikortista, ohjeista ja istukkaista:))

 

 Sipulit pääsivät yrttipenkin laitaan. Tilaa jäi viellä istuttamista odottaville basilikantaimillekkin.

 Tallinnan päärynäomenapuun alla kukkii kevätesikot kauniina mattona.

 Vuorimäntyjen kukintaa. Taustalla näkyy kuusiaitaa ja sitä riittää isännälle leikattavaksi ihan riittämiin.

 

Kasvihuoneessa värisaflorin ja morsingon taimet kasvavat pikku hiljaa, ulos istutan ne vasta kesäkuulla.

 Penkissä kanadanpiisku jo hyvässä kasvuvauhdissa, syksyllä sekin pääsee Värjärin pataan.

 Tallinnan päärynäomenapuu aloittelee kukintaansa. Isännän voikukkakenttää ei saa ajaa leikkurilla, kukat napsitaan parempiin suihin. Helmi istuu kärsivällisesti rappujen edessä odottamassa emäntäänsä kuvauskierrokselta;) 

 Puolivarjoisessa porraspielessä lehtiään availee kotkansiivet (Matteuccia struthiopteris).

Kirkkaasta päivän paisteesta astun takkahuoneen hämyyn. Matot ovat tuultumassa ulkona, taidankin viedä ne varastoon pesua odottamaan. On niin paljon helpompaa siivota, kun mattoja ei ole;) 

Pöydällä kaktukset odottavat ulos pääsyään kesäksi.

Aurinkoista ja toivonmukaan vähän lämpimämpää viikonloppua kaikille:))